Supertreenit 2013

Tasan viikko sitten olin juuri palannut kotiin Naantalista Supertreeneistä 2013. Reissu oli ensimmäinen minulle, onneksi minun matkassa mukana oli konkareina Leena, Minna ja Kati neuvomassa ja auttamassa miten toimitaan kaiken hälinän keskellä. Lähdin matkaan ilman ennakko-odotuksia, ehdottomasti paras tapa yleisesti ottaen. Kati nappasi minut kyytiin aamulla vartin yli kuusi ja matka kohti liikunnallista päivää sai alkaa. Menomatkan yksi kohokohdista oli ehdottomasti pellolla juossut peura ja neljä nenää lasissa katsomassa tiukasti peuran etenemistä. Ja aamupala aakkosasemalla, pitää syödä että jaksaa! Perillä oltiin inasen yli ysin, joten ensimmäinen tunti päädyttiin katseleen ja fiilisteleen ja tekeen toimintasuunnitelmaa miten meinataan mennä.

Aamuflow, ois pitänyt hyökätä mukaan, mutta päivän suunnittelu kokemattomalta vei hetken aikaa.

Meidän ainoa yhteinen tunti (tai siis kaikki näytetunnit olivat 45 minuuttisia) oli Fast Fit and Fabulous by Anne-Mari. Tunnin nimen perusteella en osannut arvata mitä sieltä tuleman pitää. Nopeutta, kestävyyttä, lihasvoimaa ja liikkuvuutta samassa paketissa. Tunti oli Elixian näytetunti ja alussa mentiin Armybic-tyyppistä jumppaa ja lopussa oli pilates meets jooga rauhoittumista. Tunti oli hauska ja mukaansa tempaava. Tosin kun salissa on emäntiä se yli 150 kpl:tta niin siinä on tietyissä liikkeissä haasteena että löytää naapurin kantapään omasta naamastaan... jossain kohtaa oli pakko rantautua sivummalle ettei käy näin omalle kohdalle. Salissa oli todella tiivis tunnelma jo heti aamusta, en edes uskalla ajatella mitä siellä oli sen jälkeen tiedossa.

Seuraavana tiedossa olikin toiminnallista lihasvoimaa by Juri Kynnysmaa. Tuntikuvauksen mukaan tunnilla keskityttäisiin keskivartalon hallintaan moninivel-liikkeissä ja kehitetään kestovoimaa. Kolmivarttinen meni iloisesti tehden kiertoharjoitteluperiaatteella erilaisia kyykkyjä. Askelkyykkyjä eteen, askelkyykkyjä taakse, etukyykkyjä, valakyykkyjä, smith-kyykkyjä,  just name it-kyykkyjä. Joo. Ekan stintin jälkeen ajattelin että okei, nyt on keskitytty reiden etuosaan ja pakaraan, tuleeko seuraavana jotain muuta, mutta ei tullut. Ja juu askelkyykkyjen kanssa tuli tehtyä käsipainoilla/levypainolla hauiskääntöä, pystypunnerrusta, ojentajapunnerrusta. Jalat oli kokolailla valmiit tämän treenin -tai kuten ohjaaja mainitsi workshopin- jälkeen. Tämän jälkeen olikin vuorossa pikainen salaattilounas kylpylän puolella. Kananpalojen metsästäminen pasta-paprikasalaatin seasta ;) pakko saada proteiinia!!!

Arvoin viimeiseen asti että menisinkö Fun with Latin music-tunnille by Minna Merilä kylpylän puolelle vai en. Koska olin pakannut uikkeet ja pyyhkeen mukaan päätin että ei se ota jos ei annakkaan. Ei muuta kun kassi niskaan ja suoraan salaatilta suihkun kautta altaaseen. Tunti oli juuri alkanut, mutta pääsin hyvin mukaan. Ensimmäiset biisit olin turhan syvässä vedessä, varsinkin kun minulla ei ollut uimalaseja (ja oli piilarit)... kirmasin matalampaan veteen ja nautin loppuajan. Minulla ei ole valtavasti kokemusta vesijumpista, muutamassa olen käynyt mihin kylpyläkäynnillä on osuttu ja yksi asia minua hämmästyttää. Ohjaaja tekee liikkeet aina niin paljon nopeammin mitä ne on mahdollista tehdä vedessä! Alkuun se ihmetytti tosi paljon, mietin että miten en pysy rytmissä, noh katoin ympärille ja totesin että okei, se juttu onkin siinä että liikkeitä ei ole mahdollista tehdä niin nopeasti vedessä mitä kuivalla maalla. Ohjaaja oli kyllä älyttömän energinen, iloinen ja mukaansa tempaava ohjaaja, tykkäsin kovasti! Vesijumpasta huomion arvoinen asia on uimapuku, tai bikinit, miten vaan. Itsellä ainakin tuntui että uimapuku ei tue riittävästi "yläkroppaa" jotta myös jumpan jälkeen tuntuisi miellyttävältä. En usko että myöskään bikinit olisi tähän auttanut, ehkä vesijumppa vaan ei ole minulle tai sitten pitäisi olla erilliset vesijumpparintaliivit. Tunnin jälkeen juoksujalkaa suihkuun, kuivaan ja kohti seuraava jumppaa mikä alkoikin taas 15 minuutin kuluessa.

Seuraava tunti olikin arvoitus... menisinkö luennolle Sata syytä syödä by Hanna Partanen, Syvävenyttelyyn by Sanni Zenger mutta ainakaan en menisi Body Combattiin by Mika Kankainen. No niinhän siinä aina käy kun ajattelee että sinne BC:han minä päädyin. Huidoin ekat 20 minuuttia kun hullu, olihan tämä tavallaan BC neitsyys mikä tässä meni, sen jälkeen totesin että olkapäät on tuskissaan edellisen päivän puuhumpasta ja jokainen hyppy tuntuu kuin joku yrittäisi hakata rintoja suorilla oikeilla että eiköhän tämä nyt riitäkkin. Siirryin siis katsomon puolelle katselemaan menoa ja meininkiä. Tunti oli taatusti upea lajista pitävälle! BC:n syvin olemus saa kuitenkin vielä odottaa että löydän sen joku päivä. Päätimme, että tämän tunnin jälkeen meidän autokuntamme kääntää nokan kohti koti-Koskia. Eväs- ja tuotepaketit tiukasti kainaloissa tassutimme autolle väsyneinä ja onnellisina inspiroivasta päivästä. Huikea tapahtuma! Ehdottomasti otan suunnitelmaan myös tulevina vuosina, sillä erotuksella, että ensi kerralla tutustun tarkemmin ohjelmaan ja suunnittelen paremmin mihin tunneille haluan osallistua. Ja jos voin kloonata itseni, sekin on hyvä idea. Sen verran hyviä tunteja Naantalissa oli tarjolla, puhumattakaan luennoista!

LesMills BodyCombat by Mika Kankainen.

Naantali strikes back! Tiistaina Naantali iski takaisin ei ainoastaan pienenä lihasjumina etureisissä vaan älyttömän heikkona olona. Lopulta kesken työpäivää oli vihellettävä peli poikki, mulle nousi kuume. Bussitin itseni kotiin ja lepäsin ja lepäsin...illalla mittari näyttikin jo 39 astetta kuumetta. Ei voi olla todellista :( Perjantaina olisi kahvakuulalisenssikoe. Joten tavoitteena pikainen paraneminen. Ainoastaan tauti ei jakanut samaa ajatusta paranemisprosessista, perjantai aamu jatkui kuumeella edelleen (niin kuin edellisetkin päivät). Tätä kirjoittaessa, mulla on ollut ensimmäinen kuumeeton päivä tänään sunnuntaina. Huominen on vielä sairaslomaa ja sitten alkaa talviloma! Ollaan kuulolla.

Tässä kuvaa eväs- ja tuotepaketti "pöydästä". Jono siis kulki eteenpäin pöydän viertä ja neidit tiputtivat jokaista tuotetta kassiin. Myös kassit saatiin linjastosta.

paranemis- ja supertreeni terveisin,
Katja

Kaupissa hiihtämässä

Eilen keskiviikkona kävin pitkästä aikaa hiihtämässä vapaalla hiihtotavalla Tampereen Kaupissa. Minulla oli pari tuntia aikaa töiden ja kertaussession välissä, joten ei muuta kun kamat niskaan ja ladulle. Lähdin varovasti liikkeelle, vasemman monon saaminen siteeseen tuntuu olevan henkimaailman juttuja ja se onnistui jo viidennen minuutin kohdalla ;) Yritin lähteä varoen liikenteeseen jotta jaksaisin hiihtää aina Niihaman majalle asti. Jäällä menon jälkeen oli aika jännää lähteä maastoon missä on ylä- ja alamäkiä. Vaikka tykkään älyttömästi laskettelemisesta ja vauhdin hurmasta täytyy todeta että tavalliset sukset jalassa jännittää melkosen paljon tulla vauhdikasta mäkeä alas. Mutkassa tulee mieleen, että kunhan nyt vaan joku kevyempi yksilö ei olisi mutkan takana etenemässä hitaampaa vauhtia ja ettei tulisi törmäystä. Yhden tapauksen ohitin alamäessä! Ja SportsTrackerin mukaan maksimi vauhti oli 33 km/h:ssa ja voin kertoa että se ei tullut tasasella hiihtäessä.

Olen hiihtänyt vain kerran aikasemmin Niihaman majalle, joten en täysin muistanut maamerkkejä mistä on mikäkin matka. Muistelin että ajotie ylitettiin kolmeen kertaan ja että matka on noin 4 km suuntaansa. Eka kyltti tuli vastaan kun olin hiihtänyt 2.3 km, hei nyt ollaan jo yli puolen välin ja en ole vielä pysähtynyt lepäämään. Mahtavaa! Sykkeet nyt tietysti oli turhan korkeat, mutta ei niin korkeat etten olisi pystynyt etenemään. Matkan varrella kiinnitin huomiota että retkiluistelu on hionut myös hiihtotekniikkaani. Pysyin Mogren-tyylissä lähes koko ajan. Ainoastaan ylämäkeen vaihdoin kuokalle ja takasin tullessa yhdessä tosi pitkässä ylämäessä jopa ankalle. Mutta se oppi, huomasin että kuokassa ja ankassa sain keskitettyä lantiota suuntaamaan liukuvalle sukselle enemmän ja se teki hiihdosta helpomman. Jee!

Mun luistelusukset ja -sauvat <3

Ostin Niihaman majalta lämpimän mehun ja jäin juomaan sitä ulos. Koska itse hikoilen liikkuessani ihan reilusti valitsin ennemmin ulkotilan kuin että menen sisälle ja riisun ja kylmetyn joko paikallaan istuessani tai viimeistään takaisin pihalle tultaessa. Viime kerralla jo kiinnitin huomiota että myös ladun varressa on termoskannussa mehua, lisäksi vieressä on pahvimukeja, kyltti 1.50 € sekä pieni raha-astia mihin rahat voi sujauttaa. Niihaman majan henkilökunta kertoi että termoskannu on ladun varressa myös majan mennessä illalla kiinni klo:20 ja palvelee siinä niin kauan kuin mehua riittää. Tämä siis toimii vielä nykyaikanakin. Myyjä kertoi että myös rahat säilyy astiassa (ja ilmeisesti siihen maksetaan myös kun mehua ostetaankin). Aivan huikeeta toimintaa. Toivotaan että jatkossakin mehutarjoilu on ja pysyy asianmukaisesti ladun varressa.

Niihaman majan tunnelmalliset telttaparkit.

Mehutauon jälkeen olikin aika lähteä takaisin päin. Loppumatkasta tullut varpaiden jäätymistunne oli lyhyen jaloittelun myötä kadonnut. Koska jäätymistä ei tule luistelussa uskon, että on vielä joku pieni juttu mitä pitäisi tehdä/lämmitellä ennen hiihtoa ettei sitä tulisi hiihtäessä. Tällä hetkellä en käytä enää hiihtosukkaa, missä siis on kompressio. Kokeilun vuoksi jätin sen kotiin ja pitäydyin tavallisessa puuvillasukassa ja ehkä se on yksi syy tuohon jäätymis/puutumisasiaan. Matka kohti Kauppia alkaakin melkoisella ylämäellä - puuuuuuuh! Tässä mäessä oli pakko ottaa ankka-tyyli käyttöön ja mäen päällä oli pakko puhaltaa hetken aikaa sykkeitä alas. Uskon, että juuri tässä kohtaa kellotin matkan maksimisykkeen 178. Takasin tullessa käytin ehkä enemmän tasatyöntöä perinteisen ladulla, mutta kyllä minä siellä vapaatakin pistelin menemään. Matka meni yllättävän nopeasti takaisin päin, miten se onkaan aina mahdollista että kotiin päin matka taittuu nopeammin?

Retken yhteenveto SportsTrackerin mukaa 9 km, maksimivauhti 33 km/h ja keskivauhti 8,7 km/h. Sykemittarin mukaan yhteiskulutus yli 700 kcal, keskisyke 152 ja maksimi 178. Sanotaan nyt vaikka näin että ei tämä lenkki peruskestävyyttä kehittänyt. Jokatapauksessa oli mukavaa hiihtää itsekseen omaan tahtiin, kuunnella hiljaisuutta ja katsella metsäisiä maisemia.

Lenkin jälkeen olikin vuorossa tankkaustreeni, meitä oli jämäkkä 8 hengen porukka kokoontumassa kertaamaan yhdessä tulevaa lisenssikoetta varten. Kertasimme METtejä, lihaksia, liikeanalyysejä sekä muita mieltä askarruttavia asioita. Ryhmäopiskelusta kyllä saa älyttömästi voimaa, sitä mitä ei itse muista, toinen muistaa. Itseopiskelu jatkuu meillä kaikilla taatusti vielä kotona ja innolla odotan seuraavaa tankkaustreeniä.

kuntoiluterveisin,
Katja

Nuha pitkästä ilosta

Minulle tuli flunssanpoikanen muistoksi ihanasta retkiluistelusta Rantasalmella. Sen vuoksi eilinen kuulatunti ja venyttely jäi pitämättä ja sen vuoksi minulla on tänään aikaa kirjoitaa blogiin. Rankka urheilusuoritus heikentää tilapäisesti ihmisen vastustuskykyä. Minulle kun oli perjantaina salaa hiipinyt kaktus kurkkuun ja matka Valkeakoskelta Sulkavalle sujuikin munkkipastilleja syöden sekä jännittäen näinköhän jää luistelut väliin. Käly tarjosi naista väkevämmän suunhuuhtelun perjantai-iltana (kyllä, kurlasin vodkalla ja yök se maistui pahalle) ja lauantaina kurkku ei ollutkaan niin kipeä joten onneksi päästiin luistelemaan.

Kuten edellisessä postauksessa jo aavistelin, meidän perheyhteisö hurahti retkiluisteluun siihen malliin että nyt on kurkittu terien ostoa omiin luistelumonoihin... Jos teillä on tietoa mistä saisi edullisesti retkiluisteluteriä, niin vinkatkaa ihmeessä! Itse olen vielä kahden vaiheella haluanko omani vaelluskenkiin vai luistelumonoihini. En nimittäin ole täysin varma onko luistelumononi täydelliset. Näillä muutamilla lyhyillä hiihtolenkeillä varpaani ovat olleet kylmissään. Pelkään pahoin, että monot pitäisi olla aivastuksen verran suuremmat. Muistissani on kuitenkin nuo minun välikelinmonot mitkä taas on ollut aavistuksen turhan isot ja sen vuoksi ne aiheuttaa minulle joka kerta rakot. Täytyy kokeilla vielä muutama kerta ennen kuin teen päätöksen.

Mietin edellisen postauksen jälkeen kenelle suosittelisin retkiluistelua ja en oikeastaan löytänyt ketään tai mitään kenelle en sitä suosittelisi. Retkiluistelu on mukavaa ulkoilua ja yhdessäoloa vaikka koko perheelle! Ainakin Rantasalmella oli myös koiria mukana. Itse en uskaltaisi antaa koiran vetää minua, pelkäisin että vauhti nousisi liian isoksi, mutta saisihan koiraa pitää pitkässä flexissä. Retkiluistelu on loistavaa tekniikkakoulutusta ajatellen luisteluhiihtoa. Koin ahaa-elämyksiä kun annoin luistimen vaan liukua jäällä että ai niin tältä sen kuuluisi tuntua (tai ainakin muistuttaa) myös ladulla mennessä. Sen vuoksi polte ladulle on nyt kuumempi kuin aikoihin! Tekisi niin mieli mennä koittamaan saanko sen idean luistinradalta siirrettyä myös hiihtoladulle. Joten sovitaanko nyt, että flunssa katoaa tänä iltana mun kropastani, kiitos!

Meillä isäntä varustautui tähän flunssan katoamiseen ja antoi meidän luistelusukset voideltavaksi yhdelle voitelu-Gurulle Valkeakoskella. Guru on ehkä yli 70 vuotias ja hoitaa edelleen paikallisen hiihtoseuran suksia sekä siinä sivussa myös meidän tavan tallaajien suksia. Minun suksillani on hiihdetty alle 30 km tänä vuonna ja siitä huolimatta Gurun palaute oli, että sukseni on hiihdetty kuiviksi. Tarkoittaen, että minun olisi pitänyt joka kerta sivellä pikavoidetta suksen pohjaan kun lähden liikkeelle. Minä, joka en ole voidellut tosiaan niitä välikelinsuksiani varmaan viimeiseen kolmeen vuoteen, voin kertoa ettei tullut mieleenikään että suksia pitäisi useammin huoltaa. Joka tapauksessa Guru laittoi meidän suksen pohjiin parafiinit ja kehoitti katsomaan jatkossa kun hiihdän että jos tulee harmaata suksen pohjaan se tarkoittaa sitä, että pitäisi harjata suksen pohja kevyesti. Sitten kun harmaata tulee toisen kerran, suksi on syytä viedä uudelleen voideltavaksi parafiinillä.

Hyvät ja selkeät neuvot. Nyt vaan sitten vielä muisteleen että laitetaanko parafiinin päälle vielä jotain luistovoidetta? Guru suhtautui melko nihkeästi pikaluistovoiteeseen. Totesi, että sillä hiihtää 5-10 km, mutta sen jälkeen pikaluisto on jo kadonnut pohjasta. Meillä isäntä onkin tämän huomannut, itse ilmeisesti vedän sen verta fiiliksissä etten ole huomannut itse mitään :D Minulla olisi ollut mahdollista osallistua suksien voitelukurssille, valitettavasti päivä ei sopinut minulle, joten voitelun salat jäi  nyt saamatta tällä kertaa. Tosin olen kyllä kertaalleen ollut voitelukurssilla, silloin voideltiin laskettelusuksia ja -lautoja. Ja ainoat mitä pohjaan laitettiin oli parafiiniä ja sitä siis useampi kerros (näin ainakin muistan). Eipä siinä, toivotaan nautinnollisia ulkoilukelejä, jotta päästään taas nauttimaan raittiista ilmasta viimeistään viikonloppuna.

Ai niin, lukuisat kahvakuula tuurailut mahdollistivat minun ilmoittautumaan kahvakuulaohjaaja koulutukseen maaliskuussa. Tule sinäkin mukaan, kahvakuulamies laittaa meidät ruotuun :D

positiivisin flunssannujerrusterveisin,
Katja

Maalla on mukavaa!

Olen aivan täpinöissäni! Ei, se ei johdu jouluaatosta vaikka sekin toki mukavaa on. Vaan toissailtaisesta retkestä yhdessä rakkaan kälyn kanssa. Olimme vierailulla kälyn perheen luona Sulkavalla ja siellä maaseudulla jossa katulamput on useamman kilometrin päässä heidän kotoaan. Siellä koulumatkalla lapset voivat nähdä karhuja (ei tosin talviaikaan) ja siitä ei ole huolissaan muut kuin lasten vanhemmat. Heillä voi käydä kesälläkin valoisaan päivänaikaan uimassa nakuna tai talvella mennä pyörimään lumihankeen ilman että naapurit on nenä kiinni ikkunassa.

20 asteen pakkasessa jäälyhdyt syntyvät nopeasti. Ja kyllä ne on kauniita <3

No mutta siihen retkeen :) Kävimme ottamassa alkuhien saunaan lumikenkäilyllä. Tämä on ehdottomasti yksi odotetuimmista lajikokeiluista mitä olen halunnut tehdä. Olen kokeillut lumikenkäilyä varmaan joku kymmenen vuotta sitten, mutta silloin oli lunta niin vähän etten oikein ymmärtänyt koko ideaa. Nyt Sulkavalla oli tosiaan lunta riittävän paljon että lumikenkäily oli äärimmäisen miellyttävää. Pimeä kun alkaa tulemaan jo kahden jälkeen iltapäivällä voin todeta että ulkona liikkuminen on todellakin asennekysymys heidän suunnallaan. Onneksi tässä perheessä siihen kannustetaan kaikin muodoin. Joten ei muuta kun otsalamppu päähän, lumikengät jalkaan ja sauvat käteen ja ei kun metsään ja pellolle tarpomaan. Metsässä ei juurikaan menty kuin hetken aikaa koska myrsky oli tiputellut oksia niin paljon, että kenkä saattoi jäädä niihin helposti kiinni (ja jos joku on mahdollista niin tottakai se minun lumikenkäni jäi kiinni maassa olevaan oksaan). Oikastiin metsän lävitse ja jatkettiin matkaa pelloille tassuttelemaan hiljakseltaan.

Onpa mukavaa, tämä siis lenkin jälkeinen kuva kuten huurasta ja punaisista poskista voi päätellä.

Lumikenkäily otti ainakin minulla päivän autossa istuneella erityisesti reiden etuosaan, käly kehui että siihen tottuu nopeasti, hänellä ei enää tullut tuntemuksia reisiin. Mutta kehui kenkäilyn nostavan jopa 30 asteen pakkasessa lämmön päälle sopivasti, hiihtoa ei kuulemma niillä asteilla enää voi tehdä, mutta lumikenkäilyä kyllä voi. Niin - mitä minä sanoinkaan siitä asenteesta :) Itse olen sitä mallia että hiki tulee liikkuessa aina, joten vaikka pakkasta oli lähes 20 astetta lähdin rohkeasti ohuella pipolla liikkeelle - onneksi. Ei mennyt aikaakaan kun naama oli punainen lämmöstä sekä hiki valui ohuenkin pipon alla :) Pyörähdimme noin tunnin lenkin ja päädyimme sen jälkeen saunaan pesulle sekä kieriskelemään lumihangessa. Sykemittaria en ole tämän vuoden aikana käyttänyt juuri lainkaan - lähinnä sen vuoksi kun tuli palautetta etten voi tehdä enää mitään ilman sykemittaria... kyllä voin! Mutta kieltämättä sykevyö antaa hyvää palautetta siitä missä mennään. Saman treenin tekeminen, onko sykkeet vielä samat vai voisiko hieman kiristää? Noh - uskon, että pääsen pian uudestaan lumikenkäilemään... joulupukilla näyttää olevan sen muotoinen paketti että meinaan pyörtyväni onnesta, uskon että siellä saattaisi lymyillä lumikengät :) Noh, se jää nähtäväksi...

Tässä maisemia jäältä auringonlaskuun, kello oli noin kahden pintaan...22.12.2012

Tietysti aina kun on kylässä oma arkinen puherrus kotona on pois, niin ehtii tekemään asioita mitä kotona estää ehkä takan lämmitys, ruuan teko, siivoaminen jne. Joten kävimme tosiaan ulkoilemassa Sulkavalla paljon enemmänkin. Isäntäperhe oli kolanneet lapsille luistelurataa heidän lähirannalle. Kävimme kairailemassa reikiä jäähän, jotta jääpeitteestä tulisi tasaisempi ja tietysti kolaamassa rataa auki kun tuuli oli tuiskuttanut lunta takaisin jäälle. Meillä ei ollut luistimia tällä kertaa matkassa mukana, mutta ensi kerralla ne on taatusti matkassa. Itselläni on sekä hokkarit että kaunokit, viimeksi olen luistellut hokkareilla... ja terästä, ei ole mitään käryä, voi olla että on kesäterässä, tai sitten ei. Tässä myös odotusmomenttia siihen seuraavaan lajikokeiluun - retkiluisteluun. Rantasalmi sijaitsee aivan Sulkavan vieressä ja siellä on kuulemma Suomen parhaiten hoidettu retkiluistelurata, toivottavasti pääsemme testaamaan sen seuraavalla visiitillä.

Tässä samaan aikaan otettuna kuva toiseen suuntaan, kohti aurattua luistinrataa. Taaimmaiselle on kairattu reiät ja tehty ensimmäinen kokeilu luonnon jään parantamiselle.

Siihen asti, oikein nautinnollista joulua! Viettäkää aikaa läheistenne kanssa tehden itsellenne mukavia asioita. Välttäkää tekemästä niitä asioita mitä on muka pakko tehdä, nauttikaa tästä hetkestä, tunnelmasta ja mahdollisuudesta.

*EDIT: Lumikengät tuli <3 *

jouluterveisin,
Katja