Kuulakurssilla KuntoCenterissä

Hopsan saa, aika kuluu hyvässä seurassa.

Tämän vuoden isänpäivää vietettiin hieman erilaisissa merkeissä aikasempiin verraten. Auton nokka kaarsi Ideaparkkiin, ei suinkaan ostoksille vaan kahvakuula- sekä bodyweight kurssille. Kurssin vetäjänä toimi Antti Nurmi Spartanista. Kuten monessa muusakin asiassa, on erilaisia koulukuntia eli tapoja tehdä asioita ja sen vuoksi oli äärimmäisen hyödyllistä lähteä katsomaan vaihteeksi kahvakuulailua toisenlaisesta kulmasta.

Kurssille osallistuminen oli ilman muuta järkevää vaikka tänään kroppa on kuin hakattu :) Ei sitä kukaan hakannut, mutta pitkästä aikaa tuli tehtyä ns. kehittävää treeniä. Ja tämä onkin yksi asia mitä omassa treenissä olisi syytä miettiä. No, pohditaan sitä toisessa kirjoituksessa, sillä tämä on omistettu yksinomaa tämän kurssin läpikäymiseen.

Kurssi alkoi pienimuotoisella liikkuvuusharjotteilla, niin että saatiin kroppaan riittävästi lämpöä lähteä tekemään harjotteita. Eka kaksituntinen käytiin lävitse perustekniikoita kahvakuulailussa. Koska tiesin, että edessä on 4 tunnin rypistys, valkkasin pienen kuulan itselleni. 8 kg ihana pinkki kisakuula ja vähän haasteeksi 12 kg sinisen kisakuulan. Sinällään jo se oli virkistävää että tehtiin kisakuulilla. Itse käytän lähestulkoon kokonaan pieniä kuulia, joiden kanssa mm. rinnalle veto on vaan erilaisempaa kuin kisakuulalla.

Siinä on kisakuula poikineen valmiina töihin.

Alkuun tehtii kahden käden etuheilautusta ja Antti arvioi tekniikoita. Itselle on kehittynyt ns. säästävä tekniikka oletettavasti juuri ohjaajana toimimisen tueksi. Antti antoi lisävinkkejä millä saadaan ns. enemmän voimaa liikkeeseen, enemmän tehoa treeniin ja lopuksi käskyn (mitä tiesin jo odottaa) kokeilkaa kaikki ISOMMALLA kuulalla. No mitäpä siinä empimään jos kerran käsky käy, niin hyökkäsin kuin salama 34 kg harmaan ison kuulan luo ja lähdin suorittamaan. Ainoa haaste mikä minulla tulee niin ison kuulan kanssa on puristusvoima käsissä. Vaikka keskivartalo jaksaisikin, niin ei kovin pitkää sarjaa jaksa tintata menemään pelkäämättä ettei kuula tipu maahan. Jokatapauksessa, tämä oli pitkästä aikaa avaava kokemus. Nyt oikeasti loppuu sillä 8 kg kuulalla heiluttelut justiinsa! Uskoa ihmiset itseenne! Yhden käden liikkeet on toki asia erikseen, mutta heilautukset saa parhaiten tuntumaan isolla kuulalla.

Luonteva jatko oli tietysti yhden käden etuheilautus pysäytyksellä ja jatkoa high pull ups:iin. Ai mihin? Tässä malli ohjaajan tekemänä you tubessa. Tätä liikettä olen tehnyt kun olen ihan ekan kerran törmännyt kuulailuun paikallisen itsepuolustusseuran kuulatunnilla. En tosin muistanut tätä nimeä, mutta liikkeen muistin. High pull upsilla saa aika mukavasti vahvistettua yläselän lihaksia, suosittelen ehdottomasti ottamaan mukaan treeniin. Tästä matka jatkuikin iloisesti rinnalle vetoihin ja kyykkyihin. Huomion arvoinen varoituksen sana tässä kohtaa, kun teet rinnalle vetoa kahdella kuulalla on äärimmäisen tärkeää että räkkiasennossa sormet osottavat kohti kattoa, muuten sormet voivat jäädä kahden kuulan väliin puristukseen.

Tainan malliesimerkki kahdella kuulalla rinnallevedon loppuasennosta. Huomaa kunnon haara-asento on oltava jos meinaa kuulat saada mahtumaan jalkojen väliin.

 





Meillä on menossa tässä treeni missä vuorotellen tehtiin 10 etuheilautusta, 5 yhden käden etuheilautusta molemmin puolin, 5 rinnalle vetoa molemmin puolin ja 5 syväkyykkyhyppyä pehmeästi laskeutuen.



Rinnalle veto koetaan monesti hastavaksi liikkeeksi, ei ainoastaan sen vuoksi että sitä ohjataan niin erilailla. Jälleen kerran palautetaan kysymys pohdittavaksi kehittävästä treenistä - jos haluat kehittyä kannattaa valita painavampi kuula. En muista enää millä tein rinnalle vetoa, mutta Antin mielestä tekniikka parantui voimakkaammaksi kun otin painavamman kuulan. Samoin palautettiin mieleen vahva asento, jotta voit tehdä painavilla kuulilla harjotteita, sinulla pitää olla vahva asento.

 

Siinä se on, vahvassa räkissä. Mari yrittää painaa kuulaa ihan tosissaan maahan, ei liikahdakkaan.

Jossain näillä main on hyvä todeta, että minulla on ainoastaan yksi proteiinipatukka mukana, voipi olla että tulee nälkä... Ekan kaksituntisen lopuksi kävimme vielä lävitse tuulimyllyn. Tuulimyllyä tulee tasasin väliajoin teetettyä tunneilla ja se herättä melko usein jännitystä kuulailijoissa että pystynkö hallitsemaan olkapääni. Kysymys on varsin relevantti ja kannattaa ehdottomasti tehdä aina oman kehon tuntemuksen mukaan liikkeet. Tuulimylly on varsin hyvä liike myös liikkuvuutta parantamaan. Mutta toki vaatii hallintaa. Tästäkin liikkeestä saa hyviä erilaisia variaatioita tehtyä ottamalla toisen kuulan alakäteen mukaan. Ja vaikka jättämällä yläkädestä kuulan pois kokonaan. Itselläni vasemman puolen olkapään alue/lavan alue on jotenkin heikkona, sitä pitäisi lähteä kuntouttamaan ja tuulimylly nimenomaa olisi yksi vaihtoehto, tosin pienemmällä painolla alkuun, jotta saa kuntoutettua olkapään ympärillä olevia lihaksia.

 

Tästä matka jatkui kahden kuulan tekniikoihin. Uutena tuttavuutena omeletti. Omeletti ei ihan vielä jäänyt haltuun, sitä pitää siis treenata ja pureksia ensin enemmän.

 

Sen jälkeen kehon painolla tehtäviin liikkuvuus/lihaskunto harjoitteisiin. Alkulämppärinä tehtiin kylkilankku, josta kiepsahdettiin supermiesasentoon (lankku ja toinen käsi on suoristettuna eteenpäin) siitä jatkaen suoralla kädellä koskettamaan vastakkaisen jalan varvasta, paluu supermiesasentoon ja siitä kylkilankkuun. Jep, luulot pois :) Tiukkaa settiä, tosin, erinomaisen hyvä vartalon hallinta liike. Todella monella lantio lähtee tasapainottamaan tilannetta ja keikkaa, siihen siis kannattaa keskittyä.

 

Näistä jatkettiin esimerkiksi punnerruksiin. Jos haluat kehittyä hyväksi punnertajaksi, sinun kannattaa tehdä erilaisia punnerruksia. Antin ohjeiden mukaisesti kädet on noin hartioiden leveydellä, sormet osottaa inasen ulospäin ja vartalo suorana (voi pitää aluksi polvet maassa), kyynärpäät kylkiä hipoen laskeudutaan kohti maata ja sieltä ylös. Ai helppoa? Jo muutama peräkkäinen puhdas punnerrus teki ainakin meikäläisen kropalle sellaista treeniä ettei puhettakaan että niitä nikutettaisiin esimerkiksi minuutti putkeen. Tästä on mahdollista tehdä erilaisia variaatioita, kuten lapapunnerrus, T-punnerrus, kolmiopunnerrus tai skorpionipunnerrus. Voin kertoa, skorpionipunnerrus jäi odottamaan vielä parempaa voimapäivää :)

Skorpionipunnerrus. Morjes!

Tässä alemmassa kuvassa on tutun olonen liike keho ja mieli-tunniltani... tai siis alku on, se alku osa missä rullataan ylävartalo maahan rennoksi ja kävellään käsillä kauemmaksi varpaista aina lankkuun asti. Sen jälkeen tehdään punnerrus (puhdas punnerrus tai lankku) ja siihen ne yhtäläisyydet loppuivat. Loppu tosiaan ponnistetaan käsillä pompate kohti varpaita. Jos oli riittävän leveä haara-asento niin pääsin kahdella, mutta normileveys vaati kolme pomppausta.

Tässä se Antti pomppii :)

 

No mitä minä kurssista sain, kipeiden lihasten lisäksi? Älyttömästi uutta innostusta, energiaa ja päättäväisyyttä tuoda teille hyvät asiakkaani uusia näkökulmia harjoitteluun. Muutama uusi liike tuli löydettyä sekä ennen kaikkea palautettua usko siihen että isoilla kuulilla voi harjoitella turvallisesti. Kerro minulle mitä haluat treeniltäsi saavuttaa, minä autan sinua tekemään treeni, joka vie sinua kohti tavoitettasi.

 

 

energisin kuulaterkuin,

Katja

 

 



Melontakoulussa vol2

Tänään oli melontakoulun toinen päivä. Kurssiin kuuluu itseasiassa vielä aloittelijoiden keskiviikkomelonta, mutta itse aion osallistua siihen vähän myöhemmin, huomenna tulee tuttuja kylään enkä joudan melomaan. Ohjelmassa oli tänään rauhallista melomista lähistöllä sijaitsevaan saareen, syödä siellä eväät (mitkä oli ehkä muistettu ottaa mukaan, ehkä ei ;) ) ja keskustella melontaan liittyvistä asioista.

Vihurin majalta: seuran kanotteja, näitä seuran jäsenet (ja kalustorinkiin kuuluvat) voivat lainata.

Alkuun melottiin Juhan johdolla verkkaista tahtia kohti saarta (nyt en ole ihan varma oliko se Tapatora vai sitä aiempi saari Näsijärvellä). Välillä lauttauduttiin ja otettiin hörpyt juomapulloista, keskityttiin melontatekniikkaan ja muodossa melontaan. Lokit ja lokinpoikaset huuteli rannalla ja vanhemmat lokit tarkkailivat millä asialla olimme. Saaressa ei ollut laituria vaan hiekkaranta, johon rantauduimme. Ensin tuli ohjeet miten homma tehdään ja sen jälkeen suoritettiin rantautuminen. Kaikilla sujui rantautuminen hyvin, ei tullut puolikkaita eskimokäännöksiä.

Ohjaajat toi tullessaan kertakäyttögrillin ja grillasimme saaren nuotiopaikalla ohjaajien (kröhöm) makkarat :) Itsellä oli mukana proteiinipatukka, mutta kyllähän se lämmin makkara piti ottaa bonuksena. Maarit kertoi ja esitteli erilaisia melontavälineitä, joista on apua esim. retkimelonnassa. Yllättäen minun huomioni kiinnitti pieneen tilaan menevä takki, jota oli saatavana pinkkinä :) Kalevan Prismassa on kuulemma hyvä valikoima, joten ehkä sinne pitää mennä tekemään yllätyshyökkäys.

Meidän äärimmäisen taitavat ohjaajat: Maarit, Hannu ja Juha. Kuvasta puuttuu "seuraherra".

Paluumatkalla Hannu antoi erikseen vielä yksityisopetusta koskien omaa puolieroani. Sain hyviä vinkkejä miten sitä kannattaa lähteä korjaamaan. Näinhän se menee, että ei se kerrasta eikä kahdesta, mut jos ainakin idea on selvillä niin ehkä joku päivä se menee suoraan! Ohjeena oli että kyynärpäät pois kyljistä ja pidä rintakehä avonaisena. Kuullostaa helpolta, mites sit se toteutus... noh, se jää nähtäväksi. Loppumatkaan otettiin pieni "leikkimielinen" kisa kuka meloo nopeiten. Yllättäen kun kajakkiin laittoikin vauhtia se alkoi menemään suoraan! Enää puolieroa ei joko ehtinyt tulla tai sitten se jäi tulematta vauhdin vuoksi. Hyvinhän tuo melominen alkoi jo sujumaan, lähes tulkoot yhtäaikaa ehdittiin "maaliviivalle". Rami taisi olla kurssilaisista ensimmäisenä maalissa ja naistensarjan voitto meni Anulle.

Meidän kurssikuva :) Mahtava joukko!

Kajakista poistuminen sujui tällä kertaa paremmin ja poistuin laituriin itseasiassa yksin! Enkä kaatunut, jee! Tänään ei tehty enää pelastautumisharjoituksia, koska kaikki olimme tehneet sen edellisenä päivänä. Lopuksi kajakkien huoltotoimenpiteet, yhteiset venyttelyt, luokkakuva, halaukset ja todistusten jako.

En ole vielä valmis meloja, mutta olen valmis lähtemään turvallisesti melomaan joko retkille tai kaverin kanssa. Melonta on äärimmäisen hyvä liikuntamuoto, missä voi yhdistää liikkumisen luonnossa ja tietysti kuntoilun. Voi mennä vauhdikkaammin koskimelonnassa, kahdestaan kahden hengen kajakissa, inkkarissa tai ihan vaan retkeilymielessä yksittäin kajakissa. Tässä liikuntamuodossa on mahdollista tehdä jopa 4000 vinojen vatsalihaksien rutistusta tunnissa - tekisitkö saman määrän kotona matolla? Tuskin, joten lähde ihmeessä melomaan! Melonnassa tulee myös rangankiertoa, minkä vuoksi mm. istumatyöläiset hyötyvät melomisesta, vaikkakin siinäkin istutaan.

Mun Diplomi! Tän pitäs käydä ympäri Suomen, siis jos liityn toiseen melontaseuraan joskus.

Kiitos kurssikavereille, kiitos aivan upeille ja rauhallisille ohjaajille, teitte kurssista mieleenpainuvan! Toivon, että tulevana Vihurilaisena törmään teihin yhteisillä retkillä ja kuntomelonnoissa.

melontaterkuin,
Katja

Melontakoulussa

jestas miten nopeasti aika kuluu! Kuukausi on vierähtänyt silmän räpäyksessä. Paljon olisi ollut kirjoitettavaa, mutta aika on ollut vastaan... Nyt on pakko kertoa lyhyesti melontakurssista, jota suoritan parhaillaan. Tampereen Vihuri järestää kurssia ja tänään oli minun ensimmäinen iltani kurssilla. Paikkana toimi Vihurin maja Rauhaniemessä Tampereella.

Alkuun käytiin lävitse perusteita, eli onko ihot rasvattu, löytyyhän aurinkolasit mukana, onhan vettä kaikilla? Sitten lähdettiin jatkamaan kalustosta, minkälainen kanootti kenellekkin, minkä mittainen mela, minkälaisilla kengillä voi meloa... Tehtiin kuivaharjoituksia mitä melalla tehdään, kokeiltiin miltä tuntuu keikkua kanootilla kuivalla maalla (patjan päällä toki). Sitten oltiinkin valmiita, kanootit laiturille ja ei kun vesille!

Minä ja Eno kesällä 2011 Juankosken Kumpulahdesta lähdössä.

Mun ensimmäinen kanoottiin astuminen oli pari vuotta sitten ja päätyi siihen että kanootti kääntyi ympäri ja minä molskahdin rantaveteen... ei sattunut, en myöskään antanut periksi. Läpimärkänä astuin kanoottiin ja lähdin melomaan enoni kanssa Juankoskella kohti Karjalankoskea. Juhannussunnuntaina kävimme samaisessa paikassa melomassa nyt toista kertaa, tosin suunta oli kohti keskustaa, mutta samoilla vesillä. Edellisellä kerralla olin vakaammalla, vihreällä kanootilla, mutta tänä vuonna punaisella kanootilla, mikä on hieman kiikkerämpi. Sama tekniikkavirhe mukana, kanootti menee mielellään vasemmalle. Mahdollisesti oikea käsi on voimakkaampi tai vasen ei saata yhtäpitkään tai jotain muuta...se on tarkoitus selvittää vielä huomisen päivän aikana.

Meitsi, märkänä, mutta kanootissa! 2011 Juankoski

 
Joka tapauksessa, kanoottiin nousemisesta on tullut minulle pieni pelko, entä jos taas kaadun. Mitä jos kukaan muu ei kaadu! Tällä kertaa ohjaaja Maarit piti tiukasti kiinni kanootista ja ei ollut edes lähelläkään (omasta mielestäni) että olisin kaatunut. Joten hyvillä mielin vesille. Edellisen päivän melonnat tuntuivat vielä keskivartalossani, jopa yllättävänkin paljon. Kaikki kuitenkin unohtui kun pääsin kanoottiin. En ymmärtänyt ollenkaan miten niin kanootti tuntui tänään niin kovin kiikkerältä, varsinkin kun omasta mielestäni minulla on äärimmäisen hyvä lantionhallinta. Jahka rentoutuminen alkoi, alkoi kanoottikin tuntua vakaammalta. Harjoittelimme Hannun johdolla melontatekniikoita eteenpäin, taaksepäin, sivullepäin, ympyrän melomista, alatuen etsimistä ja tietysti kanootin pysäyttämistä. Jotkut tuntuivat helpommalta, jotkut taas lähes mahdottomilta. Vaikeimmalta minulle tuntui sivullepäin melonta eli tarkoituksena siirtää kanoottia sivuttain esim. laituriin. Siinä kohtaa oli lähellä että näinköhän tästä mennään nurin, mutta ei menty! Illan lopuksi käytiin melomassa Koukkuniemen "poukamaan" ja muodostimme siellä lautan. Turvallisesti kelluskelimme lautassa kunnes purkauduimme ja lähdimme melomaan kohti kotisatamaa.

Illan päätteeksi oli tarkoitus tehdä pelastautumisharjoitus. Ajattelin ensin katsoa miten muut tekee, sitten kun tuntui siltä että kaikki muutkin tekee, niin pakkohan sitä oli sitten itsekkin koittaa. Ryhmänpaine... :) Aluksi olin pelastajana parilleni, mielestäni suoriuduin siitä oikein hyvin. Kaveri saatiin kanoottiin ja minä en kaatunut. Seuraavaksi olikin oma vuoroni kaatua kanootilla, pää ei antanut millään periksi! Pää laittoi vastaan minkä pystyi, että ei, nyt en voi kallistaa enempää. Sitten päätin että nyt mennään! Kaaduin pää alaspäin, aukkopeitto kiinni ja siellä olin. Paniikki tuli lähes välittömästi veden alla, unohdin täysin että nyt piti repäistä aukkopeite pois. Yritin epätoivoisesti päästä pois kanootista ja ehdin jo miettiä että miksi ihmeessä kaverit eivät tajua että minä en pääse pois täältä! Sitten tuli adrenaliinipiikki ja potkaisin itseni (ja aukkopeitteen) pois kanootista ja nousin ylös. Tyypilliseen tapaan haukoin henkeäni kuin kala kuivalla maalla, eikä tilannetta auttanut hiuksista naamalle tippuvat vesi pisarat. Tuntui, että keuhkoihin oli mennyt vettä ja teki mieli vaan uida rannalle. Sitten rauhotuin sen verran, että sain hengen kulkemaan ja ojennettua melan pelastajalleni. Sitten käännettiin kanootti ympäri ja minä rupesin könyämään kyytiin takasin. Olin melko varma etukäteen, että minä en pääse kanoottiin takaisin, jotenkin se aukkokin on niin pieni että en minä vaan pääse. No kyllä pääsin! Ja helposti pääsinkin. Huomasin, että itselleni oli helppoa pitää painopiste alhaalla, joten kanoottiin nouseminen onnistui (ja mahduin aukkoonkin!). Sitten ei muuta kun äyskäröimään suurimmat vedet pois ja melonta kotilaituriin (muutama metri).

Kanootista pois nouseminen laituriin olikin tarina erikseen :) Siinä kohtaa kun oli kuluttanut ylimääräiset voimavarat äskeiseen pelastautumisharjoitukseen, ei meinannut riittää enää aivot eikä lihakset itsensä nostamiseen pois kanootista. Pääsin kyllä pois, mutta meinas usko hieman lopahtaa jo :) Energiat oli kyllä tapissa, olin valmis siirtämään vaikka kokonaisen vuoren! Mielettömän hyvä fiilis ja tyytyväisyys, mää uskalsin! Mää osasin! Mää pärjäsin!

Näillä sanoilla, pikainen iltapala ja nukkuun, huomenna uusiks!

nauttikaahan ihanista keleistä, nyt on ihana tehdä ulkona kaikenlaista kivaa :)

melontaterkuin,
Katja

Lisenssoitu kahvakuulaohjaaja valmiina palvelukseenne!

Minun kahvakuulaohjaaja lisenssitodistus saapui viime viikolla postissa. Huhtikuun lopulla kävin suorittamassa lisenssiosuuden Kahvakuulamiehen koulutuksessa Jyväskylän Graniitissa. Matka lisenssoiduksi kuulaohjaajaksi alkoi jo yli vuosi sitten kun osallistuin Kahvakuula-kouluun Tampereen Varalassa. Yksi asia johti toiseen ja lopputuloksena oli että kurssitoverini loukkaantui kisailussa ja lähdin viemään häntä päivystykseen ja minulta jäi puolet kurssista käymättä. Kahvakuulamies antoi minulle luvan tulla uudelle päivälle jahka minulle ja loukkaantuneelle kurssitoverilleni sopisi. Sovimme Kirsin kanssa uuden päivän toukokuulle, mutta valitettavasti jouduin lähtemään yksin, sillä Kirsin käsi ei ollut vielä kuulailu kunnossa. Näinpä suuntasin Nummelaan suorittamaan kahvakuulakoulun loppuun.

Se oon minä - lisenssoitu kahvakuulaohjaaja :)

Syksyllä aloitin ohjaamaan Haka Gymillä kahvakuulatunteja sekä satunnaisia tuurauskeikkoja Tampereella. Tänä vuonna kuulatunti siirtyi Kerhomajalle, jonka seurauksena muuttui aika ja osallistujamäärä kasvoi. Ihania uusia ja tuttuja kasvoja hymy huulilla joka maanantai, parasta! Sen lisäksi kahvakuulatuntini muuttui kolmivarttiseksi ja perään lisättiin venyttelypuolituntinen ja se on ollut oikein toimiva setti. Suurin osa kuulailijoista jää myös venyttelyyn. Palaute on ollut huikeaa. Ohjaajalla meinaa välillä tulla tippa linssiin kun kiitoksia tulee tunnin jälkeen. Tulee toki välillä myös kritiikkiä ja hyvä niin, kehittämistä löytyy taatusti ja kritiikki on yksi tapa parantaa omaa toimintaansa.

Nyt ympyrä tavallaan tuli yhteen virstanpylvääseen kun sain aikataulut osumaan kohdilleen ja sovittua kahvakuulalisenssiosuuden suorittamisesta. Tarkoitus oli mennä maaliskuussa Tampereelle suorittamaan lisenssi ja tottakai silloin tuli maailman isoin flunssa. Lisenssikoe-aamuna minulla oli vajaat 38 astetta kuumetta, ei tarvinnut lähteä. Olin hankkinut 3 harjoitusasiakasta jo kokeeseen ja sitten minun piti perua. Ei auttanut, seuraava siedettävän matkan päässä oleva koulutus oli Jyväskylässä, joten ei kun auton nokka kohti Jyväskylää huhtikuun lopulla, ihanaan joutsenten paluumuuttoaikaan. Parhaimmillaan pellolla näkyi kolmattakymmenettä joutsenta lepäämässä ja sen lisäksi myös kuvaaja-autoja kuvaamassa tien vieressä. Itse en ennättänyt pysähtyä kuvaamaan, joten nyt saatte kuvitella joutsenet valloittamassa keväistä peltoa ihan omissa ajatuksissanne :)

Graniitti olikin hankala paikka löytää. Navigaattori ilmoitti keskellä tietä että olet saapunut määränpäähäsi. Soitto 02:seen ei myöskään vienyt minua perille. Vihdoin äkkäsin jonkun kyltin että Graniitti ja hurautin auton parkkikselle. Pihassa näkyi koulu, joten oli pakko soitella Kahvakuulamiehelle ja kysyä missä te ootte! Graniitti on siis semmonen pommisuojatyyppinen urheilutila, joka on maan alla. Ja jonne minäkin kyllä löysin, maalaisena.

Alkuun ohjailtiin toisiamme, käytiin lävitse tuotteistamista sekä oman palvelun kehittämistä. Minulla oli aivan ihana pari, kenen kanssa oli huippua keskustella ja vaihtaa ajatuksia omista näkökulmistani. Lämmin kiitos näin virtuaalisesti jälkeenpäinkin <3 Lisäksi meitä tulevia ohjaajia kävi ohjaamassa jonkun tuleva aviomies, tässä hieman kuvaa polttarisankarista.

Jonkun tuleva aviomies :)

Päivän yksi kohokohta oli harjoitusasiakkaat, keille meidän piti ohjata yhdessä parin kanssa meille annetut harjoitteet. Meille osui kohdille yhdenkäden etuheilautus, rinnalleveto, vauhtipunnerrus sekä työntö jos aika riittää. Aikaa oli 15 minuuttia/ryhmä. Koska meillä ei ollut älyttömästi aikaa suunnitella kumpi sanoo mitäkin niin tilanne meni aikalailla luovimalla. Huomasin, kuinka olen tottunut itse kantamaan vastuun ohjauksesta, joten suun vuoron antaminen parille oli hieman haastavaa. Neljästä ryhmästä ainoastaan yhden kanssa pääsimme työntöön asti, muiden kanssa jäätiin vauhtipunnerrukseen. Saimme kuitenkin sisällytettyä 15 minuuttiin harjoitteita asiakkaille sekä tekniikka opastusta mielestäni oikein hyvässä suhteessa. Ohjauksen jälkeen ohjattavat antoivat palautetta ja välittömästi saimme uuden ryhmän ohjattavaksi. Kahvakuulamies kiersi jokaisen ryhmän luona tekemässä havaintoja ja antamassa kommentteja. Kahvakuulamiehen kommentti minulle oli, eikö olekkin vaikeaa olla hiljaa - hänenkin on.

Kahvakuulamies, jonkun tuleva aviomies sekä kurssilaisia.

Lopuksi vuorossa olikin kirjallinen koe ja sen jälkeen lähtöitkut, onnittelut ja poistuminen kotia kohti. Lopputulos on nyt siis tässä - lisenssitodistus.

Tulen mielelläni pitämään kahvakuulasessioita mm. polttariporukoille, kaveriryhmille, yrityksille - miten vaan! Ota rohkeasti yhteyttä ja pyydä tarjous, uskon, että pääsemme yhteisymmärrykseen.

Antoisia kuulahetkiä,
Katja

Uunituore Personal Trainer ilmoittautuu palvelukseenne

Viimeinen kuukausi on mennyt siivillä. Kuukauteen on mahtunut parin viikon kuulatuntituurauksia, muistamista, ehtimistä ja hataraa päätä. Kaiken huippuna kuitenkin valmistuminen Personal Traineriksi viime viikon perjantaina. Eipä hypitä asioiden edelle, tässä ensin matskua näyttökokeeseen valmistautumisesta. Olimme kertaamassa kurssikavereideni Tuulan ja Sinin kanssa ohjauksia sekä kysymyksiä pari päivää ennen näyttökoetta.

Tuula tekemässä lämmittelyä soutuergometrillä, minä selitän mitkä lihasryhmät työskentelee vetovaiheessa.

Pääsuorittajat, vastasuorittajat sekä avustavat lihasryhmät piti kertoa asiakkaalle lämmittelyn ohessa. Onneksi harjoiteltiin, ensimmäiset kerrat tuntui nimittäin todella luonnottomilta selityksiltä.

Minä ja suorin jaloin maastaveto. Huom. pehmeät polvet, tärkeä varsinkin yliliikkuvaisuuteen taipuvilla ihmisillä.

 

Sini kuntopyörällä, minä ja Tuula selittämässä mitkä lihakset työskentelevät missäkin vaiheessa.

Näiden lisäksi oli muitakin ennakkokysymyksiä, joista valittiin näyttökokeeseen sokkona yksi, joka piti suorittaa pareittain. Minulle napsahti kertoa asiakkaalle mitä eroa on alkulämmittelyllä, lämmittelysarjoilla sekä loppuverryttelyllä. Sain parikseni näyttöön Tiinan, jonka kanssa meillä oli todella kiva hetki :) Istuimme penkeillä ja meillä oli tiivis tuijotus samalla kun selitin pääkohdat Tiinalle. Lopuksi kertasimme vielä ja varmistin, että "asiakas" oli ymmärtänyt erot. Näytön lopuksi sain palautteen näytön valvojalta Mikaelilta, että näyttö sujui oikein hyvin. Mikael kyseli vielä muutaman lisäkysymyksen minulta ja varmisti, että olin kartalla kokonaisuudessa enkä ainoastaan tässä kysymyksessä.

Olen niin tyytyväinen suoritukseeni, varsinkin kun oma näyttöni oli joukon viimeisenä. Koko muu porukka oli ehtinyt antamaan jo näytöt, ihmisiä tuli ja meni kokoustilaan ja kertoi miten heillä oli näytöt sujuneet. Itse onnistuin sulkemaan jännityksen pois melko hyvin, näytön alkuhetkillä jännitti, mutta muutaman lauseen jälkeen rentouduin olemaan oma itseni. Ainoa asia mikä nauratti läpi näytön oli tuijotus Tiinan kanssa, ainakaan kontaktista ei voitu siis moittia :) Tiina oli kiinnittänyt samaan asiaan huomion ja sillekkös me naurettiin koko loppuviikonloppu.

Kirjallisen kokeen suoritin viime perjantaina ja läpi meni! Päästäkseen läpi, pitää 60:stä kysymyksestä saada oikein 75%. Aikaa kokeen suorittamiseen on 60 minuttia ja koe suoritetaan netin välityksellä monivalintatehtävinä. Koe ei ollut läpihuutojuttu, osa kysymyksistä oli melko erikoisia että joutui miettimään mitä tässä nyt haetaan takaa. Mutta näinhän se pitää ollakkin jos halutaan karsia jyvät akanoista. Nyt siis harjoitusasiakasraportti on hyväksytty, näyttö hyväksytty ja teoriakoe hyväksytty, joten olen nyt valmis Personal Trainer koulutukseltani. Kyllä, matka on vasta alussa, mutta tarvittavat pohjatiedot on nyt kasassa.

Koulutettu PT by Trainer4You

Trainer4You saavutti myös EFHA:n akkredoinnin, lue lisää täältä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että voin harjoittaa ammattiani myös ulkomailla, missä Personal Trainer-nimike on usein suojattu, toisin kuin Suomessa.

Meidän PT jengiä kurssin päättäjäisistä. Suurin osa paikalla, osa ei valitettavasti päässeet mukaan.

Mitä siis tästä eteenpäin? Minulla on muutamia asiakaspaikkoja vapaana, jos haluat saada itsesi parempaan kuntoon, ota ihmeessä yhteyttä ja katsotaan mitä voimme tehdä. Autan sinua saavuttamaan tavoitteesi!

intoa puhkuvin terveisin,
personal trainer
Katja

Markkinointia, liikeideaa - tämän viikonlopun koultus

Tämän viikon koulutuksessa käytiin lävitse hieman omaa liikeideaa tai kuvitteellista sellaista. Tiukkaa valmistautumista tulevaa harjoitusasiakasta silmällä pitäen. Vihdoinkin voin hyvällä omalla tunnolla ottaa harjoitusasiakkaan vastaan! Mulle on tullut pari kyselyä jo etukäteen harjoitusasiakkuudesta, joten en ole pahemmin stressannut siitä miten saan hankittua asiakkaita itselleni. Molemmat tyrkyt on tuttujani, joten se vie hieman autentisuutta ohjaustilanteesta, sen vuoksi olen pohtinut pitkään että onko hyvä ottaa vastaan harjoitusasiakkaaksi tuttu henkilö. Molemmat tapaukset ovat kyllä kiinnostavia. Toisen tavoitteena on juosta kesäkuussa ensimmäistä kertaa Tukholman maratoni ja toisen palautua raskaudesta takaisin normaalikuntoon tarkoittaen sekä kuntoa että ulkomuotoa.

Tuo jälkimmäinen tulee varmasti olemaan yksi tyypillisimmistä tapauksista PT uralla, joten mielelläänhän sitä harjoittelisi. Toisaalta, maraton-case taas vie minut epämukavuusalueelle ja taatusti haastaa minut oppimaan älyttömästi uutta. Ja mikäs minua estää ottamasta niitä molempia harjoitusasiakkaiksi? Virallisestihan minulla tulee olemaan yksi, mutta toisaalta jos oma aikatauluni antaa myöden, ehkä voin hyödyntää molemmat oppimiskokemuksena. No - minulla on vielä hetki aikaa pohtia mihin päädyn. Vai voittaako joku kolmas vaihtoehto.

Uskon, että viime vuosina markkinointi on kokenut isoa murrosta. On tullut sosiaalinen media ja blogit ehkä perinteisen median (lehdet, radio, tv) rinnalle. Minun onni on, että sosiaalinen media on minulle tuttua, sekä myöskin vaivatonta. Toistaiseksi PT-hommista minulla ei ole omaa sivustoa facebookissa, mutta PartyLite-profiili minulta toki löytyy. Olen toistaiseksi miettinyt millä nimellä haluan PT-hommia tehdä... minulla on kyllä y-tunnus, mutta eihän semmosta voi käyttää yrityksen nimenä. Pelkkä oma nimi kuullostaa hieman tylsähköltä, joten odotan vielä keksiväni jonkun Katjan Kuulat ja Kynttilät -tapaisen nimen - niin tai sitten en :) Itse haluan pitää blogia omien ajatusteni esiintuontipaikkana, sekä kertoa omista kokemuksista, oppimisesta ja elämästä yleensä. Uskon, että tätä kautta jotkut asiakkaat myös löytävät minut Personal Trainer-palveluita etsiessään. Toimintasäteeni tulee varmasti olemaan pääasiassa Pirkanmaan alueella, mutta ilman muuta myös kauempanakin jos asiakkaan ja minun intressit kohtaavat.

Edelleen jaksan muistella omia opiskeluaikoja jolloin oli helppo nukahtaa kesken tunnin *huoh*. Nyt ei ole puhettakaan. Vaikka perjantait tuleekin itselle melko pitkiä päiviä (aamulla 7 töihin ja illalla 20.30 aikoihin kotiin) niin ei puhettakaan että tunneilla väsyttäisi, päin vastoin. On ihan into piukeena kaikesta uudesta oppimisesta sekä hoksauksista tai ihan vaan ohjaajan kehuista :) Kaikkihan me olemme persoja kehuille, eikö niin?

Nyt jos olet samassa tilanteessa kun minä - ja mietit että joululahjat on vielä hankkimatta, niin mikset lahjoittaisi läheisellesi esimerkiksi lahjakorttia Personal Trainerin kanssa treenaukseen? Ota ihmeessä minuun yhteyttä, laitetaan lahjakortti tulemaan ja sovitaan sitten lahjan saajan kanssa mitä ja millä tavoin treenataan. Autan mielelläsi sinua ja läheistäsi voimaan paremmin myös jatkossa. Näillä ajatuksilla haluan myös muistuttaa - ei ole väliä sillä mitä syöt joulun ja uuden vuoden välillä, vaan sillä mitä syöt uuden vuoden ja joulun välillä :) Uusi elämähän on tunnetusti monella alkamassa tammikuusta, mutta miksei sitä voisi aloittaa jo nyt? Miksi siirtää jotain huomiselle, minkä voi tehdä jo tänään? Minä haluan ainakin nauttia läheisistäni mahdollisimman pitkään ja pysyä terveenä ja haluan auttaa sinua tähän samaan.

Ai niin - onko keltään vielä tullut ärräpäitä lumesta? Minä nautin edelleen, tosin harmittelen että joku toinen on käynyt mun ulkoilmakuntosalilla kun on ehtinyt aiemmin... höh. Ens viikolla taas uudella sykkeellä :)

kuntoilu- ja terveysintoiluterveisin,
Katja 

Uutta oppimassa

Meillä oli lähijakso nyt perjantaina ja lauantaina. Sai nähdä kuukauden tauon jälkeen tuttuja, ihania tulevia PT-kollegoita, puhumattakaan siitä valtavasti tietomäärästä minkä kouluttaja Mikko Paunonen meille päähän takoi. Musta on niin upeeta kun joku on niin vihkiytynyt asialleen, eikä silti ole ylimielinen - päinvastoin! Mikko nauroi avoimesti meille ja meidän kysymysmerkeille kun oltiin kujalla, mutta niin tehtiin me itsekkin kun ei osattu heti analysoida mitä missäkin liikkeessä tapahtui. Eka harjotus oli tosi vaikea, mutta toisessa päästiin kyllä meidän loistavan tiimin kanssa kartalle melko hyvinkin ja saatiin kyllä ansaitsemamme kehut :) Niin se vaan on, että tekemällä oppii ja koulutushan luo meille reitit miten asioita kannattaa ajatella tai miten niitä kannattaa katsoa. Loppu on kiinni itsestä.

Mun latinan kielen opiskelu saa jatkoa :) Lihasryhmiä alettiin avaamaan enemmän ja näin ollen lihasryhmät saivat lihakset sisälleen. Selkärangan toiminta sai myös uutta puhtia ja flexiot, extensiot, lateraalit, horisontaalit sun muut vilisi korvissa. Näiden opiskelu ei ole missään nimessä turhaa, on tärkeää että PT pystyy kommunikoimaan muiden sidosryhmien kanssa yhteisellä kielellä. Kun minulle tulee asiakas, joka on käynyt lääkärissä ja saanut diagnoosin, on hyvä, että ymmärrän diagnoosia ja osaan sen myötä antaa sellaiset ohjeet, josita on apua juuri tässä tilanteessa. Jos en latinaa ymmärtäisi sanaakaan, voisi tämä osuus olla vaikeampaa. Lisäksi jatko-opinnot tai vaikka vaan oma opiskelu ulkomaisista kirjoista vaatii sen, että tunnen termistöt ja lihakset myös latinaksi. Minulle tämä ei ole kovin iso haaste siinä mielessä, että pidän kielistä. Huomasin jo kuntosalivalmentaja jaksolla, että minulle jäi melko helposti myös latinankieliset nimet muistiin, oli hauska huomata että itse nappasin sieltä aina jostain kiinni kuten esimerkiksi triceps brachii - tri kolme, ceps päinen, brachii olkalihas. Miten helppo olikin biceps brachii tai reiden puolelta biceps femoris tai quadriceps femoris. Ainoo mikä jäi ihmetyttään oli gastrocnemius - kuullostaa ihan joltain suolelta tai lihakselta mikä on edes mahan alueella... mutta ei ole! Se on kaksoiskantalihas, pohkeessa :) Kysäsin tätä eilen myös Mikolta, että mikä taika tässä on, mutta hänelläkään ei ollut siihen kyllä vastausta (taisikin olla ainoa aihe, mihin häneltä ei vastausta löytynyt).

Hikisimmän aivo (sekä keho)jumpan tarjosi kuitenkin toiminnalliset ketjut. Voihan ketjut tosiaankin! Moni asia sai selityksensä ketjujen kautta - vai oletteko koskaan ajatelleet miksi polvia pidetään pienessä koukussa kulmasoudussa tai suorin jaloin tehtävässä maastavedossa? No ne on ne ketjut :)  Ja kun lähdettiin tekemään viimestä 26 minuutin rypistystä salilla sai käytännössä huomata oliko ketjut tasapainossa vai ei. Jotkut ketjut oli, toiset ei... siitä on turha kuitenkaan masentua, kun havaitsee epätasapainoa missä tahansa asiassa, sehän on vaan hyvä! Sitten on helppo lähteä korjaamaan tai muuttamaan tilannetta. Näillä ajatuksilla viralliseen äänestyspäivään, käyttäkäähän äänioikeuttanne kunnallisvaaleissa!

opiskeluterkuin,
Katja