Ankanuiton SM-kisat Valkeakoskella Vappuna 2014

Etukäteen mainostelin Ankanuiton SM-kisoista Valkeakoskella vappuna 2014. Sää ei ollut kovin armelias kisaajille tänä vuonna, mutta ankat, ne ei valittaneet.

Ankat vapautetaan putaansillalta, N-Y-T NYT!

Kuviokelluntaa parhaimmillaan, mahtava rengas.

Ankanuitossa mukana myös Kuntoa Elämään ja Fitra!

Aika paljon valkeakoskelaisia (ja muitakin) oli mukana uittamassa ja jännittämässä ankkojen puolesta.

Tuunatut ankat on isompia kuin "massa-ankat".

Voittajan nosto! Tämän ankan omistaja voitti moottoriveneen, ei huono ;)

Oliskos joku noista mun ankka?

Meidän vappuun siis kuului ankkojen uittaminen ja niiden innokas seuraaminen ja kannustaminen. Voittaja-ankan julistamisen jälkeen nautittiin vielä vastapaistetut muurinpohjaletut kermavaahdolla ja mansikkahillolla. Ankanuitto tuntuu saavan koko kaupungin liikkeelle, viettämään aikaa yhdessä koko perheen, ystävien ja/tai suvun kanssa Valkeakosken olohuoneessa. 9000 ankka-arpaa myytiin kaikki ennen ankkojen laskua vesille. Palkinnon voittajat pääsee lukemaan täältä... tiedän jo kenen odotan ottavan yhteyttä kuntosaliohjelman toivossa.

Ai niin, ai voittiko meidän ankat? Ei voittanut tänäkään vuonna, kannatukseen siis meni, eikä edes harmita.

KVAAK-terkuin,
Katja

Vuoden odotetuin lounas

Vuoden odotetuin lounas on omaat eväät mukaan ja syödään ne kauniissa Pyhäjärven maisemissa matkalla Viikinsaareen. Tästä on tullut nyt jo traditio, tämä on kolmas kesä kun toteutimme tämän lounaan yhdessä ystäväni Tainan kanssa. On ihanan virkistävää katkaista työpäivä kauniissa kesäsäässä nauttien kauniista maisemista, veden liplatuksesta sekä tietysti ihanasta seurasta. Aikasempina vuosina meillä on ollut omat eväät, mutta tänä vuonna sovimme, että minä teen salaatin ja Taina hoitaa jälkiruuan. Matka taittuu Hopealinjojen Tammerkoski-aluksella.

Siellä se häämöttää, Viikinsaari :)

Tavoittelimme pääsyä 11 laivaan, laiva lähtee Laukontorilta aina tasatunnein ja Viikinsaaresta puolelta. Kymmentä minuuttia aiemmin olimme ostamassa lippuja hirveellä tohinalla, koska laivaanhan asteli jo porukkaa! Kääk, mahdutaanko me mukaan ja päästäänkö keulaan ns. parhaille paikoille? No mahduttiin ja ei. Keulassa oli vain yksi istumapaikka jäljellä, joten jäin postaamaan siihen ja Taina metsästämään löytyykö parempaa paikkaa. Ei löytynyt, joten jäätiin siihen ja todettiin että syödään eväät tullessa.

Salaatti: jäävuorisalaattia, jääsalaattia, kurkkua, tomaattia, viinirypäleitä ja fetajuustoa.

Kanat lisättiin salaatin päälle vasta syödessä, jotta salaatti ei nahjuuntuisi. Juomana kivennäisvesi.

Vaikka  tämä oli kolmas kerta lounasristeilyä, olen vasta kerran astunut jalallani Viikinsaareen (viime vuonna) enkä ole kertaakaan varsinaisesti käynyt siellä. Tämä pitää ehdottomasti tänä kesänä muuttaa! Laivamatkan hinta sinänsä on hieman suolainen 11 €/meno-paluu, 20 minuuttia suuntaansa, mutta kyllä sen malttaa mennä kun tietää, ettei sitä joka viikko tee. Itselle tulee todella harvoin tehtyä eväitä mukaan töihin, mutta tämä on ainutlaatuinen tapahtuma, joten aamulla heräsin kuudelta tekemään eväitä matkaa varten. Eipä salaattiin ihmeitä mene aikaa, mutta tässä tilanteessa pitää muistaa ottaa matkalle mukaan ns. kupit ja juomamukit, veitset, haarukat, lusikka, servetit...

Ratinan rantaan on viime vuosina noussut korkeita taloja, niiden ja järven välissä on ihana bolevardi, mitä pitkin on kiva pyöräillä.

Iloiset matkaajat Tammerkoski-aluksen kyydissä.

Matkan aikana on kiva lätistä kuulumisia, mutta myös tarkkailla muita ihmisiä ja maisemia tietysti. Samalle retkelle osui jostain hoitokodista olevia ihmisiä ja oli niin ihanaa kun Pertti oli riemuissaan kun on päässyt retkelle. Tottakai on riemuissaan, minäkin olen! Paluu matkalla mahduimme molemmat istumaan ja aloitimme nauttimaan eväistä. Salaatin pupeltamiseen menee sen verran aikaa, että olimme jo Ratinan rannan kohdilla kun totesimme, että jälkiruuat jääkööt odottamaan maihin syöntiään.

Jälkiruoka: raparperipiirakka ja vanilijakastike - nam.

Taina oli tehnyt meille ihanaa raparperipiirakkaa ja minä napannut kotoa vanilijakastiketta matkaan, tästähän tulikin varsinainen herkutteluhetki. Varsinkin kun viipalepikkuleipiä piti kanssa ottaa mukaan maistettavaksi.

Jälkiruoka part 2: viipalepikkuleipiä.

JackRusselin pentu, kaveri heti ensi silmäyksellä.

Laukontorille palatessamme totesimme, että klo:12 lähtevä laivaan on tulossa väkeä ihan älyttömästi, jatkossakin siis ennemmin 11 laiva kuin 12. Osa matkustajista ei edes mahtuneet laivaan vaan joutuivat jäämään odottamaan seuraavaa laivaa, joka siis tulisi tunnin kuluttua. Me istuuduimme portaille ja käytiin jälkkäreiden kimppuun. Samoilla portailla istui nainen kuka oli nauttimassa kesäpäivästä koiranpentunsa kanssa. Enää en muista koiran nimeä, mutta olikohan se EI :)

Tämmöinen pidennetty lounas lisää työtehoa taatusti, olo oli kuin uudesti syntyneellä kun fillaroin takaisin toimistolle. Parasta hetkessä elämistä, aikaa hyvälle ruualle ja ystävän seurasta nauttimista - kesäpäivä <3

Kiitos Tainalle risteilylounas-seurasta.

risteilyterkuin,
Katja

Jännittäviä uutisia erityisesti rintojen hyvinvoinnista kiinnostuneille

Nyt on pakko paljastaa, vaikkei ole vielä mitä paljastaa. Jokatapauksessa, olkaahan kuulolla, saan ensi viikolla kokeiltavakseni Lumingerien Panache-urheiluliivit ja lupaan raportoida niiden toimivuudesta täällä blogissa.

Panache Sport-urheiluliivit

"Jokaisen naisen tulisi käyttää urheiluliivejä liikkuessaan, myös pienirintaisten, mutta erityisen tärkeää se on isorintaisille. Pidä huolta rinnoistasi ja valitsemalla sinulle ja liikuntalajiisi sopivat urheiluliivit. Oikeankokoiset urheilurintaliivit tuovat liikkumiseen iloa, kun rintoihin ei satu ja rinnat eivät hölsky liikkeessä.

Panache Sport-urheilurintaliivit vähentävät liikettä jopa 83%, joten voit liikkua, kuten haluat. Suosittelemme käyttämään aina urheillessa kunnollisia, parhaan mahdollisen tuen antavia urheilurintaliivejä." Näin kerrotaan Lumingerien verkkosivuilla.

Vaikka äkkiseltään tuntuisi, että jaa, naisten hommia niin suosittelen kuitenkin kertomaan tästä mahdollisuudesta myös naispuoliselle ystävällsesi, uskon, että hän on kiinnostunut. Nämä ihanuudet on tarkoitettu naisille, keiden kuppikoko on D:n ja H:n välillä. Kuulinko huokauksen? Suurimman osan suomalaisnaisisista koko on B85 ja lähestulkoon 85 %:sesti (liivikauppiaan tuntuma) koko on väärä. Lumingerien sivuilla on kokolaskuri, jossa otat itse itseltäsi mitat ja tilaat sitä myötä oikean koon. Kun liivit saapuvat, hyödynnä virtuaalista sovittajaa tarvittaessa varmistaaksesi että liivit ovat sopivan kokoiset. Jos liivit eivät jostain syystä ole oikean kokoiset tai eivät istu, ne voi palauttaa ilmaiseksi asiakaspalautuksena 14 vrk kuluessa käyttämättöminä.

Lumingerie ei ole ainoastaan naisille, se on myös miehille, käykääpä tsekkaamassa villit alusasusteet miehille sieltä miesten puolelta.

Jännittävän odottavin terveisin,
Katja

EDIT: muutama tarkennus mikä on omaa puhetta ja mikä kopioitua Lumingerien verkkosivuilta. Lisäksi lisätty tietoa palautuksista.

Miksi Personal Trainer?

Olen kohdannut elämäni varrella kahdenlaisia ajatuksia Personal Trainerista - toiset on puolesta ja toiset sitä mieltä että kyllähän nyt jokainen osaa itsekkin. Taatusti moni osaa, mutta se ei poissulje sitä, että koulutuksen käynyt Personal Trainer ei voisi tuoda myös sellaisen henkilön treeniin lisäpotkua tai uusia näkökulmia. Viikosta toiseen, vuodesta seuraavaan oleva harjoitusrutiini ei vaan toimi. Vaihtelevuus treeniohjelmassa tuo keholle erilaista ärsykettä ja sitä myötä kehittymistä tapahtuu.

Itsellä oli tapana käydä työpaikan tarjoamissa ryhmäliikuntatunneilla mm. Circuitissa. Olin käynyt siellä jo monen monta vuotta kun yhtäkkiä huomasin, että kalorikulutus on onnetonta, voisin tunnin jälkeen lähteä vielä hiihtään vaikka kuinka pitkän matkan tai muuta vastaavaa. Keho oli tottunut. Silloin en ollut edes aloittanut PT opiskelua, mutta silti kysyin ohjaajalta että mitä tapahtuu? Mielestäni en laiskottele, painoja laitan liikkeisiin enemmän kuin osa miehistä, silti ei tunnu missään ja mittarin osoittama kulutus pienenee kerta kerralta. Lopulta ehdotin ohjaajalle, että sopisiko jos koitettaisiin välillä pattereita tuon perinteisen ison kiertämisen sijasta. Tätä olimme tehneet aiemman ohjaajan kanssa aikanaan. Onneksi ohjaaja suostui! Minä askartelin patteriharjoitteluun sopivat laput, ohjaaja suunnitteli tunnin ja ei kun toteuttaan. Ja kyllä tuntui! Tosin niin sanoivat kaikki muutkin. Treenin yhteydessä muutama murhaava katse minun suuntaan ja ohjaajalta kannustus että anna mennä nyt. Kulutus nousi täysin uusille lukemille, treenin jälkeen jalat hapotti ja korkkareilla käveleminen näytti hassulta. Uusi lihasärsyke oli siis saatu.

Entä onko PT tarkoitettu ainoastaan ylipainoisille? Ihmisille, ketkä eivät saa aikaiseksi ilman toisen valvontaa? Ei. Myös hyväkuntoinen, normaalipainoinen voi haluta ohjausta juuri kohti uutta ärsykettä. Voi olla, että oma repertuaari on jo käytetty ja halutaan kokeilla uutta tai sitten vastaavasti ulkoistaa oma harjoitusohjelman tekeminen samalla lailla kun jotkut ulkoistaa esimerkiksi renkaiden vaihdon tai kirjanpidon. Normaalipainoisen ja hyväkuntoisen unelma saattaakin olla osallistua fitness-kisoihin tai jotain muuta vastaavaa. Harva niihin kisoihin lähtee omalla tieto taidolla. Voi olla myös, että halutaan saada apua PT:ltä johonkin tekniikkaongelmaan, tässä ratkaisee hurjasti PT:n osaaminen, myös siinä suhteessa että jos ei omat eväät riitä, hän voi ohjata sinut oikeaan osoitteeseen saamaan lisäapua. Sehän on selväää, ettei PT:tkään ole kaikenosaajia. Sen vuoksi alkuhaastattelussa ainakin itse pyrin kartoittamaan asiakkaan tarpeen ja kertoa omasta ajattelutavastani kohti terveellistä elämää. Alkuhaastattelun aikana huomaa kyllä jos kemiamme tai ajattelutapamme eivät kohtaa, silloin on kaikkien kannalta helpompaa jos PT osaa suositella jotain kolleegaansa kuka voisi sopia paremmin asiakkaalle valmentajaksi.

Painonpudotuksessa PT:n apu on tärkeä. Suvantokohdissa PT tsemppaa ja vie tiukasti kohti tavoitettasi. Kaikki ei mene aina niin kuin tv-sarjoissa, joten välillä voi joutua muuttamaan strategiaa ja siinä PT on isoksi avuksi. On myös turvallista antaa PT:n suunnitella liikuntasuunnitelma ja ruokavalio, siten monipuolisuus ja terveellisyys tulee otettua huomioon. Voi olla myös, että löydät jonkun uuden lajin. Niitä innostuksen hetkiä, kun asiakas tuulettaa uutta ennätystään tai kadonnutta senttiä/kiloa tai uutta energiaa ja intoa terveellistä elämää kohti, niitä ei voi sanoin kuvailla. Vaikka asiakas tekee suuren työn, on PT mukana polulla ja myös PT:lle asiakkaan onnistuminen on äärimmäisen iloinen asia.

Trainer4Youn blogissa oli loppukuusta bloggaus koskien PT:n valintaa. Opas on mielestäni hyvinkin kattava. Suosittelen lukemaan tämän kun on aika valita PT:tä itsellesi.

mukavia treenihetkiä,
Katja

Tampere-pyörä

Olen sitä mieltä, että Tampere-pyörä vaatii täysin oman blogikirjoituksen. Tampere-pyörä on siis minun kakkospyöräni, ykkönen asustaa kotona Valkeakoskella ja on siellä käytettävissäni. Tampere-pyörä sijaitsee työpaikalla ja sillä saan keväällä, kesällä ja syksyllä rullattua iloisesti esimerkiksi lounaalle kesken työpäivää tai kipaisemaan asioilla silloin kun minulla on bussikuukausi, niin ja nykyään silloinkin kun on autokuukausi. Työpaikalla parkkipaikat on niin tiukassa, että jos lähtee kesken päivää johonkin on hyvin todennäköistä ettei autolle ole enää paikka tullessasi takaisin.

Tampere-pyörä <3

Kuten kuvasta näkyy, pyörä ei ole kummoinen. Se on itseasiassa melko raihnanen. Mutta sillä pääsee eteenpäin eikä tarvitse jännittää pölliikö joku sen. Tai tietysti jännittää, muttei niin paljoa kuin jos se olisi joku super-kallis viimesenmuodin mukainen maastopyörä. Pyörä on Nopsa, ilman vaihteita ja jalkajarruilla. Jotain on matkan varrella tapahtunut koska kun pyörällä kääntyy, pitää saman puolen poljin nostaa ylös, ettei se osuisi maahan. Tiedä sitten onko rengaskoko muuttunut matkanvarrella astetta liian pieneksi. Noh, kerran se rasahtaa, sit sen taas muistaa. Muutaman kerran viime kesänä korkkareilla ajaessani kenkä jäi rotvalliin kiinni kun poljin oli liian matalalla rotvallin ylityksessä.

Tampere-pyörän kypärä ei ihan natsaa väreiltään, mut ei se niin justiinsa ole. Asiansa tämäkin ajaa.

Miksi sitten pitää olla toinen pyörä? Työpäivän keskeyttäminen tutkitusti lisää työtehoa. Minulle se tuo valtavasti lisää henkistä voimaa kun saan käydä lounaalla pihalla. Eikä pieni fyysinen ponnistelukaan pahaa tee missään vaiheessa. Jos esimerkiksi ruokapaikkoihin on n. 2 km matka menee siihen kävellessä ainakin minulta lähes 20 minuuttia (suuntaansa) jos menen pyörällä menee ehkä yhteensä 15 minuuttia. Näin ollen työpäivä ei pääse venymään ihan mahdottomaksi. On ihana nauttia keväisistä (ja myöhemmin kesäisistä) päivistä vaikka onkin sisätöissä kun tietää että saa kohta viettää hetken pihalla.

Ai miksi en sitten polje työmatkoja? Tällä hetkellä työpaikan ja kodin väli on autolla tullen n. 36 km. Matka sisältää moottoritietä, joten oletettavasti fillarilla tullen matka on hieman pidempi. Näin ollen minun työmatkani kestäisi pitkälle toista tuntia. Aiemmin kun työmatkani oli 10 km, kävin suurimman osan kesästä pyörällä. Se oli sopiva matka minulle työmatkapyöräilyyn. Neljä kertaa pidemmän matkan voin tehdä kerran kesässä, mutta ei siitä viikottaista tapaa taida tulla.

pyöräilyterkuin,
Katja

Alkuhaastatteluja ja alkutestejä

Ihana viikko takana! Viikkoon on mahtunut niin alkuhaastatteluita kuin -testejäkin unohtamatta ryhmäliikunnan ohjausta. Haastattelun jälkeen on energiaa kun pienessä kylässä, tekee mieli heti lähteä tekemään suunnitelmaa ja silti on hyvä jarruttaa vähän ja odottaa testitulokset ennen kun lähtee takki auki suunnitelman kimppuun. Toki alustavaa suunnitelmaa on hyvä lähteä rakentamaan, mutta voi olla että testeissä ponnistaa joku esille mikä on hyvä ottaa suunnitelmassa huomioon.

Testien ihanuus on, että asiakasta saattaa jännittää tilanne, sekä se, mitä sieltä vielä tulee, uskallanko vetää tässä kaikki irti. Testitilanteen aluksi kävin lävitse mitä testejä tänään mitataan. Olen laajentanut omaa testisettiäni, koska olen ymmärtänyt että tavoitteet voi matkan aikana muuttua radikaalistikkin. Siksi on hyvä, että lähtötilanne on muistissa ja tiukasti kirjoissa ja kansissa. Omasta testipatteristostani löytyy sekä kestävyys että lihaskuntotestejä ja tietysti kehomittauksia sen mukaan mikä asiakkaan tavoite on. Aina ei ole tarvetta InBody-mittaukseen, vaikka se tietysti kiinnostava asia onkin.

InBody mittaus saattaa olla asiakkaalle ahdistavakin ajatus, siinä kohtaa niin sanotusti tilanne on paperilla. Painavat luut on pakko unohtaa, koska suosittelemani InBody-mittaus kertoo myös luiden painon ja valitettavasti se ei selitä ylipainoa. Tässä kohtaa on kuitenkin hyvä muistaa, että faktojen esiintuominen ei muuta tosiasioita. Tämä on tilanne tässä kohtaa, mutta sitä lähdetään parantamaan! Katsotaan seuraava mittaus 4-6 kk päästä ja taatusti tilanne on toinen, jos vain haluat, niin minä autan sinua saavuttamaan tavoitteesi.

Olen huomannut, että monille Personal Trainer tarkoittaa ainoastaan kuntosaliohjaajaa ja usein minulta kysytäänkin millä salilla ohjaan. Tällä hetkellä (ja näin on suunnitelma jatkossakin) ohjaan asiakkaita enkä ole kiinnitettynä mihinkään kuntosaliin. Tämä takaa asiakkaalle mahdollisuuden valita se sali mikä on häntä lähinnä ja mikä sopii hänelle parhaiten, tietysti huomioiden se, että sinne saa tuoda ulkopuolisia PT:itä. Suurinpaan osaan saa, joihinkin ei. Se on hyvä selvittää ennen kuin valitsee salin, jos haluaa käyttää tiettyä PT:tä mikä ei listoilta löydy. Minä takaan, että myös muita liikuntamuotoja löytyy hihasta kuin pelkästään kuntosalia. Lihaskuntoakin voi tehdä jopa kotona hyvinkin pienillä satsauksilla, joten jos kuntosali on sinulle kammotuksien paikka, niin ei hätää, kyllä me keinot keksitään. Kesä kuntoon 2013 alkaa olla tiukka tavoite, mutta kyllä pieniä muutoksia saadaan taatusti aikaiseksi, muuten suosittelen kääntämään katseen kunnossa kaiken aikaa-ajatukseen ja sen aloittamisen voi tehdä koska tahansa. Ota siis yhteyttä :)

Omalla kuula- ja venyttelytunnillani oli yleisöryntäys maanantaina. Joukossa löytyi myös ensikertalaisia sen verran monta, että muutin hieman suunniteltua ohjelmaa. Tämä sen vuoksi, että haluan kaikille jäävän hyvän mielen tunnista päällimmäisenä tunteena. Usko siihen, että pystyy jatkossakin käymään tunnilla, ettei tunti ollut liian haastava teknisesti. Tunnin rasittavuuden jokainen päättää itse joko ottamalla isomman kuulan tai kiristämällä tempoa, mikä on helppoa koska kuulatunnilla ei mennä musiikin tahtiin. Yksi kukonaskel tällä viikolla oli ensimmäinen ohjaus paikallisella kuntosalilla Body&Mind-tunnilla. Vaikka samaa ohjelmaa olen ohjannut aiemmin jo 3 kertaa muualla, jostain syystä tällä kertaa jännitti melkosen paljon. Tunti sujui kuitenkin hyvin ja sain positiivista palautetta tunnilla olijoilta.

Ihana alkukevät näyttää saaneen seurakseen myös harmaita ja sateisia päiviä. Näitähän nyt on pakko olla ja toisaalta hyvä, lumi sulaa nopeammin ja katupölykin pysyy hetken aisoissa. Meillä oli isännän kanssa suunnitelmissa lähteä puusouviin (metsään keräämään/pilkkomaan kaadettuja puita, omistajan luvalla) tänä viikonloppuna. Eilinen jätettiin vielä väliin, tänään taitaa olla kuivempi ilma, joten metsä taitaa kutsua.

PT terkuin,
Katja
 

Nuha pitkästä ilosta

Minulle tuli flunssanpoikanen muistoksi ihanasta retkiluistelusta Rantasalmella. Sen vuoksi eilinen kuulatunti ja venyttely jäi pitämättä ja sen vuoksi minulla on tänään aikaa kirjoitaa blogiin. Rankka urheilusuoritus heikentää tilapäisesti ihmisen vastustuskykyä. Minulle kun oli perjantaina salaa hiipinyt kaktus kurkkuun ja matka Valkeakoskelta Sulkavalle sujuikin munkkipastilleja syöden sekä jännittäen näinköhän jää luistelut väliin. Käly tarjosi naista väkevämmän suunhuuhtelun perjantai-iltana (kyllä, kurlasin vodkalla ja yök se maistui pahalle) ja lauantaina kurkku ei ollutkaan niin kipeä joten onneksi päästiin luistelemaan.

Kuten edellisessä postauksessa jo aavistelin, meidän perheyhteisö hurahti retkiluisteluun siihen malliin että nyt on kurkittu terien ostoa omiin luistelumonoihin... Jos teillä on tietoa mistä saisi edullisesti retkiluisteluteriä, niin vinkatkaa ihmeessä! Itse olen vielä kahden vaiheella haluanko omani vaelluskenkiin vai luistelumonoihini. En nimittäin ole täysin varma onko luistelumononi täydelliset. Näillä muutamilla lyhyillä hiihtolenkeillä varpaani ovat olleet kylmissään. Pelkään pahoin, että monot pitäisi olla aivastuksen verran suuremmat. Muistissani on kuitenkin nuo minun välikelinmonot mitkä taas on ollut aavistuksen turhan isot ja sen vuoksi ne aiheuttaa minulle joka kerta rakot. Täytyy kokeilla vielä muutama kerta ennen kuin teen päätöksen.

Mietin edellisen postauksen jälkeen kenelle suosittelisin retkiluistelua ja en oikeastaan löytänyt ketään tai mitään kenelle en sitä suosittelisi. Retkiluistelu on mukavaa ulkoilua ja yhdessäoloa vaikka koko perheelle! Ainakin Rantasalmella oli myös koiria mukana. Itse en uskaltaisi antaa koiran vetää minua, pelkäisin että vauhti nousisi liian isoksi, mutta saisihan koiraa pitää pitkässä flexissä. Retkiluistelu on loistavaa tekniikkakoulutusta ajatellen luisteluhiihtoa. Koin ahaa-elämyksiä kun annoin luistimen vaan liukua jäällä että ai niin tältä sen kuuluisi tuntua (tai ainakin muistuttaa) myös ladulla mennessä. Sen vuoksi polte ladulle on nyt kuumempi kuin aikoihin! Tekisi niin mieli mennä koittamaan saanko sen idean luistinradalta siirrettyä myös hiihtoladulle. Joten sovitaanko nyt, että flunssa katoaa tänä iltana mun kropastani, kiitos!

Meillä isäntä varustautui tähän flunssan katoamiseen ja antoi meidän luistelusukset voideltavaksi yhdelle voitelu-Gurulle Valkeakoskella. Guru on ehkä yli 70 vuotias ja hoitaa edelleen paikallisen hiihtoseuran suksia sekä siinä sivussa myös meidän tavan tallaajien suksia. Minun suksillani on hiihdetty alle 30 km tänä vuonna ja siitä huolimatta Gurun palaute oli, että sukseni on hiihdetty kuiviksi. Tarkoittaen, että minun olisi pitänyt joka kerta sivellä pikavoidetta suksen pohjaan kun lähden liikkeelle. Minä, joka en ole voidellut tosiaan niitä välikelinsuksiani varmaan viimeiseen kolmeen vuoteen, voin kertoa ettei tullut mieleenikään että suksia pitäisi useammin huoltaa. Joka tapauksessa Guru laittoi meidän suksen pohjiin parafiinit ja kehoitti katsomaan jatkossa kun hiihdän että jos tulee harmaata suksen pohjaan se tarkoittaa sitä, että pitäisi harjata suksen pohja kevyesti. Sitten kun harmaata tulee toisen kerran, suksi on syytä viedä uudelleen voideltavaksi parafiinillä.

Hyvät ja selkeät neuvot. Nyt vaan sitten vielä muisteleen että laitetaanko parafiinin päälle vielä jotain luistovoidetta? Guru suhtautui melko nihkeästi pikaluistovoiteeseen. Totesi, että sillä hiihtää 5-10 km, mutta sen jälkeen pikaluisto on jo kadonnut pohjasta. Meillä isäntä onkin tämän huomannut, itse ilmeisesti vedän sen verta fiiliksissä etten ole huomannut itse mitään :D Minulla olisi ollut mahdollista osallistua suksien voitelukurssille, valitettavasti päivä ei sopinut minulle, joten voitelun salat jäi  nyt saamatta tällä kertaa. Tosin olen kyllä kertaalleen ollut voitelukurssilla, silloin voideltiin laskettelusuksia ja -lautoja. Ja ainoat mitä pohjaan laitettiin oli parafiiniä ja sitä siis useampi kerros (näin ainakin muistan). Eipä siinä, toivotaan nautinnollisia ulkoilukelejä, jotta päästään taas nauttimaan raittiista ilmasta viimeistään viikonloppuna.

Ai niin, lukuisat kahvakuula tuurailut mahdollistivat minun ilmoittautumaan kahvakuulaohjaaja koulutukseen maaliskuussa. Tule sinäkin mukaan, kahvakuulamies laittaa meidät ruotuun :D

positiivisin flunssannujerrusterveisin,
Katja

Uusi vuosi, uudet vai vanhat kujeet?

Nyt se sitten on - uusi vuosi ja uudet elämäntavat...vai onko? Itse olen nykyistä elämäntapaa noudattanut jo useamman vuoden, nyt vaan se seuraava etappi on pitää ruokavalio kuosissa, liikuntapuoli on jo mallillaan. Tällä esimerkillä haluan kannustaa muitakin sillä että pelkällä liikunnalla harvoin pystyy pudottamaan painoaan, ainakaan kovin merkittävästi. Vartalon muotoihin toki liikunta vaikuttaa, mutta ruokavalion muutoksella pääset parempiin tuloksiin.

Itsellä on vierähtänyt taas muutama tunti oman firman nimen pyörittämisen kanssa, kaupparekisteriin pitäisi ilmoittaa ja odottaa meneekö se läpi, sitä ennen varmistaa että domain olisi myös vapaana että saadaan nettisivut loogiseen paikkaan. Samalla pohtia sitä kirjanpitäjää sekä miettiä jo mahdollista logoa tuleviin käyntikortteihin. Niin se aika vaan vierähtää että kohta ollaan jo maaliskuussa ja silloin viimeistään olisi tarkoitus ottaa asiakkaita vastaan rajoitettu määrä tosin, koska haluan palvelun olevan ensiluokkaista heti alkuhetkistä lähtien. Nyt olen juuri solmimassa harjoitusasiakkuutta kahden asiakkaan kanssa, näistä taisinkin mainita aikaisemmin. On jännä lähteä rakentamaan toiselle kunto- sekä ruoka-ohjelmaa. Toisen kanssa alkuhaastattelu on jo pidetty, toinen odottaa vielä vuoroaan, se on selvää että motivaatio on molemmilla huipussaan. Ilo päästä työskentelemään tällaisten asiakkaiden kanssa.

Omaa loppuvuotta sekä tämän vuoden alkua on kuvannut parhaiten kanava-kortti, siellä ollaan huhkittu nyt viimeksi tänään FitBallissa. Viime vuoden puolella kokeiluun pääsivät myös venyttelypuolituntinen sekä aivan huikean ihana lattari-tunti. On ollut mukavaa olla vähän sillä korvalla mukana että miten tekisin itse jos olisin ohjaamassa tätä tuntia - mitä tässä tunnissa on hyvää, toimisinko toisin jonkun toisen kohdalla ja jos niin miksi. Tietenkään en ole arvostellut toisia ohjaajia, vaan olen ottanut lähinnä itselleni kokemukseksi ja ajatukseksi miten itse toimisin. Tosin lattari-tunnista oli ihan pakko antaa palautetta koska se oli niin loistava! Tunnin ohjaaja oli semmonen ilopilleri, luonnollisella tavalla että hymyssä suin vedettiin koko tunti, vaikka pohkeet oli ihan jökissä 3-4 biisin jiven jälkeen (ne ei muuten oo palautuneet vieläkään, pitäisi siis venytellä vielä enemmän).

Uuden vuoden aattona kävin ostamassa vihdoin ne kauan kaivatut ja himoitut luistelusukset Intersportista. Ja tietysti heti tuli tämmönen keli että pitää kasvattaa vielä luonnetta ennen kun pääsee ladulle niitten kanssa :) Mä lupaan tehdä lyhyen postauksen ostotapahtumasta itsestään, ainahan siitä sen verran jää kerrottavaa.

Uuden vuoden päivänä olikin poikkeuksellisesti vuorossa puusouvia, eli kanniskeltiin puita autotallin puolelta talon sisälle puuvarastoon kun oli päässyt puuvarasto hetkellisesti väheneen. Voin kertoa että se jos mikä on mahtavaa reeniä takareisille. Kyykkäily siellä ala-asennossa laittaa takareidet töihin ja ne on niin kireenä taas... mulle kenelle takareidet vielä kiristyy muutenkin herkästi istumatyön vuoksi niin voi voi... Noh, huomiselle on varattu joogatunnille paikka, joten toivon todella että teemme siellä pitkään alaspäin katsovaa koiraa. Linkkasin tuon liikkeen teille jos ei ole tuttu ja suosittelen lämpimästi tämän tekemistä.

Pari päivää vielä ennen mun synttäreitä, oon miettinyt pitkästä aikaa jopa pitäväni kestit :) Jos ei muuta niin kokoontua ystävien kanssa ulkoileen... beware!

Liikunnallista ja terveellistä kuluvaa vuotta kaikille! Jos haluat tehdä muutoksen, ota yhteyttä, mietitään yhdessä mikä sopisi sinulle parhaiten.

ulkoilu-uudenvuosi-synttäriodotus terveisin,
Katja

Laskeutumista jouluun - kukin omalla tahdilla

Vilinää vilskettä, helinää helskettä - ihan kaikilla mausteilla. Joulu tulee karmealla vauhdilla, ainakin siihen nähden mitä vielä itse haluaisin tehdä ennen sitä. Niin - haluaisin, ei siis ole pakko. Tämä on asia mikä olisi hyvä muistaa, pääsee stressistä vähemmälläkin. Tänään ohjelmassa oli leipomista. Meillä on nyt kolmas vuosi työpaikalla kun pidetään nyyttikestit meidän n. 80 ihmisen kahviossa. Meillä on lista, mihin voi merkata mitä kukakin tuo - voi ostaa tai tehdä itse ja voin kertoa vuosi vuodelta pöytä on täydempi ja täydempi :) Tänä vuonna valitsin joulutortut ja ässänä hihasta tein kuitenkin nakkipiiloja (nyt jos työkaverit lukevat, ne tietää yllätyksen jo etukäteen). Pikkusisko oli mukana pääkokkina, laitan tuonne alle kuvaa myös tuotoksista.

Tässä puhelinkuva viime vuoden nyyttäripöydästä jossain vaiheessa päivää.

Tässä ruokahuoneen pöydältä napattu kuva pikkuisista joulutortuista, glögistä ja ihanista GloLite-kynttilöistä.

 

Media on ihmetellyt jo ennen joulua miten päästään joulukiloista eroon, toki tämänkaltaisella tankkauksella kyllä saattaa joulukiloja tullakkin, mutta jos pitää mielen maltillisempana niin ei joulu sinällään tuo lisää kiloja. Parin päivän ylensyönti ei tee ihmeitä, varsinkin kun se jää siihen. Itsellä ainakin alkaa monesti joulumässäily riittämään jo joulupäivän iltapäivänä. En erityisemmin edes välitä jouluruuista, parasta on kuitenkin hämäläinen imelletty perunalaatikko ja kinkku. Uutuutena listalle on päässyt bataattilaatikko joka on aivan ihanaa, maistakaa jos ei jo kuulu teidän joulupöytään.

Sen lisäksi että mässäily piisaa on pakko päästä liikkumaan. Mulla on päivätyöpaikassa järjestetty niin hyvät kuntoilumahdollisuudet että en juurikaan ole käyttänyt ulkopuolisia liikunnantarjoajia. Tänä vuonna rakas serkkuni laittoi hyvän kiertään ja luovutti minulle jumppakyselyssä voittamansa 25 € lahjakortin Kuntokeskus Kanavaan. Päädyin ottamaan kanavakortin mikä on voimassa yhden kuukauden, lisäsin siis muutaman kympin omaa rahaa ja saan kuukauden riehua salilla ja jumpissa. Mahtavaa! Pyhäpäivät voikin riehua myös sisällä jumpissa (ja taatusti ulkonakin!).

Tuota ulkojumppaa tulikin kokeiltua eilen kahvakuulan muodossa. Mulla oli siivousraivo päällä ja päätin antaa loppusilauksen raivolle tekemällä paiskomista maahan. Liike on varsin terapeuttinen ja tekee ihmeitä vatsalihaksille. Liike lähtee etuheilautuksella ja kun kuula on yläasennossa irroitetaan kädet kuulasta ja painetaan se voimakkaasti maahan. Tässä kohtaa kannattaa tarkastaa että alla ei ole kivetystä eikä asfalttia ettei kuula mene rikki. Meidän piha on pientä soraa joten kuula kesti hyvin. Tätä voi tehdä nurmikolla tai missä vaan. 

 Kaikki alkaa etuheilautuksesta, ulkona ei ole oikeasti noin kylmä, tein lumitöitä siivouksen ja kuulailun välissä.

Etuheilautusta ei tarvitse viedä korkeammalle (saa toki viedä).

Tässä siis painallus maahan jo melko pitkällä.

Muistakaa laskeutua rauhassa jouluun, joulu on mieliala eikä pakonomainen paniikissa pyöriminen ympäriinsä. Päätä mitä sinun on pakko tehdä ennen joulua ja tee ne. Vältä tekemästä mitään vaan sen vuoksi kun kaikki olettaa sinun niin tekevän. Ole tehokkaasti laiska ja taputa itseäsi välillä olalle :)

joulupöhinä ja -rauhottumisterveisin,
Katja

Markkinointia, liikeideaa - tämän viikonlopun koultus

Tämän viikon koulutuksessa käytiin lävitse hieman omaa liikeideaa tai kuvitteellista sellaista. Tiukkaa valmistautumista tulevaa harjoitusasiakasta silmällä pitäen. Vihdoinkin voin hyvällä omalla tunnolla ottaa harjoitusasiakkaan vastaan! Mulle on tullut pari kyselyä jo etukäteen harjoitusasiakkuudesta, joten en ole pahemmin stressannut siitä miten saan hankittua asiakkaita itselleni. Molemmat tyrkyt on tuttujani, joten se vie hieman autentisuutta ohjaustilanteesta, sen vuoksi olen pohtinut pitkään että onko hyvä ottaa vastaan harjoitusasiakkaaksi tuttu henkilö. Molemmat tapaukset ovat kyllä kiinnostavia. Toisen tavoitteena on juosta kesäkuussa ensimmäistä kertaa Tukholman maratoni ja toisen palautua raskaudesta takaisin normaalikuntoon tarkoittaen sekä kuntoa että ulkomuotoa.

Tuo jälkimmäinen tulee varmasti olemaan yksi tyypillisimmistä tapauksista PT uralla, joten mielelläänhän sitä harjoittelisi. Toisaalta, maraton-case taas vie minut epämukavuusalueelle ja taatusti haastaa minut oppimaan älyttömästi uutta. Ja mikäs minua estää ottamasta niitä molempia harjoitusasiakkaiksi? Virallisestihan minulla tulee olemaan yksi, mutta toisaalta jos oma aikatauluni antaa myöden, ehkä voin hyödyntää molemmat oppimiskokemuksena. No - minulla on vielä hetki aikaa pohtia mihin päädyn. Vai voittaako joku kolmas vaihtoehto.

Uskon, että viime vuosina markkinointi on kokenut isoa murrosta. On tullut sosiaalinen media ja blogit ehkä perinteisen median (lehdet, radio, tv) rinnalle. Minun onni on, että sosiaalinen media on minulle tuttua, sekä myöskin vaivatonta. Toistaiseksi PT-hommista minulla ei ole omaa sivustoa facebookissa, mutta PartyLite-profiili minulta toki löytyy. Olen toistaiseksi miettinyt millä nimellä haluan PT-hommia tehdä... minulla on kyllä y-tunnus, mutta eihän semmosta voi käyttää yrityksen nimenä. Pelkkä oma nimi kuullostaa hieman tylsähköltä, joten odotan vielä keksiväni jonkun Katjan Kuulat ja Kynttilät -tapaisen nimen - niin tai sitten en :) Itse haluan pitää blogia omien ajatusteni esiintuontipaikkana, sekä kertoa omista kokemuksista, oppimisesta ja elämästä yleensä. Uskon, että tätä kautta jotkut asiakkaat myös löytävät minut Personal Trainer-palveluita etsiessään. Toimintasäteeni tulee varmasti olemaan pääasiassa Pirkanmaan alueella, mutta ilman muuta myös kauempanakin jos asiakkaan ja minun intressit kohtaavat.

Edelleen jaksan muistella omia opiskeluaikoja jolloin oli helppo nukahtaa kesken tunnin *huoh*. Nyt ei ole puhettakaan. Vaikka perjantait tuleekin itselle melko pitkiä päiviä (aamulla 7 töihin ja illalla 20.30 aikoihin kotiin) niin ei puhettakaan että tunneilla väsyttäisi, päin vastoin. On ihan into piukeena kaikesta uudesta oppimisesta sekä hoksauksista tai ihan vaan ohjaajan kehuista :) Kaikkihan me olemme persoja kehuille, eikö niin?

Nyt jos olet samassa tilanteessa kun minä - ja mietit että joululahjat on vielä hankkimatta, niin mikset lahjoittaisi läheisellesi esimerkiksi lahjakorttia Personal Trainerin kanssa treenaukseen? Ota ihmeessä minuun yhteyttä, laitetaan lahjakortti tulemaan ja sovitaan sitten lahjan saajan kanssa mitä ja millä tavoin treenataan. Autan mielelläsi sinua ja läheistäsi voimaan paremmin myös jatkossa. Näillä ajatuksilla haluan myös muistuttaa - ei ole väliä sillä mitä syöt joulun ja uuden vuoden välillä, vaan sillä mitä syöt uuden vuoden ja joulun välillä :) Uusi elämähän on tunnetusti monella alkamassa tammikuusta, mutta miksei sitä voisi aloittaa jo nyt? Miksi siirtää jotain huomiselle, minkä voi tehdä jo tänään? Minä haluan ainakin nauttia läheisistäni mahdollisimman pitkään ja pysyä terveenä ja haluan auttaa sinua tähän samaan.

Ai niin - onko keltään vielä tullut ärräpäitä lumesta? Minä nautin edelleen, tosin harmittelen että joku toinen on käynyt mun ulkoilmakuntosalilla kun on ehtinyt aiemmin... höh. Ens viikolla taas uudella sykkeellä :)

kuntoilu- ja terveysintoiluterveisin,
Katja 

Ulkoilmakuntosali avautui vihdoin!

Tätä on jo odotettu, ainakin meillä! Lunta!!!! Talvi on erikoinen vuoden aika siinä suhteessa että oma kaveripiirini jakautuu melkolailla puoliksi. Osa ei voi sietää pakkasta eikä lunta ja osa rakastaa sitä. Itse tykkään kaikista vuodenajoista, niissä on kaikissa oma juttunsa. Myös syksyssä - mutta mikään ei ole ihanampaa kun pimeän, märän syksyn jälkeen sataa maahan kaunis valkoinen lumipeite. Osa odotteli hampaat kalisten luvattua lumimyräkkää, täällä Valkeakoskella oli kyllä kova myrsky, mutta kyllä hehkutettu lumimyräkkä jäi kauaksi siitä mitä minä odotin uutisten manaamalla lumimyräkältä. Pääasia kuitenkin on, että lunta tuli vihdoin! Ja tulee vieläkin :) ja mikä parasta, täysin ilmainen ulkoilmakuntosali saatiin auki! Kävin tekemässä juuri talven ensimmäiset lumityöt omasta pihasta, samalla lailla kun haravointi, aivan mielettömän hyvää hyötyliikuntaa.

Vaikka nyt satanut lumi on kevyttä pakkaslunta, huomaan että olkapäät yritti väsyä jo alkuvaiheessa, selkeesti eivät olleet tottuneet staattiseen työhön. Puhumattakaan sitten kun lumi muuttuu suojalumeksi, no toivottavasti ainakaan heti ei käy niin. Meidän pihaan saa uppoamaan iloisen tunnin lumitöissä, kyllä - nautin joka hetkestä. Pakkasta on n. 10 astetta, mutta sekään ei tuntunut ollenkaan pahalta kunnon ulkovaatteissa ja koska onneksi tuuli oli tyytynyt, oli varsin miellyttävä keli ulkoilla. Vapaa-aamu sai loistavan startin pienestä hikoilusta ja ennen kaikkea ulkona olosta. Näin päivätyöläisenä itse huomaan, että syksyllä ulkoliikunta jää valitettavasti melko vähään, johtuen myöskin siitä että kun lähden töihin on pimeää ja kun palaan on jo pimeää, jotenkin se ei vaan houkuta ulkoiluun. Viikonloput onkin asia erikseen. Nytkin sain älyttömän virtapiikin ja suunnittelen lähteväni vielä kävelylenkille kylän toiselle puolen pikkusiskon koululuokan myyjäisiin. Ai niin, suuntaahan sinäkin Naakan koululle Valkeakoskella - siellä olevasta arvonnasta voi voittaa lahjakortin kuntosaliohjelmaan ja sen ohjaukseen :) Myyjäiset on jo auki ja loppuu klo:13:00.

Talvi tuo muutenkin mukavaa lisämaustetta kuntoilijalle ja toki myös urheilijalle. Jos ei ole omia lapsia, uskon että lähipiirin ystäviltä tai sukulaisilta saat lapsia lainaan keiden kanssa on mukavaa lähteä pulkkamäkeen. Saat samalla itsellesi liikuntaa sekä lapsille ikimuistoisia hetkiä (ja heidän vanhemmilleen hetken hengähtää vaikka ihan kahden). Ja mikä parasta, tämäkään liikuntamuoto ei maksa mitään, tai no jos pulkan tai liukurin (tosin senkin voi korvata roskasäkillä). Mulla oli nuorempana aikuisena tapana lähteä kavereiden kanssa pulkkamäkeen. Ne olikin vähän hurjempia reissuja :) Mäet laskettiin ihan ylhäältä asti ja vauhti oli välillä hyvinkin korkea, tänä päivänäkin tulee ihmeteltyä miten ketään ei sattunut niissä leikeissä yhtään. Joskus joku oli hylännyt käytetyn patjan mäen lähelle ja roudattiin se mukaan ylös ja sitten kaikki leveän patjan kyytiin ja alas - muutama tippu matkan varrella, mutta hauskaa meillä oli.

Valkeakoskella on avattu jo ensimmäinen pätkä hiihtolatua 800 metriä löytyy Korkeakankaan metsästä, näinköhän sitä pääsisi korkkaan hiihtokauden jo heti talven alusta? No, parempi kun en lupaa, mutta lupaan kertoa heti kun eka hiihtoretki tapahtuu. Tampereella Koulukadulla on ollut jo jonkin aikaa ulkojää luistelijoille. Tämän talven yksi haasteeni tulee olemaan retkiluistelu, sitä on jo monena vuonna harkittu ja pohdittu, mutta koskaan ei olla päästy siinä asiassa eteenpäin. Tänä talvena se on must do-listalla. Viimeisempänä vaan ei vähäisempänä on tietysti laskettelu <3 Olen itse harrastanut laskettelemista jo pienestä pitäen, ensimmäinen lapissa viettämäni hiihtoloma teki minusta lapinhullun ja niin se vaan on, että 4 yön jälkeen minä tyttö pakkaan auton ja kaverit ja suuntaan nokan kohti Kuusamon Rukaa. Perinteinen itsenäisyyspäivän laskukeikka hyvien ystävien kanssa on edessä. Ulkoilua monta tuntia päivässä, tehdä sitä, mitä rakastaa täydestä sydämestä...menen sanattomaksi jo nyt. Menkäähän tekin ulkoilemaan, nauttikaa joka hetkestä ja yrittäkää napata hiljalleen leijuvia lumihiutaleita suuhunne :)

talvikuntoiluterveisin,
Katja

Kestävyysharjoittelu ja testaus

Viikonloppu vierähti PT2-jaksolla Tampereella. Tämä alkuviikonloppu oli saatu puristettua niin paljon ohjelmaa täyteen, ei ainoastaan koulutuksen osalta vaan muutenkin, että en kerennyt kaikkeen mitä olisin halunnut. Kahvakuulamies piti kuulapuolituntisen Tampereella ja olisi niin mielelläni osallistunut siihen, valitettavasti työ ei antanut periksi, hyvä kun ehdin koulutukseen... Näin oli pakko tyytyä ainoastaan kahvakuulamiehen halaukseen :)

PT2-jaksolla käytiin lävitse kestävyysharjoittelua sekä erilaisia testauksia mitä voidaan asiakkaalle tehdä lähdössä, harjoittelun edetessä jne. Kestävyysharjoittelu ei sinällään ole minulle tuttua missään muodossa. Aiemmin tuli tehtyä pitkiä metsälenkkejä koirien kanssa, mutta kun koirat asuvat 50 km päässä niin ei tule sitäkään enää tehtyä. Ja yksi on kovin tylsää lähtee lenkkeilemään - ainakin pimeässä, valoisassa sekin muuttuu mukavaksi asiaksi. Meidän tiukka kolmikko sai tehtäväksi suunnitella viimeisen kahdeksan viikon harjoittelujakson 38 vuotiaalle miehelle jonka tavoitteena on juosta puolimaraton alle kahteen tuntiin. Kenelläkään meistä ei ollut oikein kestävyysharjoittelutaustaa, yksi oli kyllä juossut pitempiäkin matkoja, mutta ei ollut valtavaa kokemusta aiheesta. Joten aluksi tuntui todella jännittävältä lähteä suunnittelemaan harjoittelua.

En lähde avaamaan vastausta, varsinkin jos joku teistä on aikeissa käydä saman koulutuksen :) mutta kerron meidän ajattelutavan tästä opiskelutapauksesta. Lähdettiin liikkeelle miehen nykyisestä kunnosta, mitä hänen pitää tehdä jotta 21 km taittuu alle kahden tunnin. Juoksuvauhdin on oltava vähintään 10.5 km/h:ssa ja koska maksimisykkeillä ei voi koko aikaa juosta, pitää tuon vauhdin olla 75-85% sykealueen sisällä. Joten peruskuntoa on saatava kasvatettua, samoin tehtävä intervalleja jotta saadaan vauhtia nopeammaksi - siitä se sitten lähtikin. Lähdettiin rakentamaan viimeiset viikot nimenomaa lopusta alkuun päin, valiten ensin teemat mitä missäkin kohtaa tehdään ja sen jälkeen yksittäiset treenit. Viimeset viikot pyhitettiin kevyelle harjoittelulle, mutta kyllä siellä 4-6 viikoilla paahdettiin meneen kovaakin. Oikein tuli itsellekkin kipinä lähteä koittamaan meidän rakentamaa treeniä (mukautettuna tietysti itselleni).

Loppuviimein opittiin tosi paljon tuosta tehtävästä! Olen älyttömän tyytyväinen meidän tiimiin sekä ohjaajaan joka sai valettua meihin tietoa ja luottamusta että kyllä me selvitään. Saatiin kiitosta hyvin valmistetusta ohjelmasta, vaikka oma usko meinasi kyllä matkan varrella loppuakkin. Mieletön tunne kun huomaa oppineensa ja osanneensa vielä soveltaa oppimaansa... Täytyy kiittää vielä tässäkin Siniä mahtavista opeista.

Toinen päivä keskityttiin testauksiin, niin se vaan on, tämänkin PT opiskelijan pitäisi saada pudotettua rasvoja alas ihan reippaastikkin. Eipä tuo valtavana yllätyksenä tullut, jotenkin sen taakse on vaan helppo mennä - on niin stressaava työ ettei pysty keskittymään terveelliseen ruokavalioon. Höpö höpö! Nyt niskasta kiinni, pikkujoulukausi meni omalta osaltani jo ohi (ja mekko mahtui päälle) mutta nyt otetaan tiukka tavoite ostaa pienempi mekko ensi vuodelle! Ei enää lohturuokaa tyylillä palkitsen itseni ihanalla hampurilaisella tai mun on niin kökköfiilis, että on pakko syödä jotain hyvää (lue: epäterveellistä). Lähden liikkeelle perusasioista: ruokailurytmi kuntoon. Kun syödään 3-4 tunnin välein pysyy mieliteot ja annoskoot paremmin kuosissa.

Mun oma normaalirytmi työpäivinä on tällä hetkellä melko kunnossa aina siihen 11 asti (huoh). Joo, aamiainen aamulla, välipala 9:n aikoihin ja lounas 11. Sitten nasahtaa... voipi olla että seuraava ateria on tosiaan seuraavan aamun aamiainen. Nyt vaan niskasta kiinni ja välipalaeväät mukaan töihin! Kun on kutsuille lähtöä suoraan töistä niin sitten toinen ruoka mukaan evääksi töihin (lounaan syön useimmiten ulkona...ehkä siihenkin voisi yrittää edes 1-2 krt/viikossa eväinä). Juu helppohan se on näin suunnitella, katsotaan miten toteutus menee. InBodyn mittaus kertoo karua kieltään, ja kun itse haluan siihen muutosta, niin silloin on toimittava! Ja siirrettävä ne itsestä riippumattomat asiat (työstressi) syinä pois ja tehdä se, mitä itse pystyn tekeen. Joka tapauksessa tämä tuo minulle lisähyvinvointia, mutta myös enemmän kokemusta myös tulevaisuudessa asiakkaiden kanssa. Voin hyvällä omalla tunnolla sanoa tietäväni mitä painonhallinta tuntuu, minkälaisia ajatuksia se herättää kun se putoaa tai ei putoa.

Meillä kaksi opiskelijaa juoksi FirstBeatin juoksutestin matolla, millä mitattiin maksimaalista hapenottokykyä. Muut jaettiin kahteen ryhmään kannustamaan ja tarkkailemaan juoksevia henkilöitä. Piti seurata missä kohtaa alkaa hikeä pukkaamaan ja missä kohtaa ventilointi alkaa olla voimakkaampaa. Samalla seurattiin sykkeitä... Täytyy sanoa, että itse ehdin seurata molempia ja myös kannustaa, tavallaan ihmetytti kun kaikki eivät kannustaneet. Lounaalle lampsiessa yksi kurssitovereistani sanoi että hänelle meinas tulla vedet silmiin kun kannustin testiä tekeviä niin hyvin. Olin otettu, mutta tämä sai minut myös miettimään mitä tosiaan muut olivat tehneet testin aikana. Itse olen tottunut kannustamiseen, joukkueurheilutausta sekä laaja sisaruskatras ovat tuoneet minulle kannustamisen hirmu luontevaksi - ei sitä tarvitse miettiä. Silloin kun toinen juoksee matolla selkeesti äärirajoilla, sillon kannustetaan - Anna mennä, vielä jaksaa! Ehkä hän saa siitä viimesen puristuksen, olisin jo luovuttanut, mutta tsemppi ajoi eteenpäin.

Ei kai tässä - raportoin edistyksistä, nyt meen tekeen aamukaurapuuron pellavansiemenrouheella ja sekaan jogurttia ja marjoja. Sitten onkin muutama hetki aikaa pohtia ensi viikon ateriointia, suunnitelmallisuus on kaiken a ja o! Jos lähtee ilman suunnitelmaa liikkeelle päätyy ennemmin tai myöhemmin sinne hampparille.

ravintoterveisin,
Katja 

Pikkujoulumekkoa metsästämässä

Tässä kohtaa vuotta alkaa tekemään tiukkaa tehdä ihmeitä pikkujoulumekkoa silmällä pitäen. Nyt kannattaa kuitenkin koittaa se viime vuotinen mekko ja jos se ei mahdu, niin sit ei kun kaupoille. Toki kaupoille kannattaa suunnata jos haluaa vaihtelua juhlavaatetukseen. Itse mahduin kyllä mekkoon vieläkin (jee!), mutta totesin, että mekko on nyt nähnyt niin monet juhlat että jotain vaihtelua pitää saada aikaiseksi. Näinpä käväsin pyörähtämässä suosikki liikkeessäni InStockissa uudistetussa Koskikeskuksessa. InStockista löytyy moneen lähtöön, eri hintaisia ja eri mallisia juhlapukuja. Olen löytänyt lukuisat gaalaillallispuvut täältä ja saanut aina erinomaista palvelua. Liikkeessä on myös ns. korjauspalvelu, eli mekon lyhennykset, olkaimien teot, kavennukset yms. on mahdollista ostaa puvun mukana. Itsellä kun on myös Ateliér-ompelijan ammatti takataskussa, olen todennut että pienet rustaukset ehdin, osaan ja jaksan väkertää itse.

Kävin ensin katsomassa yleissilmäyksen muistakin putiikeista, mutta palasin - kuten totuttua - tuttuun liikkeeseen. Kahden mekon sovitus ja voílá - pikkujoulumekko ostettuna! Turvallisuuden vuoksi, ompelen siihen vielä olkaimet kiinni, sen jälkeen minä ja mekko ollaan valmiit baanalle. Pari seikkaa on syytä muistaa ottaa huomioon juhlapukua ostaessa, jo ostamaan lähtiessä laita päälle ne alusvaatteet, joita kuvittelet pitäväsi juhlamekon kanssa. Juhlapukeutuminen lähtee todellakin alusvaatteista! Nykyisillä litistävillä, kohottavilla ja muokkaavilla alusvaatteilla saadaan ihmeitä aikaiseksi myös siinä kehossa mikä ei ehtinyt muokkaantua ruokavalion ja liikunnan avulla vielä tähän pikkujoulumekkoon. Ja sanokoot kuka tahansa mitä tahansa, niin liivien ei kuulu näkyä juhlamekon olkaimienkaan kohdalla... Jos olet hankkimassa nilkkamittaista juhlapukua ota mukaasi myös ne kengät minkä kanssa mekko aiot pitää, näin selviää jo sovitusvaiheessa pitääkö pukua lyhentää/päästää hieman pidemmäksi (jos mahdollista) ettei juhlapäivänä tule yllätyksiä. Tämä ohje on myös miehille! Tarkistetaan ne housujen puntit ettei puntit laahaa maassa tai ole nilkkamittaiset.

Ne ketkä on aloittanut valmistelun tähän pikkujoulukauteen jo kesällä tai alkusyksystä ovat jo kenties saaneet haluamiaan muutoksia vartaloon. Jos kuitenkin tuntuu siltä että omilla avuilla meinaa taidot loppua, ota ihmeessä yhteyttä vaikka minuun, olen lisenssoitu kuntosalivalmentaja ja pystyn auttamaan sinua taatusti. Eikä tässä pitkää aikaa mene, kun otan harjoitusasiakkaan ja lähden tekemään harjoitusnäyttöäni Personal Trainer -koulutuksessani ja sitten se onkin siinä - tavoite mihin on tähdätty kohta puolen vuoden ajan.

Kunnossa kaiken ikää on tietysti meidän kaikkien tavoite, nyky-yhteiskunnassa vaan halutaan heti mulle kaikki tänne ja nyt -mentaliteetilla ja sen vuoksi moni päätyy pikadietteihin tai -laihdutuksiin tavoitteena näyttää bikineissä tai pikkujoulumekossa paremmalta. Se on toki ensimmäinen askel, minä haluan auttaa muuttamaan elämää kokonaisvaltaisesti niissä tavoitteissa mitkä sopii asiakkaalle, mutta uskon silti, että jokainen meistä haluaa voida hyvin läpi vuoden, läpi eri ikäkausien ja se kannattaa ottaa pitkän tähtäimen tavoitteeksi!

pikkujouluterveisin,
Katja 

Kroppa yrittää kertoa jotain, kuulenko oikein?

Viikonloppuna kyllä haravoitiin - tai ainakin lauantaina, hetken aikaa. Sen verran, että sain lämmön pintaan ja mukavaa kiertoliikettä vartalolle. Sunnuntaina olikin sitten kutsuilua, joten valoisa aika hyvin pitkälle viettyi mukavasti niiden merkeissä. Haravointi ei kuitenkaan avannut paikkoja kuten toivoin... niska jumittelee vuoroin oikeelta, vuoroin vasemmalta. Se ei tykkää ollenkaan, enkä minäkään. Perjantaina jo laitoin viestiä luottohierojalleni että katotaan mulle aikaa heti kun sopii ja maanantaina saatiin sovittua aika keskiviikolle (eli tälle päivälle) onneksi. Epäkäs-lihas on niin jumissa että vihloo korvaan asti :( Turha siihen on napsia särkylääkettä - isäntä yritti hieroa ja varmaan saikin vähän verta kiertämään, mutta ei riittävästi. Tänään sitten hieroja antoi kyytiä. Ranka oli todella juminen ja useampi lukko napsahti - sellainen se on se mun tukiranka, menee helposti lukkoon, mutta yleensä myös aukee helposti. Sain hierojalta kotiluettavaksi Anatomy Trains - hitsi mikä kirja! Nopeilla silmäyksillä luulen, että ostan itselleni oman painoksen :)

Hierontahan on lihaksille kuin treeni... joten tämän ehtoon kahvakuula ohjaus ei sopinut täydellisesti ohjelmaani, mutta joskus on vaan näin tehtävä. Kylmäpussi niskassa kirjottelen tätä kirjoitusta ja uskon vakaasti että kyllä trapezius kohta hellittää. Sain sovittua jo maanantaille uuden ajan, onneksi, tuskin tämä yhdellä kerralla katoaa.

Eilen kävin muuten ohjaamassa vieraalla salilla ekaa kertaa asiakkaalleni kuntosaliohjelmaa. Sain ihanaa palautetta ohjelmasta sekä ohjauksesta! Liikkeet olivat samankaltaisia mitä fysioterapeutti oli aikanaan hänelle myös ohjannut. Riku Aalto kirjoittikin tänään omassa blogissaan aiheesta. Olen itse käyttänyt fysioterapeutin palveluita jo melko nuoresta lähtien ja mielestäni omaan ikääni nähden melko paljon. Mutta vasta tämä Rikun kirjoitus sai minut tajuamaan jotain mitä en ole koskaan ajatellut noin. Jotenkaan en ole koskaan mieltänyt fyskaria liikunta-alan ammattilaiseksi. En tiedä miksi. Jotkut fyskarit on kyllä antaneet minulle erilaisia kuntoutusohjelmia ja -liikkeitä, joista on kyllä ollut apua. En tiedä yhtään mitä fysioterapeuttien koulutukseen ylipäänsä kuuluu, pitäisi ottaa ehkä selville, niin ensi kerralla osaisin vähän hahmottaa miltä pohjalta fyskari niitä ohjeita minulle antaa. Seuraava lähete on jo odottamassa ollut kuukauden päivät, en ole saanut aikaiseksi varata vielä aikaa. Nilkassa oleva ala-nivel on hieman löysä ja pitäisi katsoa voiko sitä jotenkin parantaa ja miten uudet Vivo barefoot-kengät minua auttavat/estävät.

Jaahas, takka on palamassa, sauna sytytettynä - taidan käydä ottamassa muutaman erän isännän kanssa pöytätennistä ennen saunaa. Liikunnan iloa kaikille, nauttikaahan raittiista ilmasta!

Kuntoiluterveisin,
Katja

Positiivista energiaa

Tuntuuko siltä, että syksy ja pimeä vie voimasi täysin? Tuntuuko ettei millään jaksaisi lähteä harrastamaan liikuntaa sohvan, telkkarin ja takan äärestä? Tunne on taatusti yleistä monelle, mutta ei pidä antaa periksi! Kolmisen vuotta sitten sairastuin itse vakavaan työuupumukseen - joo, hyvin tuttu polku täydellisyyden tavoittelijoille... Mulla onneksi uupumus rajoittui tasan sinne työmaalle, olin kyllä väsynyt, todella väsynyt, mutta työpaikalle meno aiheutti minulle fyysisiä oireita: keuhkot painui kasaan, syke nousi, ahdisti. No miten siitä sitten noustiin? Upean työterveyshuollon sekä arkiliikunnan avulla. Ohjeena oli tee sitä mikä tuntuu hyvälle, mikä antaa sinulle positiivista mieltä. Liikuntaan kannustettiin, mutta suositeltiin ettei tehtäisi mitään tehorääkkiä. Näinhän se on, keho ei jaksa montaa stressiä yhtäaikaa.

Niin kului minun lokakuuni kolme vuotta sitten. Nukuin tuhannesti, mutta ulkoilin joka päivä ja tein arkiaskareita. Haravoin meidän uuden rintamamieskodin pihaa vähintään kolmena päivänä viikossa :) Juu, en joka kerta kokonaan, mutta vähän sieltä, toisella kertaa täältä. Suosta noustiin 5 viikon teholevon ja maltillisen liikunnan seurauksena ja takaisin ei ole tarvinnut palata - ainakaan toistaiseksi. Tämä kokemus on myös yksi syy miksi päädyin lähtemään uudelleen kouluttamaan itseäni Personal Traineriksi, asiakkaan samankaltaisissa kokemuksissa uskon, että omasta kokemuksestani on hyötyä myös asiakkaalle.

Haravointi on muuten upeaa hyötyliikuntaa joka ei nosta sykettä taivaisiin, mutta jolla saa pienen hien pintaan. Tänä syksynä pelkäsin jo että haravointi jäi vallan väliin tältä vuodelta kun lumi tuli niin aikasessa vaiheessa maahan. Pelko taisi olla turha :) sieltähän se suli...olisiko riittävän kuivaa että tänä viikonloppuna pääsisin haravoimaan. Sisällä työtään tekevälle ulkoilma on uskomattoman ihana kokemus. Sen vuoksi olen äärimmäisen onnellinen saadessani touhuta pihahommia kotona, mutta myös osallistuessani ulkona oleviin liikuntatapahtumiin. Eilen esimerkiksi osallistuin pihalla olevaan kahvakuula tuntiin. Se on pihalla läpi vuoden! Välillä sataa välillä paistaa, pakkastakin on ja jos on liikaa niin silloin ei olla pihalla. Mikä on ihanampi tapa aloittaa päivä kun liikkumalla heti aamusta. Päivä saa täysin erilaisen rytmin, eikä tarvitse illalla pohtia että voi kun tästä sohvalta ei tarvisi liikahtaa mihinkään.

Noh, aina se aamuliikkuminen ei onnistu, ei minullakaan. Helpointa on tietysti suunnitella omat harrastuksensa heti töiden jälkeen tapahtuvaksi (ellei ennen onnistu), sillä tavoin niihin on miellyttävintä lähteä. Suosittelen kyllä niitä poikkeuksiakin tekemään. Omasta kokemuksestani voin kertoa, että vaikka olisi ollut miten huono päivä, niin kyllä liikunnasta vaan saa äärettömästi positiivista energiaa mikä muuttaa huonon hyväksi. Ja kun liikunnan ottaa tavaksi, siitä tulee positiivinen kierre mitä haluaa jatkaa ja jatkaa. Vai onko teille koskaan käynyt niin kun innostutte jostain asiasta, ette haluaisi lopettaa sitä millään? Itsellä pilates ja kuulailu on semmosia, mitä tekisi mieli jatkaa vielä kotona reenien jälkeenkin, ihana oppia uusia liikkeitä tai huomata miten hallitsee kehoa paremmin kun aiemmin. Eilisen tunnin oppi oli mulle vaikea kyykky, aina tulee varottua kun polvet on mitä on... no sehän meni alemmas kun koskaan, ihan vahingossa, ehkä niistä kyykyistä ja askelkyykyistä on sitten ollut apua, mä alan luottaan polviini ihan erilailla.

Nautitaanhan ihanasta viikonlopusta, ajasta joka meillä on antaa läheisillemme. Tänään pyhäinmiesten päivänä muistelemme myös niitä ketkä ei ole enää keskuudessamme. Toivon senkin antavan riittävästi puhtia ja voimaa tarttua hetkeen semmoisena kuin se on. Elämä on tässä ja nyt - pidetään huolta läheisistämme ja ennen kaikkea itsestämme. Jos haluat antaa läheisellesi enemmän energiaa, voit ottaa yhteyttä minuun, mikä ihana joululahja onkaan antaa läheiselle esimerkiksi kuntosaliohjaus tai -ohjelma lahjaksi. Autan mielelläni sinua ja läheisiäsi :)

Kuntoiluterveisin,
Katja