sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Ulkoilemassa

Eilen piti mennä hiihtämään, mutta tuli kävästyä Ideaparkissa, joten se sloti kului siihen. Iltapäivä vietettiin rentojen kutsujen merkeissä Kangasalla, jonne olikin älyttömän liukkaat tiet ajella. Ja ilta sujahti pimeäksi joten ulkoilut jäi tekemättä lauantaille. Tänään lähdettiin kuitenkin kokeileen miltä se lähijärven ympärihiihto vapaalla tyylillä tuntuisi. Tarkoitus oli lähteä ihan rauhassa liikkeelle, ilma oli kaunis aurinkoinen ja pakkasta n. 5 astetta. Mulla oli lihasmuistissa vielä retkiluistelun vaivattomuus ja polkasin matkaan samalla ajatuksella. Samalla liu'ulla ja ilmeisesti samalla intensiteetillä.

Ensimmäiset 2 kilometriä meni putkeen ilman että tarvitsi pysähtyä tasottamaan sykettä. Siinä kohtaa kun pysähdyin etsin katseellani järven jäältä että mihinkäs se hiihtokaveri jäi. Sieltähän se perästä tuli ja valitteli että lähdin turhan kovaa matkaan, siihen kohtaan aikaa oli kuulemma kulunut 12 minuuttia, itse en tarkastanut Sports Trackeria enkä sykemittaria. Joo, sykkeet nousi turhan korkealle, toisaalta yritin pitää tasasen vauhdin kun olin lähtenyt. Matka eteni turvallisesti Mogrenin tekniikalla, tarkoituksella tähdäten työnnön vasemmalle potkulle. Minulle se luontaisempi puoli tuntuu olevan oikea ja sen vuoksi tarkoituksellisesti yritin harjoituttaa myös vasenta puolta. Niin ne ammattilaisetkin kuulemma tekevät, harjoittavat heikompaa puolta olikohan 60 % treeneistä.

Mun viimemetrien tyyliä, riittävän kaukaa otettuna ei näy ees oudot asennot :)
Sukset oli käyneet voitelugurulla kylässä ja pohjaan oli niitattu tosiaan parafiinit, mutta joku tökki. En tiedä oliko ne minun omat jalat, mitkä oli vielä alkuviikon flunssasta vajaakuntoiset vai missä oli vika, mutta liuku tökki. Alkuun taas säären etuosa tuli hyvinkin ikävälle tuntumalle, muita tuntemuksia ei kehossa ehtinyt tulemaan hiihdon aikana. Tai toki, kyllähän tuli nautittua tuosta jännästä valoilmiöstä, uskokaa tai älkää, kevät sieltä on tulossa :) Linnut liversi jo siihen malliin että ihan kuin olisi ollut jo maaliskuun iltapäivä.

Valkeakosken kaupungin liikuntatoimi on ilmoittanut Lotilan järven ympäri kulkevan hiihtolenkin mitaksi 5.4 km. Isäntä on saanut omalla Sports Trackerilla mitaksi kaksi kertaa 5.1 km ja kaksi kertaa 5.3 km - ja vaikka hiihdetään tasan sama reitti minun mittari näytti 5.5 km. Noh, eihän se toki niin tarkkaa ole. Aikaa meni lopulta 39 minuuttia. Ensimmäisen pysähdyksen jälkeen pysähdyksiä rupesi tulemaan useammin ja useammin. Noh, ehkä joku päivä. Keskisykkeet oli tosiaan lenkillä 160 ja maksimit 177, ei mennyt niin kun olin suunnitellut. Lisäksi hiljaa hiihtäminen on älyttömän vaikeeta, tasapainon kanssa tulee ihan extrahaastetta...

Kotiin päästyämme huomasin että pohkeet oli vetänyt ihan jökkiin hiihdon aikana. Pitää oikein pohtia tätä miksi näin. Viikko sitten kun oltiin retkiluistelemassa niin 25 km ei aiheuttanut pohkeisiin suurempia tuntemuksia. Jotain outoa tässä nyt on. Sen lisäksi hiihtosukat oli karannut multa johonkin pyykin syövereihin, joten hiihdin tavallisilla sukilla ja tässä tulee kliimaksi, varpaat alkoivat muuttumaan tunnottomaksi vasta ihan viimeisillä sadoilla metreillä. Onko sattumaa sekä tuo että pohkeet jumittuivat ja että minulla ei ollut tukevia hiihtosukkia? Entäs se, että minulla oli tavalliset puuvillasukat ja silti varpaat rupesi osoittamaan puutumisreaktiota ihan loppumetreillä? En tiedä, mutta pian pitäisi tietää. Jos meinaan ostaa retkiluistimet luistelumonoihin pitäisi varmistua että pystyn niillä luistelemaan ilman että varpaat muuttuu tunnottomiksi tai jäätyy... Ensi viikolla toivottavasti pääsen bikini-baariin katsomaan mitä Hiking Travelilla on tarjolla myytäväksi.

Kartta Rapolan muinaismuistoalueelta.
Mulla on ollut kova hinku päästä Rapolan harjulle lumikenkäilemään, käytiin tsekkaamassa myös se tänään iltapäivällä. Etenemistahti ei ollut päätä huimaava mittariston mukaan, mutta minulle se oli sopiva. 40 minuutissa pyörittiin 1.3 km harjua ylös ja alas. Välillä jopa pyllyllä liukuen. Joka tapauksessa oli jylhää maisemaa, ihanaa puhdasta, raikasta ilmaa sekä tietty parasta seuraa oman aviomiehen matkassa :)

Jylhää maisemaa.



Rauhallisella lumikenkäilyllä ehtii katsoa luonnon ihmeitä, kuten oudosti kasvavaa puuta.
Tai jonkun pienen otuksen jättämiä jälkiä...
Mulla alkaa olemaan PT-putki loppusuoralla. Ensi viikonloppuna on 5. lähijakso edessä ja sen jälkeen kuukauden päsätä 6. lähijakso ja loppukokeet. Jaiks! Valmistautumistahan on tehty pitkin matkaa, tällä viikolla tuli kertailtua lihaksistoa uudestaan mm. lataamalla Windows-puhelimeen uuden softan Visual Anatomy Lite. Ilmaisversiossa on jo mahdollista tutustua melkoiseen tietomäärään lihaksiin, luihin, verenkiertoon jne... Parasta, että siinä on myös kyselymoodi eli voin tentata itseäni osoittamalla lihasta ja miettimällä mikä se on ja katsoa vastauksen vasta sitten. Tekniikka <3

Nyt kun takka loimuaa olohuoneessa taidan kirmata vielä saunaan pyyhkimään ulkoiluhiet ja leffan tuoksut pois. Oli huippu viikonloppu!
 

ulkoiluterkuin,
Katja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti