Nyt kun loma alkaa kääntymään ehtoo puolelle, on aika julkistaa minun oma lomatavoitteeni. Tai ainakin yksi niistä :)
Ennen lomaa suunnittelin, että tällä lomalla aion juosta 2 juoksulenkkiä/viikko. Tätä tavoitetta tukemaan piti ostaa tietenkin juoksutrikoot. Lenkkarit oli olemassa vanhastaan (siis hyvät semmoset), uudet vatun väriset Panache Sportit ehti tulla loman puolessa välissä ja paitoja on vaikka kuinka paljon, joten ulkoiset puitteet on kunnossa.
Juokseminen ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini, johtuen siitä, että olen mestari saamaan penikkataudin oireita. Monesti myös hartiat jumittuvat juostessa ja yksinkertaisesti se on vaan minulle valitettavan tylsää liikuntaa. Ennemmin juoksen pallon, reikäpallon tai frisbeen perässä... Mutta nyt olin päättänyt murtaa taian.
Ensimmäinen juoksulenkki oli maanantaina Lotilanjärven ympäri, ensimmäiset 2 km kävelyä, sitten noin 4 km maastojuoksua välillä pitkospuilla, mutta suurimmaksi osaksi metsäpolkua pitkin niin ja aivan viimeiset 700 metriä asfaltin reunalla. Lopuksi ihan reilu palauttelu vielä noin kilometrin verran kävelyä (ja aivan loppuun pulahdus Lotilanjärveen). Lenkki sujui hitaasti, mutta varmasti. Jaksoin juosta koko matkan ilman pysähdyksiä ja sain sykkeet pysymään maltillisena. Juoksun osuus oli 40 minuuttia ja koko lenkkiin lämmittelyineen ja verkkoineen meni aikaa 75 minuuttia. Keskisyke lenkille (sisältäen kävelyt) oli 136. Hartiat eivät tuntuivat rennoilta ja sääret hyviltä. Olin varsin tyytyväinen itseeni.
Seuraava lenkki odottikin sunnuntaille saakka ja se juostiinkin Saimaan rannalla Lappeenrannassa Pappilanniemessä. Lähtö oli Kaukaan "kaupunkikodista" ja alkuun käveltiin ihan rauhassa noin 3 kilometriä, tunnusteltiin sykettä ja lopulta juostiin lyhyttä pururataa pitkin jonka varrella oli myös jonkinmoinen luontopolku. Juoksuosuus oli 4.2 km ja kesti noin 45 minuuttia. Loppuun taas ihan tuntuvat loppuverryttelyt, noin 1.2 km kävely takasin Kaukaalle. Ensimmäinen viikko suoritettu onnistuneesti.
Kolmas lenkki suoritettiinkin keskiviikkona Sulkavalla karhujen ja käärmeiden ympäristössä, joista onneksi kumpiakaan emme tavanneet. Juoksua noin 4.5 km (45 minuuttia) ja kävelyä noin 3 km (30 minuuttia). Lopuksi pulahdus paikalliseen pikkujorpakkoon, jonka nimi ei tule mieleen. Edelleen jalat ja hartiat tuntuvat hyviltä, toki jalat lenkin jälkeen raskailta, mutta raskain osuus on selkeästi reisissä, ei säärissä. Lisäksi jokaisen lenkin jälkeen on tuntunut keskivartalossa, vinot vatsalihakset on selkeästi ollut työssä sekä sisäreisissä. Toka viikko ei antanut mahdollisuutta (plaah) toiseen lenkkiin, mutta päätin, että se korvataan seuraavalla viikolla tekemällä 3 lenkkiä. Toinen viikko suoritettu noh, puolittain.
Neljäs lenkki, mikä oli siis rästijuoksu, suoritettiin kotiradalla heti maanantaina, Lotilanjärven ympäri. Matka sama kun ekalla kerralla, aika sama, juoksuun vähän vähemmän aikaa, mutta loppukävelyssä tuli puhelu kaverille ja matka taittui hieman hitaammin. Sykkeet edelleen kurissa ja kroppa tuntuu hyvältä.
Vitoslenkki oli torstaina ja päädyimme kiertämään riippusiltojen lenkkiä Valkeakoskella. Lenkki sinällään kauniissa maisemassa, mutta valitettavan paljon asfalttijuoksua. Hauskinta oli juosta riippusillalla mikä pomppi omien askeleiden tahtiin. Koska riippusiltojen lenkki on hieman turhan lyhyt omaan aikatavoitteeseeni nähden (vähintään 45 minuuttia) jatkoin juoksemista vielä kanavan suulle asti ja sieltä takaisin urheilukentälle jossa jatkoimme härren kanssa loppujäähdyttelynä keihäänheittoa, pituushyppyä ja 60 metrin pikajuoksua. Tämä lenkki eroaa aikaisemmista lenkeistä myös sillä, että alku- ja loppuverkka olikin pyöräilyä. Sykkeet oli hieman korkeammalla kun normaalisti, tiedä sitten mistä johtui, sykevyön paristo taitaa olla loppumassa.
Kutoslenkki tuli juostua sunnuntaina Korkeakankaan maastossa. Keli oli kuuma ja hikinen ja edellisen illan häät vaikutti ainakin vireystilaan. Siitä huolimatta juoksua kertyi 5.2 km 45 minuutin aikaan. Maasto oli pururataa ja lenkkiin sisältyi yksi järkyttävän iso ylämäki. Kuumuuden vuoksi hiki lensi enemmän kun normaalisti ja loppumatkasta alkoi janottaan. Alku- ja loppuverkat noin kilometrin verran kävelyä. Kolmosviikko suoritettu onnistuneesti, sisältäen myös yhden rästijuoksun.
Seiskalenkille päästiin keskiviikkona Roukon pururadalla. Valittavana olisi ollut useampaa lenkkiä, mutta valitettavasti opastus oli sen verran onnetonta, että ei löydetty kun 1 km ja 2 km lenkurat. Juoksin kahteen kertaan 2 km lenkin ja kerran 1 km lenkin. Lopussa nämä lenkit yhdistyivät ja sen seurauksena matkaan kuului kolmeen kertaan ärsyttävä ylämäki. Vikalla kiekalla tais sykkeet olla 174 mäen päällä. Ekalla kerralla en uskaltanut juosta mäkeä ylös vaan kävelin tiukimman kohdan. Tokalla kerralla otin luulot pois ja juoksin mäen ylös ja kolmannella kerralla (ykkösen kiekalta) sama homma. Alku- ja loppuverkkana toimi pyöräily noin 2 km kumpaankin suuntaan. Sykevyö haluaisi lisää energiaa uudesta patterista, täytyy muistaa vaihtaa.
Loman päätöslenkki oli su aamuna, härren jääden kotiin lepuuttaan telottua jalkaansa. Roukkoon pururadalle ja tähtäimeen 5 km lenkki kun kerta opasta oli ilmestynyt (kröhöm) johonkin puuhun. Vauhtianoli mielestäni enemmän kuin aiemmilla lenkeillä ja 45 minuutin tavoteaika tuli juostua. Jossain välissä olo muuttui flow-tilaan ja syke oli silloin 134. Siinä kohtaa tuli kiristettyä vauhtia entisestään. Reitin varrella oli kolme isompaa mäkeä, joista viimeistä tuli edellisellä lenkillä tahkottua kolmesti. Maksimit huipulla 172 mikä olikin koko lenkin maksimit. Alku- ja loppuverkat tapahtu pyöräillen matka radalle ja takas, suuntaansa 2,6 km. Totesin pyöräilylämmittelyn olevan liian vähän mulle. Penikkataudin oireita oli havaittavissa alkumatkasta, joskin kipu hävisi matkan varrelle.
Tuntuma kropassa: jalat toistaiseksi vielä ok, juoksun jälkeen toki painavat ja takareidet ehkä ovat jumiset, mutta penikkataudin oireita ei havaittavissa. Hartiat ovat pysyneet rentoina, happi on kulkenut ei ylimääräisiä jännityksiä niska-hartiaseudulla. Flow? Satunnaisesti tuntuu siltä että voisin juosta vaikka kuinka ja pitkään. Luonnon keskellä on mukava olla, mutta kieltämättä jännitystekijöitä on ympärillä paljon: käärmeet, karhut, pölähtävät linnut, punkit... Tämä taas kuvaa sitä että vaikka minäkin ulkona liikun, niin melko kauaksihan tuosta luonnosta on joutunut.
Opit mitkä haluan jakaa:
Jos haluat apua juoksuharrastuksen aloittamiseen tai vaikka nyt jo jatkamiseen, ota yhteyttä minuun. Autan mielelläni :)
juoksuterkuin,
Katja
Ennen lomaa suunnittelin, että tällä lomalla aion juosta 2 juoksulenkkiä/viikko. Tätä tavoitetta tukemaan piti ostaa tietenkin juoksutrikoot. Lenkkarit oli olemassa vanhastaan (siis hyvät semmoset), uudet vatun väriset Panache Sportit ehti tulla loman puolessa välissä ja paitoja on vaikka kuinka paljon, joten ulkoiset puitteet on kunnossa.
Juokseminen ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini, johtuen siitä, että olen mestari saamaan penikkataudin oireita. Monesti myös hartiat jumittuvat juostessa ja yksinkertaisesti se on vaan minulle valitettavan tylsää liikuntaa. Ennemmin juoksen pallon, reikäpallon tai frisbeen perässä... Mutta nyt olin päättänyt murtaa taian.
Ensimmäinen juoksulenkki oli maanantaina Lotilanjärven ympäri, ensimmäiset 2 km kävelyä, sitten noin 4 km maastojuoksua välillä pitkospuilla, mutta suurimmaksi osaksi metsäpolkua pitkin niin ja aivan viimeiset 700 metriä asfaltin reunalla. Lopuksi ihan reilu palauttelu vielä noin kilometrin verran kävelyä (ja aivan loppuun pulahdus Lotilanjärveen). Lenkki sujui hitaasti, mutta varmasti. Jaksoin juosta koko matkan ilman pysähdyksiä ja sain sykkeet pysymään maltillisena. Juoksun osuus oli 40 minuuttia ja koko lenkkiin lämmittelyineen ja verkkoineen meni aikaa 75 minuuttia. Keskisyke lenkille (sisältäen kävelyt) oli 136. Hartiat eivät tuntuivat rennoilta ja sääret hyviltä. Olin varsin tyytyväinen itseeni.
Seuraava lenkki odottikin sunnuntaille saakka ja se juostiinkin Saimaan rannalla Lappeenrannassa Pappilanniemessä. Lähtö oli Kaukaan "kaupunkikodista" ja alkuun käveltiin ihan rauhassa noin 3 kilometriä, tunnusteltiin sykettä ja lopulta juostiin lyhyttä pururataa pitkin jonka varrella oli myös jonkinmoinen luontopolku. Juoksuosuus oli 4.2 km ja kesti noin 45 minuuttia. Loppuun taas ihan tuntuvat loppuverryttelyt, noin 1.2 km kävely takasin Kaukaalle. Ensimmäinen viikko suoritettu onnistuneesti.
Kolmas lenkki suoritettiinkin keskiviikkona Sulkavalla karhujen ja käärmeiden ympäristössä, joista onneksi kumpiakaan emme tavanneet. Juoksua noin 4.5 km (45 minuuttia) ja kävelyä noin 3 km (30 minuuttia). Lopuksi pulahdus paikalliseen pikkujorpakkoon, jonka nimi ei tule mieleen. Edelleen jalat ja hartiat tuntuvat hyviltä, toki jalat lenkin jälkeen raskailta, mutta raskain osuus on selkeästi reisissä, ei säärissä. Lisäksi jokaisen lenkin jälkeen on tuntunut keskivartalossa, vinot vatsalihakset on selkeästi ollut työssä sekä sisäreisissä. Toka viikko ei antanut mahdollisuutta (plaah) toiseen lenkkiin, mutta päätin, että se korvataan seuraavalla viikolla tekemällä 3 lenkkiä. Toinen viikko suoritettu noh, puolittain.
Neljäs lenkki, mikä oli siis rästijuoksu, suoritettiin kotiradalla heti maanantaina, Lotilanjärven ympäri. Matka sama kun ekalla kerralla, aika sama, juoksuun vähän vähemmän aikaa, mutta loppukävelyssä tuli puhelu kaverille ja matka taittui hieman hitaammin. Sykkeet edelleen kurissa ja kroppa tuntuu hyvältä.
Vitoslenkki oli torstaina ja päädyimme kiertämään riippusiltojen lenkkiä Valkeakoskella. Lenkki sinällään kauniissa maisemassa, mutta valitettavan paljon asfalttijuoksua. Hauskinta oli juosta riippusillalla mikä pomppi omien askeleiden tahtiin. Koska riippusiltojen lenkki on hieman turhan lyhyt omaan aikatavoitteeseeni nähden (vähintään 45 minuuttia) jatkoin juoksemista vielä kanavan suulle asti ja sieltä takaisin urheilukentälle jossa jatkoimme härren kanssa loppujäähdyttelynä keihäänheittoa, pituushyppyä ja 60 metrin pikajuoksua. Tämä lenkki eroaa aikaisemmista lenkeistä myös sillä, että alku- ja loppuverkka olikin pyöräilyä. Sykkeet oli hieman korkeammalla kun normaalisti, tiedä sitten mistä johtui, sykevyön paristo taitaa olla loppumassa.
Kutoslenkki tuli juostua sunnuntaina Korkeakankaan maastossa. Keli oli kuuma ja hikinen ja edellisen illan häät vaikutti ainakin vireystilaan. Siitä huolimatta juoksua kertyi 5.2 km 45 minuutin aikaan. Maasto oli pururataa ja lenkkiin sisältyi yksi järkyttävän iso ylämäki. Kuumuuden vuoksi hiki lensi enemmän kun normaalisti ja loppumatkasta alkoi janottaan. Alku- ja loppuverkat noin kilometrin verran kävelyä. Kolmosviikko suoritettu onnistuneesti, sisältäen myös yhden rästijuoksun.
Seiskalenkille päästiin keskiviikkona Roukon pururadalla. Valittavana olisi ollut useampaa lenkkiä, mutta valitettavasti opastus oli sen verran onnetonta, että ei löydetty kun 1 km ja 2 km lenkurat. Juoksin kahteen kertaan 2 km lenkin ja kerran 1 km lenkin. Lopussa nämä lenkit yhdistyivät ja sen seurauksena matkaan kuului kolmeen kertaan ärsyttävä ylämäki. Vikalla kiekalla tais sykkeet olla 174 mäen päällä. Ekalla kerralla en uskaltanut juosta mäkeä ylös vaan kävelin tiukimman kohdan. Tokalla kerralla otin luulot pois ja juoksin mäen ylös ja kolmannella kerralla (ykkösen kiekalta) sama homma. Alku- ja loppuverkkana toimi pyöräily noin 2 km kumpaankin suuntaan. Sykevyö haluaisi lisää energiaa uudesta patterista, täytyy muistaa vaihtaa.
Loman päätöslenkki oli su aamuna, härren jääden kotiin lepuuttaan telottua jalkaansa. Roukkoon pururadalle ja tähtäimeen 5 km lenkki kun kerta opasta oli ilmestynyt (kröhöm) johonkin puuhun. Vauhtianoli mielestäni enemmän kuin aiemmilla lenkeillä ja 45 minuutin tavoteaika tuli juostua. Jossain välissä olo muuttui flow-tilaan ja syke oli silloin 134. Siinä kohtaa tuli kiristettyä vauhtia entisestään. Reitin varrella oli kolme isompaa mäkeä, joista viimeistä tuli edellisellä lenkillä tahkottua kolmesti. Maksimit huipulla 172 mikä olikin koko lenkin maksimit. Alku- ja loppuverkat tapahtu pyöräillen matka radalle ja takas, suuntaansa 2,6 km. Totesin pyöräilylämmittelyn olevan liian vähän mulle. Penikkataudin oireita oli havaittavissa alkumatkasta, joskin kipu hävisi matkan varrelle.
Tuntuma kropassa: jalat toistaiseksi vielä ok, juoksun jälkeen toki painavat ja takareidet ehkä ovat jumiset, mutta penikkataudin oireita ei havaittavissa. Hartiat ovat pysyneet rentoina, happi on kulkenut ei ylimääräisiä jännityksiä niska-hartiaseudulla. Flow? Satunnaisesti tuntuu siltä että voisin juosta vaikka kuinka ja pitkään. Luonnon keskellä on mukava olla, mutta kieltämättä jännitystekijöitä on ympärillä paljon: käärmeet, karhut, pölähtävät linnut, punkit... Tämä taas kuvaa sitä että vaikka minäkin ulkona liikun, niin melko kauaksihan tuosta luonnosta on joutunut.
Opit mitkä haluan jakaa:
- Loppuverryttely on aivan yhtä tärkeä kuin alkuverryttely. Loppuverryttelyn tarkoitus on aloittaa palautuminen nopeasti, jos juokset kotiovelle ja menet suihkuun on oletettavaa että paikat kipeytyvät ja et voi aloittaa seuraavaa treeniä niin nopeasti mitä voisit jos tekisit loppuverryttelyn tunnollisesti.
- Alkuverryttelyn tarkoituksena on herätellä kroppa valmiiksi treeniin sekä tietysti lämmitellä lihakset ja herättää verenkiertojärjestelmä. Kannattaa lämmitellä myös lajinomaisesti eikä vaan peruslämpöjä.
- Juoksun aloittaminen kannattaa tehdä maltilla. Jos otat ensimmäisen lenkin liian pitkän, juoksuharrastus helposti jää siihen. Ota tavoitteeksi tietty sykeväli millä haluat juosta ja päätä lenkin kesto etukäteen.
- Uskalla juosta hiljaa! Vaikka lenkkipolulla joku kävelisi ohitsesi, sillä ei ole mitään merkitystä. Teethän treenin itsellesi, etkä toisille. Matalalla sykkeellä suoritettu lenkki parantaa peruskestävyyttäsi.
- Harjoittele nousujohteisesti. Muutaman viikon jälkeen voit alkaa pidentää juoksulenkkiäsi vaikka vain 5-10 minuutilla/kerta. Vastaavasti voit myös nostaa sykerajaasi muistamalla kuitenkin että 80% viikon treeneistä pitäisi olla peruskestävyysharjoittelua.
Jos haluat apua juoksuharrastuksen aloittamiseen tai vaikka nyt jo jatkamiseen, ota yhteyttä minuun. Autan mielelläni :)
juoksuterkuin,
Katja
