Saimaan norppinako?

Lauantaihan oltiin paahdettu itä-Suomeen Rantasalmelle tekemään kauden viimeinen pitkä retkiluisteluretki (25 km). Sama reitti luisteltiin mitä tammikuussakin, voit lukea retkestä täältä. Tällä kertaa tiesimme suunnilleen mitä odottaa, joten ei pelottanut ihan yhtä paljoa kun ensimmäisellä kerralla. Keväisenä haasteena oli ainoastaan railot, joita jonkin verran alkoi löytymään radalta. Selväähän se on, että tietysti minun luistin jäi railoon kiinni, pariinkin otteeseen, mutta ainoastaan kerran vedettiin lipat - ja tottakai ihan alkuun ja vielä vesilätäkköön, josta olikin mukava jatkaa matkaa tärisevin jaloin ja märän kannikan kanssa. Kummemmin ei sattunut, kyynärpäähän nousi mustelma, mikä löytyy sieltä vielä tänäpäivänäkin.

Lähtö Järvisydämestä (vasemmalta) ja kääntöpaikkana Linnansaari (keskemmällä).

Jotenkin lomalla ollessa häviää ajantaju, mikä päivä, mitä kello on jne. Joten kun olimme jo ylittäneet laivareitin ja opasteessa luki että kahvio on auki Linnansaaressa, odotin sen olevan auki. Mutta kun pääsimme perille, totesimme että kahvio oli mennyt kiinni jo kolmelta... mehän olimme lähteneet liikkeellekkin vasta neljältä, eikä älytty ottaa mukaamme eväitä, ei edes juotavaa. Vähän yli 12 km luisteluun kului aikaa noin tunti ja kieltämättä siinä kohtaa juotava olisi maistunut. Kauaa ei maltettu tallustella Linnansaaressa, vaan lähdettiin pian jatkamaan matkaa ennen kuin hiki laskee. Väittäisin, että meillä oli myötätuuli palatessa takaisin Järvisydämeen, joskaan tuuli ei ollut ihan valtavan iso, joka tapauksessa, takasintulo kesti ainoastaan 50 minuuttia ja tuntemukset oli paljon miedompia kuin ensimmäisellä kertaa. Tällä kertaa toki jalassa oli omat retkiluistimet, jotka ovat paljon kevyemmät kuin mitä tammikuussa vuokratut välineet olivat. Isännällä tuli tuntumaa pohkeisiin ja mulla pakaraan.

Kauniit maisemat...

Ihana auringonpaiste.

Radan kuntoa... ei valittamista tässä osuudella. Eikä muuallakaan. Railot kuuluvat kevätjäihin.

Takasin tullessa jotkut virittelivät pääsiäiskokkoa tulille.

Tällä kertaa olin älynnyt ottaa kuivan paidan ja kuivan takin mukaani ja vaihdoinkin ne luistelun jälkeen päälle ennen kuin jatkoimme matkaa kohti Sulkavaa.

Monihan siitä puhuu ja vielä useamman haave on päästä hiihtämään keväällä hankikannolla. Tähän ikään mennessä en ainakaan muista onnistuneeni siinä ikinä ennen, ennen kun viime sunnuntaina. Paikkoja ei pahemmin kolottanut edellisen illan luisteluretken jäljiltä, joten valmis hiihtoon! Tosin hieman epäilytti kun tiesin kälyn hiihdelleen huomattavasti pidempiä matkoja mitä itse olen hiihdellyt tänä talvena. Todettiin että mennään ja katsellaan miten menee. Mukaan lähdettiin me kolme (minä, isäntä ja käly) sekä Sissi-koira. Sissin oli tarkoitus vetää emäntäänsä, mutta ei hän oikein innostunut touhusta, joten aikamme katseltuamme meininkiä, Sissi päästettiin vapaaksi juoksemaan rauhassa emäntänsä rinnalla. Tässä kohtaa lienee tarpeellista mainita että kamera jäi autoon - nyyyh.

Lähdimme liikkeelle Sulkavan soutustadionilta, siitä samasta paikkaa mistä kesällä lähdetään Sulkavan soutuun. Olin jotenkin ajatellut että ladulla käveleminen on etelän itsekkäiden ihmisien tapa, mutta harmikseni huomasin että se sama tapa näky olevan voimissaan myös Sulkavalla. Jouduin todellakin pidättelemään itseäni etten olisi maininnut jollekkin kylänaiselle, jolla oli 4-6 pientä taaperoa mukana jäällä että nyt oikeasti, älä opeta lapsia kävelemään ladulla, vaan opeta kävelemään ladun ulkopuolella. Samoin vastaan näytti tulevan keski-ikäinen pariskunta jonka mielestä ladulla käveleminen on vaan kivaa. En tykännyt näistä. Päätin kuitenkin pitää mölyt mahassani ja olla pilaamatta omaa nautintoani sen enempää. Siitä se oikeastaan lähtikin, päätettiin siirtyä myös isännän kanssa hangen puolelle... kälyhän oli koiran kanssa mennytkin koko ajan hangella kuuliaisesti.

Ja mikä ihme, hanki ei upottanutkaan. Hanki kantoi! Ja siis minutkin :D Aurinko paistoi, hanki kantoi, en tiedä voiko olla mitään mahtavampaa. Tuntui aivan kuin olisi hiihtänyt ladulla, mutta ehdottomasti oli päästävä hiihtämään niin ettei siinä ollut kenenkään jälkiä edellä. Hih. Me hiihdettiin isännän kanssa noin 10 km, käly hieman enemmän. Me käytiin välillä tutustumassa Kukkapäähän ja ravintola Romantikaan. Ja tottakai juuri ennen Kukkapäätä, keskittyminen herpaantui, väsymys alkoi painamaan ja hanki alkoi pehmetä ja tietysti törsät. Tällä kertaa onneksi pehmeään lumeen, mutta sieltä ylös nouseminen meinasikin olla jo haastavaa. Hyvin siitäkin selvittiin ja päästiin nauttimaan Romantikaan lämmintä mehua terassille. Kauaa ei taaskaan malttanut olla paikallaan vaan matka jatkui takasin soutustadionille ja Sulkavalle syömään! Sykemittari oli ollut iloisesti kassissa sekä luistelureissun että hiihtoreissun, mutta uskon että kaloreita paloi ihan kiitettävästi.

Tämä talvi on ollut uskomattoman ihana. Se on todellakin suosinut ulkoilukelejä ja ulkolajeja. Nyt näyttää siltä että ihana uskomaton talvi on saanut jatkokseen uskomattoman upean kevään. Ei juurikaan ole tehnyt mieli viettää aikaa sisätiloissa näillä ilmoilla, liikuntakin on pääosin suoritettu ulkona ja hyvä niin. Sisällä tulee istuttua ihan riittävästi muutenkin. Tämä ajatuksissa, vähän yli kuukauden päästä siirrymme Hakassa kesäaikaan ja myös ohjaamani kahvakuula siirtyy ulos. Ihanaa kun pääsee tekemään liikkeitä mitä sisällä ei mielellään halua tehdä. Toivottavasti vanhat kuulailijat innostuvat ulkokuulailusta ja toivottavasti myös uusia kuulailijoita löytyy mukaan! Kerron tarkemmin tunnin ajankohdasta kun tiedän itsekkin enemmän. Siihen asti, mukavia kevätpäiviä kaikille, menkäähän ulos!

ulkoiluterkuin,
Katja

Akupunktioo ja tuuraustunteja

Edellisessä blogissa jo kirjoittelin että olin aloittanut akupunktiohoidon. Viime viikolla akupunktio jatkui, torstaina olin taas neulottavana. Tekijä on opetellut myös kiinalaista lääketiedettä kymmenen vuoden ajan sekä tutustunut myös kalevalaiseen jäsenkorjaukseen. Toisella hoitokerralla (kuten myös ensimmäiselläkin kerralla) hoitaja katsoi kieltäni ja totesi sen olevan kosteampi kuin normaalisti, joka viittaisi siihen, että perna ei toimisi normaalisti. Tätä tukisi kuulemma myös tapani unohdella asioita. Todellakin, asioita on tupannut viime aikoina unohtumaan enemmän kuin ennen. Itse olen tulkinnut sen johtuvan siitä, että tällä hetkellä elämässä on vaan niin monta asiaa menossa, että ei ole ihmekkään jos asioita unohtuu. Viimeksi unohdin ruokapaikkaan käsilaukkuni, ei muuta kun kotiin päästyäni auto ympäri ja kohti ruokapaikkaa noutamaan veskaa. Sinällään akupunktiohoito on minua auttanut, että kun hoito on otettu torstaina niin lauantaina olen täysin ratkipoikki ja katki. Voisin nukkua koko päivän lävitse, tämä sama kävi viikko sitten ja myös viime lauantaina.


Onneksi sunnuntaina oli jo virkeä olo ja kävimmekin isännän kanssa testaamassa Vesilahden retkiluisteluradan. Rata sinällään oli mukava lenkura, mutta valitettavasti joku oli halunnut ajaa jäällä moottorikelkalla ja mönkijällä, juuri siitä kohtaa mikä siis oli tarkoitettu luisteluun. Samoin ulkoilijoita oli kävelyttämässä koiriaan ihan iloisesesti luisteluradalla ja toki sieltä löytyi jätöskasoja. Valitettavasti retki osoittautui pettymykseksi. Pyörähdimme lenkin ympäri kahteen kertaan eli matkaa tuli noin 5 km ja saldona myös yksi kauden rumimpia kaatumisia. Olin ehtinyt luistella alle 50 metriä kun tuli hieman märempi kohta vastaan. Ajattelin että se on vaan siitä päältä märkä, luistelen tuolta ihan reunasta varovaisesti... noh, lopulta siinä kävi niin etten ehtinyt kissaa sanomaan kun pötkötin jo mahallani vesilammikossa. Kohta siis ei ollut hieman märempi vaan täysin pehmeä mihin luistin tökähti kun täi tervaan. Tämä tietysti täysin omasta valinnastani johtuva kaatuminen ei varsinaisesti parantanut kokemusta radasta.

Joka tapauksessa luistelun jälkeen päätimme lähteä kotona myös hiihtämään. Tuttu lenkki Lotilan järven ympäri 5.2 km vapaalla hiihtotavalla. Sisuuntuneena aamun epäonnisesta luisteluretkestä päätin, etten pysähdy ennen tiettyä maamerkkiä. Hiihdin rauhalliseen tahtiini, sykkeistä huolimatta tiukasti eteenpäin. Olin ylittänyt jo selkeästi oman maamerkkini kun tuntui että nyt alkaa tuntumaan mahdottomalta sykkeen suhteen, joten livautin itseni latu-uralle ja jatkoin hiihtämistä tasatyönnöin ja varoen vuorohiihtoa, kyllä, perinteistä vapaan välineillä. Jahka syke oli tasaantunut hieman maltillisemmalle tasolle jatkoin taas vapaata hiihtoa. Muutaman kerran lipsautin vielä tasatyöntöön, mutta en pysähtynyt kokonaan kertaakaan, mistä olen älyttömän tyytyväinen. Lenkki tuli kierrettyä n. 35 minuuttiin, keskisykkeen sykkiessä 158 ja maksimit 178.

 Eilinen maanantai oli maistiaisia ensi viikosta. Kävin tutustumassa toiseen kuulatuuraustuntiini Tampereella ensin, sitten surautin ensimmäiseen kuulatuurauspaikkaan ja ohjasin siellä innokkaille opiskelijoille kahvakuulakolmivarttisen. Sieltä surautin Valkeakoskelle kohti omaa kahvakuulakolmivarttista ja venyttelypuolituntista. Vaikka nappasin proteiinipatukan ennen Valkeakosken tunteja niin siitä huolimatta kotiin palattuani olisin voinut syödä vaikka koko jääkaapiin. Energiavaje oli valtava. Kaiken hässäkän keskellä en ollut muistanut laittaa sykemittaria päälle mihinkään noista tunneista - tai ekalla tunnillahan ainoastaan pistäydyin fiilistelemässä eli en ottanut edes kuulaa käteeni. Ensi viikolla sitten on ohjelmassa kaikkien noiden kolmen tunnin ohjaus ja tarvii ehdottomasti suunnitella tankkaus paremmin kuin tällä viikolla. Sinällään olen innoissani ohjaamisesta, olen huomannut että alkuaikojen salajännityskin on kadonnut, tunnin jälkeen ääni ei katoa vaan on ihan normaali :)

Samoin minun viime viikon oppejani on ollut siirtyminen Spotify-aikaan. Hankin itselleni suoraan Premium-version, jotta saan musat myös siirrettyä puhelimeeni ja sitä kautta soitettua jumppatunneilla niitä ilman että tarvii miettiä onko CD mukana ja onko se mennyt rikki repussa jne. Kaiken tämän humpan lisäksi vedin elämäni ensimmäisen keho ja mieli-tunnin KunnonLeideille Hakassa. Palaute oli rohkaisevaa, joten huomenna KunnonLeidit saa saman tunnin. Tämä ei jää pysyväksi tunnikseni, olin ainoastaan sijaistamassa vakituista ohjaajaa.

Opiskelupuolella loppusuora PT-putkesta on jo näkyvissä. Enää pari viikkoa ja on loppukokeet. Kääks! Olen kerrannut lihaksia, niiden lähtö- ja kiinnityskohtia, kestävyysoppia, ravinto-oppia... ja kaikkea mitä vaan mahdollista! Kohta tulee perinteinen paniikki :) Vielä tehtävänä on kirjoittaa loppuraportti harjoitusasiakkuudesta sekä tietysti kirjallinen koe. Näitä odotellessa ja kertausta suorittaessa.

energisin terveisin,
Katja

Viikonlopun ulkoilut

Viikonloppu hujahti nopeasti alta pois. Osansa siihen teki Jacy-koira, 7 vuotinen uros-collie joka oli meillä hoidossa perjantaista sunnuntaihin. Oli mielenkiintoista nähdä koiran ja kissan varovaista tutustumista toisiinsa. Molemmat niin kovin pelokkaita, mutta samaan aikaan uhittelevia, kumpikaan ei ollut siis tottunut toiseen eläinlajiin. Kyllä ne silti uskalsi jättää kahdestaan kotiinkin koska koira ei jahdannut kissaa eikä myöskään toisinpäin. Yötkin sujuivat ilman ongelmia.

Se mitä viikonloppu minulle toi oli peruskestävyys treeniä. Oli aamuaerobista sekä päiväaerobista, ilta-aerobisen hoiti isäntä. Aamulenkille lähdettiin noin kahdeksan pintaan ja käveltiin vähän yli 4 km, reitti oli eri joka kerta, mutta pääasiassa pyörittiin läheisen Lotilan järven jäällä. Välillä kävelyreittiä pitkin ja välillä umpihangessa. Sykkeet pysyivät maltillisena, mutta vauhti ei päätä huimannut lenkkeihin meni noin tunti.

Lisäksi minulla oli torstaina ollut akupunktio-hoito, joka rentouttaa ja parantaa myös unta, joten kyllä tuli nukuttua viikonloppuna - taivas sentään! Ehkä kroppa vaan tarvitsi sitä tällä hetkellä, tuntuu että tulessa on useampikin rauta ja pää on kuin tuulimylly ajatusten suhteen.

Sunnuntaina iltapäivästä lähdettiin kokeilemaan Saarikylien retkiluistelurata Kangasalla. Paikka oli mitä ihanin! Vapaaehtoinen maksu radan käytöstä ja radalla oli meidän lisäksi yksi muu luistelija. Vesi oli hieman päässyt nousemaan radalle, joten osa radasta oli suljettuna. Mutta auki oleva radanosuus oli erinomaisessa kunnossa! Uskomatonta miten talkooväellä saadaan pidettyä rata noin hyvässä kunnossa, nöyrä kumarrus talkoolaisille sekä kyläläisille ja muille vierailijoille. Täällä on hyvin mennyt perille se, että luisteluradalla ei kävellä. Tietysti tämä on ehkä hieman syrjässä verrattuna esimerkiksi Näsijärven luistelurataan.

Radan pituus oli 1.81 km sunnuntaina (siis osa radasta suljettuna) ja me kiersimme sen kuuteen kertaan. Yhteensä luistelua kertyi lähes 11 km. Radan ollessa loistokunnossa oli helppo keskittyä tekniikkaan: luistimien asentoon, potkun suuntaan, sauvoilla työntöihin... Lisäksi tuuli säästi meitä ja oli hyvinkin tyventä, viimeisillä kierroksilla tosin saatiin tuultakin mukaan kuvioihin. Suosittelen rataa erityisesti lapsiperheille. Sunnuntaisessa radassa on tosiaan mahdollista tehdä tuo 1.81 km lenkki tai sitten lyhyempi (mitä ei mitattukkaan tällä kertaa). Riippuen luistelijan kunnosta ja iästä voi valita lenkin tai kierroksien määrän sen mukaisesti. Lisäksi radan vierestä löytyy myös napakelkka jolla voi mennä leikkimään sillä välin kun jompi kumpi vanhemmista vielä kiitää radalla. Tilalta on myös mahdollista vuokrata luistimet, kannattaa katsoa joko facebookista tai web-sivuilta lisätietoja. Aivan pakko on lainata heidän sivuiltaan lause: Hauskaa ja tehokasta liikuntaa ulkona ja kauniissa ympäristössä. - en voisi olla enempää samaa mieltä!

Paikalta löytyy myös tulisija, jossa on mahdollista paistaa esimerkiksi makkaraa. Puita sai ostettua paikan päältä, samoin kuin Haaviston Luomutila myös tarjoili jonkinsorttista apetta, valitettavasti meidän aikataulu oli sidottu toisesta päästä kiinni, joten jouduimme skippaamaan tämän tällä kertaa. Lauantaisin kylässä palvelee myös Heikin Leipä, mistä saa tuoreita ruisleipiä aina lauantaisin 12-14, leivät on leivottu käyttäen luomuruisjauhoa omalta tilalta.

Tänne palaamme ehdottomasti jos vain kausi antaa vielä myötä, täällä ei tarvinnut tosiaan ainakaan sunnuntaina muita väistellä, saimme viilettää koko lailla rauhassa. Tutkin sen verta tilastoja verraten Rantasalmen (ensimmäiseen) retkiluisteluun, toki matkakin oli silloin pidempi, mutta jonkin verran on vauhtia tullut lisää ihan tuohon perusmatkaluisteluun. Pakarassa ei ole tuntumaa ainakaan tuon 11 km reitin aikana, voi olla että Rantasalmessa tuntumat johtuivat ensimmäisestä kerrasta tai painavammista luistimista. Meidän omat luistimet on ihan älyttömän köykäset, joten kieltämättä ei tarvitse niin paljoa tehdä töitä mm. luistimen noston kanssa.

Kuvia ei tullut otettua yhtään reissusta johtuen siitä että kamera oli kotona :) Joten saatte kuvitella tällä kertaa maisemat. Ensi kerralla sitten kameran kanssa.

kuntoiluterkuin,
Katja

Retkiluistelemassa Nässyllä - Nordic skating in Näsijärvi

Meillä on päivätyössäni käymässä kollegoita Puolasta, Wroclawista. Viikko sitten he kysyivät mitä teen viikonloppuna, kerroin että hiihdän. He kysyivät, hiihdänkö järven jäällä - kyllä, hiihdän järven jäällä. Mutta, eikö se ole vaarallista, nyt on ollut suojasäätä jo kolme päivää! Ei, ei se ole vaarallista. Ehdotin kolmikolle, että mennään yhdessä joku iltapäivä luistelemaan jäälle. Ajatus jäi hautumaan viikonlopun ajaksi. Maanantaina kuulin että kolmikko oli käynyt tutustumassa jo jäähän, kävelemällä Näsijärven rantoja pitkin. Iltapäivästä sovittiin että lähdetään keskiviikkona luistelemaan.

We are having collegues from Poland, Wroclaw visiting us in Tampere. A week ago they asked me what I will do on weekend and I told them that I am going to ski. They asked me, will I ski on the ice - yes, I am going to ski on ice. But isn't that dangerous, there has been around zero more than 3 days already! No, no it is not dangerous. I proposed that we should go out doing nordic skating on the lake on some afternoon, at daytime. Collegues got excited and promised to think about it. On Monday at work, I heard that these three fellows had had their first steps on ice already when they were walking on cost side in Näsijärvi. On the afternoon, we agreed that let's go skating on Wednesday.

Wearing ski-boots on...

Hiking Travelista vuokrattiin luistimet ja sauvat ja ei kun kokeileen miltä jää tuntuu. Puolalaisilla ei ollut kokemusta luonnon jäästä, jäähallissa he ovat luistelleet, mutta siitäkin on jo jonkin aikaa kuulemma. Luistimet kiinni ja menoksi, alkuun haettiin tasapainoa jossa sauvat olikin hyväksi avuksi. Agata löysi ensimmäisenä sopivan tasapainon ja lähtikin viilettämään iloisesti kohti Siilinkaria. Krzysztof tuntui pärjäävän paremmin ilman sauvoja ja Lukasz oli varovaisin tasapainon kanssa. Kotimainen kollegani Sami oli luistimien päällä kuin vanha tuttu, vaikka tämä oli ensimmäinen kerta myös hänelle.

We rent nordic skates from Hiking Travel and poles and let's go to check how it feels to be on skates on natural ice. Polish did not have any experience on skating on lake or river. In Wroclaw the winter is not possible as winter is not the same than in Tampere. But they have skated earlier! On the icehall, but in anycase they have skated. First my collegues had some issues with balance, but luckily poles helped, at least some of them :) Agata found her balance at first and she really started to skate with fast moves. Krzysztof felt that it might be better to skate without poles and Lukasz was the most careful with his balance. My Finnish collegue Sami was born on skates - even if it was first time also for him on nordic skates.

Some of us in Siilinkari :)

Reitti Bikini Barista Siilinkarille on noin 4 km ja tietysti takaisin eli yhteensä noin 8 km. Radan alkupää oli loistavassa kunnossa, en väsy ihastelemaan jään erilaista väritystä, paikoin täysin mustaa, jossain kohtaa valkoista, jossain kohdin näkyi kun jää oli haljennut ja jäätynyt uudestaan jättäen pienen merkin jään alakerroksiin.

Route from Bikini Bar to Siilinkari is about 4 km and of course, same trip back to Bikini Bar, totally about 8 km. The beginning of the route was in excellent shape. I can't help wondering about ice with different colours, sometimes it is totally black, sometimes white and in some part you are able to see ice art when checking carefully.

Siilinkari.

Meillä oli mennessä vastatuuli, töitä sai tehdä ihan hartiavoimin minäkin vaikka olin sentään jo toista kertaa lajinparissa. Suhasin edestakaisin, välillä varmistamaan että kollegoilla oli kaikki hyvin, olihan heillä :) Viimeinen puolikilometriä Siilinkarille oli jouduttu avaamaan uusi reitti koska vesi oli noussut jäälle. Näin ollen jää ei ollut siltä kohdin vielä liukkaimmassa kunnossa, mutta sen eteen HITin henkilökunta tekee valtavasti töitä. Virallisestihan rata on auki ainoastaan viikonloppuisin, mutta pienellä lisämaksulla meille avautui mahdollisuus vuokrata luistimet myös aukioloajan ulkopuolella.

When we left from Bikini Bar we had headwind and we must do really hard work for getting forward, even I needed to do, even if this was my second time already with nordic skates. I skated back and forward just to make sure that my collegues were ok, and surely they were :) Last half kilometer to the Siilinkari was not in that good shape as the route was needed to re-done as there was coming some water on the ice in the old route. There fore it was not in the best shape, but I am sure that HIT personnel are doing their best to get it to the better shape. Officially route is open only on weekends, but with little extra money we were able to rent nordic skates also outside of official opening hours.

Some of us in Siilinkari!

Aa - ja miten meidän kävi? Kaikki päästiin Siilinkarille ja takaisin, ei ihan tunnissa, mutta melkein. Takaisin tullessa myötätuuli siivitti vauhtia ja pääsimme hieman helpommalla. Maaliin päästessä kollegoiden naamat loistivat kuin auringot, heillä on taatusti paljon kerrottavaa kotiin ensimmäisestä luistelukokemuksesta luonnojäällä. Olen iloinen että sain jakaa tämän kokemuksen heidän kanssaan. Uskon myös, että sain koukutettua Samin uuden harrastuksen pariin, ainakin silloin tällöin revittelemään :)


Ok, and how did we do? We all managed to get to Siilinkari and back, no - it took more than one hour, but less than two :D When we skated back to Bikini Bar we had tailwind and we manage with less body work. When collegues got to the finish line, they were really shining! I am sure they are having so much things to tell about their first skating trip on the real lake ice. I am so happy that I was able to share this experience with you! I am sure that I managed to get Sami to hook and he might come back to do nordic skating, at least every now and then.

Agata on the finish line :)

Luk on finish line :)

KD on finish line :)

luisteluterkuin - skating regards,
Katja



 

Nuha pitkästä ilosta

Minulle tuli flunssanpoikanen muistoksi ihanasta retkiluistelusta Rantasalmella. Sen vuoksi eilinen kuulatunti ja venyttely jäi pitämättä ja sen vuoksi minulla on tänään aikaa kirjoitaa blogiin. Rankka urheilusuoritus heikentää tilapäisesti ihmisen vastustuskykyä. Minulle kun oli perjantaina salaa hiipinyt kaktus kurkkuun ja matka Valkeakoskelta Sulkavalle sujuikin munkkipastilleja syöden sekä jännittäen näinköhän jää luistelut väliin. Käly tarjosi naista väkevämmän suunhuuhtelun perjantai-iltana (kyllä, kurlasin vodkalla ja yök se maistui pahalle) ja lauantaina kurkku ei ollutkaan niin kipeä joten onneksi päästiin luistelemaan.

Kuten edellisessä postauksessa jo aavistelin, meidän perheyhteisö hurahti retkiluisteluun siihen malliin että nyt on kurkittu terien ostoa omiin luistelumonoihin... Jos teillä on tietoa mistä saisi edullisesti retkiluisteluteriä, niin vinkatkaa ihmeessä! Itse olen vielä kahden vaiheella haluanko omani vaelluskenkiin vai luistelumonoihini. En nimittäin ole täysin varma onko luistelumononi täydelliset. Näillä muutamilla lyhyillä hiihtolenkeillä varpaani ovat olleet kylmissään. Pelkään pahoin, että monot pitäisi olla aivastuksen verran suuremmat. Muistissani on kuitenkin nuo minun välikelinmonot mitkä taas on ollut aavistuksen turhan isot ja sen vuoksi ne aiheuttaa minulle joka kerta rakot. Täytyy kokeilla vielä muutama kerta ennen kuin teen päätöksen.

Mietin edellisen postauksen jälkeen kenelle suosittelisin retkiluistelua ja en oikeastaan löytänyt ketään tai mitään kenelle en sitä suosittelisi. Retkiluistelu on mukavaa ulkoilua ja yhdessäoloa vaikka koko perheelle! Ainakin Rantasalmella oli myös koiria mukana. Itse en uskaltaisi antaa koiran vetää minua, pelkäisin että vauhti nousisi liian isoksi, mutta saisihan koiraa pitää pitkässä flexissä. Retkiluistelu on loistavaa tekniikkakoulutusta ajatellen luisteluhiihtoa. Koin ahaa-elämyksiä kun annoin luistimen vaan liukua jäällä että ai niin tältä sen kuuluisi tuntua (tai ainakin muistuttaa) myös ladulla mennessä. Sen vuoksi polte ladulle on nyt kuumempi kuin aikoihin! Tekisi niin mieli mennä koittamaan saanko sen idean luistinradalta siirrettyä myös hiihtoladulle. Joten sovitaanko nyt, että flunssa katoaa tänä iltana mun kropastani, kiitos!

Meillä isäntä varustautui tähän flunssan katoamiseen ja antoi meidän luistelusukset voideltavaksi yhdelle voitelu-Gurulle Valkeakoskella. Guru on ehkä yli 70 vuotias ja hoitaa edelleen paikallisen hiihtoseuran suksia sekä siinä sivussa myös meidän tavan tallaajien suksia. Minun suksillani on hiihdetty alle 30 km tänä vuonna ja siitä huolimatta Gurun palaute oli, että sukseni on hiihdetty kuiviksi. Tarkoittaen, että minun olisi pitänyt joka kerta sivellä pikavoidetta suksen pohjaan kun lähden liikkeelle. Minä, joka en ole voidellut tosiaan niitä välikelinsuksiani varmaan viimeiseen kolmeen vuoteen, voin kertoa ettei tullut mieleenikään että suksia pitäisi useammin huoltaa. Joka tapauksessa Guru laittoi meidän suksen pohjiin parafiinit ja kehoitti katsomaan jatkossa kun hiihdän että jos tulee harmaata suksen pohjaan se tarkoittaa sitä, että pitäisi harjata suksen pohja kevyesti. Sitten kun harmaata tulee toisen kerran, suksi on syytä viedä uudelleen voideltavaksi parafiinillä.

Hyvät ja selkeät neuvot. Nyt vaan sitten vielä muisteleen että laitetaanko parafiinin päälle vielä jotain luistovoidetta? Guru suhtautui melko nihkeästi pikaluistovoiteeseen. Totesi, että sillä hiihtää 5-10 km, mutta sen jälkeen pikaluisto on jo kadonnut pohjasta. Meillä isäntä onkin tämän huomannut, itse ilmeisesti vedän sen verta fiiliksissä etten ole huomannut itse mitään :D Minulla olisi ollut mahdollista osallistua suksien voitelukurssille, valitettavasti päivä ei sopinut minulle, joten voitelun salat jäi  nyt saamatta tällä kertaa. Tosin olen kyllä kertaalleen ollut voitelukurssilla, silloin voideltiin laskettelusuksia ja -lautoja. Ja ainoat mitä pohjaan laitettiin oli parafiiniä ja sitä siis useampi kerros (näin ainakin muistan). Eipä siinä, toivotaan nautinnollisia ulkoilukelejä, jotta päästään taas nauttimaan raittiista ilmasta viimeistään viikonloppuna.

Ai niin, lukuisat kahvakuula tuurailut mahdollistivat minun ilmoittautumaan kahvakuulaohjaaja koulutukseen maaliskuussa. Tule sinäkin mukaan, kahvakuulamies laittaa meidät ruotuun :D

positiivisin flunssannujerrusterveisin,
Katja

Retkiluistelua kokeilemassa

Isäntä kysyi aikanaan mitä minä haluan syntymäpäivälahjaksi. Kerroin haluavani, että mennään yhdessä kokeilemaan retkiluistelua ja siitä se idea sitten lähtikin. Olimme suunnitelleet lähtevämme joka tapauksessa Sulkavalle tammikuussa, joten samalla päätettiin hoitaa minun syntymäpäivälahja luistelukin. Säätiedotteet näyttivät vaihdellen -16 joten piti pakata kahdet ulkoiluvaatteet: topat ja hiihtovaatteet.

Lomakeskus Järvisydän

Löysimme Lomakeskus Järvisydämeen Rantasalmella. Tunnelma lomakeskuksessa oli uskomattoman pysähtynyt. Rauhallisen näköinen maisema, ihanan tunnelmalliset mökit, mitkä on rakennettu rinteeseen. Tämä paikka on taatusti upea myös kesällä. Retkiluistimia vuokrattiin aivan järven rannassa pienessä työmaakopinnäköisessä sopessa. Vuokraamosta löytyi retkiluistimia, lumikenkiä, sauvoja sekä potkukelkkoja. Me vuokrasimme vaelluskengät, terät ja sauvat. Ei muuta kun terille ja katsotaan miten meidän käy. Reittipituudet aiheuttivat heti alkuun pientä painetta... ekalle pysähdyspaikalle oli 4 km, tokalle 8 km ja kääntöpaikkana Linnansaari 12 km. Niin niin, eli noista pitäisi vielä tulla takaisin - huhhuh, miten sitä jaksaa. Enhän minä ole hiihtänytkään luisteluhiihdolla pidempään kuin vähän yli 5 km putkeen (joo, tekniikkakoulussa 8 km, mutta siinä ei menty koko ajan tukkaputkella).

Meidän vuokratut retkiluistimet.

Päädyttiin viisaasti katsomaan miltä luistelu tuntuu ja tekemään vasta sen jälkeen päätöksen. Vuokrakojun isäntäkin kertoi, että teillä on päivävuokra varusteissa sekä ratalipussa, joten voitte välillä tulla vaikka kahvittelemaan päärakennukseen jos tekee tiukkaa. Ei muuta kun radalle! Ensimmäiset potkut oli hieman hakemista tasapainon kanssa, mitä tästä tulee... mutta kyllähän se sieltä alkoi löytymään. Hetki hetkeltä alkoi tuntumaa paremmalta. Tämä oli juuri se tunne miltä kuvittelen (tai toivon) että luisteluhiihdossa minusta tuntuu. Ei ole paniikkia lykkiä sauvoilla eteenpäin vaan voi rauhassa liu'uttaa luistinta pitkin jäätä.

Tästä se baana sitten lähtee...

 Jään pinta oli aurattu juuri ennen meidän tuloa jäälle ja osittain vielä sen jälkeenkin (pariin kertaan väistimme aura-autoa). Vaikka tämä oli ensimmäinen kerta meille molemmille retkiluistella, tykkäsimme että jään pinta oli erinomainen. Melko nopeasti tuli opittua että kannattaa luistella paljaalla jäällä - nimittäin minä otin reissun ainoat akat liukumalla lumeen, josta meinasi lähteä tasapaino, mutta minkä korjasin selkäytimestä tulleella liikkeellä, luistimen kärjellä, joka oli kuin bensaa liekkeihin ja minä syöksyin jäähän, kirjaimellisesti. Ei sattunut, mutta hyvä opetus tuli :)

Ensimmäisen pysäkin kohdalla katselimme vaan toisiamme ja totesimme että jatkamme eteenpäin. Olimme luistelleet siihen mennessä 20 minuuttia, eli huimaa n. 12 km/h vauhtia. Edelleenkin muistutan, että olemme ensikertalaisia eikä myöskään luisteluhiihtokilometrejä ole montaakaan takana. 8 km kohdalla alkoi suussa maistumaan jo luvatut letut Linnansaaressa, joten päätimme jatkaa sinne asti. Matkalla ylitimme laivareitin, mikä ei vielä ainakaan ollut luisteltavassa kunnossa, mutta minkä ylitse pääsi luistimien kanssa varovasti kävellen. Aika hyvin ottaen huomioon että laivareitti on vielä ollut auki tämän vuoden puolella! Viimeiset 4 km ennen taukoa olikin hieman haasteellisempaa osioo, en tiedä johtuiko jo siitä että paikat alkoi tottumattomalla tuntumaan siltä että jotain on tehty. Itselläni pahiten tuntumaa otti keskimmäisen pakaran kiinnityskohta, se oli kuin tulessa molemmilla puolin. Lisäksi motivaatiota antoi mahdollisuus, että jos tulee oikeasti älyttömän puujalkaolo, niin Linnansaaresta olisi ollut mahdollista järjestää kyyti takaisin Järvisydämeen :)

Linnansaari ja kahvila auki! Täällä sai tinkiä :)

Pistäydyimme siis välistopille kahvilaan ja harmitukseksemme meillä ei ollut kuin 10 € rahaa mukana. Siinä sitten hinnastoa katselemalla pohdimme mitä haluamme ja mitä meillä on mahdollista ostaa. Siinä pähkiessämme myyjä lupasi että heillä saa tinkiä, joten päädyimme kahteen lettuun, kahviin sekä lämpimään mehuun. Omasta repusta löytyi muutama suolakeksi, joten pärjäsimme hyvin niillä. Kahvio taisi olla juuri auennut, sillä sisällä oli erittäin kylmä... minä tietysti otin heti takkia, pipoa ja hanskoja pois kun olin hionnut, mutta se ei ollut viisasta. Söimme ja joimme viidessä minuutissa ja päätimme lähteä jatkamaan luistelua. Muutama kävelyaskel luistelun välissä teki hyvää surullisille pakaralihaksilleni.

Meidän terät nojaamassa kylttiin, muiden terät ja sauvat penkillä. Nuo terät sopivat luistelumonoihin.

Matka jatkui iloisesti ja rauhallisesti kohti Järvisydäntä, ainoa ongelma oli vastatuuli. Niin kuin tullessa oltiin lennetty ilman murheen häilää ja jopa ihmeteltykkin että miten täällä ei tuule ollenkaan noh, se selvisi kun käännyttiin toiseen suuntaan. Sen huomasi myös sykkeissä, joutui tekemään paljon enemmän töitä päästäkseen eteenpäin. Toisaalta kun sopiva vauhti ja rytmi löytyi, oli mukavaa kyllä molempiin suuntaan päästää menemään. Sykekkään ei aiheuttanut silloin haastetta liiemmin. Melko pian minun pakarani oli sitä mieltä että taukoja pitää pitää useammin, alkoi jo jännittämään että näinkö me päästään lähtöpaikkaan asti. Alla oleva kuva on otettu juuri ennen laivareitin ylitystä.

Isäntä otti etumatkaa ja nappasi muutaman kuvan meitsistä. Sauvat sohii minne sohii tässä kuvassa :)

Tässä tauolla viimeisellä pysäkillä. Maaliin on matkaa 4 kilometriä... tämä oli siis se, mikä oli meidän ensimmäinen tavoite, mutta se ylitettiin moninkertaisesti.

Viimeinen rutistus edessä.

Pidimme retkiluistelusta! Emme olisi ikinä uskoneet että jaksamme tuosta noin vain luistella lähes 25 km ensimmäisillä potkuilla. Maisemat ja puitteet olivat loistavat ja uskomme että palaamme Rantasalmelle vielä tänä keväänä kevätjäille. Lisäksi suunnittelemme omien terien ostoa luistelumonoihimme ja tavoitteena on mennä seuraavaksi testaamaan Näsijärven ja Saarikylien radat. Taisimme vihdoin löytää yhteisen urheiluharrastuksen mitä voimme yhdessä tehdä ilman että toisen tarvii ylittää oma kuntonsa ja toisen alittaa. Keli suosi meitä, pakkasta oli ainoastaan n. 7 astetta ja tuulta ei ollut ihan valtavasti, vaikka se takasin tullessa siltä tuntuikin. Semmoisen muistion haluan vielä jakaa kaikille, että kun lähdette luistelemaan ottakaa mukaan kuivat vaatteet, mitkä voitte vaihtaa luistelun jälkeen jos ette heti pääse peseytymään. Me lähdimme suoraan Savonlinnaan ja minä tärisin vaikka auton pepunlämmitin huusi täysillä, toivotaan että flunssa älyää pysyä pois kropasta, en nimittäin tilannut sitä :)

Nauttikaahan ulkoilukeleistä!
*EDIT: Takasin tulo kesti 70 min. eli 10 minuuttia pidempään kun toiseen suuntaan. Kaloreita kului mittarin mukaan n. 1500 kcal. Keskisyke oli 144 ja max 170.*

retkiluisteluterkuin,
Katja