torstai 27. joulukuuta 2012

Ulkoilman lumoissa

Nyt on korkattu hiihtokausi ja vielä useampaan kertaan, tai siis ainakin kahdesti. Jaa kuvia, noh - sanotaanko nyt niin että kuvia otettiin ja yksikään niistä ei ole julkaisukelpoinen... oisko se sit kuitenkin ennemmin kameran vika kun mallin tai kuvaajan? Noh, tässä jokunen niin pääsette niihin fiiliksiin missä itekkin olin. Hiihtokausi korkattiin jouluaattona Valkeakosken Korkeakankaalla 5 km perinteisellä ladulla. Latu sopii hyvin sunnuntaihiihtäjälle, sinne tulee jopa valot, joskaan ei heti hämärän alettua. Saatiin ihan rauhassa hiihdellä, ei ollut yhtäkään vastaantulijaa. Toinen meistä meni vapaalla, minä perinteisellä: luistelusukset kun odottavat vielä ostajaansa liikkeessä. Nykyiseet Fischerin sukset on ns. välikelin mallit eli nämä on niitä harvoja millä uskottiin voivan sekä luistella että hiihtää perinteistä, noh, lopputulema saattaa olla ettei näillä nyt oikein kumpaakaan ainakaan kovin hyvin voi tehdä. Välineistä en sinällään purnaa, parasta on olla ulkona, mutta olisihan se miellyttävää jos 10 v. vanhoista monoista ei tulisi joka kerta rakkoa :)

Ilta alkaa hämärtyä jo varhaiseen, suksi luistaa paremmin taaksepäin kun eteenpäin. Monot on ankeat. Silti ulkoilma tuo hymyn huulille.
Näin upeeta baanaa on Korkeakankaalla - menkää hyvät ihmiset hiihtään, siellä on eritasoisia latuja aina kilpalatuihin asti ja matkaakin on monen mittasta. 

Blue moment.
Sitten koitti joulupäivä ja meidän omat joulupukilta lahjaksi saadut lumikengät pääsivät kokeiluun, ei kun metsän kautta jäälle tallusteleen. Ensimmäiset naurahdukset sain kun isäntä oli asentanut kengät väärin päin jalkoihin, nyt kun katson tuota kuvaa pohdin onkohan mun omatkin kengät väärissä jaloissa, joskin oikein päin. Noh, hyvin näillä mentiin eteenpäin metsässä. En kertaakaan jäänyt kiinni oksaan (jei!). Jäällä olikin ikävästi lumen ja jään välissä melko paljon vettä mikä ei ollut kiva asia. Pikkasen yli 10 asteen pakkasessa se sohjo jääty ikävästi lumikenkien pohjiin kiinni ja loppumatka kuljettiinkin "korot" kenkien alla. Ei se nautintoa vienyt, sen sijaan oppittiin taas lisää. Vielä ei voi kävellä ainakaan tämän järven jäällä lumikengillä (eikä suksillakaan ole sinne mitään asiaa).

Mun lumikengät <3

Tapaninpäivänä olikin vuorossa Tampereen Kaupin latujen korkkaus Tainan seurassa. Pyysin Tainaa ottaan meille jotain pientä evästä matkaan ja eikun nokka kohti kirpakassa 15 asteen pakkasessa Niihaman ulkoilumajaa. Perinteisellä hiihtotavalla mentiin ja täytyy sanoa että aaton pikkurykäsy oli saanut sekä minut että sukset sen verta auki että hiihto kulkikin jo melko mallikkaasti! Ohitettiin jopa yksi mummo ladulla ja se on oikeesti niin harvinaista herkkua tälle hiihtäjälle, että se on pakko erikseen mainita. Mummo hiihteli muuten samanmerkkisillä suksilla kun minäkin. Keli oli pikkasen rapsakka, mutta kylmä ei yllättänyt ennen kun pysähdyttiin ulos pikkutauolle. Vaikka oltiin pysähdyksissä max. 5 min, kyllä sen jälkeen oli kiire jatkaa matkaa ennen kuin vilu iskee. Siinä istuessa penkillä totesin tutun lauseen, voi jos näissä housuissa olisi hieman pidempi selkäosa...Vyötärö saisi tulla reippaasti puoleen selkään sen sijaan että taas tuli istuessa selkä paljaaksi.
Meitin eväät, termarissa lämmintä glögiä.


Oli siä muitakin, hiihtämässä meinaan :)


Siitähän se ajatus sitten taas lähti, alennusmyynnit alkaisi tänään torstaina, minä hyökkään heti päivätyön jälkeen katsomaan luistelusuksia sekä hiihtoasua. Jep, niin oli päättänyt ilmeisesti koko muukin maailma, näin suksia, näin pukuja, mutta mitkään ei tarttunut mukaan. Yritetään paremmalla onnella uusiksi tammikuussa. Jokatapauksessa hiihtoretki täydellisessä seurassa antoi semmosen endorfiinipläjäyksen, että koin pakottavana mennä vielä Sh´bam-kolmivarttiselle Kanavaan, noh, tuli ainakin liikuttua :)



talviulkoiluterkuin,
Katja

maanantai 24. joulukuuta 2012

Maalla on mukavaa!

Olen aivan täpinöissäni! Ei, se ei johdu jouluaatosta vaikka sekin toki mukavaa on. Vaan toissailtaisesta retkestä yhdessä rakkaan kälyn kanssa. Olimme vierailulla kälyn perheen luona Sulkavalla ja siellä maaseudulla jossa katulamput on useamman kilometrin päässä heidän kotoaan. Siellä koulumatkalla lapset voivat nähdä karhuja (ei tosin talviaikaan) ja siitä ei ole huolissaan muut kuin lasten vanhemmat. Heillä voi käydä kesälläkin valoisaan päivänaikaan uimassa nakuna tai talvella mennä pyörimään lumihankeen ilman että naapurit on nenä kiinni ikkunassa.

20 asteen pakkasessa jäälyhdyt syntyvät nopeasti. Ja kyllä ne on kauniita <3
No mutta siihen retkeen :) Kävimme ottamassa alkuhien saunaan lumikenkäilyllä. Tämä on ehdottomasti yksi odotetuimmista lajikokeiluista mitä olen halunnut tehdä. Olen kokeillut lumikenkäilyä varmaan joku kymmenen vuotta sitten, mutta silloin oli lunta niin vähän etten oikein ymmärtänyt koko ideaa. Nyt Sulkavalla oli tosiaan lunta riittävän paljon että lumikenkäily oli äärimmäisen miellyttävää. Pimeä kun alkaa tulemaan jo kahden jälkeen iltapäivällä voin todeta että ulkona liikkuminen on todellakin asennekysymys heidän suunnallaan. Onneksi tässä perheessä siihen kannustetaan kaikin muodoin. Joten ei muuta kun otsalamppu päähän, lumikengät jalkaan ja sauvat käteen ja ei kun metsään ja pellolle tarpomaan. Metsässä ei juurikaan menty kuin hetken aikaa koska myrsky oli tiputellut oksia niin paljon, että kenkä saattoi jäädä niihin helposti kiinni (ja jos joku on mahdollista niin tottakai se minun lumikenkäni jäi kiinni maassa olevaan oksaan). Oikastiin metsän lävitse ja jatkettiin matkaa pelloille tassuttelemaan hiljakseltaan.
Onpa mukavaa, tämä siis lenkin jälkeinen kuva kuten huurasta ja punaisista poskista voi päätellä.
Lumikenkäily otti ainakin minulla päivän autossa istuneella erityisesti reiden etuosaan, käly kehui että siihen tottuu nopeasti, hänellä ei enää tullut tuntemuksia reisiin. Mutta kehui kenkäilyn nostavan jopa 30 asteen pakkasessa lämmön päälle sopivasti, hiihtoa ei kuulemma niillä asteilla enää voi tehdä, mutta lumikenkäilyä kyllä voi. Niin - mitä minä sanoinkaan siitä asenteesta :) Itse olen sitä mallia että hiki tulee liikkuessa aina, joten vaikka pakkasta oli lähes 20 astetta lähdin rohkeasti ohuella pipolla liikkeelle - onneksi. Ei mennyt aikaakaan kun naama oli punainen lämmöstä sekä hiki valui ohuenkin pipon alla :) Pyörähdimme noin tunnin lenkin ja päädyimme sen jälkeen saunaan pesulle sekä kieriskelemään lumihangessa. Sykemittaria en ole tämän vuoden aikana käyttänyt juuri lainkaan - lähinnä sen vuoksi kun tuli palautetta etten voi tehdä enää mitään ilman sykemittaria... kyllä voin! Mutta kieltämättä sykevyö antaa hyvää palautetta siitä missä mennään. Saman treenin tekeminen, onko sykkeet vielä samat vai voisiko hieman kiristää? Noh - uskon, että pääsen pian uudestaan lumikenkäilemään... joulupukilla näyttää olevan sen muotoinen paketti että meinaan pyörtyväni onnesta, uskon että siellä saattaisi lymyillä lumikengät :) Noh, se jää nähtäväksi...
Tässä maisemia jäältä auringonlaskuun, kello oli noin kahden pintaan...22.12.2012

Tietysti aina kun on kylässä oma arkinen puherrus kotona on pois, niin ehtii tekemään asioita mitä kotona estää ehkä takan lämmitys, ruuan teko, siivoaminen jne. Joten kävimme tosiaan ulkoilemassa Sulkavalla paljon enemmänkin. Isäntäperhe oli kolanneet lapsille luistelurataa heidän lähirannalle. Kävimme kairailemassa reikiä jäähän, jotta jääpeitteestä tulisi tasaisempi ja tietysti kolaamassa rataa auki kun tuuli oli tuiskuttanut lunta takaisin jäälle. Meillä ei ollut luistimia tällä kertaa matkassa mukana, mutta ensi kerralla ne on taatusti matkassa. Itselläni on sekä hokkarit että kaunokit, viimeksi olen luistellut hokkareilla... ja terästä, ei ole mitään käryä, voi olla että on kesäterässä, tai sitten ei. Tässä myös odotusmomenttia siihen seuraavaan lajikokeiluun - retkiluisteluun. Rantasalmi sijaitsee aivan Sulkavan vieressä ja siellä on kuulemma Suomen parhaiten hoidettu retkiluistelurata, toivottavasti pääsemme testaamaan sen seuraavalla visiitillä.
Tässä samaan aikaan otettuna kuva toiseen suuntaan, kohti aurattua luistinrataa. Taaimmaiselle on kairattu reiät ja tehty ensimmäinen kokeilu luonnon jään parantamiselle.

Siihen asti, oikein nautinnollista joulua! Viettäkää aikaa läheistenne kanssa tehden itsellenne mukavia asioita. Välttäkää tekemästä niitä asioita mitä on muka pakko tehdä, nauttikaa tästä hetkestä, tunnelmasta ja mahdollisuudesta.

*EDIT: Lumikengät tuli <3 *

jouluterveisin,
Katja

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Laskeutumista jouluun - kukin omalla tahdilla

Vilinää vilskettä, helinää helskettä - ihan kaikilla mausteilla. Joulu tulee karmealla vauhdilla, ainakin siihen nähden mitä vielä itse haluaisin tehdä ennen sitä. Niin - haluaisin, ei siis ole pakko. Tämä on asia mikä olisi hyvä muistaa, pääsee stressistä vähemmälläkin. Tänään ohjelmassa oli leipomista. Meillä on nyt kolmas vuosi työpaikalla kun pidetään nyyttikestit meidän n. 80 ihmisen kahviossa. Meillä on lista, mihin voi merkata mitä kukakin tuo - voi ostaa tai tehdä itse ja voin kertoa vuosi vuodelta pöytä on täydempi ja täydempi :) Tänä vuonna valitsin joulutortut ja ässänä hihasta tein kuitenkin nakkipiiloja (nyt jos työkaverit lukevat, ne tietää yllätyksen jo etukäteen). Pikkusisko oli mukana pääkokkina, laitan tuonne alle kuvaa myös tuotoksista.
Tässä puhelinkuva viime vuoden nyyttäripöydästä jossain vaiheessa päivää.
Tässä ruokahuoneen pöydältä napattu kuva pikkuisista joulutortuista, glögistä ja ihanista GloLite-kynttilöistä.

 

Media on ihmetellyt jo ennen joulua miten päästään joulukiloista eroon, toki tämänkaltaisella tankkauksella kyllä saattaa joulukiloja tullakkin, mutta jos pitää mielen maltillisempana niin ei joulu sinällään tuo lisää kiloja. Parin päivän ylensyönti ei tee ihmeitä, varsinkin kun se jää siihen. Itsellä ainakin alkaa monesti joulumässäily riittämään jo joulupäivän iltapäivänä. En erityisemmin edes välitä jouluruuista, parasta on kuitenkin hämäläinen imelletty perunalaatikko ja kinkku. Uutuutena listalle on päässyt bataattilaatikko joka on aivan ihanaa, maistakaa jos ei jo kuulu teidän joulupöytään.

Sen lisäksi että mässäily piisaa on pakko päästä liikkumaan. Mulla on päivätyöpaikassa järjestetty niin hyvät kuntoilumahdollisuudet että en juurikaan ole käyttänyt ulkopuolisia liikunnantarjoajia. Tänä vuonna rakas serkkuni laittoi hyvän kiertään ja luovutti minulle jumppakyselyssä voittamansa 25 € lahjakortin Kuntokeskus Kanavaan. Päädyin ottamaan kanavakortin mikä on voimassa yhden kuukauden, lisäsin siis muutaman kympin omaa rahaa ja saan kuukauden riehua salilla ja jumpissa. Mahtavaa! Pyhäpäivät voikin riehua myös sisällä jumpissa (ja taatusti ulkonakin!).

Tuota ulkojumppaa tulikin kokeiltua eilen kahvakuulan muodossa. Mulla oli siivousraivo päällä ja päätin antaa loppusilauksen raivolle tekemällä paiskomista maahan. Liike on varsin terapeuttinen ja tekee ihmeitä vatsalihaksille. Liike lähtee etuheilautuksella ja kun kuula on yläasennossa irroitetaan kädet kuulasta ja painetaan se voimakkaasti maahan. Tässä kohtaa kannattaa tarkastaa että alla ei ole kivetystä eikä asfalttia ettei kuula mene rikki. Meidän piha on pientä soraa joten kuula kesti hyvin. Tätä voi tehdä nurmikolla tai missä vaan. 

 Kaikki alkaa etuheilautuksesta, ulkona ei ole oikeasti noin kylmä, tein lumitöitä siivouksen ja kuulailun välissä.

Etuheilautusta ei tarvitse viedä korkeammalle (saa toki viedä).
Tässä siis painallus maahan jo melko pitkällä.

Muistakaa laskeutua rauhassa jouluun, joulu on mieliala eikä pakonomainen paniikissa pyöriminen ympäriinsä. Päätä mitä sinun on pakko tehdä ennen joulua ja tee ne. Vältä tekemästä mitään vaan sen vuoksi kun kaikki olettaa sinun niin tekevän. Ole tehokkaasti laiska ja taputa itseäsi välillä olalle :)

joulupöhinä ja -rauhottumisterveisin,
Katja

lauantai 15. joulukuuta 2012

Markkinointia, liikeideaa - tämän viikonlopun koultus

Tämän viikon koulutuksessa käytiin lävitse hieman omaa liikeideaa tai kuvitteellista sellaista. Tiukkaa valmistautumista tulevaa harjoitusasiakasta silmällä pitäen. Vihdoinkin voin hyvällä omalla tunnolla ottaa harjoitusasiakkaan vastaan! Mulle on tullut pari kyselyä jo etukäteen harjoitusasiakkuudesta, joten en ole pahemmin stressannut siitä miten saan hankittua asiakkaita itselleni. Molemmat tyrkyt on tuttujani, joten se vie hieman autentisuutta ohjaustilanteesta, sen vuoksi olen pohtinut pitkään että onko hyvä ottaa vastaan harjoitusasiakkaaksi tuttu henkilö. Molemmat tapaukset ovat kyllä kiinnostavia. Toisen tavoitteena on juosta kesäkuussa ensimmäistä kertaa Tukholman maratoni ja toisen palautua raskaudesta takaisin normaalikuntoon tarkoittaen sekä kuntoa että ulkomuotoa.

Tuo jälkimmäinen tulee varmasti olemaan yksi tyypillisimmistä tapauksista PT uralla, joten mielelläänhän sitä harjoittelisi. Toisaalta, maraton-case taas vie minut epämukavuusalueelle ja taatusti haastaa minut oppimaan älyttömästi uutta. Ja mikäs minua estää ottamasta niitä molempia harjoitusasiakkaiksi? Virallisestihan minulla tulee olemaan yksi, mutta toisaalta jos oma aikatauluni antaa myöden, ehkä voin hyödyntää molemmat oppimiskokemuksena. No - minulla on vielä hetki aikaa pohtia mihin päädyn. Vai voittaako joku kolmas vaihtoehto.

Uskon, että viime vuosina markkinointi on kokenut isoa murrosta. On tullut sosiaalinen media ja blogit ehkä perinteisen median (lehdet, radio, tv) rinnalle. Minun onni on, että sosiaalinen media on minulle tuttua, sekä myöskin vaivatonta. Toistaiseksi PT-hommista minulla ei ole omaa sivustoa facebookissa, mutta PartyLite-profiili minulta toki löytyy. Olen toistaiseksi miettinyt millä nimellä haluan PT-hommia tehdä... minulla on kyllä y-tunnus, mutta eihän semmosta voi käyttää yrityksen nimenä. Pelkkä oma nimi kuullostaa hieman tylsähköltä, joten odotan vielä keksiväni jonkun Katjan Kuulat ja Kynttilät -tapaisen nimen - niin tai sitten en :) Itse haluan pitää blogia omien ajatusteni esiintuontipaikkana, sekä kertoa omista kokemuksista, oppimisesta ja elämästä yleensä. Uskon, että tätä kautta jotkut asiakkaat myös löytävät minut Personal Trainer-palveluita etsiessään. Toimintasäteeni tulee varmasti olemaan pääasiassa Pirkanmaan alueella, mutta ilman muuta myös kauempanakin jos asiakkaan ja minun intressit kohtaavat.

Edelleen jaksan muistella omia opiskeluaikoja jolloin oli helppo nukahtaa kesken tunnin *huoh*. Nyt ei ole puhettakaan. Vaikka perjantait tuleekin itselle melko pitkiä päiviä (aamulla 7 töihin ja illalla 20.30 aikoihin kotiin) niin ei puhettakaan että tunneilla väsyttäisi, päin vastoin. On ihan into piukeena kaikesta uudesta oppimisesta sekä hoksauksista tai ihan vaan ohjaajan kehuista :) Kaikkihan me olemme persoja kehuille, eikö niin?

Nyt jos olet samassa tilanteessa kun minä - ja mietit että joululahjat on vielä hankkimatta, niin mikset lahjoittaisi läheisellesi esimerkiksi lahjakorttia Personal Trainerin kanssa treenaukseen? Ota ihmeessä minuun yhteyttä, laitetaan lahjakortti tulemaan ja sovitaan sitten lahjan saajan kanssa mitä ja millä tavoin treenataan. Autan mielelläsi sinua ja läheistäsi voimaan paremmin myös jatkossa. Näillä ajatuksilla haluan myös muistuttaa - ei ole väliä sillä mitä syöt joulun ja uuden vuoden välillä, vaan sillä mitä syöt uuden vuoden ja joulun välillä :) Uusi elämähän on tunnetusti monella alkamassa tammikuusta, mutta miksei sitä voisi aloittaa jo nyt? Miksi siirtää jotain huomiselle, minkä voi tehdä jo tänään? Minä haluan ainakin nauttia läheisistäni mahdollisimman pitkään ja pysyä terveenä ja haluan auttaa sinua tähän samaan.

Ai niin - onko keltään vielä tullut ärräpäitä lumesta? Minä nautin edelleen, tosin harmittelen että joku toinen on käynyt mun ulkoilmakuntosalilla kun on ehtinyt aiemmin... höh. Ens viikolla taas uudella sykkeellä :)

kuntoilu- ja terveysintoiluterveisin,
Katja 


tiistai 11. joulukuuta 2012

Pohjoisen tunnelmia

Perinteinen itsenäisyyspäivän reissu Rukalle on nyt tehty. Kotiin palattiin, kaikki 4 henkilöä ilman muita vammoja kuin mukavan-inhoittava lihaskipu. Kävin ensimmäisen kerran Rukalla 1998, juuri itsenäisyyspäivän aikoihin silloisten opiskelija-asuntola kavereiden kanssa. Meillä oli mukana neljästä eri maasta ihmisiä, osa ei ollut laskenut ikinä, mutta niin vaan hekin rinteeseen lähtivät. Elävä muisto palautui vielä tänä vuonnakin mieleen kun kiinalaisen tytön kanssa mentiin Kurun tuolihissiin... molemmilla oli reppu selässä ja penkki oli liukas, koska paljon ehti tapahtua siinä kohtaa kun hissiin mentiin (koska kiinalaisella ei ollut minkäänlaista kokemusta suksien päällä olosta aiemmin) että ei ehditty laittaa turvakaarta ajoissa syliin ja sitten oltiinkin niin korkealla että pidimme visusti kiinni reunasta ja pelkäsimme molemmat kuollaksemme. Nykyään hissihenkilökunta on niin osaavaa porukkaa, että jos näyttää että on kokemattomampi tyyppi tulossa, he hidastavat reilusti hissiä. Hidastavat vielä lähdön jälkeenkin ja varmistaa että turvakaari on saatu laskettua alas.
Kuva Saarua III-hissin yläasemalta.

Toinen mukava huomio on turvavarusteiden käyttö. Upeaa nähdä, että nykyään on lähes poikkeus jos jollain EI ole kypärää laskiessa päässä. Lähestulkoon jokaisella on, niin myös minulla... hankin oman kypäräni kolme vuotta sitten ja olen ollut varsin tyytyväinen peruskypärääni. Sen lisäksi, että se suojaa kaatuessa tai törmätessä suojaa se myös viimalta. Kypärän alla ei ole pakko olla ollenkaan pipoa, mutta itse olen pitänyt ohutta pipoa. Kypärän korvasuojukset tulevat näppärästi korvien päälle, joten myös korvat pysyvät lämpimänä. Tähän kun lisätään vielä laskettelulasit päähän, alkaa naama olla jo kokolailla hyvin suojattuna :)

Hih - tällä reissulla rinteessä ei mennyt Minttukaakaoo, kuva on parin vuoden takaa Ylläkseltä keväthangilta.

Päivien aikana tuli laskettua 4-6 tuntia/päivä suksilla, voin kertoa, melkoinen määrä kyykkyjä ja painon siirtoa. Etureidet ja pohkeet oli kyllä kovilla, vaikka niitä on tullutkin treenattua ihan mukavasti. Vielä viime yönä pohkeet kramppasi...ehkä ne nyt lähtee palautumaan. Laskupäivän jälkeen kuvioon kuuluu jo tällä iällä ihan reilu venyttelysessio. Jos haluaa nauttia laskuista myös seuraavana päivänä on syytä varmistaa että lihakset palautuvat edes jonkin verran. Jos suinkaan on mahdollista, suosittelen pistäytymään kylpylässä joku ilta laskujen jälkeen. Poreammeessa lihakset saavat vähän armoa höykytykseltä ja toki, lämpöhän tekee lihaksille hyvää. Tänä vuonna Kuusamon Tropiikki jäi käymättä, viime vuonna pistäydyttiin siinä, mutta ei ihastuttu niin paljon että oltaisiin tänä vuonna ajettu sinne. Viime vuosien majoituspaikkana Rukalla on toiminut Otsontupa. Mökki sijaitsee Talvijärven läheisyydessä, tosin talvijärven hissi ei ole ollut viimeisenä 3 vuotena kertaakaan auki tähän aikaan... tänä vuonna oli jo tiukka yritys, mutta rinne ei valmistunut vielä itsenäisyyspäivä viikonlopulle, joten rinteessä tulee käytyä omalla autolla. Tänä vuonna sykemittari jätettiin kotiin hyvällä omalla tunnolla. Parin vuoden takainen Ylläksen reissu kertoi että päivän kulutukseksi sykemittarin mukaan tuli yli 1000 kcal/päivä suurin piirtein 5-6 tunnin laskuilla. Melkosta tykitystä sanon minä! Kyllä siihen määrään yksi minttukaakao munkilla hurahtaa suuhun. Tänä vuonna taukojuomana toimi ennemminkin lämmin mehu tai glögi, kaakao oli out tänä vuonna.

Palauttava kävely toisen laskupäivän jälkeen yhdellä geokätköllä.

Tämän vuoden reissun erikoisuus oli yhdistää palauttava iltakävely geokätköllä käyntiin. Yksi retkikuntamme jäsenistä on harrastanut geokätköilyä jo jonkin aikaa... yli 250 löydettyä kätköä. Minä olen aloittanut tänä vuonna geokätköilyn, tosin löydettynä on huomattava paljon vähemmän, vähän yli 10 vasta. Lumessa kahlailun jälkeen (ja pupun kohtaamisen jälkeen) oli mukava kavuta saunan lauteille lämmitteleen ja rentoutumaan.

Katja kuntoon -osiosta on mainittava sen verran, että viime vuoden lasketteluhousut mahtuivat ilman suurempaa ahdistusta päälle (jee!). Sen lisäksi erityismaininnan saa loman aikainen aamupalan syöminen, joka aamu terveellistä kaurapuuroa, jugurttia ja leipäpalanen (jee!). Rinteessä tuli syötyä vähemmän terveellisesti, mutta illallinen tuli valmistettua yleensä mökillä: lihaa ja kanaa (okei, oli takkamakkarakin). Kaiken kaikkiaan olen äärettömän tyytyväinen ihanan rentouttavaan lomaan. Tällä viikolla onkin jo tiedossa PT:n kolmosjakso eikä jouluunkaan ole enää kuin pari viikkoa, silloin onkin seuraava hieman pidempi hengähdystauko tiedossa. 
 
Sen voimin, ihania talvisia säitä pidellessä.
 
lasketteluterveisin,
Katja 


lauantai 1. joulukuuta 2012

Ulkoilmakuntosali avautui vihdoin!

Tätä on jo odotettu, ainakin meillä! Lunta!!!! Talvi on erikoinen vuoden aika siinä suhteessa että oma kaveripiirini jakautuu melkolailla puoliksi. Osa ei voi sietää pakkasta eikä lunta ja osa rakastaa sitä. Itse tykkään kaikista vuodenajoista, niissä on kaikissa oma juttunsa. Myös syksyssä - mutta mikään ei ole ihanampaa kun pimeän, märän syksyn jälkeen sataa maahan kaunis valkoinen lumipeite. Osa odotteli hampaat kalisten luvattua lumimyräkkää, täällä Valkeakoskella oli kyllä kova myrsky, mutta kyllä hehkutettu lumimyräkkä jäi kauaksi siitä mitä minä odotin uutisten manaamalla lumimyräkältä. Pääasia kuitenkin on, että lunta tuli vihdoin! Ja tulee vieläkin :) ja mikä parasta, täysin ilmainen ulkoilmakuntosali saatiin auki! Kävin tekemässä juuri talven ensimmäiset lumityöt omasta pihasta, samalla lailla kun haravointi, aivan mielettömän hyvää hyötyliikuntaa.

Vaikka nyt satanut lumi on kevyttä pakkaslunta, huomaan että olkapäät yritti väsyä jo alkuvaiheessa, selkeesti eivät olleet tottuneet staattiseen työhön. Puhumattakaan sitten kun lumi muuttuu suojalumeksi, no toivottavasti ainakaan heti ei käy niin. Meidän pihaan saa uppoamaan iloisen tunnin lumitöissä, kyllä - nautin joka hetkestä. Pakkasta on n. 10 astetta, mutta sekään ei tuntunut ollenkaan pahalta kunnon ulkovaatteissa ja koska onneksi tuuli oli tyytynyt, oli varsin miellyttävä keli ulkoilla. Vapaa-aamu sai loistavan startin pienestä hikoilusta ja ennen kaikkea ulkona olosta. Näin päivätyöläisenä itse huomaan, että syksyllä ulkoliikunta jää valitettavasti melko vähään, johtuen myöskin siitä että kun lähden töihin on pimeää ja kun palaan on jo pimeää, jotenkin se ei vaan houkuta ulkoiluun. Viikonloput onkin asia erikseen. Nytkin sain älyttömän virtapiikin ja suunnittelen lähteväni vielä kävelylenkille kylän toiselle puolen pikkusiskon koululuokan myyjäisiin. Ai niin, suuntaahan sinäkin Naakan koululle Valkeakoskella - siellä olevasta arvonnasta voi voittaa lahjakortin kuntosaliohjelmaan ja sen ohjaukseen :) Myyjäiset on jo auki ja loppuu klo:13:00.

Talvi tuo muutenkin mukavaa lisämaustetta kuntoilijalle ja toki myös urheilijalle. Jos ei ole omia lapsia, uskon että lähipiirin ystäviltä tai sukulaisilta saat lapsia lainaan keiden kanssa on mukavaa lähteä pulkkamäkeen. Saat samalla itsellesi liikuntaa sekä lapsille ikimuistoisia hetkiä (ja heidän vanhemmilleen hetken hengähtää vaikka ihan kahden). Ja mikä parasta, tämäkään liikuntamuoto ei maksa mitään, tai no jos pulkan tai liukurin (tosin senkin voi korvata roskasäkillä). Mulla oli nuorempana aikuisena tapana lähteä kavereiden kanssa pulkkamäkeen. Ne olikin vähän hurjempia reissuja :) Mäet laskettiin ihan ylhäältä asti ja vauhti oli välillä hyvinkin korkea, tänä päivänäkin tulee ihmeteltyä miten ketään ei sattunut niissä leikeissä yhtään. Joskus joku oli hylännyt käytetyn patjan mäen lähelle ja roudattiin se mukaan ylös ja sitten kaikki leveän patjan kyytiin ja alas - muutama tippu matkan varrella, mutta hauskaa meillä oli.

Valkeakoskella on avattu jo ensimmäinen pätkä hiihtolatua 800 metriä löytyy Korkeakankaan metsästä, näinköhän sitä pääsisi korkkaan hiihtokauden jo heti talven alusta? No, parempi kun en lupaa, mutta lupaan kertoa heti kun eka hiihtoretki tapahtuu. Tampereella Koulukadulla on ollut jo jonkin aikaa ulkojää luistelijoille. Tämän talven yksi haasteeni tulee olemaan retkiluistelu, sitä on jo monena vuonna harkittu ja pohdittu, mutta koskaan ei olla päästy siinä asiassa eteenpäin. Tänä talvena se on must do-listalla. Viimeisempänä vaan ei vähäisempänä on tietysti laskettelu <3 Olen itse harrastanut laskettelemista jo pienestä pitäen, ensimmäinen lapissa viettämäni hiihtoloma teki minusta lapinhullun ja niin se vaan on, että 4 yön jälkeen minä tyttö pakkaan auton ja kaverit ja suuntaan nokan kohti Kuusamon Rukaa. Perinteinen itsenäisyyspäivän laskukeikka hyvien ystävien kanssa on edessä. Ulkoilua monta tuntia päivässä, tehdä sitä, mitä rakastaa täydestä sydämestä...menen sanattomaksi jo nyt. Menkäähän tekin ulkoilemaan, nauttikaa joka hetkestä ja yrittäkää napata hiljalleen leijuvia lumihiutaleita suuhunne :)

talvikuntoiluterveisin,
Katja