tiistai 26. helmikuuta 2013

Akupunktioo ja tuuraustunteja

Edellisessä blogissa jo kirjoittelin että olin aloittanut akupunktiohoidon. Viime viikolla akupunktio jatkui, torstaina olin taas neulottavana. Tekijä on opetellut myös kiinalaista lääketiedettä kymmenen vuoden ajan sekä tutustunut myös kalevalaiseen jäsenkorjaukseen. Toisella hoitokerralla (kuten myös ensimmäiselläkin kerralla) hoitaja katsoi kieltäni ja totesi sen olevan kosteampi kuin normaalisti, joka viittaisi siihen, että perna ei toimisi normaalisti. Tätä tukisi kuulemma myös tapani unohdella asioita. Todellakin, asioita on tupannut viime aikoina unohtumaan enemmän kuin ennen. Itse olen tulkinnut sen johtuvan siitä, että tällä hetkellä elämässä on vaan niin monta asiaa menossa, että ei ole ihmekkään jos asioita unohtuu. Viimeksi unohdin ruokapaikkaan käsilaukkuni, ei muuta kun kotiin päästyäni auto ympäri ja kohti ruokapaikkaa noutamaan veskaa. Sinällään akupunktiohoito on minua auttanut, että kun hoito on otettu torstaina niin lauantaina olen täysin ratkipoikki ja katki. Voisin nukkua koko päivän lävitse, tämä sama kävi viikko sitten ja myös viime lauantaina.


Onneksi sunnuntaina oli jo virkeä olo ja kävimmekin isännän kanssa testaamassa Vesilahden retkiluisteluradan. Rata sinällään oli mukava lenkura, mutta valitettavasti joku oli halunnut ajaa jäällä moottorikelkalla ja mönkijällä, juuri siitä kohtaa mikä siis oli tarkoitettu luisteluun. Samoin ulkoilijoita oli kävelyttämässä koiriaan ihan iloisesesti luisteluradalla ja toki sieltä löytyi jätöskasoja. Valitettavasti retki osoittautui pettymykseksi. Pyörähdimme lenkin ympäri kahteen kertaan eli matkaa tuli noin 5 km ja saldona myös yksi kauden rumimpia kaatumisia. Olin ehtinyt luistella alle 50 metriä kun tuli hieman märempi kohta vastaan. Ajattelin että se on vaan siitä päältä märkä, luistelen tuolta ihan reunasta varovaisesti... noh, lopulta siinä kävi niin etten ehtinyt kissaa sanomaan kun pötkötin jo mahallani vesilammikossa. Kohta siis ei ollut hieman märempi vaan täysin pehmeä mihin luistin tökähti kun täi tervaan. Tämä tietysti täysin omasta valinnastani johtuva kaatuminen ei varsinaisesti parantanut kokemusta radasta.

Joka tapauksessa luistelun jälkeen päätimme lähteä kotona myös hiihtämään. Tuttu lenkki Lotilan järven ympäri 5.2 km vapaalla hiihtotavalla. Sisuuntuneena aamun epäonnisesta luisteluretkestä päätin, etten pysähdy ennen tiettyä maamerkkiä. Hiihdin rauhalliseen tahtiini, sykkeistä huolimatta tiukasti eteenpäin. Olin ylittänyt jo selkeästi oman maamerkkini kun tuntui että nyt alkaa tuntumaan mahdottomalta sykkeen suhteen, joten livautin itseni latu-uralle ja jatkoin hiihtämistä tasatyönnöin ja varoen vuorohiihtoa, kyllä, perinteistä vapaan välineillä. Jahka syke oli tasaantunut hieman maltillisemmalle tasolle jatkoin taas vapaata hiihtoa. Muutaman kerran lipsautin vielä tasatyöntöön, mutta en pysähtynyt kokonaan kertaakaan, mistä olen älyttömän tyytyväinen. Lenkki tuli kierrettyä n. 35 minuuttiin, keskisykkeen sykkiessä 158 ja maksimit 178.

 Eilinen maanantai oli maistiaisia ensi viikosta. Kävin tutustumassa toiseen kuulatuuraustuntiini Tampereella ensin, sitten surautin ensimmäiseen kuulatuurauspaikkaan ja ohjasin siellä innokkaille opiskelijoille kahvakuulakolmivarttisen. Sieltä surautin Valkeakoskelle kohti omaa kahvakuulakolmivarttista ja venyttelypuolituntista. Vaikka nappasin proteiinipatukan ennen Valkeakosken tunteja niin siitä huolimatta kotiin palattuani olisin voinut syödä vaikka koko jääkaapiin. Energiavaje oli valtava. Kaiken hässäkän keskellä en ollut muistanut laittaa sykemittaria päälle mihinkään noista tunneista - tai ekalla tunnillahan ainoastaan pistäydyin fiilistelemässä eli en ottanut edes kuulaa käteeni. Ensi viikolla sitten on ohjelmassa kaikkien noiden kolmen tunnin ohjaus ja tarvii ehdottomasti suunnitella tankkaus paremmin kuin tällä viikolla. Sinällään olen innoissani ohjaamisesta, olen huomannut että alkuaikojen salajännityskin on kadonnut, tunnin jälkeen ääni ei katoa vaan on ihan normaali :)

Samoin minun viime viikon oppejani on ollut siirtyminen Spotify-aikaan. Hankin itselleni suoraan Premium-version, jotta saan musat myös siirrettyä puhelimeeni ja sitä kautta soitettua jumppatunneilla niitä ilman että tarvii miettiä onko CD mukana ja onko se mennyt rikki repussa jne. Kaiken tämän humpan lisäksi vedin elämäni ensimmäisen keho ja mieli-tunnin KunnonLeideille Hakassa. Palaute oli rohkaisevaa, joten huomenna KunnonLeidit saa saman tunnin. Tämä ei jää pysyväksi tunnikseni, olin ainoastaan sijaistamassa vakituista ohjaajaa.

Opiskelupuolella loppusuora PT-putkesta on jo näkyvissä. Enää pari viikkoa ja on loppukokeet. Kääks! Olen kerrannut lihaksia, niiden lähtö- ja kiinnityskohtia, kestävyysoppia, ravinto-oppia... ja kaikkea mitä vaan mahdollista! Kohta tulee perinteinen paniikki :) Vielä tehtävänä on kirjoittaa loppuraportti harjoitusasiakkuudesta sekä tietysti kirjallinen koe. Näitä odotellessa ja kertausta suorittaessa.

energisin terveisin,
Katja

maanantai 18. helmikuuta 2013

Viikonlopun ulkoilut

Viikonloppu hujahti nopeasti alta pois. Osansa siihen teki Jacy-koira, 7 vuotinen uros-collie joka oli meillä hoidossa perjantaista sunnuntaihin. Oli mielenkiintoista nähdä koiran ja kissan varovaista tutustumista toisiinsa. Molemmat niin kovin pelokkaita, mutta samaan aikaan uhittelevia, kumpikaan ei ollut siis tottunut toiseen eläinlajiin. Kyllä ne silti uskalsi jättää kahdestaan kotiinkin koska koira ei jahdannut kissaa eikä myöskään toisinpäin. Yötkin sujuivat ilman ongelmia.

Se mitä viikonloppu minulle toi oli peruskestävyys treeniä. Oli aamuaerobista sekä päiväaerobista, ilta-aerobisen hoiti isäntä. Aamulenkille lähdettiin noin kahdeksan pintaan ja käveltiin vähän yli 4 km, reitti oli eri joka kerta, mutta pääasiassa pyörittiin läheisen Lotilan järven jäällä. Välillä kävelyreittiä pitkin ja välillä umpihangessa. Sykkeet pysyivät maltillisena, mutta vauhti ei päätä huimannut lenkkeihin meni noin tunti.

Lisäksi minulla oli torstaina ollut akupunktio-hoito, joka rentouttaa ja parantaa myös unta, joten kyllä tuli nukuttua viikonloppuna - taivas sentään! Ehkä kroppa vaan tarvitsi sitä tällä hetkellä, tuntuu että tulessa on useampikin rauta ja pää on kuin tuulimylly ajatusten suhteen.

Sunnuntaina iltapäivästä lähdettiin kokeilemaan Saarikylien retkiluistelurata Kangasalla. Paikka oli mitä ihanin! Vapaaehtoinen maksu radan käytöstä ja radalla oli meidän lisäksi yksi muu luistelija. Vesi oli hieman päässyt nousemaan radalle, joten osa radasta oli suljettuna. Mutta auki oleva radanosuus oli erinomaisessa kunnossa! Uskomatonta miten talkooväellä saadaan pidettyä rata noin hyvässä kunnossa, nöyrä kumarrus talkoolaisille sekä kyläläisille ja muille vierailijoille. Täällä on hyvin mennyt perille se, että luisteluradalla ei kävellä. Tietysti tämä on ehkä hieman syrjässä verrattuna esimerkiksi Näsijärven luistelurataan.

Radan pituus oli 1.81 km sunnuntaina (siis osa radasta suljettuna) ja me kiersimme sen kuuteen kertaan. Yhteensä luistelua kertyi lähes 11 km. Radan ollessa loistokunnossa oli helppo keskittyä tekniikkaan: luistimien asentoon, potkun suuntaan, sauvoilla työntöihin... Lisäksi tuuli säästi meitä ja oli hyvinkin tyventä, viimeisillä kierroksilla tosin saatiin tuultakin mukaan kuvioihin. Suosittelen rataa erityisesti lapsiperheille. Sunnuntaisessa radassa on tosiaan mahdollista tehdä tuo 1.81 km lenkki tai sitten lyhyempi (mitä ei mitattukkaan tällä kertaa). Riippuen luistelijan kunnosta ja iästä voi valita lenkin tai kierroksien määrän sen mukaisesti. Lisäksi radan vierestä löytyy myös napakelkka jolla voi mennä leikkimään sillä välin kun jompi kumpi vanhemmista vielä kiitää radalla. Tilalta on myös mahdollista vuokrata luistimet, kannattaa katsoa joko facebookista tai web-sivuilta lisätietoja. Aivan pakko on lainata heidän sivuiltaan lause: Hauskaa ja tehokasta liikuntaa ulkona ja kauniissa ympäristössä. - en voisi olla enempää samaa mieltä!

Paikalta löytyy myös tulisija, jossa on mahdollista paistaa esimerkiksi makkaraa. Puita sai ostettua paikan päältä, samoin kuin Haaviston Luomutila myös tarjoili jonkinsorttista apetta, valitettavasti meidän aikataulu oli sidottu toisesta päästä kiinni, joten jouduimme skippaamaan tämän tällä kertaa. Lauantaisin kylässä palvelee myös Heikin Leipä, mistä saa tuoreita ruisleipiä aina lauantaisin 12-14, leivät on leivottu käyttäen luomuruisjauhoa omalta tilalta.

Tänne palaamme ehdottomasti jos vain kausi antaa vielä myötä, täällä ei tarvinnut tosiaan ainakaan sunnuntaina muita väistellä, saimme viilettää koko lailla rauhassa. Tutkin sen verta tilastoja verraten Rantasalmen (ensimmäiseen) retkiluisteluun, toki matkakin oli silloin pidempi, mutta jonkin verran on vauhtia tullut lisää ihan tuohon perusmatkaluisteluun. Pakarassa ei ole tuntumaa ainakaan tuon 11 km reitin aikana, voi olla että Rantasalmessa tuntumat johtuivat ensimmäisestä kerrasta tai painavammista luistimista. Meidän omat luistimet on ihan älyttömän köykäset, joten kieltämättä ei tarvitse niin paljoa tehdä töitä mm. luistimen noston kanssa.

Kuvia ei tullut otettua yhtään reissusta johtuen siitä että kamera oli kotona :) Joten saatte kuvitella tällä kertaa maisemat. Ensi kerralla sitten kameran kanssa.

kuntoiluterkuin,
Katja

torstai 14. helmikuuta 2013

Kaupissa hiihtämässä


Eilen keskiviikkona kävin pitkästä aikaa hiihtämässä vapaalla hiihtotavalla Tampereen Kaupissa. Minulla oli pari tuntia aikaa töiden ja kertaussession välissä, joten ei muuta kun kamat niskaan ja ladulle. Lähdin varovasti liikkeelle, vasemman monon saaminen siteeseen tuntuu olevan henkimaailman juttuja ja se onnistui jo viidennen minuutin kohdalla ;) Yritin lähteä varoen liikenteeseen jotta jaksaisin hiihtää aina Niihaman majalle asti. Jäällä menon jälkeen oli aika jännää lähteä maastoon missä on ylä- ja alamäkiä. Vaikka tykkään älyttömästi laskettelemisesta ja vauhdin hurmasta täytyy todeta että tavalliset sukset jalassa jännittää melkosen paljon tulla vauhdikasta mäkeä alas. Mutkassa tulee mieleen, että kunhan nyt vaan joku kevyempi yksilö ei olisi mutkan takana etenemässä hitaampaa vauhtia ja ettei tulisi törmäystä. Yhden tapauksen ohitin alamäessä! Ja SportsTrackerin mukaan maksimi vauhti oli 33 km/h:ssa ja voin kertoa että se ei tullut tasasella hiihtäessä.

Olen hiihtänyt vain kerran aikasemmin Niihaman majalle, joten en täysin muistanut maamerkkejä mistä on mikäkin matka. Muistelin että ajotie ylitettiin kolmeen kertaan ja että matka on noin 4 km suuntaansa. Eka kyltti tuli vastaan kun olin hiihtänyt 2.3 km, hei nyt ollaan jo yli puolen välin ja en ole vielä pysähtynyt lepäämään. Mahtavaa! Sykkeet nyt tietysti oli turhan korkeat, mutta ei niin korkeat etten olisi pystynyt etenemään. Matkan varrella kiinnitin huomiota että retkiluistelu on hionut myös hiihtotekniikkaani. Pysyin Mogren-tyylissä lähes koko ajan. Ainoastaan ylämäkeen vaihdoin kuokalle ja takasin tullessa yhdessä tosi pitkässä ylämäessä jopa ankalle. Mutta se oppi, huomasin että kuokassa ja ankassa sain keskitettyä lantiota suuntaamaan liukuvalle sukselle enemmän ja se teki hiihdosta helpomman. Jee!

Mun luistelusukset ja -sauvat <3
Ostin Niihaman majalta lämpimän mehun ja jäin juomaan sitä ulos. Koska itse hikoilen liikkuessani ihan reilusti valitsin ennemmin ulkotilan kuin että menen sisälle ja riisun ja kylmetyn joko paikallaan istuessani tai viimeistään takaisin pihalle tultaessa. Viime kerralla jo kiinnitin huomiota että myös ladun varressa on termoskannussa mehua, lisäksi vieressä on pahvimukeja, kyltti 1.50 € sekä pieni raha-astia mihin rahat voi sujauttaa. Niihaman majan henkilökunta kertoi että termoskannu on ladun varressa myös majan mennessä illalla kiinni klo:20 ja palvelee siinä niin kauan kuin mehua riittää. Tämä siis toimii vielä nykyaikanakin. Myyjä kertoi että myös rahat säilyy astiassa (ja ilmeisesti siihen maksetaan myös kun mehua ostetaankin). Aivan huikeeta toimintaa. Toivotaan että jatkossakin mehutarjoilu on ja pysyy asianmukaisesti ladun varressa.

Niihaman majan tunnelmalliset telttaparkit.
Mehutauon jälkeen olikin aika lähteä takaisin päin. Loppumatkasta tullut varpaiden jäätymistunne oli lyhyen jaloittelun myötä kadonnut. Koska jäätymistä ei tule luistelussa uskon, että on vielä joku pieni juttu mitä pitäisi tehdä/lämmitellä ennen hiihtoa ettei sitä tulisi hiihtäessä. Tällä hetkellä en käytä enää hiihtosukkaa, missä siis on kompressio. Kokeilun vuoksi jätin sen kotiin ja pitäydyin tavallisessa puuvillasukassa ja ehkä se on yksi syy tuohon jäätymis/puutumisasiaan. Matka kohti Kauppia alkaakin melkoisella ylämäellä - puuuuuuuh! Tässä mäessä oli pakko ottaa ankka-tyyli käyttöön ja mäen päällä oli pakko puhaltaa hetken aikaa sykkeitä alas. Uskon, että juuri tässä kohtaa kellotin matkan maksimisykkeen 178. Takasin tullessa käytin ehkä enemmän tasatyöntöä perinteisen ladulla, mutta kyllä minä siellä vapaatakin pistelin menemään. Matka meni yllättävän nopeasti takaisin päin, miten se onkaan aina mahdollista että kotiin päin matka taittuu nopeammin?

Retken yhteenveto SportsTrackerin mukaa 9 km, maksimivauhti 33 km/h ja keskivauhti 8,7 km/h. Sykemittarin mukaan yhteiskulutus yli 700 kcal, keskisyke 152 ja maksimi 178. Sanotaan nyt vaikka näin että ei tämä lenkki peruskestävyyttä kehittänyt. Jokatapauksessa oli mukavaa hiihtää itsekseen omaan tahtiin, kuunnella hiljaisuutta ja katsella metsäisiä maisemia.

Lenkin jälkeen olikin vuorossa tankkaustreeni, meitä oli jämäkkä 8 hengen porukka kokoontumassa kertaamaan yhdessä tulevaa lisenssikoetta varten. Kertasimme METtejä, lihaksia, liikeanalyysejä sekä muita mieltä askarruttavia asioita. Ryhmäopiskelusta kyllä saa älyttömästi voimaa, sitä mitä ei itse muista, toinen muistaa. Itseopiskelu jatkuu meillä kaikilla taatusti vielä kotona ja innolla odotan seuraavaa tankkaustreeniä.

kuntoiluterveisin,
Katja

Viikonlopun ja alkuviikon tunnelmia

Iloista ja energian täytteistä ystävänpäivää kaikille blogin lukijoille.

Laakereilla ei olla ehditty lepäämään, blogiakaan en ole ehtinyt päivittään, mutta nyt tulee päivitystä viime viikon ajalta. Pe-La kului lähiopiskelujaksolla aiheena psykologinen valmennus sekä tuotteistaminen. Tuhansia ajatuksia vilistämässä ristiin rastiin pään sisällä! Itselle on älyttömän tärkeää eettisyys, haluan markkinoida omia palveluksiani nimenomaa mahdollisimman eettisesti kestävästi ja ehkä se on se isoin asia mikä minulla tuotteistamisessa laittaa vastaan. Tuotteistamisessa sinällään ei ole vikaa, se on järkevää ja hyvinkin suotavaa, mutta itse omalla kohdallani tulen pitämään kiinni siitä että minun tuotteeni tulee olemaan myös eettisesti kestävä. Pitääkin tutkia, onkohan siihen olemassa joku standardi - jos, niin lähden ilman muuta mukaan :)

Sunnuntaina kävimme isännän kanssa ostamassa meille paljon toivotut retkiluistimet Hiking Travelilta. Vaikka keli ei ollut kummonen sunnuntaina, niin vaan käytiin luistelemassa Nässyllä Siilinkarille ja takaisin. Ymmärrän ylläpidon tuskan, mutta olisi niin makeeta jos rata jatkuisi aina Kauppiin asti. Saas nähdä mikä on ensi vuonna suunnitelma, Bikini Bar kuulemma on myyty jollekkin toiselle ja on mahdollista että Hiking Travelin toimintapaikka siirtyy, mutta minne, sitä ei vielä ole varmuutta. Jotenkin kun tuli ensin kokeiltua super-pitkää rataa niin 8 km luistelu tuntuu vähän lyhyeltä. Tokihan senkin voi mennä useaan kertaan, mutta jos on paljon väkeä radalla niin on kivempi luistella vaan kertaalleen. Joka tapauksessa, nyt meillä on silmät auki kaikkialle, missä on retkiluistelurata, sinne me mennään. Tällä hetkellä kiikarissa on Näsijärvi, Vesilahti, Saarikylät, Kirkkonummi, Lappeenranta ja Rantasalmi. Saas nähdä ehditäänkö tänä talvena kaikissa noissa pistäytyä. Sellaisen huomion olen Nässyllä tehnyt, että kaikki eivät ymmärrä noudattaa sääntöjä. Eli ystävällisenä pyyntönä myös omasta puolestani haluan esittää että radalla EI saa kävellä! Ei edes siellä reunassa. Rata on tarkoitettu luistelua varten ja jos haluat kävellä, kävele se sille osoitetulla paikalla tai kävelyteillä tai missä tahansa muualla, mutta ei radalla. Harkitse tarkoin haluatko vetää radalla pulkassa ketään, lähinnä turvallisuussyistä voi olla oman mielenrauhan kannalta parempi että ei vedä.

Maanantaina olikin oma kuulakolmevarttinen vuorossa sekä venyttelypuolituntinen. Olen pitänyt nyt alkuvuoden niin että ohjelma pysyy samana kahden viikon ajan. Toistaiseksi myös musiikki on ollut samaa. Edelliset kaksiviikkoa on kuulailtu Kotiteollisuuden Sotakoira-levyn tahtiin tai ei siis oikeasti tahtiin vaan sen mukaan! Tahdinhan valitsee kuulailija itse, oman kunnon ja tunnon mukaisesti, gym boss määrää ajan. Musiikkipuoli onkin mielenkiintoinen tunnilla, yksi tykkää tästä ja toinen tosta. Joillekkin musa on liian hiljaisella ja toiselle se huutaa. Kultaisen keskitien löytäminen onkin mielenkiintoinen haaste, onneksi siitäkin selvitään yhteispelillä. On ollut ilo huomata itsestäni että oletettavasti jännitys on karissut nyt pois niin, että enää ääni ei katoa tunnin aikana. Mikrofonia en ole vielä(kään) uskaltanut kokeilla, ehkä joku kerta...

Venyttelyssä otin käyttöön minun uuden uutukaiset ChiBallit. Ne on aivan täydelliset ja tykkään niistä älyttömästi. Siksi olin valtavan iloinen kun jumpparit ottivat ennakkoluulottomasti pallot vastaan ja kokeilivat niitä muutamassa venyttelyliikkeessä mukana. Palaute oli myös hyvää ja sain itse siitä mielettömästi virtaa. Ensi viikolla pallot tulee olemaan mukana edelleen, sen lisäksi pääsen ohjaamaan tuntia KunnonLeideille ja siellä tulemme käyttämään myöskin palloja. Olen aivan täpinöissäni - ohjelma on piirtynyt päässäni, mutta ei vielä paperille asti. ChiBall on siis ilmalla täytettävä kuminen pallo, halkaisijaltaan n. 15-18 senttinen. Minun tilaamissani ChiBalleissa on aromaterapeuttinen öljy pinnassa, sen lisäksi pallot ovat eri värisiä, joten myös väriterapiaa tulee hoidettua samalla. Pallon kun laittaa lapaluiden väliin ja makaa vaan rentona pallon päällä niin kyllä tuntuu hyvälle, suosittelen. Itse olen käyttänyt ChiBalleja pilateksessa useamman vuoden ajan ja harkitsen vakaasti ohjaajakoulutukseen lähtemistä... kun vaan saisin ajan riittämään jotenkin.

kuntoiluterveisin,
Katja

torstai 7. helmikuuta 2013

Retkiluistelemassa Nässyllä - Nordic skating in Näsijärvi

Meillä on päivätyössäni käymässä kollegoita Puolasta, Wroclawista. Viikko sitten he kysyivät mitä teen viikonloppuna, kerroin että hiihdän. He kysyivät, hiihdänkö järven jäällä - kyllä, hiihdän järven jäällä. Mutta, eikö se ole vaarallista, nyt on ollut suojasäätä jo kolme päivää! Ei, ei se ole vaarallista. Ehdotin kolmikolle, että mennään yhdessä joku iltapäivä luistelemaan jäälle. Ajatus jäi hautumaan viikonlopun ajaksi. Maanantaina kuulin että kolmikko oli käynyt tutustumassa jo jäähän, kävelemällä Näsijärven rantoja pitkin. Iltapäivästä sovittiin että lähdetään keskiviikkona luistelemaan.

We are having collegues from Poland, Wroclaw visiting us in Tampere. A week ago they asked me what I will do on weekend and I told them that I am going to ski. They asked me, will I ski on the ice - yes, I am going to ski on ice. But isn't that dangerous, there has been around zero more than 3 days already! No, no it is not dangerous. I proposed that we should go out doing nordic skating on the lake on some afternoon, at daytime. Collegues got excited and promised to think about it. On Monday at work, I heard that these three fellows had had their first steps on ice already when they were walking on cost side in Näsijärvi. On the afternoon, we agreed that let's go skating on Wednesday.
Wearing ski-boots on...
Hiking Travelista vuokrattiin luistimet ja sauvat ja ei kun kokeileen miltä jää tuntuu. Puolalaisilla ei ollut kokemusta luonnon jäästä, jäähallissa he ovat luistelleet, mutta siitäkin on jo jonkin aikaa kuulemma. Luistimet kiinni ja menoksi, alkuun haettiin tasapainoa jossa sauvat olikin hyväksi avuksi. Agata löysi ensimmäisenä sopivan tasapainon ja lähtikin viilettämään iloisesti kohti Siilinkaria. Krzysztof tuntui pärjäävän paremmin ilman sauvoja ja Lukasz oli varovaisin tasapainon kanssa. Kotimainen kollegani Sami oli luistimien päällä kuin vanha tuttu, vaikka tämä oli ensimmäinen kerta myös hänelle.

We rent nordic skates from Hiking Travel and poles and let's go to check how it feels to be on skates on natural ice. Polish did not have any experience on skating on lake or river. In Wroclaw the winter is not possible as winter is not the same than in Tampere. But they have skated earlier! On the icehall, but in anycase they have skated. First my collegues had some issues with balance, but luckily poles helped, at least some of them :) Agata found her balance at first and she really started to skate with fast moves. Krzysztof felt that it might be better to skate without poles and Lukasz was the most careful with his balance. My Finnish collegue Sami was born on skates - even if it was first time also for him on nordic skates.

Some of us in Siilinkari :)
Reitti Bikini Barista Siilinkarille on noin 4 km ja tietysti takaisin eli yhteensä noin 8 km. Radan alkupää oli loistavassa kunnossa, en väsy ihastelemaan jään erilaista väritystä, paikoin täysin mustaa, jossain kohtaa valkoista, jossain kohdin näkyi kun jää oli haljennut ja jäätynyt uudestaan jättäen pienen merkin jään alakerroksiin.

Route from Bikini Bar to Siilinkari is about 4 km and of course, same trip back to Bikini Bar, totally about 8 km. The beginning of the route was in excellent shape. I can't help wondering about ice with different colours, sometimes it is totally black, sometimes white and in some part you are able to see ice art when checking carefully.

Siilinkari.
Meillä oli mennessä vastatuuli, töitä sai tehdä ihan hartiavoimin minäkin vaikka olin sentään jo toista kertaa lajinparissa. Suhasin edestakaisin, välillä varmistamaan että kollegoilla oli kaikki hyvin, olihan heillä :) Viimeinen puolikilometriä Siilinkarille oli jouduttu avaamaan uusi reitti koska vesi oli noussut jäälle. Näin ollen jää ei ollut siltä kohdin vielä liukkaimmassa kunnossa, mutta sen eteen HITin henkilökunta tekee valtavasti töitä. Virallisestihan rata on auki ainoastaan viikonloppuisin, mutta pienellä lisämaksulla meille avautui mahdollisuus vuokrata luistimet myös aukioloajan ulkopuolella.

When we left from Bikini Bar we had headwind and we must do really hard work for getting forward, even I needed to do, even if this was my second time already with nordic skates. I skated back and forward just to make sure that my collegues were ok, and surely they were :) Last half kilometer to the Siilinkari was not in that good shape as the route was needed to re-done as there was coming some water on the ice in the old route. There fore it was not in the best shape, but I am sure that HIT personnel are doing their best to get it to the better shape. Officially route is open only on weekends, but with little extra money we were able to rent nordic skates also outside of official opening hours.
Some of us in Siilinkari!

Aa - ja miten meidän kävi? Kaikki päästiin Siilinkarille ja takaisin, ei ihan tunnissa, mutta melkein. Takaisin tullessa myötätuuli siivitti vauhtia ja pääsimme hieman helpommalla. Maaliin päästessä kollegoiden naamat loistivat kuin auringot, heillä on taatusti paljon kerrottavaa kotiin ensimmäisestä luistelukokemuksesta luonnojäällä. Olen iloinen että sain jakaa tämän kokemuksen heidän kanssaan. Uskon myös, että sain koukutettua Samin uuden harrastuksen pariin, ainakin silloin tällöin revittelemään :)


Ok, and how did we do? We all managed to get to Siilinkari and back, no - it took more than one hour, but less than two :D When we skated back to Bikini Bar we had tailwind and we manage with less body work. When collegues got to the finish line, they were really shining! I am sure they are having so much things to tell about their first skating trip on the real lake ice. I am so happy that I was able to share this experience with you! I am sure that I managed to get Sami to hook and he might come back to do nordic skating, at least every now and then.
Agata on the finish line :)
Luk on finish line :)

KD on finish line :)

luisteluterkuin - skating regards,
Katja



 

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Ulkoilemassa

Eilen piti mennä hiihtämään, mutta tuli kävästyä Ideaparkissa, joten se sloti kului siihen. Iltapäivä vietettiin rentojen kutsujen merkeissä Kangasalla, jonne olikin älyttömän liukkaat tiet ajella. Ja ilta sujahti pimeäksi joten ulkoilut jäi tekemättä lauantaille. Tänään lähdettiin kuitenkin kokeileen miltä se lähijärven ympärihiihto vapaalla tyylillä tuntuisi. Tarkoitus oli lähteä ihan rauhassa liikkeelle, ilma oli kaunis aurinkoinen ja pakkasta n. 5 astetta. Mulla oli lihasmuistissa vielä retkiluistelun vaivattomuus ja polkasin matkaan samalla ajatuksella. Samalla liu'ulla ja ilmeisesti samalla intensiteetillä.

Ensimmäiset 2 kilometriä meni putkeen ilman että tarvitsi pysähtyä tasottamaan sykettä. Siinä kohtaa kun pysähdyin etsin katseellani järven jäältä että mihinkäs se hiihtokaveri jäi. Sieltähän se perästä tuli ja valitteli että lähdin turhan kovaa matkaan, siihen kohtaan aikaa oli kuulemma kulunut 12 minuuttia, itse en tarkastanut Sports Trackeria enkä sykemittaria. Joo, sykkeet nousi turhan korkealle, toisaalta yritin pitää tasasen vauhdin kun olin lähtenyt. Matka eteni turvallisesti Mogrenin tekniikalla, tarkoituksella tähdäten työnnön vasemmalle potkulle. Minulle se luontaisempi puoli tuntuu olevan oikea ja sen vuoksi tarkoituksellisesti yritin harjoituttaa myös vasenta puolta. Niin ne ammattilaisetkin kuulemma tekevät, harjoittavat heikompaa puolta olikohan 60 % treeneistä.

Mun viimemetrien tyyliä, riittävän kaukaa otettuna ei näy ees oudot asennot :)
Sukset oli käyneet voitelugurulla kylässä ja pohjaan oli niitattu tosiaan parafiinit, mutta joku tökki. En tiedä oliko ne minun omat jalat, mitkä oli vielä alkuviikon flunssasta vajaakuntoiset vai missä oli vika, mutta liuku tökki. Alkuun taas säären etuosa tuli hyvinkin ikävälle tuntumalle, muita tuntemuksia ei kehossa ehtinyt tulemaan hiihdon aikana. Tai toki, kyllähän tuli nautittua tuosta jännästä valoilmiöstä, uskokaa tai älkää, kevät sieltä on tulossa :) Linnut liversi jo siihen malliin että ihan kuin olisi ollut jo maaliskuun iltapäivä.

Valkeakosken kaupungin liikuntatoimi on ilmoittanut Lotilan järven ympäri kulkevan hiihtolenkin mitaksi 5.4 km. Isäntä on saanut omalla Sports Trackerilla mitaksi kaksi kertaa 5.1 km ja kaksi kertaa 5.3 km - ja vaikka hiihdetään tasan sama reitti minun mittari näytti 5.5 km. Noh, eihän se toki niin tarkkaa ole. Aikaa meni lopulta 39 minuuttia. Ensimmäisen pysähdyksen jälkeen pysähdyksiä rupesi tulemaan useammin ja useammin. Noh, ehkä joku päivä. Keskisykkeet oli tosiaan lenkillä 160 ja maksimit 177, ei mennyt niin kun olin suunnitellut. Lisäksi hiljaa hiihtäminen on älyttömän vaikeeta, tasapainon kanssa tulee ihan extrahaastetta...

Kotiin päästyämme huomasin että pohkeet oli vetänyt ihan jökkiin hiihdon aikana. Pitää oikein pohtia tätä miksi näin. Viikko sitten kun oltiin retkiluistelemassa niin 25 km ei aiheuttanut pohkeisiin suurempia tuntemuksia. Jotain outoa tässä nyt on. Sen lisäksi hiihtosukat oli karannut multa johonkin pyykin syövereihin, joten hiihdin tavallisilla sukilla ja tässä tulee kliimaksi, varpaat alkoivat muuttumaan tunnottomaksi vasta ihan viimeisillä sadoilla metreillä. Onko sattumaa sekä tuo että pohkeet jumittuivat ja että minulla ei ollut tukevia hiihtosukkia? Entäs se, että minulla oli tavalliset puuvillasukat ja silti varpaat rupesi osoittamaan puutumisreaktiota ihan loppumetreillä? En tiedä, mutta pian pitäisi tietää. Jos meinaan ostaa retkiluistimet luistelumonoihin pitäisi varmistua että pystyn niillä luistelemaan ilman että varpaat muuttuu tunnottomiksi tai jäätyy... Ensi viikolla toivottavasti pääsen bikini-baariin katsomaan mitä Hiking Travelilla on tarjolla myytäväksi.

Kartta Rapolan muinaismuistoalueelta.
Mulla on ollut kova hinku päästä Rapolan harjulle lumikenkäilemään, käytiin tsekkaamassa myös se tänään iltapäivällä. Etenemistahti ei ollut päätä huimaava mittariston mukaan, mutta minulle se oli sopiva. 40 minuutissa pyörittiin 1.3 km harjua ylös ja alas. Välillä jopa pyllyllä liukuen. Joka tapauksessa oli jylhää maisemaa, ihanaa puhdasta, raikasta ilmaa sekä tietty parasta seuraa oman aviomiehen matkassa :)

Jylhää maisemaa.



Rauhallisella lumikenkäilyllä ehtii katsoa luonnon ihmeitä, kuten oudosti kasvavaa puuta.
Tai jonkun pienen otuksen jättämiä jälkiä...
Mulla alkaa olemaan PT-putki loppusuoralla. Ensi viikonloppuna on 5. lähijakso edessä ja sen jälkeen kuukauden päsätä 6. lähijakso ja loppukokeet. Jaiks! Valmistautumistahan on tehty pitkin matkaa, tällä viikolla tuli kertailtua lihaksistoa uudestaan mm. lataamalla Windows-puhelimeen uuden softan Visual Anatomy Lite. Ilmaisversiossa on jo mahdollista tutustua melkoiseen tietomäärään lihaksiin, luihin, verenkiertoon jne... Parasta, että siinä on myös kyselymoodi eli voin tentata itseäni osoittamalla lihasta ja miettimällä mikä se on ja katsoa vastauksen vasta sitten. Tekniikka <3

Nyt kun takka loimuaa olohuoneessa taidan kirmata vielä saunaan pyyhkimään ulkoiluhiet ja leffan tuoksut pois. Oli huippu viikonloppu!
 

ulkoiluterkuin,
Katja