Supertreenit Naantalissa 2014

Missä mää oon ollut? Nyt on ollut niin hektistä elämää, että bloggailu on jäänyt auttamattomasti tekemättä. Pääkohtana viime viikolta on Naantalin Supertreenit, johon matkattiin Katin ja MoveMe:n Tainan kanssa. Aamustartti alkoi kuudelta meidän pihasta, nokka kohti Naantalia. Omalta osaltani reissun odotukset olivat matalammalla kuin viime vuonna, johtuen viikon (!) kestäneestä vastsataudista. Ravintoa oli tullut viikon aikana suusta sisään hyvin paljon vähemmän mitä missään VLC-dietissä olisi edes suotavaa, puhumattakaan siitä miten paljon sitä on imeytynyt...

Aamupalan korvasi smoothie, jossa oli mustikkaa, banaania, pähkinää ja maitoa. Vatsaystävällistä, terveellistä ja mukava napata matkaan mukaan. Meidän suunnitelma oli ajaa Auraan aakkosasemalle ja nauttia siellä aamiainen ja jatkaa matkaa jumpille. Pysyimme suunnitelmassa, aamiainen oli sopiva, joskin normaali aamiaiseen verrattuna varsin kallis (7.90 €/kpl). Minun aamiaiseni sisälsi munaa, karjalanpiirakkaa, kinkkua, juustoa, kasviksia, mehua, teetä hunajalla ja pekonia. En todellakaan syönyt itseäni ähkyyn vaan sopivasti, yllättävän hyvin mahakin suostui vetämään.

Kati YogaGrooven ja Bootyliciouksen tunnelmissa. Meillon kivaa!

Aamun ensimmäinen jumppa mulla ja Katilla oli YogaGroove. Sitä ennen ehdin vilasta silmällä ihanaa pinkkiä hupparia, kiire ekalle tunnille oli niin kova, että ajattelin ostavani sen myöhemmin. YogaGrooven ohjasi Paula Kiuru, tunti oli aivan ihana! Omia ennakko-odotuksia ei ollut, joten minut oli helppo voittaa puolelleen. Tuttuja jooga-asanoita yhdistettynä toisiinsa sujuvalla flowlla: serpenttiini-kobra ja matomainen alaspäin katsova koira hauskimpina yksityiskohtina. Lisäksi tunnilla oli mahtava sarja sisältäen soturi-asentoja ja kotka-käsiä. Tämä sarja lähtee mukaani seuraavaan keho&mieli-tunnille joko sellaisenaan tai pienellä muokkauksella.
  

Bootylicious, en edes muista mitä tässä tehtiin, mutta tässä näkee pehmeää judoalustaa.

Toiselle tunnille jäimme samaan saliin, vuorossa: Bootylicious. Tuntikuvauksen mukaan keskitytään pakaroihin, reisiin ja vatsaan. Tunti jätti minut hieman kylmäksi... omasta mielestäni kun jumppareita on yli 100 kappaletta on tunti suunniteltava niin, että se on turvallista toteuttaa. Hyppy-askelkyykyt ei ole turvallista tehdä pehmeällä alustalla kun omaa tilaa on minimisti ympärillä. Tunnista jäi mieleeni ajatus, "crossfit meats vatsa-reisi-peppu-tunti". Omasta mielestäni ohjaajan on näytettävä liikkeet puhtaaksi, eikä pylly pystyssä tehty lankku edusta ainakaan omaa näkemystäni lankusta, jos omat voimasi ei riitä puhtaaseen suoritukseen, silloin kannattaa liike jättää ohjaamatta ja valita liike jonka pystyy ohjaamaan puhtaasti. Tämän seurauksena jumppareista suurin osa tekivät lankkua iloisesti pylly pystyssä. Vietin suurimman osan tunnista kirjoittaen muistiinpanoja.

Shabamin ohjaajana Kimmo, voin sanoa että melkosen elastinen kaveri. Ja ihana tuo keltapaitanen miesjumppari!

Tämän jälkeen vuorossa oli pinkin hupparin metsästys, eväs- ja tuotekassien haku ja ruokatauko. Taina yritti houkutella BodyCombattiin, mutta viime vuoden muistikuvien vuoksi päädyin jäämään tällä kertaa katsomon puolelle. Pinkki huppari ehdittiin myydä nenäni edestä, nopeat syövät hitaat! Valitettavasti vastaavaa ei enää ollut, eikä ollut tulossakaan, joten huppari jäi haaveisiin. Viime vuodesta viisastuneena, ruuaksi valikoitui keittolounas. Tosin kahvia nauttivat matkakaverini pettyivät lounaaseen, johon ei kuulunut kahvia. Supertreeniläiset saivat euron alennusta lounaasta johon olisi kuulunut kahvi, mutta euron alennuksen jälkeen kahvi jäi pois lounaasta ja halutessaan sen sai ostaa erikseen 3.5 €:lla.

Ohjaajat toiminnallisesta treenistä takaapäin kuvattuna tunnin jälkeen.

Lounaan jälkeen sopivan tauon jälkeen olikin vuorossa toiminnallinen treeni kuntosalilla. Itsellä kun mielessä oli koko ajan hakea ideoita ryhmäliikuntatunneilleni, tästä ei juurikaan jäänyt käteen mitään. Mutta omaan treeniin, tästä sai ideoita. Lisäksi haastoin itseni mukaan liikkeeseen jota ajattelin ensin etten tee ikinä! Liike oli seinälle kiipeäminen niin että tullaan käsille seisontaan naama vasten seinää. En minä montaa uskaltanut tehdä, mutta useamman kuin yhden :) Aikaa treenille oli 45 minuuttia, treeni sisälsi n. 20 erilaista pistettä. Treeni tehtiin kiertoharjoitteluna, pisteestä toiseen. Oma huomioni on, että puhelin ei toimi ajastimena yhtä hienosti kuin GymBoss. Suosittelinkin treenin vetäjille GymBossia intervalli ajastukseksi. Ei tarvi huutaa kuin hinaaja ja kaikki kuulevat piippauksen kohtuu hyvin. Treenissä kyllä sykkeet nousivat ja naama punersi...

Kuva lainattu: Riku Rosnell, toinen tunnin vetäjistä. Itse teen ns. mummopunnerruksia eritasoilta.

Hott Butt Work tuntilaisia...

Tämän jälkeen sovimme menevämme yhdessä katsastamaan Hot Butt Work-tunnin. Kuvauksen mukaan naisellisuutta ylistävä tunti jossa käytetään partnerina jumppakeppiä. Nimen perusteella odotin, että täällä tehdään pakaratreeniä, niin että soi. Ja niinhän siellä tehtiinkin. Tosin tavalla, joka ei tule kuulumaan omaan repertuaariini ikinä. "Alista partneria, se on ollut tuhma", "omin käsin onneen, iloisesti haaraväliä kourien" eivät kuulu mielestäni jumppatunnille. Pakko sanoa, että tunnille osallistuneet olivat innoissaan ja ehkä vika on vaan minun (ja autokunnan) pienessä mielessä. Tunnin eduksi on myös mainittava, että pakaratreeniä tuli erilaisten kyykkyjen muodossa ja ketkutusten muodossa, eli sinällään tuntikuvaus kyllä oli osuva. Omaan makuuni liian rivo, ehkä polttareihin suunnattuna vielä minäkin sulattaisin tämän. Mutta onneksi, kaikilla meistä on lupa valita mitä jumppia jumppaa tai mitä haluaa ohjata. Jokaiselle jotakin ja kaikille kaikkea ei siis päde missään nimessä tässäkään asiassa. Tämä jumppa kyllä vei meidät niin äärirajoille (siis seurattuna salin viereltä) että päätimme lähteä kohti kotia.

Tässä hinkataan partneria, puna poskilla johtuu häpeän lisäksi myös tiukasta toiminnallisestä treenistä ennen tätä tuntia.

Pysähdys aakkosasemalla ja navan täyttö uusiksi ja matka kohti kotia hauskojen muisteluiden ja juttujen siivittämänä. Tänä vuonna Naantalin treeneissä ei tuntien vaihto onnistunutkaan samalla tavoin kuin viime vuonna. Kun viime vuonna tunnille oikeuttavat "ylimääräiset" liput olivat pöydällä vapaasti palautettavana/otettavana. Tänä vuonna siinä oli talkoolaisia välikätenä. Uskon, että tämä vaikutti siihen, että ihmiset eivät kehdanneet palauttaa/ottaa lippuja samaan tapaan kuin edellisenä vuonna. Tämä taas johti siihen, että harvempan jumppaan pääsi ex-tempore mukaan. Itselläni oli tavoitteena sauna-jooga ja vesijumppa, mutta nämä jäivät haaveeksi. Samoin suunnittelemani trampoliinitunti jäi väliin. Joka tapauksessa, järjestelyt toimivat tänäkin vuonna erinomaisesti, uskomatonta mitä talkoovoimilla saadaan edelleen aikaiseksi. RESPECT! Kiitos kaikille Naantalin Supertreenien järjestäjille, jumppaajille ja ohjaajille - te teette tapahtuman, jonne on mukava palata joka vuosi.

Partneri alistettuna polven alle ja röhönaurun kera konttaus kohti omaa nurkkaa.

jumppaterkuin,
Katja 

Kävelytestejä Likkojen sunnuntaissa

Tasan viikko sitten oltiin kollegoiden kanssa tekemässä UKK:n kävelytestejä Turtolassa osana Likkojen sunnuntai-tapahtumaa. Tänä vuonna Likkojen Lenkki-tapahtuma täyttää 25 vuotta ja sen kunniaksi tapahtuma tarjosi 25:lle ensimmäiselle ilmaiseksi UKK:n 6 minuutin kävelytestin. UKK-instituutin sivuilla kerrotaan että UKK-kävelytesti kehitettiin erityisesti hengitys- ja verenkiertoelimistön kunnon ja sitä osoittavan kultaisen standardin, maksimaalisen aerobisen tehon (VO2max), arvioimiseen. Monelle, varsinkin miehelle, on tuttu Cooperin-testi, mutta sen käyttö hieman heikompi kuntoisille ihmisille on melko vastenmielistä. Hyväkuntoisille toki testi on sopiva ja ajaa asiaansa, mutta niille ketkä eivät esimerkiksi jaksa juosta 12 minuuttia (tai 5 minuuttia) niin kävelytesti on miellyttävämpi valinta.

Meidän "mainos" :)

Testi on tarkkaan määritelty prosessi, joten sen toistettavuus on helppoa. Tällä kertaa testi tehtiin pihalla ja parkkialueella, joten ulkoilmalla ja tuulella oli varmasti jonkinlainen merkitys tuloksiin. Ideaalinen tilanne olisi tehdä kävelytesti sisällä, jolloin pystyttäisiin minimoimaan vaihtuvat tekijät. Kuten UKK-instituutti kuvaa, "kävelytestistä on tullut tärkeä terveyttä edistävän liikunnan työkalu niin Suomessa kuin monissa muissakin Euroopan maissa ja jopa kauempanakin. UKK-kävelytestin viitearvot perustuvat tutkimukseen, jossa testattiin laboratoriossa suoralla maksimaalisen hapenkulutuksen mittauksella noin 170, iältään 20—65-vuotiasta, tamperelaista miestä ja naista. Näin muodostetut viitearvot kuvaavat suhteellisen hyvin tamperelaista tervettä aikuisväestöä ja kävelytestissä laskettu kuntoindeksi kertoo tuloksen suhteessa tamperelaisiin miehiin ja naisiin. Koska suomalainen väestö on varsin homogeenista myös alueellisesti, viitearvojen voidaan katsoa edustavan kohtalaisen hyvin koko maata.UKK-kävelytestin pääasiallinen käyttötarkoitus on asiakkaan kuntotason seuranta toistuvilla testeillä. Testi kuvaa luotettavasti kunnossa tapahtuvia muutoksia edellyttäen luonnollisesti, että testaus on tehty eri kerroilla vertailukelpoisella tavalla."

Testiradat näkyvissä ja kuten varjoista näkyy meille paistoi aurinko.

Kävelytestejä on kahtaa mallia, on 2 kilometrin kävelytesti sekä 6 minuutin lyhyttesti. Tilan ja aikataulun vuoksi suoritimme lyhyempää 6 minuutin testiä radalla jonka pituus oli 100 metriä (50 metriä kääntöpaikalle ja 50 metriä takaisin). Minun kollegani Jaana on käynyt koulutuksen ja me muut olimme häntä avustamassa. Jaana piti meille tarkan alustuksen miten testi suoritetaan, testasimme sitä itse, kokeilimme sykemittarit ja sekuntikellot ja tietenkin rakensimme radat. Testejä oli mukava suorittaa ja ennen kaikkea kuulla niitä onnistumisen hihkaisuja ja tuuletuksia osallistuneiden kuntoluokituksesta. Me jaoimme hieman vastuita ja minun tehtäväkseni muodostui esitellä asiakkaalle testi, kertoa miten se suoritetaan ja lopuksi suorittaa testi. Tämän jälkeen asiakas ohjattiin seuraavalle henkilölle joka antoi testintuloksen ja antoi palautteen kuntotasosta sekä ohjeita miten voi parantaa jatkossa.

Elina ja Stiia valmiina päivän testeihin, Sanni taisi olla jammailemassa kuvanotto hetkellä.

Muutoinkin päivä oli mukava, GoGo tarjoili taustalla BodyJamia 3 x 25 minuuttia ja aina kun ehdimme jammailimme mukana. Kevään ensimmäinen aurinkoinen päivä pihalla tarjosi minulle väriä kasvoihin jopa niinkin paljon, että se kaipasi erityistä huolenpitoa illalla. Vaikka PT:n työtä tehdään pitkälle kahdestaan asiakkaan kanssa, täytyy sanoa että minä tykkään myös näistä hetkistä kun saa tehdä muiden PT:iden kanssa töitä. Sitä innostuksen ja pulputuksen määrää! Katsotaan mitä kivaa keksitään seuraavaksi, pysykäähän kuulolla.

kuntotestausterveisin,
Katja

Kestävyysharjoittelu ja testaus

Viikonloppu vierähti PT2-jaksolla Tampereella. Tämä alkuviikonloppu oli saatu puristettua niin paljon ohjelmaa täyteen, ei ainoastaan koulutuksen osalta vaan muutenkin, että en kerennyt kaikkeen mitä olisin halunnut. Kahvakuulamies piti kuulapuolituntisen Tampereella ja olisi niin mielelläni osallistunut siihen, valitettavasti työ ei antanut periksi, hyvä kun ehdin koulutukseen... Näin oli pakko tyytyä ainoastaan kahvakuulamiehen halaukseen :)

PT2-jaksolla käytiin lävitse kestävyysharjoittelua sekä erilaisia testauksia mitä voidaan asiakkaalle tehdä lähdössä, harjoittelun edetessä jne. Kestävyysharjoittelu ei sinällään ole minulle tuttua missään muodossa. Aiemmin tuli tehtyä pitkiä metsälenkkejä koirien kanssa, mutta kun koirat asuvat 50 km päässä niin ei tule sitäkään enää tehtyä. Ja yksi on kovin tylsää lähtee lenkkeilemään - ainakin pimeässä, valoisassa sekin muuttuu mukavaksi asiaksi. Meidän tiukka kolmikko sai tehtäväksi suunnitella viimeisen kahdeksan viikon harjoittelujakson 38 vuotiaalle miehelle jonka tavoitteena on juosta puolimaraton alle kahteen tuntiin. Kenelläkään meistä ei ollut oikein kestävyysharjoittelutaustaa, yksi oli kyllä juossut pitempiäkin matkoja, mutta ei ollut valtavaa kokemusta aiheesta. Joten aluksi tuntui todella jännittävältä lähteä suunnittelemaan harjoittelua.

En lähde avaamaan vastausta, varsinkin jos joku teistä on aikeissa käydä saman koulutuksen :) mutta kerron meidän ajattelutavan tästä opiskelutapauksesta. Lähdettiin liikkeelle miehen nykyisestä kunnosta, mitä hänen pitää tehdä jotta 21 km taittuu alle kahden tunnin. Juoksuvauhdin on oltava vähintään 10.5 km/h:ssa ja koska maksimisykkeillä ei voi koko aikaa juosta, pitää tuon vauhdin olla 75-85% sykealueen sisällä. Joten peruskuntoa on saatava kasvatettua, samoin tehtävä intervalleja jotta saadaan vauhtia nopeammaksi - siitä se sitten lähtikin. Lähdettiin rakentamaan viimeiset viikot nimenomaa lopusta alkuun päin, valiten ensin teemat mitä missäkin kohtaa tehdään ja sen jälkeen yksittäiset treenit. Viimeset viikot pyhitettiin kevyelle harjoittelulle, mutta kyllä siellä 4-6 viikoilla paahdettiin meneen kovaakin. Oikein tuli itsellekkin kipinä lähteä koittamaan meidän rakentamaa treeniä (mukautettuna tietysti itselleni).

Loppuviimein opittiin tosi paljon tuosta tehtävästä! Olen älyttömän tyytyväinen meidän tiimiin sekä ohjaajaan joka sai valettua meihin tietoa ja luottamusta että kyllä me selvitään. Saatiin kiitosta hyvin valmistetusta ohjelmasta, vaikka oma usko meinasi kyllä matkan varrella loppuakkin. Mieletön tunne kun huomaa oppineensa ja osanneensa vielä soveltaa oppimaansa... Täytyy kiittää vielä tässäkin Siniä mahtavista opeista.

Toinen päivä keskityttiin testauksiin, niin se vaan on, tämänkin PT opiskelijan pitäisi saada pudotettua rasvoja alas ihan reippaastikkin. Eipä tuo valtavana yllätyksenä tullut, jotenkin sen taakse on vaan helppo mennä - on niin stressaava työ ettei pysty keskittymään terveelliseen ruokavalioon. Höpö höpö! Nyt niskasta kiinni, pikkujoulukausi meni omalta osaltani jo ohi (ja mekko mahtui päälle) mutta nyt otetaan tiukka tavoite ostaa pienempi mekko ensi vuodelle! Ei enää lohturuokaa tyylillä palkitsen itseni ihanalla hampurilaisella tai mun on niin kökköfiilis, että on pakko syödä jotain hyvää (lue: epäterveellistä). Lähden liikkeelle perusasioista: ruokailurytmi kuntoon. Kun syödään 3-4 tunnin välein pysyy mieliteot ja annoskoot paremmin kuosissa.

Mun oma normaalirytmi työpäivinä on tällä hetkellä melko kunnossa aina siihen 11 asti (huoh). Joo, aamiainen aamulla, välipala 9:n aikoihin ja lounas 11. Sitten nasahtaa... voipi olla että seuraava ateria on tosiaan seuraavan aamun aamiainen. Nyt vaan niskasta kiinni ja välipalaeväät mukaan töihin! Kun on kutsuille lähtöä suoraan töistä niin sitten toinen ruoka mukaan evääksi töihin (lounaan syön useimmiten ulkona...ehkä siihenkin voisi yrittää edes 1-2 krt/viikossa eväinä). Juu helppohan se on näin suunnitella, katsotaan miten toteutus menee. InBodyn mittaus kertoo karua kieltään, ja kun itse haluan siihen muutosta, niin silloin on toimittava! Ja siirrettävä ne itsestä riippumattomat asiat (työstressi) syinä pois ja tehdä se, mitä itse pystyn tekeen. Joka tapauksessa tämä tuo minulle lisähyvinvointia, mutta myös enemmän kokemusta myös tulevaisuudessa asiakkaiden kanssa. Voin hyvällä omalla tunnolla sanoa tietäväni mitä painonhallinta tuntuu, minkälaisia ajatuksia se herättää kun se putoaa tai ei putoa.

Meillä kaksi opiskelijaa juoksi FirstBeatin juoksutestin matolla, millä mitattiin maksimaalista hapenottokykyä. Muut jaettiin kahteen ryhmään kannustamaan ja tarkkailemaan juoksevia henkilöitä. Piti seurata missä kohtaa alkaa hikeä pukkaamaan ja missä kohtaa ventilointi alkaa olla voimakkaampaa. Samalla seurattiin sykkeitä... Täytyy sanoa, että itse ehdin seurata molempia ja myös kannustaa, tavallaan ihmetytti kun kaikki eivät kannustaneet. Lounaalle lampsiessa yksi kurssitovereistani sanoi että hänelle meinas tulla vedet silmiin kun kannustin testiä tekeviä niin hyvin. Olin otettu, mutta tämä sai minut myös miettimään mitä tosiaan muut olivat tehneet testin aikana. Itse olen tottunut kannustamiseen, joukkueurheilutausta sekä laaja sisaruskatras ovat tuoneet minulle kannustamisen hirmu luontevaksi - ei sitä tarvitse miettiä. Silloin kun toinen juoksee matolla selkeesti äärirajoilla, sillon kannustetaan - Anna mennä, vielä jaksaa! Ehkä hän saa siitä viimesen puristuksen, olisin jo luovuttanut, mutta tsemppi ajoi eteenpäin.

Ei kai tässä - raportoin edistyksistä, nyt meen tekeen aamukaurapuuron pellavansiemenrouheella ja sekaan jogurttia ja marjoja. Sitten onkin muutama hetki aikaa pohtia ensi viikon ateriointia, suunnitelmallisuus on kaiken a ja o! Jos lähtee ilman suunnitelmaa liikkeelle päätyy ennemmin tai myöhemmin sinne hampparille.

ravintoterveisin,
Katja