sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Lyhtymelonta Näsijärvellä

Perjantaina oli vuorossa Vihurin retki: lyhtymelonta Haukisaareen. Tänä kesänä aloitettu melonta-harrastus on vielä toistaiseksi jäänyt hieman vähille. Jostain syystä keskiviikot ja torstait tuntuivat olevan varattuja, joten melonnat on jääneet tekemättä. Toissa viikolla käytiin kaverin kanssa melomassa terapiamelonta aurinkoisessa kelissä ilman tuulen virettä Tapatoralla ja takaisin, 5 km melonta ja aikaa saatiin kuluun lähes pari tuntia.

Jokatapauksessa, nyt oli vuorossa pidempi retki Haukisaareen asti (n. 8 km Kaupista ja takaisin saman verran). Ajatuksena oli lähteä valoisan aikaan, syödä eväät ja saunoa Haukisaaressa ja palata hämärän ja pimeän aikaan takaisin Vihurin vajalle. Alustavasti retken vetäjä, Ville, varmisti minulta miten luulen pärjäänkö vauhdissa vaikka mennään hieman nopeampaa tahtia. Uskoin pärjääväni ja kerroin että jos tuntuu siltä että vauhti on minulle liikaa, käännyn ympäri jo alkumatkasta. Samoin kuin jos on kovat mainingit ja tuulee niin silloin minun ei kannata lähteä matkaan, koska minulla ei ole kokemusta aallokkomelonnasta eikä pimeän melonnasta.

Ensimmäiset valmistautumiset oli tietysti triplavaatetus, 2 kuivaa vaatekertaa mukaan, yhdet päälle ja tietysti otsalamppu mukaan lyhdyksi. Etukäteen olin kysellyt sekä retken vetäjältä että Hiking Travelilta melontalyhdyistä ja lyhyesti sanottuna otsalamppu oli minulle sopivin vaihtoehto. Vesiliikennelain mukaisesti melojan valon tulee olla valkoinen, vaikkakin esimerkiksi karttaa katsoessa se saattaa häikäistä itseä. Tällä retkellä minun ei tarvinnut huolehtia navigoinnista, joten otsalamppu oli minulle sopivin. Evääksi päädyin makkaraan, koska arvelin haluavani lämpöistä saaressa kylmän energiapatukan sijaan. Ei muuta kuin vedenkestävät pussukat kajakkiin, minä kajakkiin ja matka sai alkaa.

Pääsin melomaan kärkimelojan taakse parini kanssa, mikä oli loistava paikka. Kärkimeloja kuullosteli vauhtia meidän mukaan ja näin ollen päästiin melomaan minulle sopivassa tahdissa. Ilokseni huomasin, että oma vauhti todellakin oli riittävä, välillä piti ottaa taukoa jotta melontaletka ei kasvaisi liian pitkäksi. Muutama juomatauko matkan varrella ennen Haukisaarta. Edellisillä kerroilla ongelmia aiheuttanut puutuva pakara sai myöskin opastusta. Tiukempi polkasu jalalla antaa myös pakaralle tekemistä ja näin ollen se ei pääse puutumaan. Tämä toimi! Takasin tullessa pakara ei enää puutunut. Yritin keskittyä hyödyntämään vartaloa melomisessa ja antaa käsien olla mahdollisimman pienellä osalla mukana. Ilokseni huomasin myös, että sen verran melonta on kehittynyt että pystyin melomaan melko suoraan. Ei siis tarvinnut jarruttaa toisella puolella, eikä meloa kuutta kertaa samaa puolta ja kerran toista puolta, loistavaa. Lyhyessä ajassa tässäkin on tullut siis opittua jotain.

Haukisaaressa päädyttiin että syödään ainoastaan laavulla eväät ja jatketaan matkaa hämärän tullessa takaisin niin että lähtö on hämärässä. Laavulla Ville kertasi pimeän melonnan erityispiirteitä - minua alkoi jännittämään. Kuinka pimeää järvellä tulee, entä jos tosiaankin tasapaino katoaa täysin kun horisonttia ei näe? Parista on pidettävä huolta molemmin puolin ja sovittava ensisijaisesta pelastautumistavasta jos jotain käy. Sovin parini kanssa, että minun kokemuksella jos kaatuan, tulen kajakista pihalle ja pelastaudun parin avulla takaisin kajakkiini. Pelastussuunnitelma tehty, toivottavasti ei tarvitse ottaa käytäntöön (ei tarvinnut).

Paluumatka sujuikin tunnelmallisessa pimeydessä. Ei ollut säkkipimeää, kuu antoi kauniin kuunsillan mitä pitkin saimme meloa. Valitettavasti itselläni ei ollut kameramahdollisuutta tällä kertaa, mutta melontakaveri antoi luvan julkaista blogissani hänen ottamansa kuvan, jotta näette edes pienen osan siitä mitä retki meille tarjosi.

Lyhtymelontaa Näsijärvellä 20.9.2013 Kuvan ottanut Reijo Silvonen

Yhteensä melottavaa tuli 16 km, aikaa kului n. 2.5 tuntia melontaan, kokonaan noin 5 tuntia. Vihurin majalle päästyä tunsin itseni hieman huonovointiseksi. En tiedä oliko se väsymys, jännityksen purkautuminen vai liian tiukalla ollut pelastusliivi. Jokatapauksessa kun sain pelastusliivin pois ja hetken haukattua happea ja juomaa olin taas toimintakunnossa, kajakin kuivaus, kuittaus kirjaan, kanssamelojien kiittäminen ja matka kohti kotia autolla sai alkaa. Voin kertoa, että unta ei tarvinnut kotona houkutella... lämmin suihku ja nukkumaan. Tätä ehdottomasti lisää! Siis melontaa :)

Mitä opin tällä matkalla? Pimeän melonnasta, vaatetuksesta melonnassa, vaatetuksesta taukojen ajalla, eväiden tärkeydestä (se palautusjuoma olisi ollut hyvä olla mukana autossa). Melojakavereista, heidän työstään tai harrastuksistaan ja tavoitteistaan. Pintaverkoista. Kareista. Syyspukuisesta luonnosta. Siitä, että minä uskallan hyvinkin lähteä vastaaville retkille, vauhtini riittää taatusti kunhan vain olosuhteet ovat siedettävät. Valaistuista linnuista, ei kun, ne olikin niitä lentokoneita :)

melontaterkuin,
Katja



Pyhäjärven maisemareitillä pyörällä

Pari viikkoa sitten tiistaina lähdettiin kavereiden kesken polkupyöräileen Pyhäjärven maisemareitille Tampereen Pyhäjärveä kiertämään (tai siis, ei koko järveä). Reitillä poljetaan kolmen kunnan alueilla: Tampere, Nokia ja Pirkkala. Me lähdettiin olosuhteiden ansioista kiertämään reittiä vastapäivään. Oma ajatukseni alunperin oli myötäpäivään, mutta koska yksi matkalle mielivistä henkilöistä oli tulossa kovaa vauhtia kaupungista kohti Hatanpäätä, järkeistettiin retkeä niin, että lähdettiin vastapäivään. Ja hyvä niin että järkeistettiin, ainakin itselleni sopii paremmin ottaa heti alkumatkasta ns. luulot pois ja loppumatka rullailla ennemmin kuin toisinpäin. Tämä on toki makukysymys. Reitti sinällään ei ole kovin hyvin merkattu, vaikka kaverit lounaalla vitsailivatkin että ette te mihinkään eksy kun pidätte järven koko ajan saman käden puolella. No ei eksytty ei, mutta pysyttiinkö reitillä? Suurimman osan ajasta ainakin. Onnettoman pienet siniset tarrat eivät risteysalueilla auttaneet kun jatko ei ollut selvää mihin suuntaan pitää lähteä ajamaan. Muutamissa kohdissa oli jopa valkoinen pieni nuoli tarroissa, mutta ei niistä juuri isompaa apua ollut.

Pikku pysähdys matkalla kohti Varalaa, melkonen ylämäki heti kärkeen.

Toisaalta, ylös kun menee on näkymätkin kohdillaan.

Minulla oli matkassa tietysti uusi Focukseni, mihin piti ruokiksella käydä ostamassa pyörälaukku, että saan kaiken tärkeän mukaan ilman että tarvitsee kantaa reppua selässä. Repussa nyt sinällään ei ole mitään vikaa, mutta itse ainakin hikoilen sen verran, että ei ole kiva pitää märässä selässä vielä reppuakin. Sää suosi meitä sateettomalla ja melko tuulettomalla kelillä, ainoastaan Rajasalmen sillan kohdilla oli pienoista vastatuulta, mutta sitä taitaa olla aina tuolla paikalla. Oli kivaa pyöräillä Tampereella, missä yleensä tulee pyöräiltyä vain lounaspyöräilyä keskustan alueella. Mukavia muistoja tuli matkalla mieleen kun osuttiin vanhan Likkojen Lenkin -reitin varrelle, kuinka monet kerrat siitäkin on tassuteltu iloisessa seurassa. Yksi kauneimmista pätkistä oli noin Villilän kohdalla kun päästiin metsään, satumetsään, haapoja polun molemmilla puolilla ja oli kuin kuva olisi piirretty satukirjan sivuille. Siinä kohtaa ei malttanut pysähtyä ja totesinkin että jos olisin yksin ja olisi vähänkään pimeämpää niin minua kyllä pelottaisi.

Matkaan lähdettiin tosiaan puoli viisi Hatanpään kohdalta. Rauhallista vauhti edeten tavoitteena oli pysähtyä Rajasalmen sillan kahvioon, jota kukaan ei ollut tarkastanut moneen asti se on auki. Heitin vitsillä, että kai se on mennyt kiinni 5 minuuttia ennemmin ennen kuin joudetaan paikalle. Kävi kuitenkin päin vastoin, ehdittiin 5 minuuttia ENNEN kahvion sulkeutumista paikalle, joten ei muuta kuin pikaeväät ja pihalle syömään. Rutiinit on vielä uuden pyörän kanssa selkeesti hukassa, sillä sisään mennessä otin mukaani pyörälaukun ja -kypärän, mutta pyörä jäi auki :o Onneksi kukaan ei ehtinyt siinä välissä pyörää varastaa, joten matka sai jatkua omalla pyörällä siitä eteenpäinkin.

Rajasalmen Sillan eväät.
Pirkkalasta eteenpäin olisikin ollut hyvää ja suoraa pyörätietä, mutta Pyhäjärven maisemareitti tosiaan kiemurtelee rannan tuntumassa, joten myös me kiemurtelimme siellä. Muutamassa alamäessä meinasi takapyörä lähteä alta pois johtuen pehmeästä pohjasta, mutta korkealla yläC:llä sekä hillittömällä tasapainolla pysyin pystyssä.

Arboretumin niemennokasta yhteiskuva.
Tässä kohtaa pahin on jo takanapäin, siis minulla :) Seurueen muut jäsenet jatkoivat matkaansa vielä Hatanpäältä omiin koteihinsa n. 10 km matkan verran. Arvostan! Minä sen sijaan polkaisin Linja-auto asemalle ja toivoin, että saisin rakkaan fillarini bussin sisälle kuljetukseen. No en tietenkään saanut. Joten pyörä sullottiin yksin tavaratilaan pyörimään ympäri (byäääh) ja huolestuneena Valkeakoskella kotipysäkillä tarkastin sen lävitse, mutta onneksi pyörä ei ollut saanut osumia.
Minun menopeli ja uutukainen pyörälaukku.
Tuntemukset? Matka oli yksi tämän kesän pisimpiä yhtäjaksoisia retkiä, noin 30 km ja aikaa meni 2.5 tuntia suurinpiirtein, kaloreita kului sykemittarin mukaan 1400 kcal joten taukomunkki oli erittäin paikoillaan, samoin bussin kyydissä nauttimani palautusjuoma. Istuinkyhmyt olivat tuntumalla huolimatta pyöräilyshortseistani. Ei kuitenkaan liian tuntumalla, mutta sen verran että tiesin polkeneeni. Seuraavana päivänä jalat olivat raskaat ja selkeästi pakaralihakset kireänä. Retki oli ihana ja haluan ottaa sen ehdottomasti jokavuotiseksi perinteeksi. Hyvässä seurassa viihtyy aina :)

Kilometrikisa loppuu tänään, osallistuin tänä vuonna kaverin joukkueeseen, mutta valitettavasti pyöräilykilometrejä kertyi aivan liian vähän siihen nähden mitä itse olisin tahtonut. No, ensi kesänä on mahdollisuus parantaa :)

pyöräilyterkuin,
Katja

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Haka Gymin kahvakuula ja me ollaan ihan pihalla :)

Vuoden verran olen ohjannut Haka Gymillä säännöllisesti kahvakuulatuntia. Tänä kesänä siirryttiin treenaamaan pihalle ja nyt syksyllä päätettiin jatkaa pihakuulailua. Pihalla kuulailu sopii äärimmäisen hyvin meille sisätyöläisille. On ihana hengittää raikasta ilmaa sisään ja nauttia ulkoilmasta sekä treenistä. Liian usein tilanne sisätyöläisille on se, että aamulla mennään sisälle töihin (ja istumaan), sitten jatketaan autolla kotiin (istuen) ja kotiin päästyä jatketaan tekeen treeni sisätiloihin (pahimmillaan istuen kuntosalilaitteissa) kunnes palataan kotiin sisälle, mihinkäs muualle kuin istumaan sohvalle. Lisäksi pihalla on ihanaa kun ei haittaa vaikka kuula tipahtaa maahan ja tilaa on ympärillä riittävästi, että voidaan tehdä askelkyykyt liikkumalla eteenpäin tai vaihtoehtoisesti hyppiä riehakkaasti etuheilautuksen yhteydessä eikä tarvitse pelätä että osuu toiseen tai seinään.

Kas näin heiluu kassi ja kassi heiluu näin! Kuulaliikkeet ovat yksinkertaisia että ensikertalaisetkin oppivat ne :)
Kahvakuulamiehen julkaistaessa kuvakilpailun, päätin ottaa treeneihin kameran mukaan ja napata muistaessani muutaman kuvan kuulasisseistä. Tänään oli siis kuvauksen vuoro :) Puolessa välissä treeniä ja patteria annoin varoituskysymyksen, sopiiko kaikille että kuva otetaan. Annoin patterin loppuun asti mahdollisuuden pohtia haluaako olla kuvassa vai ei ja hörppytauolla sovittiin että kuva on ok, joten seuraavasta patterista otettiin muutamia kuvia. Meidän kuulajengi on kyllä mahtavaa porukkaa! Melkein joka treenissä unohdan mikä liike tulee seuraavaksi, niin aina joku huikkaa sieltä ei kun nyt tulee tämä liike. Aivan parasta! Vielä viimeisessä patterissakin hymyjä löytyi naamoilta, joten kivaakin meillä on. Tule ihmeessä kokeilemaan, mukaan mahtuu niin miehet kuin naisetkin. Kuulia on seuran puolesta muutamia, mutta voit tuoda oman tullessasi.

Erilevyisiä kyykkyjä ja valtavia ponnahduksia kyykystä kohti pystysoutua, hyvä meidän kuulailijat!
Tämän päivän treeni koostui dynaamisesta alkuverryttelystä, kisailumielessä tehtävästä ornamenttijonokuulailusta sekä kolmesta patterista, loppukisasta sekä lyhyistä venyttelyistä. Te, ketkä ette tänään päässeet osallistumaan, voitte tehdä oman treenin näillä liikkeillä. Liikkeitä tehdään 50 sekuntia ja siirrytään suoraan seuraavaan liikkeeseen. Patteria tehdään 4 kierrosta eli työaika on 10 minuuttia kerrallaan (koska jokaisessa patterissa on 3 liikettä). Kellottamiseen käytän GymBossia, mutta toki muutkin tavat käy.

Patteri 1:
Vartalon ympärikierto - kuula ojennetaan selän takana toiseen käteen ja edessä toiseen. Kuula kulkee kuin autoradalla vaakalinjassa. Kyynärpäät ovat pienessä koukussa. Ota toisella kierroksella toinen suunta, kolmannella eka ja neljännellä toka.

Etuheilautus - työnnä kuula lantiolla napakasti ylöspäin, kyynärpäissä pieni koukku, kuula tekee J-kirjaimen muotoisen liikkeen.
Liikkuva askelkyykky - astu askel suoraan eteenpäin, lantio, polvet ja varpaat samaan suuntaan ja kyykkää. Jatka matkaa suoraan toisella jalalla eteenpäin vastaavanlaisesti.

Patteri 2:
Pään ympärikierto + vastakkainen polvi - Ota kuulasta sarviote ja pyöritä kuulaa pään ympäri niin läheltä päätä kuin mahdollista ja tuo kuula korvan kohdalta kohti vastakkaista polvea. Palauta liike samaa rataa vastakkaiselle puolelle.
Suorin jaloin maastaveto, hauiskääntö ja pystypunnerrus - Ota kuulasta sarviote ja varmista että hartiat ovat paikoillaan, lähde taivuttamaan lonkkanivelestä rintakehää kohti maata. Muista pitää selkä suorana, polvissa pieni koukku sekä hartiat paikallaan! Ojenna takaisin suoraksi ja tee hauiskääntö kuulalla jatka siitä suoraan pystypunnerrukseen. Palauta kuula samaa tietä takaisin ja jatka suoraan suorin jaloin maastavetoon.
Sivutaivutus - Ota kuula toiseen käteen ja taivuta hallitusti kahden kapean seinän välissä kuulaa kohti maata. Jarruttamalla alas ja reippaasti ylös, palautus hieman yli kehon keskilinjan. Ota toisella kierroksella toinen puoli, kolmannella eka ja neljännellä toka.

Patteri 3:
Kauppakassi - heilauta kuulaa toisella puolella kolme kertaa ja vaihda neljännällä heilautuksella vartalon edessä toiseen käteen. Heilauta toisessa puolella kolme kertaa ja vaihda neljännellä heilautuksella vartalon edessä toiseen käteen.
Kyykky ja pystysoutu - ota haluamasi levyinen haara-asento, kuulasta kiinni tavallisesti, polvet ja varpaat samaan suuntaan ja tee kyykky, ylös tullessa jatka kuulan liikettä suoraan pystysoutuun kyynärpäät edellä vartalon lähellä. 
Etuheilautus hypyllä - työnnä kuula lantiolla napakasti ylöspäin ja hyppää samalla eteenpäin, kyynärpäissä pieni koukku, kuula tekee J-kirjaimen muotoisen liikkeen.

kuulaterkuin,
Katja

Lost Lagoon

Minä ostin uuden pyörän Nippelistä. Se on Focuksen Lost Lagoon. Elokuun lopulla tuli pyrähdettyä kesken työpäivää (tarkoituksella) Nippeliin katsastamaan sekä minulle että isännälle pyörää. Kerroin oman käyttötarkoitukseni: ajaa matkaa maantiellä sekä jonkun verran polulla. Nippelin-setä esitteli minulle yhden pyörän, kertoi ensin speksit: levyjarrut, hyvät vaihteet, tarakka ja jousto etupyörässä ja jatkoi heti perään, haluaisitko kokeilla tätä? No ilman muuta! Pyörä säädettiin minulle sopivaksi ja ei muuta kun testilenkuralle pihaan, ensin harjoittelin jarruttamista, onhan minun pyörissäni kaikissa ollut tähän asti aina jalkajarru noin niin kuin varmuuden vuoksi. Onhan niissä käsijarrutkin ollut, mutta jalkajarru on ollut se varmin peli. Oli selvää, että tähän uuteen pyörään ei olisi mahdollista saada jalkajarrua, joten nyt oli uskaltauduttava ottaan riski ja katsoa tuleeko törmäyksiä ainoastaan käsijarruilla. Jarrut siis tsekattiin hyvinkin tarkkaan aluksi, sen jälkeen tutustuttiin vaihteisiin, mistä vivusta tulee enemmän vastusta ja mistä lähtee pois, sekä muistutettiin että vaihteet pitää vaihtaa poljettaessa (toisin kuin edellisessä pyörässäni).
Mun pyörä <3


Näillä opeilla lähdin koejolle ja ihastuin pyörään täysin. Se rullasi kuin unelma eteenpäin ja vaihtoehtoja vaihteille oli riittävästi minun makuuni (3 edessä ja 7 takana). Isäntä kokeili myös samaa pyörää miesten mallia ja hieman pidemmälle ihmiselle tehtynä ja tykästyi malliin kanssa. Vaikka tykästyimme molemmat pyöriin, päätimme käydä katsomassa toisessa pyöräliikkeessä, mikä oli avannut liikkeensä Kangasalle, koska siellä oli kovat avajaistarjoukset. Valitettavasti kovat avajaistarjoukset sulivat pois kun niitä ei myyjä meille esitellyt, eikä oikein pyöriäkään... ei puhettakaan kokeilusta, joten jätimme liikkeen melko nopeasti ja palasimme takasin Nippeliin.

Nippelistä oli tarjolla myös ikuinen säätötakuu (IST) pyörälle kun kertoo, että pyörä on heiltä ostettu. Ja säätö suoritetaan samoin tein, eli ei tarvitse varata aikaa etukäteen. Loistavaa palvelua ja kertoo myös siitä, että he luottavat laatuun jota myyvät. Mukaan tarttui vielä uusi kypärä, tiesittekö muuten, että kypärä on hyvä vaihtaa uuteen noin 2 vuoden välein? Minä en tiennyt. Edellinen pyöräilykypärä tuli ostettua samaan aikaan kuin pyöräkin eli yli 10 vuotta sitten ja kieltämättä kypärän pehmusteet ovat alkaneet murentua hikiseen otsaan pyörällä ajon yhteydessä. Aina kypärän poisoton jälkeen pitää pyyhkiä otsa ja toivoa, että sai kaikki muruset otsalta pois, tai siis piti - menneessä muodossa - koska nyt minun uudessa hienossa kiiltävän harmaassa kypärässä ei ole sitä ongelmaa.

Nyt kun pyörä on jo noin kuukauden ikäinen, sillä on tehty pyöräretki kummimurusen (ja sen äipän) kanssa Valmarinniemeen sekä ihan itsekseen Viidennumerolle katsastamaan auringonlaskua. Sekä tietysti lukuisia lyhempiä reissuja. Sekä eilen Pyhäjärven ympäripolkasu kavereiden kanssa, josta tarkemmin myöhemmin :) Kuvassa myös karvalakkimalli pyörälaukusta, mihin saa eväät ja vaihtovaatteet näppärästi mukaan.

polkuterkuin,
Katja

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Helsinki Workout 2013

Elokuun viimeinen viikonloppu kului Helsinki Workoutissa Kaapelitehtaalla. Tapahtuma oli ensimmäinen laatuaan ja ehkä sen vuoksi tapahtuman ilmottautumisessa ja järjestelyissä oli pieniä hick upseja. Tapahtuma oli ryhmäliikuntatapahtuma, eli paikka johon kuka tahansa voi mennä tutustumaan eri lajeihin, olihan viikonlopun aikana tiedossa yli 30 erilaista ryhmäliikuntatuntia. Itseäni kiinnosti tietysti ohjaajan näkökulmasta kaikki mistä vaan voin saada lisäideoita omaan ohjaamiseeni sekä tietysti jos sattuu löytymään joku killeri uusi laji mitä haluaisin ehdottomasti alkaa harrastamaan aikataulun sallimissa rajoissa tietysti. Olin mukana vastaavanlaisessa tapahtumassa Naantalissa keväällä, joka oli suurempi tapahtuma ja järjestelyt pelasivat kun takana oli jo monen vuoden kokemus.

Kaapelitehtaalla oli kolme salia: yläkerran kuumasali, alakerran iso sali ja vielä isompi sali. Yläkerran saliin keskittyi jooga, pilates, keho ja mieli-tyyppiset tunnit ja hyvä niin. Paikkana aivan loistava, lämpö nousee ylöspäin, joten syvävenytyksiä oli turvallista tehdä. Salin alapuolella ollut vielä isompi sali, josta tuuppasi tulemaan jumputusmusaa samaan aikaan kun ylhäällä yritimme vaipua meditatiiviseen tilaan, loi hieman varjoa muuten aivan mahtavalle Mindful Body-tunnille. Mindful Bodyssä oli mukana pilateksesta tuttuja liikkeitä, joita ohjattiin niin hyvillä ääniohjauksilla, että periaatteessa koko tunnin olisi voinut pitää silmiä kiinni. Tuntiin kuului myös mielettömät syvävenytykset jotka ainakin sai minut täysin lumoihinsa.

Vielä isompi sali kuvattuna yläsalista.
Aloitetaan kuitenkin alusta: perjantaista. Matka alkoi Pirkanmaalta kohti pääkaupunkia ja Simonkentän Scandic-hotellia, jossa yövyimme MoveMe:n Tainan kanssa. Kampista olikin helppo ajella metrolla Ruoholahteen, josta oli noin 10-15 minuutin kävelymatka Kaapelitehtaalle. Reitti selvä, ei tarvinnut kysyä neuvoa matkalla. Ensimmäisen päivän pläninä oli kuitata Tainalle Les Millssin tunnit ja minulle Core Pilates ja ReBoot Your Core-tunnit. Core Pilates olikin laitepilatesta, jossa tutustuin pilates-arkkuun. Metka väline, joka alkuun vaikutti todella vastenmieliseltä lattiapilatekseen tottuneelle, materiaali oli styroksin tapaista ja mietin sitä narinaa, mutta se unohtui nopeasti. Arkku on loistavasti muotoiltu ja sopi pilatekseen varsin hyvin, ainakin minun kropalleni. Alkuun pääsimme tekemään pohjevenytystä istumaosalla joka oli aivan mahtavaa. Tunnin ainoa negatiivinen fiilis tuli siitä että se kestikin vain 30 minuuttia, olin varautunut 45 tai 60 minuuttiin, joten ihmettelin matkan varrella miksi etenemme niin nopeasti. En vaan ollut katsonut ohjelmasta tarkemmin. Joka tapauksessa, 30 minuuttia riitti vakuuttamaan minut tähän ihanuuteen. Nyt vaan tutkailemaan Tampereen tarjonta laitepilateksen kanssa.
Pilates-arkkuja rivissä ennen tunnin alkua.




Seuraava tunti olikin Reboot Your Core jota ohjasi Mikko Paunonen, yksi oman PT koulutusputken kouluttajista. Koska tiesin Mikon entuudestaan oli kiva lähteä tunnille, jonka arvasin jo etukäteen olevan melkonen koitos. Aika meni niin äkkiä tehdessä mielekkäitä keskivartaloharjoitteita että enää en ole varma kestikö se 45 minuuttia vai koko tunnin. Tosiaan sykemittarihan minulla oli matkassa, mutta siitä on patteri loppunut (ja on muuten vieläkin...), joten minkäänlaista muuta kun omaa fiilisdataa minulta ei viikonlopun ajalta löydy. Parhaiten mieliini jäi tästä tunnista lattialla könyäminen selällään jalkojen osoittamaan suuntaan vatsalihasten voimalla (mittarimatomaisesti) sekä paluu tietysti pään suuntaan hyödyntäen vinoja vatsalihaksia. Voin kertoa, että lauantai-aamuna tiesin bootanneeni coren. Vatsalihakset (sekä lonkankoukistaja) olivat hyvinkin tuntumalla.


Reboot Your Core with Mikko Paunonen

Lauantai aamun piti aloittaa BodyBalance ja aloittikin, mutta minä aloitin sen seuraamalla sivusta. Yläparsi oli niin täynnä väkeä, ettei ollut mitään asiaa liittyä sekaan. Näinpä yritin tehdä havaintoja sivustalta muutaman Kuntokeskus Kanavan ohjaajan kanssa. Valitettavasti itseltäni oli jäänyt täysin kaikki muistiinpanovälineet kotiin, joten oli pakko luottaa ainoastaan omiin muistikuviini. Balancen liikkeet olivat tuttuja pilateksesta tai kehonhallinnasta, joten sinällään mitään uutta ja räjäyttävää ei tullut, mutta taatusti tunti oli loistava!

Eka BodyPump-tunti todella pitkään aikaan. Huomioi uudenmalliset tangot ja painot.
Ensimmäinen varsinainen treenitunti lauantaina oli BodyPump-tunti. En ole aikoihin käynyt BP:ssa, joten hieman jännitti, että mitenköhän tunti sujuu minulta. Varmuuden vuoksi mahdollisimman pienet painot, koska tunteja oli tulossa vielä lisää tälle päivälle, myös ohjaajan varoittelu 2 minuutin askelkyykyistä sai kevyen tuskanhien nousemaan pintaan. Tällä tunnilla ymmärsin vihdoin oikuttelevan vasemman olkapääni tai oikeammin, oletettavasti oikuttelevuus saattaa löytyäkkin lavasta. Minulla on ollut vahvoja tuntemuksia jo jonkin aikaa olkapäissäni, että ihan kuin ne eivät olisi omat olkapääni. En ole osannut sitä sen paremmin määritellä ja koska varsinaista kipua ei ole ollut, en ole aiheeseen kiinnittänyt huomiota. Nyt kun makasin step-laudan päällä hokasin, että vasen lapani "törröttää" erilailla lautaa kohden kuin oikea. Uskon, että tietynlainen heikkous myös on sieltä kotoisin. Nyt kun vihdoin hokasin sen, on aika tehdä asialle jotain -> varata aika fysikaaliseen hoitoon ja katsoa mikä siellä kinnaa. Itse pump-tunnista meni puolet ohitse kun pohdin tuota lavanseutu/olkapää tilannetta ja sen vakavuutta. Toisen pumpin ohjaajan intonaatio oli jotain aivan järkyttävää, itse ohjatessani pyrin keskittymään siihen, että puhuisin mahdollisimman normaalisti. Ne, ketkä ovat käyneet ryhmäliikuntatunneilla taatusti tietävät minkälaisesta intonaatiosta on kyse :D

GymStick ja niskassa oleva pitkähiuksisen ponnari, ei hyvä yhdistelmä.
Seuraavaksi vuorossa olikin Gymstick Muscle. Pumpin jälkeen olo oli kuitenkin sen tuntuinen että joka liikkeessä tehtävät hauiskäännöt alkoi tuntua riittäviltä heti ekan 5 minuutin jälkeen. Hetken aikaa vielä sitkuttelin kunnes gymstick ja pitkä ponnarini solmivat keskenään hyvinkin tiiviin yhteissopimuksen ja totesin että eiköhän tämä ole nyt nähty. Seuraavalle gymstick-tunnille mennessäni muistan taatusti laittaa hiukseni pikku-myy nutturalle.

Tämän hikisetin jälkeen olikin vuorossa Mindful Body, josta ylempänä jo hieman kerroinkin. Tämä tunti vei kyllä täysin mukanaan. Tykkäsin ohjauksesta, tykkäsin liikkeistä, tykkäsin koko setistä ihan älyttömästi! Mindful Body on myöskin konseptitunti ja tähän on mahdollista kouluttautua jo tänä syksynä! Toivottavasti saan sopimaan aikatauluuni koulutuksen, kiinnostuin ehdottomasti.

Ruokatauko, proteiinia!!! Suolaista ruokaa, saatava! Proteiinipatukat ja palkkarit pursuavat korvista makeuden vuoksi.


Vihdoin ruokaa! Oikeeta ruokaa! Ei tarvinnut lähteä mihinkään, vaan tarjolla oli salaattibaari joka täytti minun odotukseni täysin. Tässä sai valita mitä salaattiinsa laittaa ja minkäkin verran eikä hinta ollut korkea. Sain siis ottaa ihan reilusti kanaa, eikä niin kuin Naantalissa että piti etsiä salaatin seasta jos sinne olisi eksynyt joku kanan palanen. Ruokailun yhteydessä tutustuttiin Grid Cardio-tuntiin. Menoa ja melskettä kovalla sykkeellä. Kivan oloinen tunti, suosittelen kokeilemaan ilman muuta.

Seuraavaksi vuorossa olisi ollut Jooga, mutta valitettavasti ohjaaja oli sairastunut ja tunti oli peruttu, joten päätimme koittaa Body Viveä sen tilalla. Body Vive on hyvin samantyyppinen kun muokkaus tai kiinteytys. Ihmettelin itsekseni minkä takia mikään sali ostaisi konseptituntina muokkausta tai kiinteytystä... Vatkasin hetken aikaa mukana ja totesin, että taidan siirtyä makoilemaan lopputunniksi säkkituolille. Tulipa siinä samassa otettua pienet tirsamatkin... vissiin alkoi energiat olemaan tältä päivältä jo käytetty.

Omaan ohjelmaani halusin ehdottomasti ottaa Paunosen Mikon pitämän luennon toiminnallisuudesta sekä toiminnallisen harjoittelun tunnin. Loistavaa settiä, vähällä energialla, mutta mielettömällä tsempillä. Parhaani tein, mutta kyllä se viimeinen intervallisetti oli jätettävä väliin täysin, väsyneellä kropalla on helppo rikkoa itsensä, joten siirryin siinä vaiheessa kuvaamaan toisten menoa.

Alakerran salissa toiminnallisuuden harjoittelijoita, väki alkoi vähenemään jo loppua kohden.

Loppuhuipennuksena aktiiviselle kaksipäiväselle oli tankotanssi show by Oona Kivelä. Tätä oli mukava katsella, käsittämätöntä kropan hallintaa ja kuinka monen mielikuva tankotanssista muuttuu? 

Kiitos huikeasta viikonlopusta Tainalle sekä muille jumppareille, ohjaajille, järjestäjille, sponsoreille sekä näytteille asettajille. Olo oli naatti, mutta tiesin että tankata täytyy seuraavan päivän 15 motin puuhumppaa varten. Melko toiminnallinen viikonloppu, voin kertoa :D Menenkö ensi vuonna, taatusti!

jumppatutustumisterkuin,
Katja