Lisenssoitu kahvakuulaohjaaja valmiina palvelukseenne!

Minun kahvakuulaohjaaja lisenssitodistus saapui viime viikolla postissa. Huhtikuun lopulla kävin suorittamassa lisenssiosuuden Kahvakuulamiehen koulutuksessa Jyväskylän Graniitissa. Matka lisenssoiduksi kuulaohjaajaksi alkoi jo yli vuosi sitten kun osallistuin Kahvakuula-kouluun Tampereen Varalassa. Yksi asia johti toiseen ja lopputuloksena oli että kurssitoverini loukkaantui kisailussa ja lähdin viemään häntä päivystykseen ja minulta jäi puolet kurssista käymättä. Kahvakuulamies antoi minulle luvan tulla uudelle päivälle jahka minulle ja loukkaantuneelle kurssitoverilleni sopisi. Sovimme Kirsin kanssa uuden päivän toukokuulle, mutta valitettavasti jouduin lähtemään yksin, sillä Kirsin käsi ei ollut vielä kuulailu kunnossa. Näinpä suuntasin Nummelaan suorittamaan kahvakuulakoulun loppuun.

Se oon minä - lisenssoitu kahvakuulaohjaaja :)

Syksyllä aloitin ohjaamaan Haka Gymillä kahvakuulatunteja sekä satunnaisia tuurauskeikkoja Tampereella. Tänä vuonna kuulatunti siirtyi Kerhomajalle, jonka seurauksena muuttui aika ja osallistujamäärä kasvoi. Ihania uusia ja tuttuja kasvoja hymy huulilla joka maanantai, parasta! Sen lisäksi kahvakuulatuntini muuttui kolmivarttiseksi ja perään lisättiin venyttelypuolituntinen ja se on ollut oikein toimiva setti. Suurin osa kuulailijoista jää myös venyttelyyn. Palaute on ollut huikeaa. Ohjaajalla meinaa välillä tulla tippa linssiin kun kiitoksia tulee tunnin jälkeen. Tulee toki välillä myös kritiikkiä ja hyvä niin, kehittämistä löytyy taatusti ja kritiikki on yksi tapa parantaa omaa toimintaansa.

Nyt ympyrä tavallaan tuli yhteen virstanpylvääseen kun sain aikataulut osumaan kohdilleen ja sovittua kahvakuulalisenssiosuuden suorittamisesta. Tarkoitus oli mennä maaliskuussa Tampereelle suorittamaan lisenssi ja tottakai silloin tuli maailman isoin flunssa. Lisenssikoe-aamuna minulla oli vajaat 38 astetta kuumetta, ei tarvinnut lähteä. Olin hankkinut 3 harjoitusasiakasta jo kokeeseen ja sitten minun piti perua. Ei auttanut, seuraava siedettävän matkan päässä oleva koulutus oli Jyväskylässä, joten ei kun auton nokka kohti Jyväskylää huhtikuun lopulla, ihanaan joutsenten paluumuuttoaikaan. Parhaimmillaan pellolla näkyi kolmattakymmenettä joutsenta lepäämässä ja sen lisäksi myös kuvaaja-autoja kuvaamassa tien vieressä. Itse en ennättänyt pysähtyä kuvaamaan, joten nyt saatte kuvitella joutsenet valloittamassa keväistä peltoa ihan omissa ajatuksissanne :)

Graniitti olikin hankala paikka löytää. Navigaattori ilmoitti keskellä tietä että olet saapunut määränpäähäsi. Soitto 02:seen ei myöskään vienyt minua perille. Vihdoin äkkäsin jonkun kyltin että Graniitti ja hurautin auton parkkikselle. Pihassa näkyi koulu, joten oli pakko soitella Kahvakuulamiehelle ja kysyä missä te ootte! Graniitti on siis semmonen pommisuojatyyppinen urheilutila, joka on maan alla. Ja jonne minäkin kyllä löysin, maalaisena.

Alkuun ohjailtiin toisiamme, käytiin lävitse tuotteistamista sekä oman palvelun kehittämistä. Minulla oli aivan ihana pari, kenen kanssa oli huippua keskustella ja vaihtaa ajatuksia omista näkökulmistani. Lämmin kiitos näin virtuaalisesti jälkeenpäinkin <3 Lisäksi meitä tulevia ohjaajia kävi ohjaamassa jonkun tuleva aviomies, tässä hieman kuvaa polttarisankarista.

Jonkun tuleva aviomies :)

Päivän yksi kohokohta oli harjoitusasiakkaat, keille meidän piti ohjata yhdessä parin kanssa meille annetut harjoitteet. Meille osui kohdille yhdenkäden etuheilautus, rinnalleveto, vauhtipunnerrus sekä työntö jos aika riittää. Aikaa oli 15 minuuttia/ryhmä. Koska meillä ei ollut älyttömästi aikaa suunnitella kumpi sanoo mitäkin niin tilanne meni aikalailla luovimalla. Huomasin, kuinka olen tottunut itse kantamaan vastuun ohjauksesta, joten suun vuoron antaminen parille oli hieman haastavaa. Neljästä ryhmästä ainoastaan yhden kanssa pääsimme työntöön asti, muiden kanssa jäätiin vauhtipunnerrukseen. Saimme kuitenkin sisällytettyä 15 minuuttiin harjoitteita asiakkaille sekä tekniikka opastusta mielestäni oikein hyvässä suhteessa. Ohjauksen jälkeen ohjattavat antoivat palautetta ja välittömästi saimme uuden ryhmän ohjattavaksi. Kahvakuulamies kiersi jokaisen ryhmän luona tekemässä havaintoja ja antamassa kommentteja. Kahvakuulamiehen kommentti minulle oli, eikö olekkin vaikeaa olla hiljaa - hänenkin on.

Kahvakuulamies, jonkun tuleva aviomies sekä kurssilaisia.

Lopuksi vuorossa olikin kirjallinen koe ja sen jälkeen lähtöitkut, onnittelut ja poistuminen kotia kohti. Lopputulos on nyt siis tässä - lisenssitodistus.

Tulen mielelläni pitämään kahvakuulasessioita mm. polttariporukoille, kaveriryhmille, yrityksille - miten vaan! Ota rohkeasti yhteyttä ja pyydä tarjous, uskon, että pääsemme yhteisymmärrykseen.

Antoisia kuulahetkiä,
Katja

Uunituore Personal Trainer ilmoittautuu palvelukseenne

Viimeinen kuukausi on mennyt siivillä. Kuukauteen on mahtunut parin viikon kuulatuntituurauksia, muistamista, ehtimistä ja hataraa päätä. Kaiken huippuna kuitenkin valmistuminen Personal Traineriksi viime viikon perjantaina. Eipä hypitä asioiden edelle, tässä ensin matskua näyttökokeeseen valmistautumisesta. Olimme kertaamassa kurssikavereideni Tuulan ja Sinin kanssa ohjauksia sekä kysymyksiä pari päivää ennen näyttökoetta.

Tuula tekemässä lämmittelyä soutuergometrillä, minä selitän mitkä lihasryhmät työskentelee vetovaiheessa.

Pääsuorittajat, vastasuorittajat sekä avustavat lihasryhmät piti kertoa asiakkaalle lämmittelyn ohessa. Onneksi harjoiteltiin, ensimmäiset kerrat tuntui nimittäin todella luonnottomilta selityksiltä.

Minä ja suorin jaloin maastaveto. Huom. pehmeät polvet, tärkeä varsinkin yliliikkuvaisuuteen taipuvilla ihmisillä.

 

Sini kuntopyörällä, minä ja Tuula selittämässä mitkä lihakset työskentelevät missäkin vaiheessa.

Näiden lisäksi oli muitakin ennakkokysymyksiä, joista valittiin näyttökokeeseen sokkona yksi, joka piti suorittaa pareittain. Minulle napsahti kertoa asiakkaalle mitä eroa on alkulämmittelyllä, lämmittelysarjoilla sekä loppuverryttelyllä. Sain parikseni näyttöön Tiinan, jonka kanssa meillä oli todella kiva hetki :) Istuimme penkeillä ja meillä oli tiivis tuijotus samalla kun selitin pääkohdat Tiinalle. Lopuksi kertasimme vielä ja varmistin, että "asiakas" oli ymmärtänyt erot. Näytön lopuksi sain palautteen näytön valvojalta Mikaelilta, että näyttö sujui oikein hyvin. Mikael kyseli vielä muutaman lisäkysymyksen minulta ja varmisti, että olin kartalla kokonaisuudessa enkä ainoastaan tässä kysymyksessä.

Olen niin tyytyväinen suoritukseeni, varsinkin kun oma näyttöni oli joukon viimeisenä. Koko muu porukka oli ehtinyt antamaan jo näytöt, ihmisiä tuli ja meni kokoustilaan ja kertoi miten heillä oli näytöt sujuneet. Itse onnistuin sulkemaan jännityksen pois melko hyvin, näytön alkuhetkillä jännitti, mutta muutaman lauseen jälkeen rentouduin olemaan oma itseni. Ainoa asia mikä nauratti läpi näytön oli tuijotus Tiinan kanssa, ainakaan kontaktista ei voitu siis moittia :) Tiina oli kiinnittänyt samaan asiaan huomion ja sillekkös me naurettiin koko loppuviikonloppu.

Kirjallisen kokeen suoritin viime perjantaina ja läpi meni! Päästäkseen läpi, pitää 60:stä kysymyksestä saada oikein 75%. Aikaa kokeen suorittamiseen on 60 minuttia ja koe suoritetaan netin välityksellä monivalintatehtävinä. Koe ei ollut läpihuutojuttu, osa kysymyksistä oli melko erikoisia että joutui miettimään mitä tässä nyt haetaan takaa. Mutta näinhän se pitää ollakkin jos halutaan karsia jyvät akanoista. Nyt siis harjoitusasiakasraportti on hyväksytty, näyttö hyväksytty ja teoriakoe hyväksytty, joten olen nyt valmis Personal Trainer koulutukseltani. Kyllä, matka on vasta alussa, mutta tarvittavat pohjatiedot on nyt kasassa.

Koulutettu PT by Trainer4You

Trainer4You saavutti myös EFHA:n akkredoinnin, lue lisää täältä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että voin harjoittaa ammattiani myös ulkomailla, missä Personal Trainer-nimike on usein suojattu, toisin kuin Suomessa.

Meidän PT jengiä kurssin päättäjäisistä. Suurin osa paikalla, osa ei valitettavasti päässeet mukaan.

Mitä siis tästä eteenpäin? Minulla on muutamia asiakaspaikkoja vapaana, jos haluat saada itsesi parempaan kuntoon, ota ihmeessä yhteyttä ja katsotaan mitä voimme tehdä. Autan sinua saavuttamaan tavoitteesi!

intoa puhkuvin terveisin,
personal trainer
Katja

Nuha pitkästä ilosta

Minulle tuli flunssanpoikanen muistoksi ihanasta retkiluistelusta Rantasalmella. Sen vuoksi eilinen kuulatunti ja venyttely jäi pitämättä ja sen vuoksi minulla on tänään aikaa kirjoitaa blogiin. Rankka urheilusuoritus heikentää tilapäisesti ihmisen vastustuskykyä. Minulle kun oli perjantaina salaa hiipinyt kaktus kurkkuun ja matka Valkeakoskelta Sulkavalle sujuikin munkkipastilleja syöden sekä jännittäen näinköhän jää luistelut väliin. Käly tarjosi naista väkevämmän suunhuuhtelun perjantai-iltana (kyllä, kurlasin vodkalla ja yök se maistui pahalle) ja lauantaina kurkku ei ollutkaan niin kipeä joten onneksi päästiin luistelemaan.

Kuten edellisessä postauksessa jo aavistelin, meidän perheyhteisö hurahti retkiluisteluun siihen malliin että nyt on kurkittu terien ostoa omiin luistelumonoihin... Jos teillä on tietoa mistä saisi edullisesti retkiluisteluteriä, niin vinkatkaa ihmeessä! Itse olen vielä kahden vaiheella haluanko omani vaelluskenkiin vai luistelumonoihini. En nimittäin ole täysin varma onko luistelumononi täydelliset. Näillä muutamilla lyhyillä hiihtolenkeillä varpaani ovat olleet kylmissään. Pelkään pahoin, että monot pitäisi olla aivastuksen verran suuremmat. Muistissani on kuitenkin nuo minun välikelinmonot mitkä taas on ollut aavistuksen turhan isot ja sen vuoksi ne aiheuttaa minulle joka kerta rakot. Täytyy kokeilla vielä muutama kerta ennen kuin teen päätöksen.

Mietin edellisen postauksen jälkeen kenelle suosittelisin retkiluistelua ja en oikeastaan löytänyt ketään tai mitään kenelle en sitä suosittelisi. Retkiluistelu on mukavaa ulkoilua ja yhdessäoloa vaikka koko perheelle! Ainakin Rantasalmella oli myös koiria mukana. Itse en uskaltaisi antaa koiran vetää minua, pelkäisin että vauhti nousisi liian isoksi, mutta saisihan koiraa pitää pitkässä flexissä. Retkiluistelu on loistavaa tekniikkakoulutusta ajatellen luisteluhiihtoa. Koin ahaa-elämyksiä kun annoin luistimen vaan liukua jäällä että ai niin tältä sen kuuluisi tuntua (tai ainakin muistuttaa) myös ladulla mennessä. Sen vuoksi polte ladulle on nyt kuumempi kuin aikoihin! Tekisi niin mieli mennä koittamaan saanko sen idean luistinradalta siirrettyä myös hiihtoladulle. Joten sovitaanko nyt, että flunssa katoaa tänä iltana mun kropastani, kiitos!

Meillä isäntä varustautui tähän flunssan katoamiseen ja antoi meidän luistelusukset voideltavaksi yhdelle voitelu-Gurulle Valkeakoskella. Guru on ehkä yli 70 vuotias ja hoitaa edelleen paikallisen hiihtoseuran suksia sekä siinä sivussa myös meidän tavan tallaajien suksia. Minun suksillani on hiihdetty alle 30 km tänä vuonna ja siitä huolimatta Gurun palaute oli, että sukseni on hiihdetty kuiviksi. Tarkoittaen, että minun olisi pitänyt joka kerta sivellä pikavoidetta suksen pohjaan kun lähden liikkeelle. Minä, joka en ole voidellut tosiaan niitä välikelinsuksiani varmaan viimeiseen kolmeen vuoteen, voin kertoa ettei tullut mieleenikään että suksia pitäisi useammin huoltaa. Joka tapauksessa Guru laittoi meidän suksen pohjiin parafiinit ja kehoitti katsomaan jatkossa kun hiihdän että jos tulee harmaata suksen pohjaan se tarkoittaa sitä, että pitäisi harjata suksen pohja kevyesti. Sitten kun harmaata tulee toisen kerran, suksi on syytä viedä uudelleen voideltavaksi parafiinillä.

Hyvät ja selkeät neuvot. Nyt vaan sitten vielä muisteleen että laitetaanko parafiinin päälle vielä jotain luistovoidetta? Guru suhtautui melko nihkeästi pikaluistovoiteeseen. Totesi, että sillä hiihtää 5-10 km, mutta sen jälkeen pikaluisto on jo kadonnut pohjasta. Meillä isäntä onkin tämän huomannut, itse ilmeisesti vedän sen verta fiiliksissä etten ole huomannut itse mitään :D Minulla olisi ollut mahdollista osallistua suksien voitelukurssille, valitettavasti päivä ei sopinut minulle, joten voitelun salat jäi  nyt saamatta tällä kertaa. Tosin olen kyllä kertaalleen ollut voitelukurssilla, silloin voideltiin laskettelusuksia ja -lautoja. Ja ainoat mitä pohjaan laitettiin oli parafiiniä ja sitä siis useampi kerros (näin ainakin muistan). Eipä siinä, toivotaan nautinnollisia ulkoilukelejä, jotta päästään taas nauttimaan raittiista ilmasta viimeistään viikonloppuna.

Ai niin, lukuisat kahvakuula tuurailut mahdollistivat minun ilmoittautumaan kahvakuulaohjaaja koulutukseen maaliskuussa. Tule sinäkin mukaan, kahvakuulamies laittaa meidät ruotuun :D

positiivisin flunssannujerrusterveisin,
Katja

Markkinointia, liikeideaa - tämän viikonlopun koultus

Tämän viikon koulutuksessa käytiin lävitse hieman omaa liikeideaa tai kuvitteellista sellaista. Tiukkaa valmistautumista tulevaa harjoitusasiakasta silmällä pitäen. Vihdoinkin voin hyvällä omalla tunnolla ottaa harjoitusasiakkaan vastaan! Mulle on tullut pari kyselyä jo etukäteen harjoitusasiakkuudesta, joten en ole pahemmin stressannut siitä miten saan hankittua asiakkaita itselleni. Molemmat tyrkyt on tuttujani, joten se vie hieman autentisuutta ohjaustilanteesta, sen vuoksi olen pohtinut pitkään että onko hyvä ottaa vastaan harjoitusasiakkaaksi tuttu henkilö. Molemmat tapaukset ovat kyllä kiinnostavia. Toisen tavoitteena on juosta kesäkuussa ensimmäistä kertaa Tukholman maratoni ja toisen palautua raskaudesta takaisin normaalikuntoon tarkoittaen sekä kuntoa että ulkomuotoa.

Tuo jälkimmäinen tulee varmasti olemaan yksi tyypillisimmistä tapauksista PT uralla, joten mielelläänhän sitä harjoittelisi. Toisaalta, maraton-case taas vie minut epämukavuusalueelle ja taatusti haastaa minut oppimaan älyttömästi uutta. Ja mikäs minua estää ottamasta niitä molempia harjoitusasiakkaiksi? Virallisestihan minulla tulee olemaan yksi, mutta toisaalta jos oma aikatauluni antaa myöden, ehkä voin hyödyntää molemmat oppimiskokemuksena. No - minulla on vielä hetki aikaa pohtia mihin päädyn. Vai voittaako joku kolmas vaihtoehto.

Uskon, että viime vuosina markkinointi on kokenut isoa murrosta. On tullut sosiaalinen media ja blogit ehkä perinteisen median (lehdet, radio, tv) rinnalle. Minun onni on, että sosiaalinen media on minulle tuttua, sekä myöskin vaivatonta. Toistaiseksi PT-hommista minulla ei ole omaa sivustoa facebookissa, mutta PartyLite-profiili minulta toki löytyy. Olen toistaiseksi miettinyt millä nimellä haluan PT-hommia tehdä... minulla on kyllä y-tunnus, mutta eihän semmosta voi käyttää yrityksen nimenä. Pelkkä oma nimi kuullostaa hieman tylsähköltä, joten odotan vielä keksiväni jonkun Katjan Kuulat ja Kynttilät -tapaisen nimen - niin tai sitten en :) Itse haluan pitää blogia omien ajatusteni esiintuontipaikkana, sekä kertoa omista kokemuksista, oppimisesta ja elämästä yleensä. Uskon, että tätä kautta jotkut asiakkaat myös löytävät minut Personal Trainer-palveluita etsiessään. Toimintasäteeni tulee varmasti olemaan pääasiassa Pirkanmaan alueella, mutta ilman muuta myös kauempanakin jos asiakkaan ja minun intressit kohtaavat.

Edelleen jaksan muistella omia opiskeluaikoja jolloin oli helppo nukahtaa kesken tunnin *huoh*. Nyt ei ole puhettakaan. Vaikka perjantait tuleekin itselle melko pitkiä päiviä (aamulla 7 töihin ja illalla 20.30 aikoihin kotiin) niin ei puhettakaan että tunneilla väsyttäisi, päin vastoin. On ihan into piukeena kaikesta uudesta oppimisesta sekä hoksauksista tai ihan vaan ohjaajan kehuista :) Kaikkihan me olemme persoja kehuille, eikö niin?

Nyt jos olet samassa tilanteessa kun minä - ja mietit että joululahjat on vielä hankkimatta, niin mikset lahjoittaisi läheisellesi esimerkiksi lahjakorttia Personal Trainerin kanssa treenaukseen? Ota ihmeessä minuun yhteyttä, laitetaan lahjakortti tulemaan ja sovitaan sitten lahjan saajan kanssa mitä ja millä tavoin treenataan. Autan mielelläsi sinua ja läheistäsi voimaan paremmin myös jatkossa. Näillä ajatuksilla haluan myös muistuttaa - ei ole väliä sillä mitä syöt joulun ja uuden vuoden välillä, vaan sillä mitä syöt uuden vuoden ja joulun välillä :) Uusi elämähän on tunnetusti monella alkamassa tammikuusta, mutta miksei sitä voisi aloittaa jo nyt? Miksi siirtää jotain huomiselle, minkä voi tehdä jo tänään? Minä haluan ainakin nauttia läheisistäni mahdollisimman pitkään ja pysyä terveenä ja haluan auttaa sinua tähän samaan.

Ai niin - onko keltään vielä tullut ärräpäitä lumesta? Minä nautin edelleen, tosin harmittelen että joku toinen on käynyt mun ulkoilmakuntosalilla kun on ehtinyt aiemmin... höh. Ens viikolla taas uudella sykkeellä :)

kuntoilu- ja terveysintoiluterveisin,
Katja 

Kestävyysharjoittelu ja testaus

Viikonloppu vierähti PT2-jaksolla Tampereella. Tämä alkuviikonloppu oli saatu puristettua niin paljon ohjelmaa täyteen, ei ainoastaan koulutuksen osalta vaan muutenkin, että en kerennyt kaikkeen mitä olisin halunnut. Kahvakuulamies piti kuulapuolituntisen Tampereella ja olisi niin mielelläni osallistunut siihen, valitettavasti työ ei antanut periksi, hyvä kun ehdin koulutukseen... Näin oli pakko tyytyä ainoastaan kahvakuulamiehen halaukseen :)

PT2-jaksolla käytiin lävitse kestävyysharjoittelua sekä erilaisia testauksia mitä voidaan asiakkaalle tehdä lähdössä, harjoittelun edetessä jne. Kestävyysharjoittelu ei sinällään ole minulle tuttua missään muodossa. Aiemmin tuli tehtyä pitkiä metsälenkkejä koirien kanssa, mutta kun koirat asuvat 50 km päässä niin ei tule sitäkään enää tehtyä. Ja yksi on kovin tylsää lähtee lenkkeilemään - ainakin pimeässä, valoisassa sekin muuttuu mukavaksi asiaksi. Meidän tiukka kolmikko sai tehtäväksi suunnitella viimeisen kahdeksan viikon harjoittelujakson 38 vuotiaalle miehelle jonka tavoitteena on juosta puolimaraton alle kahteen tuntiin. Kenelläkään meistä ei ollut oikein kestävyysharjoittelutaustaa, yksi oli kyllä juossut pitempiäkin matkoja, mutta ei ollut valtavaa kokemusta aiheesta. Joten aluksi tuntui todella jännittävältä lähteä suunnittelemaan harjoittelua.

En lähde avaamaan vastausta, varsinkin jos joku teistä on aikeissa käydä saman koulutuksen :) mutta kerron meidän ajattelutavan tästä opiskelutapauksesta. Lähdettiin liikkeelle miehen nykyisestä kunnosta, mitä hänen pitää tehdä jotta 21 km taittuu alle kahden tunnin. Juoksuvauhdin on oltava vähintään 10.5 km/h:ssa ja koska maksimisykkeillä ei voi koko aikaa juosta, pitää tuon vauhdin olla 75-85% sykealueen sisällä. Joten peruskuntoa on saatava kasvatettua, samoin tehtävä intervalleja jotta saadaan vauhtia nopeammaksi - siitä se sitten lähtikin. Lähdettiin rakentamaan viimeiset viikot nimenomaa lopusta alkuun päin, valiten ensin teemat mitä missäkin kohtaa tehdään ja sen jälkeen yksittäiset treenit. Viimeset viikot pyhitettiin kevyelle harjoittelulle, mutta kyllä siellä 4-6 viikoilla paahdettiin meneen kovaakin. Oikein tuli itsellekkin kipinä lähteä koittamaan meidän rakentamaa treeniä (mukautettuna tietysti itselleni).

Loppuviimein opittiin tosi paljon tuosta tehtävästä! Olen älyttömän tyytyväinen meidän tiimiin sekä ohjaajaan joka sai valettua meihin tietoa ja luottamusta että kyllä me selvitään. Saatiin kiitosta hyvin valmistetusta ohjelmasta, vaikka oma usko meinasi kyllä matkan varrella loppuakkin. Mieletön tunne kun huomaa oppineensa ja osanneensa vielä soveltaa oppimaansa... Täytyy kiittää vielä tässäkin Siniä mahtavista opeista.

Toinen päivä keskityttiin testauksiin, niin se vaan on, tämänkin PT opiskelijan pitäisi saada pudotettua rasvoja alas ihan reippaastikkin. Eipä tuo valtavana yllätyksenä tullut, jotenkin sen taakse on vaan helppo mennä - on niin stressaava työ ettei pysty keskittymään terveelliseen ruokavalioon. Höpö höpö! Nyt niskasta kiinni, pikkujoulukausi meni omalta osaltani jo ohi (ja mekko mahtui päälle) mutta nyt otetaan tiukka tavoite ostaa pienempi mekko ensi vuodelle! Ei enää lohturuokaa tyylillä palkitsen itseni ihanalla hampurilaisella tai mun on niin kökköfiilis, että on pakko syödä jotain hyvää (lue: epäterveellistä). Lähden liikkeelle perusasioista: ruokailurytmi kuntoon. Kun syödään 3-4 tunnin välein pysyy mieliteot ja annoskoot paremmin kuosissa.

Mun oma normaalirytmi työpäivinä on tällä hetkellä melko kunnossa aina siihen 11 asti (huoh). Joo, aamiainen aamulla, välipala 9:n aikoihin ja lounas 11. Sitten nasahtaa... voipi olla että seuraava ateria on tosiaan seuraavan aamun aamiainen. Nyt vaan niskasta kiinni ja välipalaeväät mukaan töihin! Kun on kutsuille lähtöä suoraan töistä niin sitten toinen ruoka mukaan evääksi töihin (lounaan syön useimmiten ulkona...ehkä siihenkin voisi yrittää edes 1-2 krt/viikossa eväinä). Juu helppohan se on näin suunnitella, katsotaan miten toteutus menee. InBodyn mittaus kertoo karua kieltään, ja kun itse haluan siihen muutosta, niin silloin on toimittava! Ja siirrettävä ne itsestä riippumattomat asiat (työstressi) syinä pois ja tehdä se, mitä itse pystyn tekeen. Joka tapauksessa tämä tuo minulle lisähyvinvointia, mutta myös enemmän kokemusta myös tulevaisuudessa asiakkaiden kanssa. Voin hyvällä omalla tunnolla sanoa tietäväni mitä painonhallinta tuntuu, minkälaisia ajatuksia se herättää kun se putoaa tai ei putoa.

Meillä kaksi opiskelijaa juoksi FirstBeatin juoksutestin matolla, millä mitattiin maksimaalista hapenottokykyä. Muut jaettiin kahteen ryhmään kannustamaan ja tarkkailemaan juoksevia henkilöitä. Piti seurata missä kohtaa alkaa hikeä pukkaamaan ja missä kohtaa ventilointi alkaa olla voimakkaampaa. Samalla seurattiin sykkeitä... Täytyy sanoa, että itse ehdin seurata molempia ja myös kannustaa, tavallaan ihmetytti kun kaikki eivät kannustaneet. Lounaalle lampsiessa yksi kurssitovereistani sanoi että hänelle meinas tulla vedet silmiin kun kannustin testiä tekeviä niin hyvin. Olin otettu, mutta tämä sai minut myös miettimään mitä tosiaan muut olivat tehneet testin aikana. Itse olen tottunut kannustamiseen, joukkueurheilutausta sekä laaja sisaruskatras ovat tuoneet minulle kannustamisen hirmu luontevaksi - ei sitä tarvitse miettiä. Silloin kun toinen juoksee matolla selkeesti äärirajoilla, sillon kannustetaan - Anna mennä, vielä jaksaa! Ehkä hän saa siitä viimesen puristuksen, olisin jo luovuttanut, mutta tsemppi ajoi eteenpäin.

Ei kai tässä - raportoin edistyksistä, nyt meen tekeen aamukaurapuuron pellavansiemenrouheella ja sekaan jogurttia ja marjoja. Sitten onkin muutama hetki aikaa pohtia ensi viikon ateriointia, suunnitelmallisuus on kaiken a ja o! Jos lähtee ilman suunnitelmaa liikkeelle päätyy ennemmin tai myöhemmin sinne hampparille.

ravintoterveisin,
Katja 

Uutta oppimassa

Meillä oli lähijakso nyt perjantaina ja lauantaina. Sai nähdä kuukauden tauon jälkeen tuttuja, ihania tulevia PT-kollegoita, puhumattakaan siitä valtavasti tietomäärästä minkä kouluttaja Mikko Paunonen meille päähän takoi. Musta on niin upeeta kun joku on niin vihkiytynyt asialleen, eikä silti ole ylimielinen - päinvastoin! Mikko nauroi avoimesti meille ja meidän kysymysmerkeille kun oltiin kujalla, mutta niin tehtiin me itsekkin kun ei osattu heti analysoida mitä missäkin liikkeessä tapahtui. Eka harjotus oli tosi vaikea, mutta toisessa päästiin kyllä meidän loistavan tiimin kanssa kartalle melko hyvinkin ja saatiin kyllä ansaitsemamme kehut :) Niin se vaan on, että tekemällä oppii ja koulutushan luo meille reitit miten asioita kannattaa ajatella tai miten niitä kannattaa katsoa. Loppu on kiinni itsestä.

Mun latinan kielen opiskelu saa jatkoa :) Lihasryhmiä alettiin avaamaan enemmän ja näin ollen lihasryhmät saivat lihakset sisälleen. Selkärangan toiminta sai myös uutta puhtia ja flexiot, extensiot, lateraalit, horisontaalit sun muut vilisi korvissa. Näiden opiskelu ei ole missään nimessä turhaa, on tärkeää että PT pystyy kommunikoimaan muiden sidosryhmien kanssa yhteisellä kielellä. Kun minulle tulee asiakas, joka on käynyt lääkärissä ja saanut diagnoosin, on hyvä, että ymmärrän diagnoosia ja osaan sen myötä antaa sellaiset ohjeet, josita on apua juuri tässä tilanteessa. Jos en latinaa ymmärtäisi sanaakaan, voisi tämä osuus olla vaikeampaa. Lisäksi jatko-opinnot tai vaikka vaan oma opiskelu ulkomaisista kirjoista vaatii sen, että tunnen termistöt ja lihakset myös latinaksi. Minulle tämä ei ole kovin iso haaste siinä mielessä, että pidän kielistä. Huomasin jo kuntosalivalmentaja jaksolla, että minulle jäi melko helposti myös latinankieliset nimet muistiin, oli hauska huomata että itse nappasin sieltä aina jostain kiinni kuten esimerkiksi triceps brachii - tri kolme, ceps päinen, brachii olkalihas. Miten helppo olikin biceps brachii tai reiden puolelta biceps femoris tai quadriceps femoris. Ainoo mikä jäi ihmetyttään oli gastrocnemius - kuullostaa ihan joltain suolelta tai lihakselta mikä on edes mahan alueella... mutta ei ole! Se on kaksoiskantalihas, pohkeessa :) Kysäsin tätä eilen myös Mikolta, että mikä taika tässä on, mutta hänelläkään ei ollut siihen kyllä vastausta (taisikin olla ainoa aihe, mihin häneltä ei vastausta löytynyt).

Hikisimmän aivo (sekä keho)jumpan tarjosi kuitenkin toiminnalliset ketjut. Voihan ketjut tosiaankin! Moni asia sai selityksensä ketjujen kautta - vai oletteko koskaan ajatelleet miksi polvia pidetään pienessä koukussa kulmasoudussa tai suorin jaloin tehtävässä maastavedossa? No ne on ne ketjut :)  Ja kun lähdettiin tekemään viimestä 26 minuutin rypistystä salilla sai käytännössä huomata oliko ketjut tasapainossa vai ei. Jotkut ketjut oli, toiset ei... siitä on turha kuitenkaan masentua, kun havaitsee epätasapainoa missä tahansa asiassa, sehän on vaan hyvä! Sitten on helppo lähteä korjaamaan tai muuttamaan tilannetta. Näillä ajatuksilla viralliseen äänestyspäivään, käyttäkäähän äänioikeuttanne kunnallisvaaleissa!

opiskeluterkuin,
Katja

Alussa kaikki on kaunista vai miten se meni

Siitä se alkoi, tai oikeastaan kaikki se oli alkanut jo monta vuotta aiemmin, mutta silloin se tuli mieleeni voimakkaammin. Olin voittanut paikan Trainer4You:n järjestämälle yksipäiväiseen kahvakuulakouluun puoleen hintaan MoveMe blogista. 20.4.2012 oli ensimmäinen yritys Tampereen Varalassa... Olinhan toki tehnyt kahvakuulaharjoittelua jo yli vuoden ajan säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta nyt oli tarkoitus ottaa kuula haltuun ihan virallisesti.

Aamu alkoi ja piti olla ajoissa, no enhän minä ollut. Tosin tämä ei ole tyypillistä minua, mutta jostain syystä en vaan päässyt ajoissa liikenteeseen. Pääsin kuitenkin hyvin mukaan Kahvakuulamiehen ja muiden oppilaiden matkaan. Kun vihdoin pääsimme alkuun kuulien kanssa parinani toimi Jore (myöhemmin tunnettuna Jorma Vaara, Trainer4Youn Jyväskylän yksikönvastaava), jonka mielestä tekniikkani näytti oikein hyvältä :) Olin aika varovainen ja yritin pidätellä itseäni, mutta kyllä lounaaseen mennessä jo tiesin, että tämä on menoa. Heti aluksi meille annettiin tarjous, että jos viikon kuluessa päätämme osallistua mille tahansa Trainer4You:n kurssille, saisimme 10 % alennuksen. Tiesin kyllä kurssien hinnat, joten päässäni pyöri seteleiden kuvia iloisesti :)

Lounaan jälkeen jatkoimme kuulailua pihalla ja eräs kurssitovereistani loukkaantui hurjannäköisesti. Loukkaantuminen tapahtui pienessä kisailussa jossa voima ja voitontahto oli niin valtava, että kävi huonosti. Nopeiden päätelmien jälkeen päädyttiin että minä lähden viemään kurssikaveriani sairaalaan, jotta kurssi pääsee jatkumaan normaalisti. Uskoin, että kurssi tulee suoritettua loppuun joku toinen kerta... niin kuin sitten kävikin toukokuun lopussa. Tässä välissä on pakko selventää, että kurssikaverilleni ei kuitenkaan ihan mahdottomasti käynyt, muutama tikki ommeltiin ja sormiin tuli lievä venähdys. Tämäkään ei minua säikäyttänyt, tiesin mitä haluan: haluan työskennellä iloisten ja innokkaiden ihmisten kanssa liikunnan parissa joskus tulevaisuudessa. Ja olin varma että haluan lähteä PT-putkeen, ainoa mitä mietin oli taloudellinen puoli, riittäisikö minun rahat... Lopulta sain itseni vakuuttuneeksi että kaikella on tarkoituksensa, raha löytyy jos on löytyäkseen ja ilmoitin itseni innokkaasti Personal Trainer-putkeen mukaan!

Toukokuun lopussa suuntasin Nummelaan uudella sykkeellä kahvakuulakouluun. Aamupäivä menikin nopeasti vanhan kertauksena, mutta silti tuntui kun olisin samalla oppinut myös uutta. Lounaan jälkeinen ulkokuulailukin sujui oikein mallikkaasti joten päivän lopuksi saatoin todeta käyneeni ensimmäisen osan kahvakuulakoulusta. Lisenssiosa odottaa vielä tulijaansa :)

No mistä kaikki sitten on aikanaan alkanut? Lapsuudesta ja ajasta jolloin ei ollut temppu eikä mikään polkea kaverin luokse 10 km päähän viettämään aikaa tai ajasta jolloin koulun jälkeen tietenkin mentiin uimahalliin. Uskosta, kun halusi näyttää opettajalle että kyllä minä osaan paremmin lentopallon säännöt kuin sinä - ja sillä tiellä hurahtikin iloisesti 15 vuotta ennen kuin oli pakko luovuttaa. Kuntosalista, jossa halusi saada lisää ponnistusvoimaa ja jossa pystyi käymään vaikka 5 kertaa viikossa vaikka samaan aikaan lentisharkat veivät 5-6 krt/vko. Muita harrastuksia on ollut kilpatanssia, yleisurheilua, lepposin mielin hiihtoa, intohimoista laskettelua, aikuisena aloitettua ratsastusta... jatkuen nykypäivän kahvakuulailuun, circuit trainingiin, pilatekseen ja niin - myös höntsysählyyn ja -lentikseen. Koska nuoruus meni hyvin pitkälle yhden rakkaan harrastuksen parissa, olen päätynyt viime aikoina monipuolisempaan ratkaisuun - kalenteriin sovittaminen onkin se haaste. Se tarkoittaa että kaikkia ei voi tehdä joka viikko tai edes joka kuukausi.

Tässä blogissa on tarkoitus käydä lävitse omia ajatuksia koskien oman elämän ajankohtaisia asioita. Tällä hetkellä siis varsin hektisestä ja liikunnan täytteisestä elämästä. Toivon, että viihdyt mukanani ja saat itsekkin intoa, tietoa ja apua omaan liikkumiseesi :)

kuntoiluterveisin,
Katja