One size fits for none - näin myös ravinnossa

Syöminen on yksi elämää ylläpitävistä tarpeista. On käsittämätöntä ajatella että joskus diabetestä on yritetty pitää aisoissa suosittelemalla 400-500 kcal kitudiettejä diabeetikoille ennen kun insuliinia keksittiin. Koulutukseni aikana opin, että ainoastaan noin 10-20 % energiankulutuksesta ihmiskehossa saavutetaan fyysisellä aktiivisuudella - loppuosa kuluu perusaineenvaihduntaan sekä ruoan aiheuttamaan lämmöntuottoon.

Tässä luomuviljelmästä kuvaa viime kesältä.

Ravinnosta puhutaan medioissa oman havaintoni mukaan melko paljon. Eiköhän ensi viikollakin jo tule lööppeihin uutisia: vielä ehdit rantakuntoon! Hyvähän ravinnosta on puhua, se lisää tietoisuutta, mutta valitettavan usein myös epätietoisuutta miten minun pitäisi syödä. Siksi otsikko one size fits for none - yhden koon tuotteet eivät sovi kenellekkään täydellisesti. Onko joku lähipiirissäsi tai kenties sinä itse kokeillut esimerkiksi karppausta? Toisella paino lähti putoamaan iloisesti, toinen taas taisteli vailla painonmuutosta ja kitui ruokavaliolla joka ei sopinut hänelle itselleen.

Kurkku - nam.

Personal trainerina ravinto-ohjauksen tulee perustua voimassa oleviin terveyssuosituksiin. Ja jälleen kerran, se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle ainakaan sellaisenaan suoraan. Oman haasteensa ruokailuun tuo myös yksilön nykyinen elämäntapa ja -rytmi. Jos asiakkaan keittiön kaapit on täytetty vaatteilla ja kirjoilla ruokatarvikkeiden sijaan lienee helpompaa lähteä ohjaamaan asiakasta tekemään parempia valintoja ulkona syödessä. Kenelle helpompaa? Asiakkaalle ilman muuta. Koen, että on helpompaa oppia uusia tapoja kun ne tuo mahdollisimman lähelle nykyistä elämää ja muutos ei ole kerta iskulla radikaali. Tähän taas toinen näkökulma on, että toiset tykkäävät laittaa koko elämän remonttiin kerralla. Kyllä, varmasti tykkäävätkin. Mutta mitkä on kauaskantoiset vaikutukset? Patrik Borg kirjoitti tästä aikaanaan omaan blogiinsa kirjoituksen ja olen taipuvainen ajattelemaan samalla lailla.

Tomaattisato oli valtava, valitettavasti aurinkoa oli liian vähän tarjolla vuonna 2012 kesällä.

Blogissa kirjoitettiin tv:n laihdutusohjelmista, joita on enenevissä määrin tarjolla. Siinä laihtuminen tulee kuin itsestään, puolen vuoden seuranta näytetään yhdessä tunnissa. Asiakkaan elämä muuttuu kertaheitolla melkoisesti, mutta mitä jää käteen esimerkiksi vuoden päähän? Tuleeko laihduttamisesta tapa vai jääkö asiakkaalle ajatus että tämä ei ole laihdutusta vaan elämän tapa jota haluan jatkossa noudattaa? En usko, että monikaan asiakkaista haluaa kokea olevansa jatkuvalla laihdutuskuurilla, vaan löytää tasapaino ravinnon ja liikunnan suhteen omassa elämässä.

Olen kuunnellut ihmisiä jotka kamppailevat painonsa kanssa ja löytänyt yhden tekijän mikä toistuu monen kohdalla. Henkilön asettama tavoite ei ole järkevässä suhteessa haluttuun aikatauluun, sen seurauksena tulee kuuluisat erittäin vähäkaloriset dietit. Terveydenhuollon ammattilaisen valvonnassa järjestettävänä nämä puolustavat paikkansa vaikeasti ylipainoisten ihmisten kanssa, mutta yksinään tehtynä voidaan saada paljon harmia aikaiseksi.

Aji Cristal chilit.

Itse suosittelen kaikille laittamaan kuntoon ensiksi ateriarytmin. Säännöllinen ruokailu on tärkein asia painonpudotuksessa sekä tietysti terveellisessä elämässä muutenkin. Kun syöt säännöllisesti on helppo lähteä tarkastelemaan ravinnon monipuolisuutta sekä laatua. Tuleeko riittävä määrä rasvoja, hiilihydraatteja ja proteiinia puhumattakaan vitamiineista. Seuraava askel onkin katsoa annoskokoa - tämä usein korjautuu helposti kun syödään säännöllisesti monipuolista ja laadukasta ravintoa. Toki jos tuntuu että tämä on juuri sinun ongelmasi, kannattaa pohtia miksi annoskoko on mitä on. Onko portaiden perustat: säännöllisyys, monipuolisuus, laatu kunnossa?

Eipä tässä, taidan mennä syömään :)

ravintoterveisin,
Katja 

Supertreenit 2013

Tasan viikko sitten olin juuri palannut kotiin Naantalista Supertreeneistä 2013. Reissu oli ensimmäinen minulle, onneksi minun matkassa mukana oli konkareina Leena, Minna ja Kati neuvomassa ja auttamassa miten toimitaan kaiken hälinän keskellä. Lähdin matkaan ilman ennakko-odotuksia, ehdottomasti paras tapa yleisesti ottaen. Kati nappasi minut kyytiin aamulla vartin yli kuusi ja matka kohti liikunnallista päivää sai alkaa. Menomatkan yksi kohokohdista oli ehdottomasti pellolla juossut peura ja neljä nenää lasissa katsomassa tiukasti peuran etenemistä. Ja aamupala aakkosasemalla, pitää syödä että jaksaa! Perillä oltiin inasen yli ysin, joten ensimmäinen tunti päädyttiin katseleen ja fiilisteleen ja tekeen toimintasuunnitelmaa miten meinataan mennä.

Aamuflow, ois pitänyt hyökätä mukaan, mutta päivän suunnittelu kokemattomalta vei hetken aikaa.

Meidän ainoa yhteinen tunti (tai siis kaikki näytetunnit olivat 45 minuuttisia) oli Fast Fit and Fabulous by Anne-Mari. Tunnin nimen perusteella en osannut arvata mitä sieltä tuleman pitää. Nopeutta, kestävyyttä, lihasvoimaa ja liikkuvuutta samassa paketissa. Tunti oli Elixian näytetunti ja alussa mentiin Armybic-tyyppistä jumppaa ja lopussa oli pilates meets jooga rauhoittumista. Tunti oli hauska ja mukaansa tempaava. Tosin kun salissa on emäntiä se yli 150 kpl:tta niin siinä on tietyissä liikkeissä haasteena että löytää naapurin kantapään omasta naamastaan... jossain kohtaa oli pakko rantautua sivummalle ettei käy näin omalle kohdalle. Salissa oli todella tiivis tunnelma jo heti aamusta, en edes uskalla ajatella mitä siellä oli sen jälkeen tiedossa.

Seuraavana tiedossa olikin toiminnallista lihasvoimaa by Juri Kynnysmaa. Tuntikuvauksen mukaan tunnilla keskityttäisiin keskivartalon hallintaan moninivel-liikkeissä ja kehitetään kestovoimaa. Kolmivarttinen meni iloisesti tehden kiertoharjoitteluperiaatteella erilaisia kyykkyjä. Askelkyykkyjä eteen, askelkyykkyjä taakse, etukyykkyjä, valakyykkyjä, smith-kyykkyjä,  just name it-kyykkyjä. Joo. Ekan stintin jälkeen ajattelin että okei, nyt on keskitytty reiden etuosaan ja pakaraan, tuleeko seuraavana jotain muuta, mutta ei tullut. Ja juu askelkyykkyjen kanssa tuli tehtyä käsipainoilla/levypainolla hauiskääntöä, pystypunnerrusta, ojentajapunnerrusta. Jalat oli kokolailla valmiit tämän treenin -tai kuten ohjaaja mainitsi workshopin- jälkeen. Tämän jälkeen olikin vuorossa pikainen salaattilounas kylpylän puolella. Kananpalojen metsästäminen pasta-paprikasalaatin seasta ;) pakko saada proteiinia!!!

Arvoin viimeiseen asti että menisinkö Fun with Latin music-tunnille by Minna Merilä kylpylän puolelle vai en. Koska olin pakannut uikkeet ja pyyhkeen mukaan päätin että ei se ota jos ei annakkaan. Ei muuta kun kassi niskaan ja suoraan salaatilta suihkun kautta altaaseen. Tunti oli juuri alkanut, mutta pääsin hyvin mukaan. Ensimmäiset biisit olin turhan syvässä vedessä, varsinkin kun minulla ei ollut uimalaseja (ja oli piilarit)... kirmasin matalampaan veteen ja nautin loppuajan. Minulla ei ole valtavasti kokemusta vesijumpista, muutamassa olen käynyt mihin kylpyläkäynnillä on osuttu ja yksi asia minua hämmästyttää. Ohjaaja tekee liikkeet aina niin paljon nopeammin mitä ne on mahdollista tehdä vedessä! Alkuun se ihmetytti tosi paljon, mietin että miten en pysy rytmissä, noh katoin ympärille ja totesin että okei, se juttu onkin siinä että liikkeitä ei ole mahdollista tehdä niin nopeasti vedessä mitä kuivalla maalla. Ohjaaja oli kyllä älyttömän energinen, iloinen ja mukaansa tempaava ohjaaja, tykkäsin kovasti! Vesijumpasta huomion arvoinen asia on uimapuku, tai bikinit, miten vaan. Itsellä ainakin tuntui että uimapuku ei tue riittävästi "yläkroppaa" jotta myös jumpan jälkeen tuntuisi miellyttävältä. En usko että myöskään bikinit olisi tähän auttanut, ehkä vesijumppa vaan ei ole minulle tai sitten pitäisi olla erilliset vesijumpparintaliivit. Tunnin jälkeen juoksujalkaa suihkuun, kuivaan ja kohti seuraava jumppaa mikä alkoikin taas 15 minuutin kuluessa.

Seuraava tunti olikin arvoitus... menisinkö luennolle Sata syytä syödä by Hanna Partanen, Syvävenyttelyyn by Sanni Zenger mutta ainakaan en menisi Body Combattiin by Mika Kankainen. No niinhän siinä aina käy kun ajattelee että sinne BC:han minä päädyin. Huidoin ekat 20 minuuttia kun hullu, olihan tämä tavallaan BC neitsyys mikä tässä meni, sen jälkeen totesin että olkapäät on tuskissaan edellisen päivän puuhumpasta ja jokainen hyppy tuntuu kuin joku yrittäisi hakata rintoja suorilla oikeilla että eiköhän tämä nyt riitäkkin. Siirryin siis katsomon puolelle katselemaan menoa ja meininkiä. Tunti oli taatusti upea lajista pitävälle! BC:n syvin olemus saa kuitenkin vielä odottaa että löydän sen joku päivä. Päätimme, että tämän tunnin jälkeen meidän autokuntamme kääntää nokan kohti koti-Koskia. Eväs- ja tuotepaketit tiukasti kainaloissa tassutimme autolle väsyneinä ja onnellisina inspiroivasta päivästä. Huikea tapahtuma! Ehdottomasti otan suunnitelmaan myös tulevina vuosina, sillä erotuksella, että ensi kerralla tutustun tarkemmin ohjelmaan ja suunnittelen paremmin mihin tunneille haluan osallistua. Ja jos voin kloonata itseni, sekin on hyvä idea. Sen verran hyviä tunteja Naantalissa oli tarjolla, puhumattakaan luennoista!

LesMills BodyCombat by Mika Kankainen.

Naantali strikes back! Tiistaina Naantali iski takaisin ei ainoastaan pienenä lihasjumina etureisissä vaan älyttömän heikkona olona. Lopulta kesken työpäivää oli vihellettävä peli poikki, mulle nousi kuume. Bussitin itseni kotiin ja lepäsin ja lepäsin...illalla mittari näyttikin jo 39 astetta kuumetta. Ei voi olla todellista :( Perjantaina olisi kahvakuulalisenssikoe. Joten tavoitteena pikainen paraneminen. Ainoastaan tauti ei jakanut samaa ajatusta paranemisprosessista, perjantai aamu jatkui kuumeella edelleen (niin kuin edellisetkin päivät). Tätä kirjoittaessa, mulla on ollut ensimmäinen kuumeeton päivä tänään sunnuntaina. Huominen on vielä sairaslomaa ja sitten alkaa talviloma! Ollaan kuulolla.

Tässä kuvaa eväs- ja tuotepaketti "pöydästä". Jono siis kulki eteenpäin pöydän viertä ja neidit tiputtivat jokaista tuotetta kassiin. Myös kassit saatiin linjastosta.

paranemis- ja supertreeni terveisin,
Katja

Kirja-arvonta lukijoiden kesken

Kun blogilla on 30 lukijaa, arvon lukijoiden kesken kirjapalkinnon. Palkintona tulee olemaan 24 tuntia-kirja. Teemu Virtasen 24 tunnin ME-hiihto 433,5 kilometriä on uskomaton suoritus. Teemun mietteitä viime vuonna ilmestyneestä kirjasta 24 tuntia.

24 tuntia - hiihtoa, hikeä & Hollywoodia

Voit jakaa blogia myös kavereillesi :) Jos arpa ei osu tällä kertaa sinuun, voit tilata itsellesi kyseisen kirjan Fitran verkkokaupasta.


arvontaterkuin,
Katja

Uunituore Personal Trainer ilmoittautuu palvelukseenne

Viimeinen kuukausi on mennyt siivillä. Kuukauteen on mahtunut parin viikon kuulatuntituurauksia, muistamista, ehtimistä ja hataraa päätä. Kaiken huippuna kuitenkin valmistuminen Personal Traineriksi viime viikon perjantaina. Eipä hypitä asioiden edelle, tässä ensin matskua näyttökokeeseen valmistautumisesta. Olimme kertaamassa kurssikavereideni Tuulan ja Sinin kanssa ohjauksia sekä kysymyksiä pari päivää ennen näyttökoetta.

Tuula tekemässä lämmittelyä soutuergometrillä, minä selitän mitkä lihasryhmät työskentelee vetovaiheessa.

Pääsuorittajat, vastasuorittajat sekä avustavat lihasryhmät piti kertoa asiakkaalle lämmittelyn ohessa. Onneksi harjoiteltiin, ensimmäiset kerrat tuntui nimittäin todella luonnottomilta selityksiltä.

Minä ja suorin jaloin maastaveto. Huom. pehmeät polvet, tärkeä varsinkin yliliikkuvaisuuteen taipuvilla ihmisillä.

 

Sini kuntopyörällä, minä ja Tuula selittämässä mitkä lihakset työskentelevät missäkin vaiheessa.

Näiden lisäksi oli muitakin ennakkokysymyksiä, joista valittiin näyttökokeeseen sokkona yksi, joka piti suorittaa pareittain. Minulle napsahti kertoa asiakkaalle mitä eroa on alkulämmittelyllä, lämmittelysarjoilla sekä loppuverryttelyllä. Sain parikseni näyttöön Tiinan, jonka kanssa meillä oli todella kiva hetki :) Istuimme penkeillä ja meillä oli tiivis tuijotus samalla kun selitin pääkohdat Tiinalle. Lopuksi kertasimme vielä ja varmistin, että "asiakas" oli ymmärtänyt erot. Näytön lopuksi sain palautteen näytön valvojalta Mikaelilta, että näyttö sujui oikein hyvin. Mikael kyseli vielä muutaman lisäkysymyksen minulta ja varmisti, että olin kartalla kokonaisuudessa enkä ainoastaan tässä kysymyksessä.

Olen niin tyytyväinen suoritukseeni, varsinkin kun oma näyttöni oli joukon viimeisenä. Koko muu porukka oli ehtinyt antamaan jo näytöt, ihmisiä tuli ja meni kokoustilaan ja kertoi miten heillä oli näytöt sujuneet. Itse onnistuin sulkemaan jännityksen pois melko hyvin, näytön alkuhetkillä jännitti, mutta muutaman lauseen jälkeen rentouduin olemaan oma itseni. Ainoa asia mikä nauratti läpi näytön oli tuijotus Tiinan kanssa, ainakaan kontaktista ei voitu siis moittia :) Tiina oli kiinnittänyt samaan asiaan huomion ja sillekkös me naurettiin koko loppuviikonloppu.

Kirjallisen kokeen suoritin viime perjantaina ja läpi meni! Päästäkseen läpi, pitää 60:stä kysymyksestä saada oikein 75%. Aikaa kokeen suorittamiseen on 60 minuttia ja koe suoritetaan netin välityksellä monivalintatehtävinä. Koe ei ollut läpihuutojuttu, osa kysymyksistä oli melko erikoisia että joutui miettimään mitä tässä nyt haetaan takaa. Mutta näinhän se pitää ollakkin jos halutaan karsia jyvät akanoista. Nyt siis harjoitusasiakasraportti on hyväksytty, näyttö hyväksytty ja teoriakoe hyväksytty, joten olen nyt valmis Personal Trainer koulutukseltani. Kyllä, matka on vasta alussa, mutta tarvittavat pohjatiedot on nyt kasassa.

Koulutettu PT by Trainer4You

Trainer4You saavutti myös EFHA:n akkredoinnin, lue lisää täältä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että voin harjoittaa ammattiani myös ulkomailla, missä Personal Trainer-nimike on usein suojattu, toisin kuin Suomessa.

Meidän PT jengiä kurssin päättäjäisistä. Suurin osa paikalla, osa ei valitettavasti päässeet mukaan.

Mitä siis tästä eteenpäin? Minulla on muutamia asiakaspaikkoja vapaana, jos haluat saada itsesi parempaan kuntoon, ota ihmeessä yhteyttä ja katsotaan mitä voimme tehdä. Autan sinua saavuttamaan tavoitteesi!

intoa puhkuvin terveisin,
personal trainer
Katja

Akupunktioo ja tuuraustunteja

Edellisessä blogissa jo kirjoittelin että olin aloittanut akupunktiohoidon. Viime viikolla akupunktio jatkui, torstaina olin taas neulottavana. Tekijä on opetellut myös kiinalaista lääketiedettä kymmenen vuoden ajan sekä tutustunut myös kalevalaiseen jäsenkorjaukseen. Toisella hoitokerralla (kuten myös ensimmäiselläkin kerralla) hoitaja katsoi kieltäni ja totesi sen olevan kosteampi kuin normaalisti, joka viittaisi siihen, että perna ei toimisi normaalisti. Tätä tukisi kuulemma myös tapani unohdella asioita. Todellakin, asioita on tupannut viime aikoina unohtumaan enemmän kuin ennen. Itse olen tulkinnut sen johtuvan siitä, että tällä hetkellä elämässä on vaan niin monta asiaa menossa, että ei ole ihmekkään jos asioita unohtuu. Viimeksi unohdin ruokapaikkaan käsilaukkuni, ei muuta kun kotiin päästyäni auto ympäri ja kohti ruokapaikkaa noutamaan veskaa. Sinällään akupunktiohoito on minua auttanut, että kun hoito on otettu torstaina niin lauantaina olen täysin ratkipoikki ja katki. Voisin nukkua koko päivän lävitse, tämä sama kävi viikko sitten ja myös viime lauantaina.


Onneksi sunnuntaina oli jo virkeä olo ja kävimmekin isännän kanssa testaamassa Vesilahden retkiluisteluradan. Rata sinällään oli mukava lenkura, mutta valitettavasti joku oli halunnut ajaa jäällä moottorikelkalla ja mönkijällä, juuri siitä kohtaa mikä siis oli tarkoitettu luisteluun. Samoin ulkoilijoita oli kävelyttämässä koiriaan ihan iloisesesti luisteluradalla ja toki sieltä löytyi jätöskasoja. Valitettavasti retki osoittautui pettymykseksi. Pyörähdimme lenkin ympäri kahteen kertaan eli matkaa tuli noin 5 km ja saldona myös yksi kauden rumimpia kaatumisia. Olin ehtinyt luistella alle 50 metriä kun tuli hieman märempi kohta vastaan. Ajattelin että se on vaan siitä päältä märkä, luistelen tuolta ihan reunasta varovaisesti... noh, lopulta siinä kävi niin etten ehtinyt kissaa sanomaan kun pötkötin jo mahallani vesilammikossa. Kohta siis ei ollut hieman märempi vaan täysin pehmeä mihin luistin tökähti kun täi tervaan. Tämä tietysti täysin omasta valinnastani johtuva kaatuminen ei varsinaisesti parantanut kokemusta radasta.

Joka tapauksessa luistelun jälkeen päätimme lähteä kotona myös hiihtämään. Tuttu lenkki Lotilan järven ympäri 5.2 km vapaalla hiihtotavalla. Sisuuntuneena aamun epäonnisesta luisteluretkestä päätin, etten pysähdy ennen tiettyä maamerkkiä. Hiihdin rauhalliseen tahtiini, sykkeistä huolimatta tiukasti eteenpäin. Olin ylittänyt jo selkeästi oman maamerkkini kun tuntui että nyt alkaa tuntumaan mahdottomalta sykkeen suhteen, joten livautin itseni latu-uralle ja jatkoin hiihtämistä tasatyönnöin ja varoen vuorohiihtoa, kyllä, perinteistä vapaan välineillä. Jahka syke oli tasaantunut hieman maltillisemmalle tasolle jatkoin taas vapaata hiihtoa. Muutaman kerran lipsautin vielä tasatyöntöön, mutta en pysähtynyt kokonaan kertaakaan, mistä olen älyttömän tyytyväinen. Lenkki tuli kierrettyä n. 35 minuuttiin, keskisykkeen sykkiessä 158 ja maksimit 178.

 Eilinen maanantai oli maistiaisia ensi viikosta. Kävin tutustumassa toiseen kuulatuuraustuntiini Tampereella ensin, sitten surautin ensimmäiseen kuulatuurauspaikkaan ja ohjasin siellä innokkaille opiskelijoille kahvakuulakolmivarttisen. Sieltä surautin Valkeakoskelle kohti omaa kahvakuulakolmivarttista ja venyttelypuolituntista. Vaikka nappasin proteiinipatukan ennen Valkeakosken tunteja niin siitä huolimatta kotiin palattuani olisin voinut syödä vaikka koko jääkaapiin. Energiavaje oli valtava. Kaiken hässäkän keskellä en ollut muistanut laittaa sykemittaria päälle mihinkään noista tunneista - tai ekalla tunnillahan ainoastaan pistäydyin fiilistelemässä eli en ottanut edes kuulaa käteeni. Ensi viikolla sitten on ohjelmassa kaikkien noiden kolmen tunnin ohjaus ja tarvii ehdottomasti suunnitella tankkaus paremmin kuin tällä viikolla. Sinällään olen innoissani ohjaamisesta, olen huomannut että alkuaikojen salajännityskin on kadonnut, tunnin jälkeen ääni ei katoa vaan on ihan normaali :)

Samoin minun viime viikon oppejani on ollut siirtyminen Spotify-aikaan. Hankin itselleni suoraan Premium-version, jotta saan musat myös siirrettyä puhelimeeni ja sitä kautta soitettua jumppatunneilla niitä ilman että tarvii miettiä onko CD mukana ja onko se mennyt rikki repussa jne. Kaiken tämän humpan lisäksi vedin elämäni ensimmäisen keho ja mieli-tunnin KunnonLeideille Hakassa. Palaute oli rohkaisevaa, joten huomenna KunnonLeidit saa saman tunnin. Tämä ei jää pysyväksi tunnikseni, olin ainoastaan sijaistamassa vakituista ohjaajaa.

Opiskelupuolella loppusuora PT-putkesta on jo näkyvissä. Enää pari viikkoa ja on loppukokeet. Kääks! Olen kerrannut lihaksia, niiden lähtö- ja kiinnityskohtia, kestävyysoppia, ravinto-oppia... ja kaikkea mitä vaan mahdollista! Kohta tulee perinteinen paniikki :) Vielä tehtävänä on kirjoittaa loppuraportti harjoitusasiakkuudesta sekä tietysti kirjallinen koe. Näitä odotellessa ja kertausta suorittaessa.

energisin terveisin,
Katja

Viikonlopun ulkoilut

Viikonloppu hujahti nopeasti alta pois. Osansa siihen teki Jacy-koira, 7 vuotinen uros-collie joka oli meillä hoidossa perjantaista sunnuntaihin. Oli mielenkiintoista nähdä koiran ja kissan varovaista tutustumista toisiinsa. Molemmat niin kovin pelokkaita, mutta samaan aikaan uhittelevia, kumpikaan ei ollut siis tottunut toiseen eläinlajiin. Kyllä ne silti uskalsi jättää kahdestaan kotiinkin koska koira ei jahdannut kissaa eikä myöskään toisinpäin. Yötkin sujuivat ilman ongelmia.

Se mitä viikonloppu minulle toi oli peruskestävyys treeniä. Oli aamuaerobista sekä päiväaerobista, ilta-aerobisen hoiti isäntä. Aamulenkille lähdettiin noin kahdeksan pintaan ja käveltiin vähän yli 4 km, reitti oli eri joka kerta, mutta pääasiassa pyörittiin läheisen Lotilan järven jäällä. Välillä kävelyreittiä pitkin ja välillä umpihangessa. Sykkeet pysyivät maltillisena, mutta vauhti ei päätä huimannut lenkkeihin meni noin tunti.

Lisäksi minulla oli torstaina ollut akupunktio-hoito, joka rentouttaa ja parantaa myös unta, joten kyllä tuli nukuttua viikonloppuna - taivas sentään! Ehkä kroppa vaan tarvitsi sitä tällä hetkellä, tuntuu että tulessa on useampikin rauta ja pää on kuin tuulimylly ajatusten suhteen.

Sunnuntaina iltapäivästä lähdettiin kokeilemaan Saarikylien retkiluistelurata Kangasalla. Paikka oli mitä ihanin! Vapaaehtoinen maksu radan käytöstä ja radalla oli meidän lisäksi yksi muu luistelija. Vesi oli hieman päässyt nousemaan radalle, joten osa radasta oli suljettuna. Mutta auki oleva radanosuus oli erinomaisessa kunnossa! Uskomatonta miten talkooväellä saadaan pidettyä rata noin hyvässä kunnossa, nöyrä kumarrus talkoolaisille sekä kyläläisille ja muille vierailijoille. Täällä on hyvin mennyt perille se, että luisteluradalla ei kävellä. Tietysti tämä on ehkä hieman syrjässä verrattuna esimerkiksi Näsijärven luistelurataan.

Radan pituus oli 1.81 km sunnuntaina (siis osa radasta suljettuna) ja me kiersimme sen kuuteen kertaan. Yhteensä luistelua kertyi lähes 11 km. Radan ollessa loistokunnossa oli helppo keskittyä tekniikkaan: luistimien asentoon, potkun suuntaan, sauvoilla työntöihin... Lisäksi tuuli säästi meitä ja oli hyvinkin tyventä, viimeisillä kierroksilla tosin saatiin tuultakin mukaan kuvioihin. Suosittelen rataa erityisesti lapsiperheille. Sunnuntaisessa radassa on tosiaan mahdollista tehdä tuo 1.81 km lenkki tai sitten lyhyempi (mitä ei mitattukkaan tällä kertaa). Riippuen luistelijan kunnosta ja iästä voi valita lenkin tai kierroksien määrän sen mukaisesti. Lisäksi radan vierestä löytyy myös napakelkka jolla voi mennä leikkimään sillä välin kun jompi kumpi vanhemmista vielä kiitää radalla. Tilalta on myös mahdollista vuokrata luistimet, kannattaa katsoa joko facebookista tai web-sivuilta lisätietoja. Aivan pakko on lainata heidän sivuiltaan lause: Hauskaa ja tehokasta liikuntaa ulkona ja kauniissa ympäristössä. - en voisi olla enempää samaa mieltä!

Paikalta löytyy myös tulisija, jossa on mahdollista paistaa esimerkiksi makkaraa. Puita sai ostettua paikan päältä, samoin kuin Haaviston Luomutila myös tarjoili jonkinsorttista apetta, valitettavasti meidän aikataulu oli sidottu toisesta päästä kiinni, joten jouduimme skippaamaan tämän tällä kertaa. Lauantaisin kylässä palvelee myös Heikin Leipä, mistä saa tuoreita ruisleipiä aina lauantaisin 12-14, leivät on leivottu käyttäen luomuruisjauhoa omalta tilalta.

Tänne palaamme ehdottomasti jos vain kausi antaa vielä myötä, täällä ei tarvinnut tosiaan ainakaan sunnuntaina muita väistellä, saimme viilettää koko lailla rauhassa. Tutkin sen verta tilastoja verraten Rantasalmen (ensimmäiseen) retkiluisteluun, toki matkakin oli silloin pidempi, mutta jonkin verran on vauhtia tullut lisää ihan tuohon perusmatkaluisteluun. Pakarassa ei ole tuntumaa ainakaan tuon 11 km reitin aikana, voi olla että Rantasalmessa tuntumat johtuivat ensimmäisestä kerrasta tai painavammista luistimista. Meidän omat luistimet on ihan älyttömän köykäset, joten kieltämättä ei tarvitse niin paljoa tehdä töitä mm. luistimen noston kanssa.

Kuvia ei tullut otettua yhtään reissusta johtuen siitä että kamera oli kotona :) Joten saatte kuvitella tällä kertaa maisemat. Ensi kerralla sitten kameran kanssa.

kuntoiluterkuin,
Katja

Kaupissa hiihtämässä

Eilen keskiviikkona kävin pitkästä aikaa hiihtämässä vapaalla hiihtotavalla Tampereen Kaupissa. Minulla oli pari tuntia aikaa töiden ja kertaussession välissä, joten ei muuta kun kamat niskaan ja ladulle. Lähdin varovasti liikkeelle, vasemman monon saaminen siteeseen tuntuu olevan henkimaailman juttuja ja se onnistui jo viidennen minuutin kohdalla ;) Yritin lähteä varoen liikenteeseen jotta jaksaisin hiihtää aina Niihaman majalle asti. Jäällä menon jälkeen oli aika jännää lähteä maastoon missä on ylä- ja alamäkiä. Vaikka tykkään älyttömästi laskettelemisesta ja vauhdin hurmasta täytyy todeta että tavalliset sukset jalassa jännittää melkosen paljon tulla vauhdikasta mäkeä alas. Mutkassa tulee mieleen, että kunhan nyt vaan joku kevyempi yksilö ei olisi mutkan takana etenemässä hitaampaa vauhtia ja ettei tulisi törmäystä. Yhden tapauksen ohitin alamäessä! Ja SportsTrackerin mukaan maksimi vauhti oli 33 km/h:ssa ja voin kertoa että se ei tullut tasasella hiihtäessä.

Olen hiihtänyt vain kerran aikasemmin Niihaman majalle, joten en täysin muistanut maamerkkejä mistä on mikäkin matka. Muistelin että ajotie ylitettiin kolmeen kertaan ja että matka on noin 4 km suuntaansa. Eka kyltti tuli vastaan kun olin hiihtänyt 2.3 km, hei nyt ollaan jo yli puolen välin ja en ole vielä pysähtynyt lepäämään. Mahtavaa! Sykkeet nyt tietysti oli turhan korkeat, mutta ei niin korkeat etten olisi pystynyt etenemään. Matkan varrella kiinnitin huomiota että retkiluistelu on hionut myös hiihtotekniikkaani. Pysyin Mogren-tyylissä lähes koko ajan. Ainoastaan ylämäkeen vaihdoin kuokalle ja takasin tullessa yhdessä tosi pitkässä ylämäessä jopa ankalle. Mutta se oppi, huomasin että kuokassa ja ankassa sain keskitettyä lantiota suuntaamaan liukuvalle sukselle enemmän ja se teki hiihdosta helpomman. Jee!

Mun luistelusukset ja -sauvat <3

Ostin Niihaman majalta lämpimän mehun ja jäin juomaan sitä ulos. Koska itse hikoilen liikkuessani ihan reilusti valitsin ennemmin ulkotilan kuin että menen sisälle ja riisun ja kylmetyn joko paikallaan istuessani tai viimeistään takaisin pihalle tultaessa. Viime kerralla jo kiinnitin huomiota että myös ladun varressa on termoskannussa mehua, lisäksi vieressä on pahvimukeja, kyltti 1.50 € sekä pieni raha-astia mihin rahat voi sujauttaa. Niihaman majan henkilökunta kertoi että termoskannu on ladun varressa myös majan mennessä illalla kiinni klo:20 ja palvelee siinä niin kauan kuin mehua riittää. Tämä siis toimii vielä nykyaikanakin. Myyjä kertoi että myös rahat säilyy astiassa (ja ilmeisesti siihen maksetaan myös kun mehua ostetaankin). Aivan huikeeta toimintaa. Toivotaan että jatkossakin mehutarjoilu on ja pysyy asianmukaisesti ladun varressa.

Niihaman majan tunnelmalliset telttaparkit.

Mehutauon jälkeen olikin aika lähteä takaisin päin. Loppumatkasta tullut varpaiden jäätymistunne oli lyhyen jaloittelun myötä kadonnut. Koska jäätymistä ei tule luistelussa uskon, että on vielä joku pieni juttu mitä pitäisi tehdä/lämmitellä ennen hiihtoa ettei sitä tulisi hiihtäessä. Tällä hetkellä en käytä enää hiihtosukkaa, missä siis on kompressio. Kokeilun vuoksi jätin sen kotiin ja pitäydyin tavallisessa puuvillasukassa ja ehkä se on yksi syy tuohon jäätymis/puutumisasiaan. Matka kohti Kauppia alkaakin melkoisella ylämäellä - puuuuuuuh! Tässä mäessä oli pakko ottaa ankka-tyyli käyttöön ja mäen päällä oli pakko puhaltaa hetken aikaa sykkeitä alas. Uskon, että juuri tässä kohtaa kellotin matkan maksimisykkeen 178. Takasin tullessa käytin ehkä enemmän tasatyöntöä perinteisen ladulla, mutta kyllä minä siellä vapaatakin pistelin menemään. Matka meni yllättävän nopeasti takaisin päin, miten se onkaan aina mahdollista että kotiin päin matka taittuu nopeammin?

Retken yhteenveto SportsTrackerin mukaa 9 km, maksimivauhti 33 km/h ja keskivauhti 8,7 km/h. Sykemittarin mukaan yhteiskulutus yli 700 kcal, keskisyke 152 ja maksimi 178. Sanotaan nyt vaikka näin että ei tämä lenkki peruskestävyyttä kehittänyt. Jokatapauksessa oli mukavaa hiihtää itsekseen omaan tahtiin, kuunnella hiljaisuutta ja katsella metsäisiä maisemia.

Lenkin jälkeen olikin vuorossa tankkaustreeni, meitä oli jämäkkä 8 hengen porukka kokoontumassa kertaamaan yhdessä tulevaa lisenssikoetta varten. Kertasimme METtejä, lihaksia, liikeanalyysejä sekä muita mieltä askarruttavia asioita. Ryhmäopiskelusta kyllä saa älyttömästi voimaa, sitä mitä ei itse muista, toinen muistaa. Itseopiskelu jatkuu meillä kaikilla taatusti vielä kotona ja innolla odotan seuraavaa tankkaustreeniä.

kuntoiluterveisin,
Katja