Melontakoulussa vol2

Tänään oli melontakoulun toinen päivä. Kurssiin kuuluu itseasiassa vielä aloittelijoiden keskiviikkomelonta, mutta itse aion osallistua siihen vähän myöhemmin, huomenna tulee tuttuja kylään enkä joudan melomaan. Ohjelmassa oli tänään rauhallista melomista lähistöllä sijaitsevaan saareen, syödä siellä eväät (mitkä oli ehkä muistettu ottaa mukaan, ehkä ei ;) ) ja keskustella melontaan liittyvistä asioista.

Vihurin majalta: seuran kanotteja, näitä seuran jäsenet (ja kalustorinkiin kuuluvat) voivat lainata.

Alkuun melottiin Juhan johdolla verkkaista tahtia kohti saarta (nyt en ole ihan varma oliko se Tapatora vai sitä aiempi saari Näsijärvellä). Välillä lauttauduttiin ja otettiin hörpyt juomapulloista, keskityttiin melontatekniikkaan ja muodossa melontaan. Lokit ja lokinpoikaset huuteli rannalla ja vanhemmat lokit tarkkailivat millä asialla olimme. Saaressa ei ollut laituria vaan hiekkaranta, johon rantauduimme. Ensin tuli ohjeet miten homma tehdään ja sen jälkeen suoritettiin rantautuminen. Kaikilla sujui rantautuminen hyvin, ei tullut puolikkaita eskimokäännöksiä.

Ohjaajat toi tullessaan kertakäyttögrillin ja grillasimme saaren nuotiopaikalla ohjaajien (kröhöm) makkarat :) Itsellä oli mukana proteiinipatukka, mutta kyllähän se lämmin makkara piti ottaa bonuksena. Maarit kertoi ja esitteli erilaisia melontavälineitä, joista on apua esim. retkimelonnassa. Yllättäen minun huomioni kiinnitti pieneen tilaan menevä takki, jota oli saatavana pinkkinä :) Kalevan Prismassa on kuulemma hyvä valikoima, joten ehkä sinne pitää mennä tekemään yllätyshyökkäys.

Meidän äärimmäisen taitavat ohjaajat: Maarit, Hannu ja Juha. Kuvasta puuttuu "seuraherra".

Paluumatkalla Hannu antoi erikseen vielä yksityisopetusta koskien omaa puolieroani. Sain hyviä vinkkejä miten sitä kannattaa lähteä korjaamaan. Näinhän se menee, että ei se kerrasta eikä kahdesta, mut jos ainakin idea on selvillä niin ehkä joku päivä se menee suoraan! Ohjeena oli että kyynärpäät pois kyljistä ja pidä rintakehä avonaisena. Kuullostaa helpolta, mites sit se toteutus... noh, se jää nähtäväksi. Loppumatkaan otettiin pieni "leikkimielinen" kisa kuka meloo nopeiten. Yllättäen kun kajakkiin laittoikin vauhtia se alkoi menemään suoraan! Enää puolieroa ei joko ehtinyt tulla tai sitten se jäi tulematta vauhdin vuoksi. Hyvinhän tuo melominen alkoi jo sujumaan, lähes tulkoot yhtäaikaa ehdittiin "maaliviivalle". Rami taisi olla kurssilaisista ensimmäisenä maalissa ja naistensarjan voitto meni Anulle.

Meidän kurssikuva :) Mahtava joukko!

Kajakista poistuminen sujui tällä kertaa paremmin ja poistuin laituriin itseasiassa yksin! Enkä kaatunut, jee! Tänään ei tehty enää pelastautumisharjoituksia, koska kaikki olimme tehneet sen edellisenä päivänä. Lopuksi kajakkien huoltotoimenpiteet, yhteiset venyttelyt, luokkakuva, halaukset ja todistusten jako.

En ole vielä valmis meloja, mutta olen valmis lähtemään turvallisesti melomaan joko retkille tai kaverin kanssa. Melonta on äärimmäisen hyvä liikuntamuoto, missä voi yhdistää liikkumisen luonnossa ja tietysti kuntoilun. Voi mennä vauhdikkaammin koskimelonnassa, kahdestaan kahden hengen kajakissa, inkkarissa tai ihan vaan retkeilymielessä yksittäin kajakissa. Tässä liikuntamuodossa on mahdollista tehdä jopa 4000 vinojen vatsalihaksien rutistusta tunnissa - tekisitkö saman määrän kotona matolla? Tuskin, joten lähde ihmeessä melomaan! Melonnassa tulee myös rangankiertoa, minkä vuoksi mm. istumatyöläiset hyötyvät melomisesta, vaikkakin siinäkin istutaan.

Mun Diplomi! Tän pitäs käydä ympäri Suomen, siis jos liityn toiseen melontaseuraan joskus.

Kiitos kurssikavereille, kiitos aivan upeille ja rauhallisille ohjaajille, teitte kurssista mieleenpainuvan! Toivon, että tulevana Vihurilaisena törmään teihin yhteisillä retkillä ja kuntomelonnoissa.

melontaterkuin,
Katja