tiistai 21. toukokuuta 2013

Valkeakosken DiscGolfParkissa

Kevät on viimepäivinä antanut nauttia todella kauniista lämpimistä päivistä. Oma multahulluus lähentelee huippuaan, puutarhassa möngitään minkä ehditään, onneksi välillä on aikaa muullekkin. Viime viikonloppuna käytiin pelaamassa isännän kanssa frisbeegolffia paikallisella radalla. Matkaa tulee kolmisen kilometriä suuntaansa ja ne taitetaan tietysti polkupyörällä. Lauantaina sain houkuteltua pidemmän reitin kautta ja matkaa tulikin yhteensä 13 km sekä tietysti kävelyt radalla päälle. Normikierroksella (9 koria) matkaa menee 3-4 km verran.
Valkeakosken radan kuvaus.

Aivan huippua että Valkeakoskella on rata. Itselleni haasteen muodostaa se, että heitän oikealla kädellä, rata kun on suunnattu pääasiallisesti vasemmalla kädellä heittäville tai kämmenpuolelta heittäville. Lisäksi useammalla radoista on ensimmäiset esteet muutaman metrin päässä heittopaikalta. Toistaiseksi näillä taidoilla kiekko osuu kirotun usein puuhun, toisaalta niin on käynyt muillekkin, lähimmät puut ovat hieman ruvella rungostaan. Lisäksi oman haasteen tuo pyörätie ja kävelyreitti mitä pitäisi tiirailla ettei vahingossa karkaava kiekko osu kehenkään. Kaikki radat ovat par 3.

Meitsin räpiköintiä ekalla väylällä...




Alku lähtee yleensä melko hyvin liikkeelle, kakkosväylällä tuli tehtyä perjantaina oma erittäin pitkä putti ja 
isännän lauantaina. Näin keväällä on mukava käydä kiertämässä väylä kun hyttyset eivät hyöki iholle... muutama aika eteenpäin ja hyttysiä löytyy niin paljon, että korille on turha jäädä zoomailemaan.

Nelosväylä ylittää suo-alueen ja voin kertoa että toistaiseksi joka kerta olen joutunut etsimään kiekon suosta, mutta lauantaina kaikki oli toisin. Päätin lähteä rohkeasti tekemään aloituksen kämmenellä ja futum! Kiekko meni suoraan kuin sutilas ja iloisesti piiiiiiiiitkälle yli suon. Jipii sitä riemunkiljahduksen määrää, isäntä ei ollut uskoa silmiään. Tästä rohkaistuneena päätin jatkaa kierroksen loppuun rystyn puolelta.

Heitto kämmenpuolelta tuntuu olevan minulle vähemmän epävarma kuin rystyltä heittäminen. Jostain syystä oikealta heitto ei kanna mihinkään ja se kaartaa aina lopuksi ärsyttävän paljon vasemmalle. Olen varma kun saan muutaman kierroksen heittää kokeneempien kanssa, niin heitto myös oikealta puolelta lähtee sujumaan. Viime kesänä kun käytiin porukalla heittämässä kaveri totesi että minun kaikki heittoni ovat samanlaisia, eli korjaus on helpompi tehdä kun heitto on jo melko vakio. Nyt vaan se pieni ranneliike tai jotain ja meitsin tulokset paranee kohisten.

Niin niistä tuloksista, tosiaan ollaan kaukana parista, lauantaina sain kaksi viimeistä väylää heitettyä par-tuloksella. Keskellä tuli muutama erinomaisen surkea putti, mikä pudotti tulosta entisestään. Noh, onhan tässä kesää jäljellä. Frisbeegolf on muuten mukava koko perheen harrastus, jos vaan aikuisillakin kestää hermot antaa lasten heittää niin kuin osaavat. Lisäksi tässäkin tulee kehitettyä (radasta riippuen) peruskestävyyttä, maastossa liikkuminen harjoittaa myös tasapainoa, joten samalla kerralla tulee lyötyä monta kärpästä (tai hyttystä). Ja voin kertoa että on aika käsittämätöntä katsoa vierestä kun n. 10 vuotinen lapsi heittää uskomattoman suoran heiton ainakin kolme kertaa niin pitkälle kuin itse saat, vetää hiljaiseksi, mutta samalla opettaa että laji on tekniikkalaji, ei voimalaji.

Minulla on tällä hetkellä 3 kiekkoa, yksi avauskiekko (driver), yksi lähestymiskiekko (midrange) ja yksi putteri. Muutaman kiekon olen hukannut ja oletettavasti muutama odottaa kaupassa ostoa ;) Keskiverto kiekot maksavat 10-20 €/kpl ja niitä voi ostaa useimmista urheilukaupoista. Meidän aloituskiekot oli 3-paketti halpismarketista, putterina tuon sarjan kiekko toimii, mutta ainakaan meikäläisen lapiossa muut kiekot tuntuivat lähtevän enemmän kuin vähemmän mihin sattuu. Innovon kiekot on ollut meidän perheen suosikit. Frisbeegolfin sääntöihin (pikaopas) voi tutustua täällä.

heittoterkuin,
Katja


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti