Vuoden odotetuin lounas

Vuoden odotetuin lounas on omaat eväät mukaan ja syödään ne kauniissa Pyhäjärven maisemissa matkalla Viikinsaareen. Tästä on tullut nyt jo traditio, tämä on kolmas kesä kun toteutimme tämän lounaan yhdessä ystäväni Tainan kanssa. On ihanan virkistävää katkaista työpäivä kauniissa kesäsäässä nauttien kauniista maisemista, veden liplatuksesta sekä tietysti ihanasta seurasta. Aikasempina vuosina meillä on ollut omat eväät, mutta tänä vuonna sovimme, että minä teen salaatin ja Taina hoitaa jälkiruuan. Matka taittuu Hopealinjojen Tammerkoski-aluksella.

Siellä se häämöttää, Viikinsaari :)

Tavoittelimme pääsyä 11 laivaan, laiva lähtee Laukontorilta aina tasatunnein ja Viikinsaaresta puolelta. Kymmentä minuuttia aiemmin olimme ostamassa lippuja hirveellä tohinalla, koska laivaanhan asteli jo porukkaa! Kääk, mahdutaanko me mukaan ja päästäänkö keulaan ns. parhaille paikoille? No mahduttiin ja ei. Keulassa oli vain yksi istumapaikka jäljellä, joten jäin postaamaan siihen ja Taina metsästämään löytyykö parempaa paikkaa. Ei löytynyt, joten jäätiin siihen ja todettiin että syödään eväät tullessa.

Salaatti: jäävuorisalaattia, jääsalaattia, kurkkua, tomaattia, viinirypäleitä ja fetajuustoa.

Kanat lisättiin salaatin päälle vasta syödessä, jotta salaatti ei nahjuuntuisi. Juomana kivennäisvesi.

Vaikka  tämä oli kolmas kerta lounasristeilyä, olen vasta kerran astunut jalallani Viikinsaareen (viime vuonna) enkä ole kertaakaan varsinaisesti käynyt siellä. Tämä pitää ehdottomasti tänä kesänä muuttaa! Laivamatkan hinta sinänsä on hieman suolainen 11 €/meno-paluu, 20 minuuttia suuntaansa, mutta kyllä sen malttaa mennä kun tietää, ettei sitä joka viikko tee. Itselle tulee todella harvoin tehtyä eväitä mukaan töihin, mutta tämä on ainutlaatuinen tapahtuma, joten aamulla heräsin kuudelta tekemään eväitä matkaa varten. Eipä salaattiin ihmeitä mene aikaa, mutta tässä tilanteessa pitää muistaa ottaa matkalle mukaan ns. kupit ja juomamukit, veitset, haarukat, lusikka, servetit...

Ratinan rantaan on viime vuosina noussut korkeita taloja, niiden ja järven välissä on ihana bolevardi, mitä pitkin on kiva pyöräillä.

Iloiset matkaajat Tammerkoski-aluksen kyydissä.

Matkan aikana on kiva lätistä kuulumisia, mutta myös tarkkailla muita ihmisiä ja maisemia tietysti. Samalle retkelle osui jostain hoitokodista olevia ihmisiä ja oli niin ihanaa kun Pertti oli riemuissaan kun on päässyt retkelle. Tottakai on riemuissaan, minäkin olen! Paluu matkalla mahduimme molemmat istumaan ja aloitimme nauttimaan eväistä. Salaatin pupeltamiseen menee sen verran aikaa, että olimme jo Ratinan rannan kohdilla kun totesimme, että jälkiruuat jääkööt odottamaan maihin syöntiään.

Jälkiruoka: raparperipiirakka ja vanilijakastike - nam.

Taina oli tehnyt meille ihanaa raparperipiirakkaa ja minä napannut kotoa vanilijakastiketta matkaan, tästähän tulikin varsinainen herkutteluhetki. Varsinkin kun viipalepikkuleipiä piti kanssa ottaa mukaan maistettavaksi.

Jälkiruoka part 2: viipalepikkuleipiä.

JackRusselin pentu, kaveri heti ensi silmäyksellä.

Laukontorille palatessamme totesimme, että klo:12 lähtevä laivaan on tulossa väkeä ihan älyttömästi, jatkossakin siis ennemmin 11 laiva kuin 12. Osa matkustajista ei edes mahtuneet laivaan vaan joutuivat jäämään odottamaan seuraavaa laivaa, joka siis tulisi tunnin kuluttua. Me istuuduimme portaille ja käytiin jälkkäreiden kimppuun. Samoilla portailla istui nainen kuka oli nauttimassa kesäpäivästä koiranpentunsa kanssa. Enää en muista koiran nimeä, mutta olikohan se EI :)

Tämmöinen pidennetty lounas lisää työtehoa taatusti, olo oli kuin uudesti syntyneellä kun fillaroin takaisin toimistolle. Parasta hetkessä elämistä, aikaa hyvälle ruualle ja ystävän seurasta nauttimista - kesäpäivä <3

Kiitos Tainalle risteilylounas-seurasta.

risteilyterkuin,
Katja