Kuulakurssilla KuntoCenterissä

Hopsan saa, aika kuluu hyvässä seurassa.

Tämän vuoden isänpäivää vietettiin hieman erilaisissa merkeissä aikasempiin verraten. Auton nokka kaarsi Ideaparkkiin, ei suinkaan ostoksille vaan kahvakuula- sekä bodyweight kurssille. Kurssin vetäjänä toimi Antti Nurmi Spartanista. Kuten monessa muusakin asiassa, on erilaisia koulukuntia eli tapoja tehdä asioita ja sen vuoksi oli äärimmäisen hyödyllistä lähteä katsomaan vaihteeksi kahvakuulailua toisenlaisesta kulmasta.

Kurssille osallistuminen oli ilman muuta järkevää vaikka tänään kroppa on kuin hakattu :) Ei sitä kukaan hakannut, mutta pitkästä aikaa tuli tehtyä ns. kehittävää treeniä. Ja tämä onkin yksi asia mitä omassa treenissä olisi syytä miettiä. No, pohditaan sitä toisessa kirjoituksessa, sillä tämä on omistettu yksinomaa tämän kurssin läpikäymiseen.

Kurssi alkoi pienimuotoisella liikkuvuusharjotteilla, niin että saatiin kroppaan riittävästi lämpöä lähteä tekemään harjotteita. Eka kaksituntinen käytiin lävitse perustekniikoita kahvakuulailussa. Koska tiesin, että edessä on 4 tunnin rypistys, valkkasin pienen kuulan itselleni. 8 kg ihana pinkki kisakuula ja vähän haasteeksi 12 kg sinisen kisakuulan. Sinällään jo se oli virkistävää että tehtiin kisakuulilla. Itse käytän lähestulkoon kokonaan pieniä kuulia, joiden kanssa mm. rinnalle veto on vaan erilaisempaa kuin kisakuulalla.

Siinä on kisakuula poikineen valmiina töihin.

Alkuun tehtii kahden käden etuheilautusta ja Antti arvioi tekniikoita. Itselle on kehittynyt ns. säästävä tekniikka oletettavasti juuri ohjaajana toimimisen tueksi. Antti antoi lisävinkkejä millä saadaan ns. enemmän voimaa liikkeeseen, enemmän tehoa treeniin ja lopuksi käskyn (mitä tiesin jo odottaa) kokeilkaa kaikki ISOMMALLA kuulalla. No mitäpä siinä empimään jos kerran käsky käy, niin hyökkäsin kuin salama 34 kg harmaan ison kuulan luo ja lähdin suorittamaan. Ainoa haaste mikä minulla tulee niin ison kuulan kanssa on puristusvoima käsissä. Vaikka keskivartalo jaksaisikin, niin ei kovin pitkää sarjaa jaksa tintata menemään pelkäämättä ettei kuula tipu maahan. Jokatapauksessa, tämä oli pitkästä aikaa avaava kokemus. Nyt oikeasti loppuu sillä 8 kg kuulalla heiluttelut justiinsa! Uskoa ihmiset itseenne! Yhden käden liikkeet on toki asia erikseen, mutta heilautukset saa parhaiten tuntumaan isolla kuulalla.

Luonteva jatko oli tietysti yhden käden etuheilautus pysäytyksellä ja jatkoa high pull ups:iin. Ai mihin? Tässä malli ohjaajan tekemänä you tubessa. Tätä liikettä olen tehnyt kun olen ihan ekan kerran törmännyt kuulailuun paikallisen itsepuolustusseuran kuulatunnilla. En tosin muistanut tätä nimeä, mutta liikkeen muistin. High pull upsilla saa aika mukavasti vahvistettua yläselän lihaksia, suosittelen ehdottomasti ottamaan mukaan treeniin. Tästä matka jatkuikin iloisesti rinnalle vetoihin ja kyykkyihin. Huomion arvoinen varoituksen sana tässä kohtaa, kun teet rinnalle vetoa kahdella kuulalla on äärimmäisen tärkeää että räkkiasennossa sormet osottavat kohti kattoa, muuten sormet voivat jäädä kahden kuulan väliin puristukseen.

Tainan malliesimerkki kahdella kuulalla rinnallevedon loppuasennosta. Huomaa kunnon haara-asento on oltava jos meinaa kuulat saada mahtumaan jalkojen väliin.

 





Meillä on menossa tässä treeni missä vuorotellen tehtiin 10 etuheilautusta, 5 yhden käden etuheilautusta molemmin puolin, 5 rinnalle vetoa molemmin puolin ja 5 syväkyykkyhyppyä pehmeästi laskeutuen.



Rinnalle veto koetaan monesti hastavaksi liikkeeksi, ei ainoastaan sen vuoksi että sitä ohjataan niin erilailla. Jälleen kerran palautetaan kysymys pohdittavaksi kehittävästä treenistä - jos haluat kehittyä kannattaa valita painavampi kuula. En muista enää millä tein rinnalle vetoa, mutta Antin mielestä tekniikka parantui voimakkaammaksi kun otin painavamman kuulan. Samoin palautettiin mieleen vahva asento, jotta voit tehdä painavilla kuulilla harjotteita, sinulla pitää olla vahva asento.

 

Siinä se on, vahvassa räkissä. Mari yrittää painaa kuulaa ihan tosissaan maahan, ei liikahdakkaan.

Jossain näillä main on hyvä todeta, että minulla on ainoastaan yksi proteiinipatukka mukana, voipi olla että tulee nälkä... Ekan kaksituntisen lopuksi kävimme vielä lävitse tuulimyllyn. Tuulimyllyä tulee tasasin väliajoin teetettyä tunneilla ja se herättä melko usein jännitystä kuulailijoissa että pystynkö hallitsemaan olkapääni. Kysymys on varsin relevantti ja kannattaa ehdottomasti tehdä aina oman kehon tuntemuksen mukaan liikkeet. Tuulimylly on varsin hyvä liike myös liikkuvuutta parantamaan. Mutta toki vaatii hallintaa. Tästäkin liikkeestä saa hyviä erilaisia variaatioita tehtyä ottamalla toisen kuulan alakäteen mukaan. Ja vaikka jättämällä yläkädestä kuulan pois kokonaan. Itselläni vasemman puolen olkapään alue/lavan alue on jotenkin heikkona, sitä pitäisi lähteä kuntouttamaan ja tuulimylly nimenomaa olisi yksi vaihtoehto, tosin pienemmällä painolla alkuun, jotta saa kuntoutettua olkapään ympärillä olevia lihaksia.

 

Tästä matka jatkui kahden kuulan tekniikoihin. Uutena tuttavuutena omeletti. Omeletti ei ihan vielä jäänyt haltuun, sitä pitää siis treenata ja pureksia ensin enemmän.

 

Sen jälkeen kehon painolla tehtäviin liikkuvuus/lihaskunto harjoitteisiin. Alkulämppärinä tehtiin kylkilankku, josta kiepsahdettiin supermiesasentoon (lankku ja toinen käsi on suoristettuna eteenpäin) siitä jatkaen suoralla kädellä koskettamaan vastakkaisen jalan varvasta, paluu supermiesasentoon ja siitä kylkilankkuun. Jep, luulot pois :) Tiukkaa settiä, tosin, erinomaisen hyvä vartalon hallinta liike. Todella monella lantio lähtee tasapainottamaan tilannetta ja keikkaa, siihen siis kannattaa keskittyä.

 

Näistä jatkettiin esimerkiksi punnerruksiin. Jos haluat kehittyä hyväksi punnertajaksi, sinun kannattaa tehdä erilaisia punnerruksia. Antin ohjeiden mukaisesti kädet on noin hartioiden leveydellä, sormet osottaa inasen ulospäin ja vartalo suorana (voi pitää aluksi polvet maassa), kyynärpäät kylkiä hipoen laskeudutaan kohti maata ja sieltä ylös. Ai helppoa? Jo muutama peräkkäinen puhdas punnerrus teki ainakin meikäläisen kropalle sellaista treeniä ettei puhettakaan että niitä nikutettaisiin esimerkiksi minuutti putkeen. Tästä on mahdollista tehdä erilaisia variaatioita, kuten lapapunnerrus, T-punnerrus, kolmiopunnerrus tai skorpionipunnerrus. Voin kertoa, skorpionipunnerrus jäi odottamaan vielä parempaa voimapäivää :)

Skorpionipunnerrus. Morjes!

Tässä alemmassa kuvassa on tutun olonen liike keho ja mieli-tunniltani... tai siis alku on, se alku osa missä rullataan ylävartalo maahan rennoksi ja kävellään käsillä kauemmaksi varpaista aina lankkuun asti. Sen jälkeen tehdään punnerrus (puhdas punnerrus tai lankku) ja siihen ne yhtäläisyydet loppuivat. Loppu tosiaan ponnistetaan käsillä pompate kohti varpaita. Jos oli riittävän leveä haara-asento niin pääsin kahdella, mutta normileveys vaati kolme pomppausta.

Tässä se Antti pomppii :)

 

No mitä minä kurssista sain, kipeiden lihasten lisäksi? Älyttömästi uutta innostusta, energiaa ja päättäväisyyttä tuoda teille hyvät asiakkaani uusia näkökulmia harjoitteluun. Muutama uusi liike tuli löydettyä sekä ennen kaikkea palautettua usko siihen että isoilla kuulilla voi harjoitella turvallisesti. Kerro minulle mitä haluat treeniltäsi saavuttaa, minä autan sinua tekemään treeni, joka vie sinua kohti tavoitettasi.

 

 

energisin kuulaterkuin,

Katja

 

 



Haka Gymin kahvakuula ja me ollaan ihan pihalla :)

Vuoden verran olen ohjannut Haka Gymillä säännöllisesti kahvakuulatuntia. Tänä kesänä siirryttiin treenaamaan pihalle ja nyt syksyllä päätettiin jatkaa pihakuulailua. Pihalla kuulailu sopii äärimmäisen hyvin meille sisätyöläisille. On ihana hengittää raikasta ilmaa sisään ja nauttia ulkoilmasta sekä treenistä. Liian usein tilanne sisätyöläisille on se, että aamulla mennään sisälle töihin (ja istumaan), sitten jatketaan autolla kotiin (istuen) ja kotiin päästyä jatketaan tekeen treeni sisätiloihin (pahimmillaan istuen kuntosalilaitteissa) kunnes palataan kotiin sisälle, mihinkäs muualle kuin istumaan sohvalle. Lisäksi pihalla on ihanaa kun ei haittaa vaikka kuula tipahtaa maahan ja tilaa on ympärillä riittävästi, että voidaan tehdä askelkyykyt liikkumalla eteenpäin tai vaihtoehtoisesti hyppiä riehakkaasti etuheilautuksen yhteydessä eikä tarvitse pelätä että osuu toiseen tai seinään.

Kas näin heiluu kassi ja kassi heiluu näin! Kuulaliikkeet ovat yksinkertaisia että ensikertalaisetkin oppivat ne :)

Kahvakuulamiehen julkaistaessa kuvakilpailun, päätin ottaa treeneihin kameran mukaan ja napata muistaessani muutaman kuvan kuulasisseistä. Tänään oli siis kuvauksen vuoro :) Puolessa välissä treeniä ja patteria annoin varoituskysymyksen, sopiiko kaikille että kuva otetaan. Annoin patterin loppuun asti mahdollisuuden pohtia haluaako olla kuvassa vai ei ja hörppytauolla sovittiin että kuva on ok, joten seuraavasta patterista otettiin muutamia kuvia. Meidän kuulajengi on kyllä mahtavaa porukkaa! Melkein joka treenissä unohdan mikä liike tulee seuraavaksi, niin aina joku huikkaa sieltä ei kun nyt tulee tämä liike. Aivan parasta! Vielä viimeisessä patterissakin hymyjä löytyi naamoilta, joten kivaakin meillä on. Tule ihmeessä kokeilemaan, mukaan mahtuu niin miehet kuin naisetkin. Kuulia on seuran puolesta muutamia, mutta voit tuoda oman tullessasi.

Erilevyisiä kyykkyjä ja valtavia ponnahduksia kyykystä kohti pystysoutua, hyvä meidän kuulailijat!

Tämän päivän treeni koostui dynaamisesta alkuverryttelystä, kisailumielessä tehtävästä ornamenttijonokuulailusta sekä kolmesta patterista, loppukisasta sekä lyhyistä venyttelyistä. Te, ketkä ette tänään päässeet osallistumaan, voitte tehdä oman treenin näillä liikkeillä. Liikkeitä tehdään 50 sekuntia ja siirrytään suoraan seuraavaan liikkeeseen. Patteria tehdään 4 kierrosta eli työaika on 10 minuuttia kerrallaan (koska jokaisessa patterissa on 3 liikettä). Kellottamiseen käytän GymBossia, mutta toki muutkin tavat käy.

Patteri 1:
Vartalon ympärikierto - kuula ojennetaan selän takana toiseen käteen ja edessä toiseen. Kuula kulkee kuin autoradalla vaakalinjassa. Kyynärpäät ovat pienessä koukussa. Ota toisella kierroksella toinen suunta, kolmannella eka ja neljännellä toka.

Etuheilautus - työnnä kuula lantiolla napakasti ylöspäin, kyynärpäissä pieni koukku, kuula tekee J-kirjaimen muotoisen liikkeen.
Liikkuva askelkyykky - astu askel suoraan eteenpäin, lantio, polvet ja varpaat samaan suuntaan ja kyykkää. Jatka matkaa suoraan toisella jalalla eteenpäin vastaavanlaisesti.

Patteri 2:
Pään ympärikierto + vastakkainen polvi - Ota kuulasta sarviote ja pyöritä kuulaa pään ympäri niin läheltä päätä kuin mahdollista ja tuo kuula korvan kohdalta kohti vastakkaista polvea. Palauta liike samaa rataa vastakkaiselle puolelle.
Suorin jaloin maastaveto, hauiskääntö ja pystypunnerrus - Ota kuulasta sarviote ja varmista että hartiat ovat paikoillaan, lähde taivuttamaan lonkkanivelestä rintakehää kohti maata. Muista pitää selkä suorana, polvissa pieni koukku sekä hartiat paikallaan! Ojenna takaisin suoraksi ja tee hauiskääntö kuulalla jatka siitä suoraan pystypunnerrukseen. Palauta kuula samaa tietä takaisin ja jatka suoraan suorin jaloin maastavetoon.
Sivutaivutus - Ota kuula toiseen käteen ja taivuta hallitusti kahden kapean seinän välissä kuulaa kohti maata. Jarruttamalla alas ja reippaasti ylös, palautus hieman yli kehon keskilinjan. Ota toisella kierroksella toinen puoli, kolmannella eka ja neljännellä toka.

Patteri 3:
Kauppakassi - heilauta kuulaa toisella puolella kolme kertaa ja vaihda neljännällä heilautuksella vartalon edessä toiseen käteen. Heilauta toisessa puolella kolme kertaa ja vaihda neljännellä heilautuksella vartalon edessä toiseen käteen.
Kyykky ja pystysoutu - ota haluamasi levyinen haara-asento, kuulasta kiinni tavallisesti, polvet ja varpaat samaan suuntaan ja tee kyykky, ylös tullessa jatka kuulan liikettä suoraan pystysoutuun kyynärpäät edellä vartalon lähellä. 
Etuheilautus hypyllä - työnnä kuula lantiolla napakasti ylöspäin ja hyppää samalla eteenpäin, kyynärpäissä pieni koukku, kuula tekee J-kirjaimen muotoisen liikkeen.

kuulaterkuin,
Katja

Lisenssoitu kahvakuulaohjaaja valmiina palvelukseenne!

Minun kahvakuulaohjaaja lisenssitodistus saapui viime viikolla postissa. Huhtikuun lopulla kävin suorittamassa lisenssiosuuden Kahvakuulamiehen koulutuksessa Jyväskylän Graniitissa. Matka lisenssoiduksi kuulaohjaajaksi alkoi jo yli vuosi sitten kun osallistuin Kahvakuula-kouluun Tampereen Varalassa. Yksi asia johti toiseen ja lopputuloksena oli että kurssitoverini loukkaantui kisailussa ja lähdin viemään häntä päivystykseen ja minulta jäi puolet kurssista käymättä. Kahvakuulamies antoi minulle luvan tulla uudelle päivälle jahka minulle ja loukkaantuneelle kurssitoverilleni sopisi. Sovimme Kirsin kanssa uuden päivän toukokuulle, mutta valitettavasti jouduin lähtemään yksin, sillä Kirsin käsi ei ollut vielä kuulailu kunnossa. Näinpä suuntasin Nummelaan suorittamaan kahvakuulakoulun loppuun.

Se oon minä - lisenssoitu kahvakuulaohjaaja :)

Syksyllä aloitin ohjaamaan Haka Gymillä kahvakuulatunteja sekä satunnaisia tuurauskeikkoja Tampereella. Tänä vuonna kuulatunti siirtyi Kerhomajalle, jonka seurauksena muuttui aika ja osallistujamäärä kasvoi. Ihania uusia ja tuttuja kasvoja hymy huulilla joka maanantai, parasta! Sen lisäksi kahvakuulatuntini muuttui kolmivarttiseksi ja perään lisättiin venyttelypuolituntinen ja se on ollut oikein toimiva setti. Suurin osa kuulailijoista jää myös venyttelyyn. Palaute on ollut huikeaa. Ohjaajalla meinaa välillä tulla tippa linssiin kun kiitoksia tulee tunnin jälkeen. Tulee toki välillä myös kritiikkiä ja hyvä niin, kehittämistä löytyy taatusti ja kritiikki on yksi tapa parantaa omaa toimintaansa.

Nyt ympyrä tavallaan tuli yhteen virstanpylvääseen kun sain aikataulut osumaan kohdilleen ja sovittua kahvakuulalisenssiosuuden suorittamisesta. Tarkoitus oli mennä maaliskuussa Tampereelle suorittamaan lisenssi ja tottakai silloin tuli maailman isoin flunssa. Lisenssikoe-aamuna minulla oli vajaat 38 astetta kuumetta, ei tarvinnut lähteä. Olin hankkinut 3 harjoitusasiakasta jo kokeeseen ja sitten minun piti perua. Ei auttanut, seuraava siedettävän matkan päässä oleva koulutus oli Jyväskylässä, joten ei kun auton nokka kohti Jyväskylää huhtikuun lopulla, ihanaan joutsenten paluumuuttoaikaan. Parhaimmillaan pellolla näkyi kolmattakymmenettä joutsenta lepäämässä ja sen lisäksi myös kuvaaja-autoja kuvaamassa tien vieressä. Itse en ennättänyt pysähtyä kuvaamaan, joten nyt saatte kuvitella joutsenet valloittamassa keväistä peltoa ihan omissa ajatuksissanne :)

Graniitti olikin hankala paikka löytää. Navigaattori ilmoitti keskellä tietä että olet saapunut määränpäähäsi. Soitto 02:seen ei myöskään vienyt minua perille. Vihdoin äkkäsin jonkun kyltin että Graniitti ja hurautin auton parkkikselle. Pihassa näkyi koulu, joten oli pakko soitella Kahvakuulamiehelle ja kysyä missä te ootte! Graniitti on siis semmonen pommisuojatyyppinen urheilutila, joka on maan alla. Ja jonne minäkin kyllä löysin, maalaisena.

Alkuun ohjailtiin toisiamme, käytiin lävitse tuotteistamista sekä oman palvelun kehittämistä. Minulla oli aivan ihana pari, kenen kanssa oli huippua keskustella ja vaihtaa ajatuksia omista näkökulmistani. Lämmin kiitos näin virtuaalisesti jälkeenpäinkin <3 Lisäksi meitä tulevia ohjaajia kävi ohjaamassa jonkun tuleva aviomies, tässä hieman kuvaa polttarisankarista.

Jonkun tuleva aviomies :)

Päivän yksi kohokohta oli harjoitusasiakkaat, keille meidän piti ohjata yhdessä parin kanssa meille annetut harjoitteet. Meille osui kohdille yhdenkäden etuheilautus, rinnalleveto, vauhtipunnerrus sekä työntö jos aika riittää. Aikaa oli 15 minuuttia/ryhmä. Koska meillä ei ollut älyttömästi aikaa suunnitella kumpi sanoo mitäkin niin tilanne meni aikalailla luovimalla. Huomasin, kuinka olen tottunut itse kantamaan vastuun ohjauksesta, joten suun vuoron antaminen parille oli hieman haastavaa. Neljästä ryhmästä ainoastaan yhden kanssa pääsimme työntöön asti, muiden kanssa jäätiin vauhtipunnerrukseen. Saimme kuitenkin sisällytettyä 15 minuuttiin harjoitteita asiakkaille sekä tekniikka opastusta mielestäni oikein hyvässä suhteessa. Ohjauksen jälkeen ohjattavat antoivat palautetta ja välittömästi saimme uuden ryhmän ohjattavaksi. Kahvakuulamies kiersi jokaisen ryhmän luona tekemässä havaintoja ja antamassa kommentteja. Kahvakuulamiehen kommentti minulle oli, eikö olekkin vaikeaa olla hiljaa - hänenkin on.

Kahvakuulamies, jonkun tuleva aviomies sekä kurssilaisia.

Lopuksi vuorossa olikin kirjallinen koe ja sen jälkeen lähtöitkut, onnittelut ja poistuminen kotia kohti. Lopputulos on nyt siis tässä - lisenssitodistus.

Tulen mielelläni pitämään kahvakuulasessioita mm. polttariporukoille, kaveriryhmille, yrityksille - miten vaan! Ota rohkeasti yhteyttä ja pyydä tarjous, uskon, että pääsemme yhteisymmärrykseen.

Antoisia kuulahetkiä,
Katja

Saimaan norppinako?

Lauantaihan oltiin paahdettu itä-Suomeen Rantasalmelle tekemään kauden viimeinen pitkä retkiluisteluretki (25 km). Sama reitti luisteltiin mitä tammikuussakin, voit lukea retkestä täältä. Tällä kertaa tiesimme suunnilleen mitä odottaa, joten ei pelottanut ihan yhtä paljoa kun ensimmäisellä kerralla. Keväisenä haasteena oli ainoastaan railot, joita jonkin verran alkoi löytymään radalta. Selväähän se on, että tietysti minun luistin jäi railoon kiinni, pariinkin otteeseen, mutta ainoastaan kerran vedettiin lipat - ja tottakai ihan alkuun ja vielä vesilätäkköön, josta olikin mukava jatkaa matkaa tärisevin jaloin ja märän kannikan kanssa. Kummemmin ei sattunut, kyynärpäähän nousi mustelma, mikä löytyy sieltä vielä tänäpäivänäkin.

Lähtö Järvisydämestä (vasemmalta) ja kääntöpaikkana Linnansaari (keskemmällä).

Jotenkin lomalla ollessa häviää ajantaju, mikä päivä, mitä kello on jne. Joten kun olimme jo ylittäneet laivareitin ja opasteessa luki että kahvio on auki Linnansaaressa, odotin sen olevan auki. Mutta kun pääsimme perille, totesimme että kahvio oli mennyt kiinni jo kolmelta... mehän olimme lähteneet liikkeellekkin vasta neljältä, eikä älytty ottaa mukaamme eväitä, ei edes juotavaa. Vähän yli 12 km luisteluun kului aikaa noin tunti ja kieltämättä siinä kohtaa juotava olisi maistunut. Kauaa ei maltettu tallustella Linnansaaressa, vaan lähdettiin pian jatkamaan matkaa ennen kuin hiki laskee. Väittäisin, että meillä oli myötätuuli palatessa takaisin Järvisydämeen, joskaan tuuli ei ollut ihan valtavan iso, joka tapauksessa, takasintulo kesti ainoastaan 50 minuuttia ja tuntemukset oli paljon miedompia kuin ensimmäisellä kertaa. Tällä kertaa toki jalassa oli omat retkiluistimet, jotka ovat paljon kevyemmät kuin mitä tammikuussa vuokratut välineet olivat. Isännällä tuli tuntumaa pohkeisiin ja mulla pakaraan.

Kauniit maisemat...

Ihana auringonpaiste.

Radan kuntoa... ei valittamista tässä osuudella. Eikä muuallakaan. Railot kuuluvat kevätjäihin.

Takasin tullessa jotkut virittelivät pääsiäiskokkoa tulille.

Tällä kertaa olin älynnyt ottaa kuivan paidan ja kuivan takin mukaani ja vaihdoinkin ne luistelun jälkeen päälle ennen kuin jatkoimme matkaa kohti Sulkavaa.

Monihan siitä puhuu ja vielä useamman haave on päästä hiihtämään keväällä hankikannolla. Tähän ikään mennessä en ainakaan muista onnistuneeni siinä ikinä ennen, ennen kun viime sunnuntaina. Paikkoja ei pahemmin kolottanut edellisen illan luisteluretken jäljiltä, joten valmis hiihtoon! Tosin hieman epäilytti kun tiesin kälyn hiihdelleen huomattavasti pidempiä matkoja mitä itse olen hiihdellyt tänä talvena. Todettiin että mennään ja katsellaan miten menee. Mukaan lähdettiin me kolme (minä, isäntä ja käly) sekä Sissi-koira. Sissin oli tarkoitus vetää emäntäänsä, mutta ei hän oikein innostunut touhusta, joten aikamme katseltuamme meininkiä, Sissi päästettiin vapaaksi juoksemaan rauhassa emäntänsä rinnalla. Tässä kohtaa lienee tarpeellista mainita että kamera jäi autoon - nyyyh.

Lähdimme liikkeelle Sulkavan soutustadionilta, siitä samasta paikkaa mistä kesällä lähdetään Sulkavan soutuun. Olin jotenkin ajatellut että ladulla käveleminen on etelän itsekkäiden ihmisien tapa, mutta harmikseni huomasin että se sama tapa näky olevan voimissaan myös Sulkavalla. Jouduin todellakin pidättelemään itseäni etten olisi maininnut jollekkin kylänaiselle, jolla oli 4-6 pientä taaperoa mukana jäällä että nyt oikeasti, älä opeta lapsia kävelemään ladulla, vaan opeta kävelemään ladun ulkopuolella. Samoin vastaan näytti tulevan keski-ikäinen pariskunta jonka mielestä ladulla käveleminen on vaan kivaa. En tykännyt näistä. Päätin kuitenkin pitää mölyt mahassani ja olla pilaamatta omaa nautintoani sen enempää. Siitä se oikeastaan lähtikin, päätettiin siirtyä myös isännän kanssa hangen puolelle... kälyhän oli koiran kanssa mennytkin koko ajan hangella kuuliaisesti.

Ja mikä ihme, hanki ei upottanutkaan. Hanki kantoi! Ja siis minutkin :D Aurinko paistoi, hanki kantoi, en tiedä voiko olla mitään mahtavampaa. Tuntui aivan kuin olisi hiihtänyt ladulla, mutta ehdottomasti oli päästävä hiihtämään niin ettei siinä ollut kenenkään jälkiä edellä. Hih. Me hiihdettiin isännän kanssa noin 10 km, käly hieman enemmän. Me käytiin välillä tutustumassa Kukkapäähän ja ravintola Romantikaan. Ja tottakai juuri ennen Kukkapäätä, keskittyminen herpaantui, väsymys alkoi painamaan ja hanki alkoi pehmetä ja tietysti törsät. Tällä kertaa onneksi pehmeään lumeen, mutta sieltä ylös nouseminen meinasikin olla jo haastavaa. Hyvin siitäkin selvittiin ja päästiin nauttimaan Romantikaan lämmintä mehua terassille. Kauaa ei taaskaan malttanut olla paikallaan vaan matka jatkui takasin soutustadionille ja Sulkavalle syömään! Sykemittari oli ollut iloisesti kassissa sekä luistelureissun että hiihtoreissun, mutta uskon että kaloreita paloi ihan kiitettävästi.

Tämä talvi on ollut uskomattoman ihana. Se on todellakin suosinut ulkoilukelejä ja ulkolajeja. Nyt näyttää siltä että ihana uskomaton talvi on saanut jatkokseen uskomattoman upean kevään. Ei juurikaan ole tehnyt mieli viettää aikaa sisätiloissa näillä ilmoilla, liikuntakin on pääosin suoritettu ulkona ja hyvä niin. Sisällä tulee istuttua ihan riittävästi muutenkin. Tämä ajatuksissa, vähän yli kuukauden päästä siirrymme Hakassa kesäaikaan ja myös ohjaamani kahvakuula siirtyy ulos. Ihanaa kun pääsee tekemään liikkeitä mitä sisällä ei mielellään halua tehdä. Toivottavasti vanhat kuulailijat innostuvat ulkokuulailusta ja toivottavasti myös uusia kuulailijoita löytyy mukaan! Kerron tarkemmin tunnin ajankohdasta kun tiedän itsekkin enemmän. Siihen asti, mukavia kevätpäiviä kaikille, menkäähän ulos!

ulkoiluterkuin,
Katja

Akupunktioo ja tuuraustunteja

Edellisessä blogissa jo kirjoittelin että olin aloittanut akupunktiohoidon. Viime viikolla akupunktio jatkui, torstaina olin taas neulottavana. Tekijä on opetellut myös kiinalaista lääketiedettä kymmenen vuoden ajan sekä tutustunut myös kalevalaiseen jäsenkorjaukseen. Toisella hoitokerralla (kuten myös ensimmäiselläkin kerralla) hoitaja katsoi kieltäni ja totesi sen olevan kosteampi kuin normaalisti, joka viittaisi siihen, että perna ei toimisi normaalisti. Tätä tukisi kuulemma myös tapani unohdella asioita. Todellakin, asioita on tupannut viime aikoina unohtumaan enemmän kuin ennen. Itse olen tulkinnut sen johtuvan siitä, että tällä hetkellä elämässä on vaan niin monta asiaa menossa, että ei ole ihmekkään jos asioita unohtuu. Viimeksi unohdin ruokapaikkaan käsilaukkuni, ei muuta kun kotiin päästyäni auto ympäri ja kohti ruokapaikkaa noutamaan veskaa. Sinällään akupunktiohoito on minua auttanut, että kun hoito on otettu torstaina niin lauantaina olen täysin ratkipoikki ja katki. Voisin nukkua koko päivän lävitse, tämä sama kävi viikko sitten ja myös viime lauantaina.


Onneksi sunnuntaina oli jo virkeä olo ja kävimmekin isännän kanssa testaamassa Vesilahden retkiluisteluradan. Rata sinällään oli mukava lenkura, mutta valitettavasti joku oli halunnut ajaa jäällä moottorikelkalla ja mönkijällä, juuri siitä kohtaa mikä siis oli tarkoitettu luisteluun. Samoin ulkoilijoita oli kävelyttämässä koiriaan ihan iloisesesti luisteluradalla ja toki sieltä löytyi jätöskasoja. Valitettavasti retki osoittautui pettymykseksi. Pyörähdimme lenkin ympäri kahteen kertaan eli matkaa tuli noin 5 km ja saldona myös yksi kauden rumimpia kaatumisia. Olin ehtinyt luistella alle 50 metriä kun tuli hieman märempi kohta vastaan. Ajattelin että se on vaan siitä päältä märkä, luistelen tuolta ihan reunasta varovaisesti... noh, lopulta siinä kävi niin etten ehtinyt kissaa sanomaan kun pötkötin jo mahallani vesilammikossa. Kohta siis ei ollut hieman märempi vaan täysin pehmeä mihin luistin tökähti kun täi tervaan. Tämä tietysti täysin omasta valinnastani johtuva kaatuminen ei varsinaisesti parantanut kokemusta radasta.

Joka tapauksessa luistelun jälkeen päätimme lähteä kotona myös hiihtämään. Tuttu lenkki Lotilan järven ympäri 5.2 km vapaalla hiihtotavalla. Sisuuntuneena aamun epäonnisesta luisteluretkestä päätin, etten pysähdy ennen tiettyä maamerkkiä. Hiihdin rauhalliseen tahtiini, sykkeistä huolimatta tiukasti eteenpäin. Olin ylittänyt jo selkeästi oman maamerkkini kun tuntui että nyt alkaa tuntumaan mahdottomalta sykkeen suhteen, joten livautin itseni latu-uralle ja jatkoin hiihtämistä tasatyönnöin ja varoen vuorohiihtoa, kyllä, perinteistä vapaan välineillä. Jahka syke oli tasaantunut hieman maltillisemmalle tasolle jatkoin taas vapaata hiihtoa. Muutaman kerran lipsautin vielä tasatyöntöön, mutta en pysähtynyt kokonaan kertaakaan, mistä olen älyttömän tyytyväinen. Lenkki tuli kierrettyä n. 35 minuuttiin, keskisykkeen sykkiessä 158 ja maksimit 178.

 Eilinen maanantai oli maistiaisia ensi viikosta. Kävin tutustumassa toiseen kuulatuuraustuntiini Tampereella ensin, sitten surautin ensimmäiseen kuulatuurauspaikkaan ja ohjasin siellä innokkaille opiskelijoille kahvakuulakolmivarttisen. Sieltä surautin Valkeakoskelle kohti omaa kahvakuulakolmivarttista ja venyttelypuolituntista. Vaikka nappasin proteiinipatukan ennen Valkeakosken tunteja niin siitä huolimatta kotiin palattuani olisin voinut syödä vaikka koko jääkaapiin. Energiavaje oli valtava. Kaiken hässäkän keskellä en ollut muistanut laittaa sykemittaria päälle mihinkään noista tunneista - tai ekalla tunnillahan ainoastaan pistäydyin fiilistelemässä eli en ottanut edes kuulaa käteeni. Ensi viikolla sitten on ohjelmassa kaikkien noiden kolmen tunnin ohjaus ja tarvii ehdottomasti suunnitella tankkaus paremmin kuin tällä viikolla. Sinällään olen innoissani ohjaamisesta, olen huomannut että alkuaikojen salajännityskin on kadonnut, tunnin jälkeen ääni ei katoa vaan on ihan normaali :)

Samoin minun viime viikon oppejani on ollut siirtyminen Spotify-aikaan. Hankin itselleni suoraan Premium-version, jotta saan musat myös siirrettyä puhelimeeni ja sitä kautta soitettua jumppatunneilla niitä ilman että tarvii miettiä onko CD mukana ja onko se mennyt rikki repussa jne. Kaiken tämän humpan lisäksi vedin elämäni ensimmäisen keho ja mieli-tunnin KunnonLeideille Hakassa. Palaute oli rohkaisevaa, joten huomenna KunnonLeidit saa saman tunnin. Tämä ei jää pysyväksi tunnikseni, olin ainoastaan sijaistamassa vakituista ohjaajaa.

Opiskelupuolella loppusuora PT-putkesta on jo näkyvissä. Enää pari viikkoa ja on loppukokeet. Kääks! Olen kerrannut lihaksia, niiden lähtö- ja kiinnityskohtia, kestävyysoppia, ravinto-oppia... ja kaikkea mitä vaan mahdollista! Kohta tulee perinteinen paniikki :) Vielä tehtävänä on kirjoittaa loppuraportti harjoitusasiakkuudesta sekä tietysti kirjallinen koe. Näitä odotellessa ja kertausta suorittaessa.

energisin terveisin,
Katja

Viikonlopun ja alkuviikon tunnelmia

Iloista ja energian täytteistä ystävänpäivää kaikille blogin lukijoille.

Laakereilla ei olla ehditty lepäämään, blogiakaan en ole ehtinyt päivittään, mutta nyt tulee päivitystä viime viikon ajalta. Pe-La kului lähiopiskelujaksolla aiheena psykologinen valmennus sekä tuotteistaminen. Tuhansia ajatuksia vilistämässä ristiin rastiin pään sisällä! Itselle on älyttömän tärkeää eettisyys, haluan markkinoida omia palveluksiani nimenomaa mahdollisimman eettisesti kestävästi ja ehkä se on se isoin asia mikä minulla tuotteistamisessa laittaa vastaan. Tuotteistamisessa sinällään ei ole vikaa, se on järkevää ja hyvinkin suotavaa, mutta itse omalla kohdallani tulen pitämään kiinni siitä että minun tuotteeni tulee olemaan myös eettisesti kestävä. Pitääkin tutkia, onkohan siihen olemassa joku standardi - jos, niin lähden ilman muuta mukaan :)

Sunnuntaina kävimme isännän kanssa ostamassa meille paljon toivotut retkiluistimet Hiking Travelilta. Vaikka keli ei ollut kummonen sunnuntaina, niin vaan käytiin luistelemassa Nässyllä Siilinkarille ja takaisin. Ymmärrän ylläpidon tuskan, mutta olisi niin makeeta jos rata jatkuisi aina Kauppiin asti. Saas nähdä mikä on ensi vuonna suunnitelma, Bikini Bar kuulemma on myyty jollekkin toiselle ja on mahdollista että Hiking Travelin toimintapaikka siirtyy, mutta minne, sitä ei vielä ole varmuutta. Jotenkin kun tuli ensin kokeiltua super-pitkää rataa niin 8 km luistelu tuntuu vähän lyhyeltä. Tokihan senkin voi mennä useaan kertaan, mutta jos on paljon väkeä radalla niin on kivempi luistella vaan kertaalleen. Joka tapauksessa, nyt meillä on silmät auki kaikkialle, missä on retkiluistelurata, sinne me mennään. Tällä hetkellä kiikarissa on Näsijärvi, Vesilahti, Saarikylät, Kirkkonummi, Lappeenranta ja Rantasalmi. Saas nähdä ehditäänkö tänä talvena kaikissa noissa pistäytyä. Sellaisen huomion olen Nässyllä tehnyt, että kaikki eivät ymmärrä noudattaa sääntöjä. Eli ystävällisenä pyyntönä myös omasta puolestani haluan esittää että radalla EI saa kävellä! Ei edes siellä reunassa. Rata on tarkoitettu luistelua varten ja jos haluat kävellä, kävele se sille osoitetulla paikalla tai kävelyteillä tai missä tahansa muualla, mutta ei radalla. Harkitse tarkoin haluatko vetää radalla pulkassa ketään, lähinnä turvallisuussyistä voi olla oman mielenrauhan kannalta parempi että ei vedä.

Maanantaina olikin oma kuulakolmevarttinen vuorossa sekä venyttelypuolituntinen. Olen pitänyt nyt alkuvuoden niin että ohjelma pysyy samana kahden viikon ajan. Toistaiseksi myös musiikki on ollut samaa. Edelliset kaksiviikkoa on kuulailtu Kotiteollisuuden Sotakoira-levyn tahtiin tai ei siis oikeasti tahtiin vaan sen mukaan! Tahdinhan valitsee kuulailija itse, oman kunnon ja tunnon mukaisesti, gym boss määrää ajan. Musiikkipuoli onkin mielenkiintoinen tunnilla, yksi tykkää tästä ja toinen tosta. Joillekkin musa on liian hiljaisella ja toiselle se huutaa. Kultaisen keskitien löytäminen onkin mielenkiintoinen haaste, onneksi siitäkin selvitään yhteispelillä. On ollut ilo huomata itsestäni että oletettavasti jännitys on karissut nyt pois niin, että enää ääni ei katoa tunnin aikana. Mikrofonia en ole vielä(kään) uskaltanut kokeilla, ehkä joku kerta...

Venyttelyssä otin käyttöön minun uuden uutukaiset ChiBallit. Ne on aivan täydelliset ja tykkään niistä älyttömästi. Siksi olin valtavan iloinen kun jumpparit ottivat ennakkoluulottomasti pallot vastaan ja kokeilivat niitä muutamassa venyttelyliikkeessä mukana. Palaute oli myös hyvää ja sain itse siitä mielettömästi virtaa. Ensi viikolla pallot tulee olemaan mukana edelleen, sen lisäksi pääsen ohjaamaan tuntia KunnonLeideille ja siellä tulemme käyttämään myöskin palloja. Olen aivan täpinöissäni - ohjelma on piirtynyt päässäni, mutta ei vielä paperille asti. ChiBall on siis ilmalla täytettävä kuminen pallo, halkaisijaltaan n. 15-18 senttinen. Minun tilaamissani ChiBalleissa on aromaterapeuttinen öljy pinnassa, sen lisäksi pallot ovat eri värisiä, joten myös väriterapiaa tulee hoidettua samalla. Pallon kun laittaa lapaluiden väliin ja makaa vaan rentona pallon päällä niin kyllä tuntuu hyvälle, suosittelen. Itse olen käyttänyt ChiBalleja pilateksessa useamman vuoden ajan ja harkitsen vakaasti ohjaajakoulutukseen lähtemistä... kun vaan saisin ajan riittämään jotenkin.

kuntoiluterveisin,
Katja

Nuha pitkästä ilosta

Minulle tuli flunssanpoikanen muistoksi ihanasta retkiluistelusta Rantasalmella. Sen vuoksi eilinen kuulatunti ja venyttely jäi pitämättä ja sen vuoksi minulla on tänään aikaa kirjoitaa blogiin. Rankka urheilusuoritus heikentää tilapäisesti ihmisen vastustuskykyä. Minulle kun oli perjantaina salaa hiipinyt kaktus kurkkuun ja matka Valkeakoskelta Sulkavalle sujuikin munkkipastilleja syöden sekä jännittäen näinköhän jää luistelut väliin. Käly tarjosi naista väkevämmän suunhuuhtelun perjantai-iltana (kyllä, kurlasin vodkalla ja yök se maistui pahalle) ja lauantaina kurkku ei ollutkaan niin kipeä joten onneksi päästiin luistelemaan.

Kuten edellisessä postauksessa jo aavistelin, meidän perheyhteisö hurahti retkiluisteluun siihen malliin että nyt on kurkittu terien ostoa omiin luistelumonoihin... Jos teillä on tietoa mistä saisi edullisesti retkiluisteluteriä, niin vinkatkaa ihmeessä! Itse olen vielä kahden vaiheella haluanko omani vaelluskenkiin vai luistelumonoihini. En nimittäin ole täysin varma onko luistelumononi täydelliset. Näillä muutamilla lyhyillä hiihtolenkeillä varpaani ovat olleet kylmissään. Pelkään pahoin, että monot pitäisi olla aivastuksen verran suuremmat. Muistissani on kuitenkin nuo minun välikelinmonot mitkä taas on ollut aavistuksen turhan isot ja sen vuoksi ne aiheuttaa minulle joka kerta rakot. Täytyy kokeilla vielä muutama kerta ennen kuin teen päätöksen.

Mietin edellisen postauksen jälkeen kenelle suosittelisin retkiluistelua ja en oikeastaan löytänyt ketään tai mitään kenelle en sitä suosittelisi. Retkiluistelu on mukavaa ulkoilua ja yhdessäoloa vaikka koko perheelle! Ainakin Rantasalmella oli myös koiria mukana. Itse en uskaltaisi antaa koiran vetää minua, pelkäisin että vauhti nousisi liian isoksi, mutta saisihan koiraa pitää pitkässä flexissä. Retkiluistelu on loistavaa tekniikkakoulutusta ajatellen luisteluhiihtoa. Koin ahaa-elämyksiä kun annoin luistimen vaan liukua jäällä että ai niin tältä sen kuuluisi tuntua (tai ainakin muistuttaa) myös ladulla mennessä. Sen vuoksi polte ladulle on nyt kuumempi kuin aikoihin! Tekisi niin mieli mennä koittamaan saanko sen idean luistinradalta siirrettyä myös hiihtoladulle. Joten sovitaanko nyt, että flunssa katoaa tänä iltana mun kropastani, kiitos!

Meillä isäntä varustautui tähän flunssan katoamiseen ja antoi meidän luistelusukset voideltavaksi yhdelle voitelu-Gurulle Valkeakoskella. Guru on ehkä yli 70 vuotias ja hoitaa edelleen paikallisen hiihtoseuran suksia sekä siinä sivussa myös meidän tavan tallaajien suksia. Minun suksillani on hiihdetty alle 30 km tänä vuonna ja siitä huolimatta Gurun palaute oli, että sukseni on hiihdetty kuiviksi. Tarkoittaen, että minun olisi pitänyt joka kerta sivellä pikavoidetta suksen pohjaan kun lähden liikkeelle. Minä, joka en ole voidellut tosiaan niitä välikelinsuksiani varmaan viimeiseen kolmeen vuoteen, voin kertoa ettei tullut mieleenikään että suksia pitäisi useammin huoltaa. Joka tapauksessa Guru laittoi meidän suksen pohjiin parafiinit ja kehoitti katsomaan jatkossa kun hiihdän että jos tulee harmaata suksen pohjaan se tarkoittaa sitä, että pitäisi harjata suksen pohja kevyesti. Sitten kun harmaata tulee toisen kerran, suksi on syytä viedä uudelleen voideltavaksi parafiinillä.

Hyvät ja selkeät neuvot. Nyt vaan sitten vielä muisteleen että laitetaanko parafiinin päälle vielä jotain luistovoidetta? Guru suhtautui melko nihkeästi pikaluistovoiteeseen. Totesi, että sillä hiihtää 5-10 km, mutta sen jälkeen pikaluisto on jo kadonnut pohjasta. Meillä isäntä onkin tämän huomannut, itse ilmeisesti vedän sen verta fiiliksissä etten ole huomannut itse mitään :D Minulla olisi ollut mahdollista osallistua suksien voitelukurssille, valitettavasti päivä ei sopinut minulle, joten voitelun salat jäi  nyt saamatta tällä kertaa. Tosin olen kyllä kertaalleen ollut voitelukurssilla, silloin voideltiin laskettelusuksia ja -lautoja. Ja ainoat mitä pohjaan laitettiin oli parafiiniä ja sitä siis useampi kerros (näin ainakin muistan). Eipä siinä, toivotaan nautinnollisia ulkoilukelejä, jotta päästään taas nauttimaan raittiista ilmasta viimeistään viikonloppuna.

Ai niin, lukuisat kahvakuula tuurailut mahdollistivat minun ilmoittautumaan kahvakuulaohjaaja koulutukseen maaliskuussa. Tule sinäkin mukaan, kahvakuulamies laittaa meidät ruotuun :D

positiivisin flunssannujerrusterveisin,
Katja

2013 eka kuulaohjaus ja venyttely

Eilen alkoikin Haka Gymin jumpat, paikka vaihtui Kerhomajan kuntokeskukseen ja aika maanantaille. Lisäksi rukattiin vielä tuntia 45 minuutin mittaiseksi niin johan rupesi tapahtumaan. Väkeä oli salilla kun pipoa eilen, jee! Alkuun oli hieman eksotiikkaa kun piti siirrellä spinning-pyörät pois tieltä ja opetella käyttään musavehkeitä ja tarkastella valot ja muut, mutta kyllä kun me alkuun päästiin niin hyvä siitä tuli.

Eilisen treeni:

• kolme patteria
• jokaisessa kolme liikettä
• jokainen tehdään kolmeen kertaan
• jokaisen kestä yhden minuutin. 

I patteri

• Vartalon ympäri pyöritys (toisella kierroksella toinen suunta ja vikalla puoliksi)
• Etuheilautus
• Kyykky (toisella kierroksella voit tehdä leveänä) 

II patteri

• Pään ympäri pyöritys (toisella kierroksella toinen suunta ja vikalla puoliksi)
• Suorin jaloin maastaveto
• Pystysoutu

 III patteri

• Kauppakassi (kolme heilutusta ja käden vaihto)
• Pystypunnerrus
• Askelkyykky eteen vuorojaloin

Yksinkertaisilla liikkeillä on kiva lähteä alkuun, uudet tulokkaat eivät säikähdä että onpa erikoisia liikkeitä, noita en opi ikinä. Ja pidempään lajia harjoittaneet voivat huoletta ottaa isompaa painoa kun tietää hallitsevansa liikkeet. Kuten totuttua, tunti aloitettiin pienellä alkuverryttelyllä, lähinnä pyöriteltiin niveliä että saatiin valmistettua keho tulevaan treeniin. Sen jälkeen katsottiin ekan patterin liikkeet lävitse ja kokeillaan miten ne menee, varmistetaan että tekniikka on turvallinen ja vasta sitten lähdetään tekemään tiukkaa työtä 9 minuuttia putkeen.

Sitten pieni hörppy ja matka jatkui kohti kakkospatteria. Itselläni on tapana treenata muiden mukana ja keskeyttää siinä kohtaa kun lähden ohjaamaan henkilökohtaisesti jos tekniikka meinaa hajota. Mielestäni on mukavaa että ohjaaja tekee kanssa, samalla on helppo varmistaa että koko ajan tulee tehtyä oikein jos sattuu unohtaan miten tämä liike nyt tehtiinkään.

Kuulatreenaajat veti hienosti koko setin lävitse ja tunnin jälkeen olikin palautteiden vuoro. Ohjattavat olivat tyytyväisiä treeniin, toivottavasti nähdään ensi viikollakin. Kevät lukkarissa ohjaan kuula-kolmivarttisen perään puolen tunnin venyttelyn, johon suurin osa kuulaajistakin vielä jäi. Olin varautunut tähän ennakolta siten, että venytykset eivät ole pitkiä vaan keskimittaisia, miten treenin jälkeen kuuluukin olla. Liikkeelle lähdettiin isoimmasta lihaksesta eli pakaralihaksesta ja siitä sitten pikkuhiljaa kohti pienempiä. Tässä sessiossa alavartalon lihakset venyteltiin ensin ja vasta sen jälkeen siirryttiin ylävartalon lihaksiin.

Oli mieletöntä ohjata taas niin montaa uutta kasvoa! Tiedän että lisää uusia kasvoja on tulossa ensi viikolla kun tuuraan kaveriani Tampereella. Energiapiikki on taas täynnä, joten ei kun lumitöihin :)

kuntoiluterveisin,
Katja 

Laskeutumista jouluun - kukin omalla tahdilla

Vilinää vilskettä, helinää helskettä - ihan kaikilla mausteilla. Joulu tulee karmealla vauhdilla, ainakin siihen nähden mitä vielä itse haluaisin tehdä ennen sitä. Niin - haluaisin, ei siis ole pakko. Tämä on asia mikä olisi hyvä muistaa, pääsee stressistä vähemmälläkin. Tänään ohjelmassa oli leipomista. Meillä on nyt kolmas vuosi työpaikalla kun pidetään nyyttikestit meidän n. 80 ihmisen kahviossa. Meillä on lista, mihin voi merkata mitä kukakin tuo - voi ostaa tai tehdä itse ja voin kertoa vuosi vuodelta pöytä on täydempi ja täydempi :) Tänä vuonna valitsin joulutortut ja ässänä hihasta tein kuitenkin nakkipiiloja (nyt jos työkaverit lukevat, ne tietää yllätyksen jo etukäteen). Pikkusisko oli mukana pääkokkina, laitan tuonne alle kuvaa myös tuotoksista.

Tässä puhelinkuva viime vuoden nyyttäripöydästä jossain vaiheessa päivää.

Tässä ruokahuoneen pöydältä napattu kuva pikkuisista joulutortuista, glögistä ja ihanista GloLite-kynttilöistä.

 

Media on ihmetellyt jo ennen joulua miten päästään joulukiloista eroon, toki tämänkaltaisella tankkauksella kyllä saattaa joulukiloja tullakkin, mutta jos pitää mielen maltillisempana niin ei joulu sinällään tuo lisää kiloja. Parin päivän ylensyönti ei tee ihmeitä, varsinkin kun se jää siihen. Itsellä ainakin alkaa monesti joulumässäily riittämään jo joulupäivän iltapäivänä. En erityisemmin edes välitä jouluruuista, parasta on kuitenkin hämäläinen imelletty perunalaatikko ja kinkku. Uutuutena listalle on päässyt bataattilaatikko joka on aivan ihanaa, maistakaa jos ei jo kuulu teidän joulupöytään.

Sen lisäksi että mässäily piisaa on pakko päästä liikkumaan. Mulla on päivätyöpaikassa järjestetty niin hyvät kuntoilumahdollisuudet että en juurikaan ole käyttänyt ulkopuolisia liikunnantarjoajia. Tänä vuonna rakas serkkuni laittoi hyvän kiertään ja luovutti minulle jumppakyselyssä voittamansa 25 € lahjakortin Kuntokeskus Kanavaan. Päädyin ottamaan kanavakortin mikä on voimassa yhden kuukauden, lisäsin siis muutaman kympin omaa rahaa ja saan kuukauden riehua salilla ja jumpissa. Mahtavaa! Pyhäpäivät voikin riehua myös sisällä jumpissa (ja taatusti ulkonakin!).

Tuota ulkojumppaa tulikin kokeiltua eilen kahvakuulan muodossa. Mulla oli siivousraivo päällä ja päätin antaa loppusilauksen raivolle tekemällä paiskomista maahan. Liike on varsin terapeuttinen ja tekee ihmeitä vatsalihaksille. Liike lähtee etuheilautuksella ja kun kuula on yläasennossa irroitetaan kädet kuulasta ja painetaan se voimakkaasti maahan. Tässä kohtaa kannattaa tarkastaa että alla ei ole kivetystä eikä asfalttia ettei kuula mene rikki. Meidän piha on pientä soraa joten kuula kesti hyvin. Tätä voi tehdä nurmikolla tai missä vaan. 

 Kaikki alkaa etuheilautuksesta, ulkona ei ole oikeasti noin kylmä, tein lumitöitä siivouksen ja kuulailun välissä.

Etuheilautusta ei tarvitse viedä korkeammalle (saa toki viedä).

Tässä siis painallus maahan jo melko pitkällä.

Muistakaa laskeutua rauhassa jouluun, joulu on mieliala eikä pakonomainen paniikissa pyöriminen ympäriinsä. Päätä mitä sinun on pakko tehdä ennen joulua ja tee ne. Vältä tekemästä mitään vaan sen vuoksi kun kaikki olettaa sinun niin tekevän. Ole tehokkaasti laiska ja taputa itseäsi välillä olalle :)

joulupöhinä ja -rauhottumisterveisin,
Katja

Luvattu kuulareeni

Nyt ois tulossa kuulareeniä - käykäähän koittaan. Itselläni on tapana pitää alkuun noin 5 minuutin alkupyörittely - joo, pyörittely. Eli pyörittelen nilkkaniveliä, polvia, lantioo, olkapäitä ja ranteita molempiin suuntiin. Herättelen vähän kehoa että kohta rupee tapahtumaan, samalla saan pahimmat naksutukset pois nilkoista ja polvista :) Sitten vielä muutama rullausta selällä, nikama kerrallaan, leuka kiinni rintaan puristetaan sadan euron seteliä pakaroiden välissä niin pitkään kuin mahdollista ja ala-asennossa annetaan hartioiden rentoutua myös, eli katse on suoraan jalkojen välistä taaksepäin. Alhaalla sisäänhengitys ja uloshengityksellä ylöspäin niin että mahdollisimman aikasin satanen pysyy pakaroiden välissä ja viimeisenä nousee pää.

Treeni tehdään patteriharjoituksena, jossa itse käytän kellona GymBossia. Eli aluksi käy liikkeet lävitse, että tiedät mikä on jutun juoni ja kun liikkeet on tuttuina, lähde suorittamaan patteria. Taukoja ei pidetä vaan tässä painetaan niin kauan kuin kello piippaa. Sitten pidetään pieni juomatauko ja tehdään sama uusiksi.

Patteri 1:
1. Kahvakuulan kierto vartalon ympäri oikealle (45 sekuntia) 

•  lähde liikkeelle n. hartian levyisestä haara-asennosta, mutta kun saat liikkeen kulkemaan, lähde haastamaan liikettä. Pienin haaste on laittaa jalat yhteen (painopiste on pienemmällä alalla), yhdellä jalalla, vuorottele jalkoja. Jos heitättää paljon, niin pidä toisen jalan ukkovarvas ainoastaan maassa)

• pidä kädet pienessä koukussa, jotta kuula ei "repsahda"
• keskivartalo tiukkana, ei väistetä kuulaa ja tanssita lambadaa :)
• ota kahvakuulan kahvan toisesta kulmasta kiinni ja ojenna vartalon takana toiseen käteen ja edessä taas toiseen käteen. Kuula menee n. lantion korkeudella ympäri vartaloa tasaseen tahtiin, tahtia voi myös kiihdyttää kun liike on niin sanotusti aluksi kasassa. Jos tasapaino tai mikä tahansa heittää ja joutuu aloittaan alusta, kannattaa aloittaa ensin perusosasta ja lähtee haastamaan liikettä vasta sen jälkeen.

2. Suorin jaloin maastaveto, hauiskääntö ja pystypunnerrus (60 sekuntia)

• Jalat noin hartioiden levyisessä haarassa ja kuula käsissä ns. sarviotteessa (eli peukut lävitse kahvasta niin että peukut osoittaa itseäsi kohti). Polvet saa olla pehmeänä, mutta ei liian koukussa. Liikkeessä on tarkoitus saada tuntuma takareisiin, pakaroihin sekä alaselkään (kenellä on missäkin se kiristävin kohta).
• Hartiat ovat pyöräytetty taaks kun lähdetään suorittamaan liikettä. Liike lähtee lonkkaniveliä koukistamalla, mikään muu osio ei vartalossa liiku. Annetaan kuulan laskeutua aivan etureisiä hipoen n. puoleen väliin sääriluuta. Tarkista, että selkä on suorana.
• Kun takareisissä on pieni venytys, voidaan lähteä nostamaan kuulaa ylöspäin edelleen ainoastaan lonkkanivelen liikkuessa. Alaspäin mennessä liikettä jarrutetaan ja ylös noustaan vauhdikkaasti. Alaspäin mennessä sisään hengitys ja ylös noustessa ulos puhallus tehostamaan liikettä (halutessasi).
• Jatka kuulan kanssa hauiskääntöön, pidä kyynärpäät tiukasti vartalossa kiinni ja nosta kuula rintakehälle pitämällä kyynärkulma samassa.
• Jatka kuulan matkaa kohti kattoa, ota tarvittaessa vauhtia lisää polvista. Muista pitää hartiat alhaalla. 
• Tuo kuula hallitusti alas roikkumaan käsien varassa ja jatka uudelleen alaspäin kohti suorin jaloin maastavetoa.

3. Kahvakuulan kierto vartalon ympäri vasemmalle (45 sekuntia) 

• Katso ykköskohdasta ohje, mutta muista pyörittää nyt eri suuntaan!

4. Kasi (60 sekuntia)

• Ota hartioita leveämpi haara-asento. Tarkista, että polvet ja varpaat ovat samassa suunnassa.
• Ota kahvan toisesta reunasta kiinni ja tarjoa kuula jalkojen välistä toiseen käteen selän takana. Työnnä keskivartalolla kuula etupuolelle ja jatka matkaa keskeltä taakse toiselle puolelle. 
• Kiinnitä huomiota, että selkä pysyy suorana. Minun käsilläni joutuu tekemään kyykyn, pidempi kätisille/lyhyempi selkäisille tämä voi olla helpompi :)

5. Pystysoutu (45 sekuntia)

• Ota hartioiden levyinen haara-asento ja kuulasta normiote (eli pidät kahvasta kiinni).
• Lähde nostamaan kuulaa vartaloa myöden ylöspäin kyynärpäät edellä leuan alapuolelle. 
• Laske kuula jarruttamalla alas. 

6. Kauppakassi, käden vaihdolla (60 sekuntia)

• Laita jalat yhteen ja ota kuula toiseen käteen. 
• Heilauta kuulaa edes takaisin vartalon sivulla kuitenkin niin, että sinä hallitset kuulaa eikä toisinpäin.
• Neljännällä kerralla vaihda vartalon edessä kuula toiseen käteen.

Juomatauko ja sama uusiks!

Patteri 2:

1. Etuheilautus (60 sekuntia)

• Ota ns. normiote kuulasta (eli normaalisti kahvasta kiinni).
• anna käsien maata alavatsan päällä ja lähde lempeästi työntämään kuulaa liikkeelle lantiolla. Muista, että lantio tekee työn, kädet ainoastaan pitävät kuulaa. Liike lähtee siis täysin keskivartalosta. Polvilla voi joustaa, mutta ei ole pakko. Jahka kuula on saatu liikkeelle lähde muodostamaan kuulalla J-kirjaimen muotoista liikettä niin että suora osio on vartalon edessä, kuulan ei tarvi nousta rintaa korkeammalle ja jalkojen välissä kuula tekee j:n pienen koukun. Muista ottaa kuula lantiolla vastaan myös alhaalla äläkä anna sen tökätä.
• Liike tehdään omaan tahtiin, hengitys voi olla alastullessa vetää sisään ja ylös mennessä puhaltaa ulos.

2. Sivutaivutus oikealle (45 sekuntia)

• Laita jalat yhteen ja ota kuula oikeaan käteen.
• Lähde taivuttamaan oikealle puolelle niin että kuula kulkee nuollen oikean puolen jalkaa. Taivuta niin pitkälle kuin tuntuu hyvälle ja nouse ylös. Tuo vartalo tullessasi hieman keskilinjan ylitse ennen kuin lähdet uuteen taivutukseen.

3. Askelkyykky vuorojaloin (60 sekuntia)

• voit ottaa mukaan kuulan tai tehdä ilman kuulaa. Jos kuula mukana, ota sarviote kuulasta (peukalot lävitse kahvasta ulkoa sisälle kuulan ollessa edessäsi) ja käännä kuulan pohja kohti kattoa, pidä kuula rintasi lähellä.
• Astu vuorotellen eteen, varpaat, polvet ja lantio osoittaa samaan suuntaan koko ajan ja jalkojen välissä on pieni raide. Ylävartalo pysyy pystyssä eikä taitu liikkeen mukana. Joka toinen oikealle puolen, joka toinen vasemmalle.

4.  Sivutaivutus vasemmalle (45 sekuntia)

• Laita jalat yhteen ja ota kuula vasempaan käteen.
• Lähde taivuttamaan vasemmalle puolelle niin että kuula kulkee nuollen vasemman puolen jalkaa. Taivuta niin pitkälle kuin tuntuu hyvälle ja nouse ylös. Tuo vartalo tullessasi hieman keskilinjan ylitse ennen kuin lähdet uuteen taivutukseen.

5. Kyykky tuella pareittain tai syväkyykky yksin (60 sekuntia)

• Ota itsellesi sopiva haara-asento, jos teet kaksin reeniä, otatte molemmat kuulan kahvasta kiinni vastakkaisilla käsillä ja nojaatte taaksepäin (luotatte, että kaveri tekee samoin, niin ette kaadu).
• Lähtekää kyykkäämään samassa tahdissa, polvet, varpaat samaan suuntaan. Kun tulette ylös, vaihdatte käden. 
• Jos teet yksin, anna kuulan roikkua käsiesi varassa ja kyykkää alas, polvet, varpaat samaan suuntaan.

6. Pystypunnerrus (45 sekuntia)

• Ota kuulasta kiinni niin että kuula osoittaa taivasta kohti. Lähtötilanteessa kuula on rintakehän korkeudella.
•  Työnnä kuula suorille käsille (älä yliojenna) rivakasti ja tuo jarruttamalla alas rintakehän korkeudelle.

7. Etuheilautus käden vaihdolla (60 sekuntia)

• Ota ns. normiote kuulasta (eli normaalisti kahvasta kiinni).
• Ota toisella kädellä kiinni kuulasta. Muista, että lantio tekee työn, kädet ainoastaan pitävät kuulaa. Liike lähtee siis täysin keskivartalosta. Polvilla voi joustaa, mutta ei ole pakko. Vie kuula jalkojen väliin peukalo edellä ja ylöspäin noustessa nosta peukku ylöspäin. Muista ottaa kuula lantiolla vastaan myös alhaalla äläkä anna sen tökätä.
• Liike tehdään omaan tahtiin, hengitys voi olla alastullessa vetää sisään ja ylös mennessä puhaltaa ulos.

 8. Free style! (45 sekuntia)

• Valitse mikä tahansa patterin liike (esim. suorin jaloin maastaveto) tai tanssi silmät kiinni niin kuin kukaan ei katsoisi ja NAUTI!

Tauko ja sama uusiks - se on hänessään! Taputa itseäsi olkapäille ja lähde kevyiden venytysten kautta saunaan :)

kuntoiluterveisin,
Katja

Tuntituuraajana ja energiaryöppy!

Olin eilen yliopistolla tuuraamassa kuulatunnilla hyvää ystävääni, jonka syysflunssa oli yllättänyt. Täytyy kyllä myöntää että vaikka tuuraus ei ollut ensimmäinen laatuaan oli taas mahtavaa olla opiskelijoiden keskuudessa! Jotenkin se vilpitön ilo ja riemu on niin käsinkosketeltavissa kun olla ja vaan voi :) Verrattuna omaan kuulatuntiini, ohjattavia on hyvin paljon enemmän tunnilla, joka tekee oman haasteensa tunnin ohjaamiseen. Pidän itse tarkasti huolta, että liikkeet tehdään ensisijaisesti turvallisella ja vasta sitten täydellisellä tekniikalla. Omasta mielestäni ryhmäliikuntatunnilla on ensikertalaiselle turha alkaa opettan montaa eri kohtaa liikkeestä jota hän ei ole koskaan aiemmin tehnyt. Näin keskitytään ensiksi niihin mitkä on kehon turvallisuuden kannalta tärkeät asiat ottaa huomioon ja jatketaan sitten seuraavalla kerralla kohti täydellisempää tekniikkaa.

Eilisillä opiskelijoilla oli jo varsin hyvä tekniikka, MoveMe:n Taina on siis tehnyt hyvää työtä! Ja taatusti myös opiskelijat ovat harrastaneet liikuntaa saadakseen kehonsa toimimaan. Yksi iso asia on myös se, että koska suurin osa tuntilaisista oli melko nuoria, heillä oli myös liikeradat täysin auki. Oli upeaa seurata kun tehtiin avioero-liikettä (pareittain kuulasta kiinni vastakkaisilla käsillä ja kyykätään nojaamalla taaksepäin) että useampi kuin yksi pari teki kyykyn niin että melkein piti kaivaa kuoppa takamukselle kun se meni niin alas! WAU!

Viime kerralla hauskuutin oppilaita kauppakassi-liikkeellä, otettiin mielikuvamatka kauppaan perjantai-iltana, mitäs sieltä opiskelijoiden kassista löytyy. Ei, ei tonnikalaa ja makaroonia vaan sipsiä, kaljaa, siideriä, karkkia - eikun... ei tietenkään! Mutta olkoot kassissa mitä tahansa, hyvin se heilui ja niin heilui tälläkin kertaa. Ajatuksissamme siirsimme auton kauimmaiseen nurkkaan parkkipaikalla ja heilutimme iloisesti kassia matkalla takaisin autolle... toisella kierroksella olikin mielikuvissa jo sunnuntai ja tyhjät pantit painoi kasseissa saman verran mitä perjantaina kaupasta tullessa. Mielikuva tehosi hyvin ohjattaviin ja monelta karkasi pieni naurahduskin, loistavaa, ei treenauksen pidäkkään olla aina niin vakavaa.

Tälle kerralle otin ohjelmaani yhdeksi liikkeeksi niin kutsutun free stylen. Ehdotin opiskelijoille, että tämä viimeinen minuutin pätkä vedetäänkin tanssia perjantain kunniaksi siihen malliin että silmät kiinni ja tanssikaa niin kuin kukaan ei katselisi teitä. Tämä liike osoittautui omalla tunnillani hitiksi, ohjattavat oli ihan innoissaan tästä liikkeestä, mutta yllättäen yliopiston oppilaat oli hieman hämillään että mitä tässä nyt sitten pitää tehdä. Voitko neuvoa jonkun liikkeen mitä tässä pitää tehdä. Sanoin, että liikkeeksi voi ottaa minkä tahansa tänään tehdyn liikkeen ja kun vielä tuntui että mitä mää nyt teen, niin ehdotin suorin jaloin maastavetoa. Voin sanoa että 2/3 teki tiukasti suorin jaloin maastavetoa. Treenin loputtua analysoin toisen jumpan ohjaajan kanssa pukukopissa tätä ilmiötä ja mietimme, että oliko opiskelijoilla pelko heittäytyä? Pakko pitää kontrollista kiinni siinä missä oman tuntini jumpparit irrotteli ihan innoissaan? En tiedä, mutta palautteesta päätellen opiskelijat tykkäsivät siitä huolimatta tunnista ja minä sain heiltä mielettömän energiaryöpyn, juuri semmosen että voisi hypätä vaikka kuuhun asti.

Nyt tuli jo niin pitkä tarina, että jätän sen ohjelman lisäämisen seuraavaan bloggaukseen :) Huomenna vietetään isänpäivää, muistakaahan isäänne ja isoisiänne jos vain mahdollista. Ei ne odota kuuta taivaalta, mutta haluaa taatusti nähdä omat lapsensa ja lapsenlapsensa.

Kuntoiluterveisin,
Katja

Kroppa yrittää kertoa jotain, kuulenko oikein?

Viikonloppuna kyllä haravoitiin - tai ainakin lauantaina, hetken aikaa. Sen verran, että sain lämmön pintaan ja mukavaa kiertoliikettä vartalolle. Sunnuntaina olikin sitten kutsuilua, joten valoisa aika hyvin pitkälle viettyi mukavasti niiden merkeissä. Haravointi ei kuitenkaan avannut paikkoja kuten toivoin... niska jumittelee vuoroin oikeelta, vuoroin vasemmalta. Se ei tykkää ollenkaan, enkä minäkään. Perjantaina jo laitoin viestiä luottohierojalleni että katotaan mulle aikaa heti kun sopii ja maanantaina saatiin sovittua aika keskiviikolle (eli tälle päivälle) onneksi. Epäkäs-lihas on niin jumissa että vihloo korvaan asti :( Turha siihen on napsia särkylääkettä - isäntä yritti hieroa ja varmaan saikin vähän verta kiertämään, mutta ei riittävästi. Tänään sitten hieroja antoi kyytiä. Ranka oli todella juminen ja useampi lukko napsahti - sellainen se on se mun tukiranka, menee helposti lukkoon, mutta yleensä myös aukee helposti. Sain hierojalta kotiluettavaksi Anatomy Trains - hitsi mikä kirja! Nopeilla silmäyksillä luulen, että ostan itselleni oman painoksen :)

Hierontahan on lihaksille kuin treeni... joten tämän ehtoon kahvakuula ohjaus ei sopinut täydellisesti ohjelmaani, mutta joskus on vaan näin tehtävä. Kylmäpussi niskassa kirjottelen tätä kirjoitusta ja uskon vakaasti että kyllä trapezius kohta hellittää. Sain sovittua jo maanantaille uuden ajan, onneksi, tuskin tämä yhdellä kerralla katoaa.

Eilen kävin muuten ohjaamassa vieraalla salilla ekaa kertaa asiakkaalleni kuntosaliohjelmaa. Sain ihanaa palautetta ohjelmasta sekä ohjauksesta! Liikkeet olivat samankaltaisia mitä fysioterapeutti oli aikanaan hänelle myös ohjannut. Riku Aalto kirjoittikin tänään omassa blogissaan aiheesta. Olen itse käyttänyt fysioterapeutin palveluita jo melko nuoresta lähtien ja mielestäni omaan ikääni nähden melko paljon. Mutta vasta tämä Rikun kirjoitus sai minut tajuamaan jotain mitä en ole koskaan ajatellut noin. Jotenkaan en ole koskaan mieltänyt fyskaria liikunta-alan ammattilaiseksi. En tiedä miksi. Jotkut fyskarit on kyllä antaneet minulle erilaisia kuntoutusohjelmia ja -liikkeitä, joista on kyllä ollut apua. En tiedä yhtään mitä fysioterapeuttien koulutukseen ylipäänsä kuuluu, pitäisi ottaa ehkä selville, niin ensi kerralla osaisin vähän hahmottaa miltä pohjalta fyskari niitä ohjeita minulle antaa. Seuraava lähete on jo odottamassa ollut kuukauden päivät, en ole saanut aikaiseksi varata vielä aikaa. Nilkassa oleva ala-nivel on hieman löysä ja pitäisi katsoa voiko sitä jotenkin parantaa ja miten uudet Vivo barefoot-kengät minua auttavat/estävät.

Jaahas, takka on palamassa, sauna sytytettynä - taidan käydä ottamassa muutaman erän isännän kanssa pöytätennistä ennen saunaa. Liikunnan iloa kaikille, nauttikaahan raittiista ilmasta!

Kuntoiluterveisin,
Katja

Positiivista energiaa

Tuntuuko siltä, että syksy ja pimeä vie voimasi täysin? Tuntuuko ettei millään jaksaisi lähteä harrastamaan liikuntaa sohvan, telkkarin ja takan äärestä? Tunne on taatusti yleistä monelle, mutta ei pidä antaa periksi! Kolmisen vuotta sitten sairastuin itse vakavaan työuupumukseen - joo, hyvin tuttu polku täydellisyyden tavoittelijoille... Mulla onneksi uupumus rajoittui tasan sinne työmaalle, olin kyllä väsynyt, todella väsynyt, mutta työpaikalle meno aiheutti minulle fyysisiä oireita: keuhkot painui kasaan, syke nousi, ahdisti. No miten siitä sitten noustiin? Upean työterveyshuollon sekä arkiliikunnan avulla. Ohjeena oli tee sitä mikä tuntuu hyvälle, mikä antaa sinulle positiivista mieltä. Liikuntaan kannustettiin, mutta suositeltiin ettei tehtäisi mitään tehorääkkiä. Näinhän se on, keho ei jaksa montaa stressiä yhtäaikaa.

Niin kului minun lokakuuni kolme vuotta sitten. Nukuin tuhannesti, mutta ulkoilin joka päivä ja tein arkiaskareita. Haravoin meidän uuden rintamamieskodin pihaa vähintään kolmena päivänä viikossa :) Juu, en joka kerta kokonaan, mutta vähän sieltä, toisella kertaa täältä. Suosta noustiin 5 viikon teholevon ja maltillisen liikunnan seurauksena ja takaisin ei ole tarvinnut palata - ainakaan toistaiseksi. Tämä kokemus on myös yksi syy miksi päädyin lähtemään uudelleen kouluttamaan itseäni Personal Traineriksi, asiakkaan samankaltaisissa kokemuksissa uskon, että omasta kokemuksestani on hyötyä myös asiakkaalle.

Haravointi on muuten upeaa hyötyliikuntaa joka ei nosta sykettä taivaisiin, mutta jolla saa pienen hien pintaan. Tänä syksynä pelkäsin jo että haravointi jäi vallan väliin tältä vuodelta kun lumi tuli niin aikasessa vaiheessa maahan. Pelko taisi olla turha :) sieltähän se suli...olisiko riittävän kuivaa että tänä viikonloppuna pääsisin haravoimaan. Sisällä työtään tekevälle ulkoilma on uskomattoman ihana kokemus. Sen vuoksi olen äärimmäisen onnellinen saadessani touhuta pihahommia kotona, mutta myös osallistuessani ulkona oleviin liikuntatapahtumiin. Eilen esimerkiksi osallistuin pihalla olevaan kahvakuula tuntiin. Se on pihalla läpi vuoden! Välillä sataa välillä paistaa, pakkastakin on ja jos on liikaa niin silloin ei olla pihalla. Mikä on ihanampi tapa aloittaa päivä kun liikkumalla heti aamusta. Päivä saa täysin erilaisen rytmin, eikä tarvitse illalla pohtia että voi kun tästä sohvalta ei tarvisi liikahtaa mihinkään.

Noh, aina se aamuliikkuminen ei onnistu, ei minullakaan. Helpointa on tietysti suunnitella omat harrastuksensa heti töiden jälkeen tapahtuvaksi (ellei ennen onnistu), sillä tavoin niihin on miellyttävintä lähteä. Suosittelen kyllä niitä poikkeuksiakin tekemään. Omasta kokemuksestani voin kertoa, että vaikka olisi ollut miten huono päivä, niin kyllä liikunnasta vaan saa äärettömästi positiivista energiaa mikä muuttaa huonon hyväksi. Ja kun liikunnan ottaa tavaksi, siitä tulee positiivinen kierre mitä haluaa jatkaa ja jatkaa. Vai onko teille koskaan käynyt niin kun innostutte jostain asiasta, ette haluaisi lopettaa sitä millään? Itsellä pilates ja kuulailu on semmosia, mitä tekisi mieli jatkaa vielä kotona reenien jälkeenkin, ihana oppia uusia liikkeitä tai huomata miten hallitsee kehoa paremmin kun aiemmin. Eilisen tunnin oppi oli mulle vaikea kyykky, aina tulee varottua kun polvet on mitä on... no sehän meni alemmas kun koskaan, ihan vahingossa, ehkä niistä kyykyistä ja askelkyykyistä on sitten ollut apua, mä alan luottaan polviini ihan erilailla.

Nautitaanhan ihanasta viikonlopusta, ajasta joka meillä on antaa läheisillemme. Tänään pyhäinmiesten päivänä muistelemme myös niitä ketkä ei ole enää keskuudessamme. Toivon senkin antavan riittävästi puhtia ja voimaa tarttua hetkeen semmoisena kuin se on. Elämä on tässä ja nyt - pidetään huolta läheisistämme ja ennen kaikkea itsestämme. Jos haluat antaa läheisellesi enemmän energiaa, voit ottaa yhteyttä minuun, mikä ihana joululahja onkaan antaa läheiselle esimerkiksi kuntosaliohjaus tai -ohjelma lahjaksi. Autan mielelläni sinua ja läheisiäsi :)

Kuntoiluterveisin,
Katja

Kahvakuulan lumoissa

Keskiviikkoisin minulla on oma kahvakuula tunti. Syyskuun alusta olen aloittanut Haka Gymissä vetämään kahvakuula tuntia. Poiketen monista muista jumppaohjaajista, olen aloittanut kahvakuulan vetämisen vasta näinkin myöhäisellä iällä. Oikeastaan en ole ennen ohjannut mitään ryhmäliikuntaa :)

Kahvakuulakoulun myötä innostuin vielä enemmän nimenomaa ohjaamisesta ja kun kysymys tuli eteeni täysin yllättäen ja puskista, vastasin hyvin pienen mietinnän jälkeen: tahdon! Aloitin pitämällä kokeilutunnin työpaikallani innokkaille kollegoilleni. Olin tehnyt ohjelman itse, mahdollisimman yksinkertaisista liikkeistä, jotta sekä vasta-alkajat että kokeneemmat saisivat mahdollisimman nautittavan treenin. Olin pyytänyt jokaista varaamaan oman kuulan mukaan, tiesin, että salilta löytyy niitä jonkinverran, mutta ei välttämättä kaikille juuri sopivan kokoista.

Kun tunti alkoi minua jännitti valtavasti. Mitenköhän tämä lähtee meneen, riittääköhän ääni vai tuleeko itku ja juoksen karkuun... No ei tullut itkua, enkä juossut karkuunkaan - oikeastaan tunti sujui oikein hyvin. Olin äärimmäisen tyytyväinen sekä opastettaviini että itseeni :) Tunnin jälkeen sain palautetta sekä parannusehdotuksia, sopivassa suhteessa. Uskoin, että näillä eväillä pystyn pitämään kahvakuulatunnin myös tuntemattomille. Ja näillä on menty! Toistaiseksi joka tunnilla on ollut erilainen ohjelma, oikeastaan tarkoituksella, että samalla opitaan uusiakin liikkeitä. Näin alkuun pyrin kuitenkin pitämään liikkeet vielä mahdollisimman yksinkertaisina, jottei kenellekkään jää tunnin jälkeen paha mieli. Oman haasteensa on antanut ihmiset, joiden liikkuvuus ei olekkaan sama kuin itsellä. Näistä tilanteistakin on toistaiseksi selvitty ja oli hyvä että se avasi minun silmiäni, tiedän varautua niihin paremmin jatkossa.

Tunnin jälkeen on sekä ohjaajalla että ohjattavilla hyvä mieli! Tunnilla on tehty tiukkaa treeniä, mutta pilke silmäkulmassa. Lokakuun ajan olen tehnyt oman roosa nauha-kampanjan - jokaisella kahvakuula tunnilla olemme tehneet roosa nauha-liikkeen. Liike on variaatio etuheilautuksesta sarviotteella, lähtee toiselta puolelta lantiota nousee vastakkaiselle puolelle ylös tehden lenkin ylhäällä ja palaa takaisin lantion toiselle puolelle. Kirjoitettuna tuosta on lähes mahdoton saada ajatuksesta kiinni, mutta ideana on että kahvakuula tekee roosa nauhan muotoisen liikkeen, kokeilkaa rohkeasti :) Katsotaan saisinko lokakuun aikana kuvattua liikkeestä vielä videon tänne liitteeksi. Ai niin, ai mistäkö tiedän että ohjattavilla on hyvä mieli? No minähän kysyn :) Kysyn miltä treeni tuntui tänään, oliko sopiva, liian tiukka vai kevyt? Ja lisäksi ihmiset lähtee tunnilta hymy huulilla, se on paras palaute minkä voin saada. Kiitos mun ohjattavilleni :)

kuntoiluterveisin,
Katja

Alussa kaikki on kaunista vai miten se meni

Siitä se alkoi, tai oikeastaan kaikki se oli alkanut jo monta vuotta aiemmin, mutta silloin se tuli mieleeni voimakkaammin. Olin voittanut paikan Trainer4You:n järjestämälle yksipäiväiseen kahvakuulakouluun puoleen hintaan MoveMe blogista. 20.4.2012 oli ensimmäinen yritys Tampereen Varalassa... Olinhan toki tehnyt kahvakuulaharjoittelua jo yli vuoden ajan säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta nyt oli tarkoitus ottaa kuula haltuun ihan virallisesti.

Aamu alkoi ja piti olla ajoissa, no enhän minä ollut. Tosin tämä ei ole tyypillistä minua, mutta jostain syystä en vaan päässyt ajoissa liikenteeseen. Pääsin kuitenkin hyvin mukaan Kahvakuulamiehen ja muiden oppilaiden matkaan. Kun vihdoin pääsimme alkuun kuulien kanssa parinani toimi Jore (myöhemmin tunnettuna Jorma Vaara, Trainer4Youn Jyväskylän yksikönvastaava), jonka mielestä tekniikkani näytti oikein hyvältä :) Olin aika varovainen ja yritin pidätellä itseäni, mutta kyllä lounaaseen mennessä jo tiesin, että tämä on menoa. Heti aluksi meille annettiin tarjous, että jos viikon kuluessa päätämme osallistua mille tahansa Trainer4You:n kurssille, saisimme 10 % alennuksen. Tiesin kyllä kurssien hinnat, joten päässäni pyöri seteleiden kuvia iloisesti :)

Lounaan jälkeen jatkoimme kuulailua pihalla ja eräs kurssitovereistani loukkaantui hurjannäköisesti. Loukkaantuminen tapahtui pienessä kisailussa jossa voima ja voitontahto oli niin valtava, että kävi huonosti. Nopeiden päätelmien jälkeen päädyttiin että minä lähden viemään kurssikaveriani sairaalaan, jotta kurssi pääsee jatkumaan normaalisti. Uskoin, että kurssi tulee suoritettua loppuun joku toinen kerta... niin kuin sitten kävikin toukokuun lopussa. Tässä välissä on pakko selventää, että kurssikaverilleni ei kuitenkaan ihan mahdottomasti käynyt, muutama tikki ommeltiin ja sormiin tuli lievä venähdys. Tämäkään ei minua säikäyttänyt, tiesin mitä haluan: haluan työskennellä iloisten ja innokkaiden ihmisten kanssa liikunnan parissa joskus tulevaisuudessa. Ja olin varma että haluan lähteä PT-putkeen, ainoa mitä mietin oli taloudellinen puoli, riittäisikö minun rahat... Lopulta sain itseni vakuuttuneeksi että kaikella on tarkoituksensa, raha löytyy jos on löytyäkseen ja ilmoitin itseni innokkaasti Personal Trainer-putkeen mukaan!

Toukokuun lopussa suuntasin Nummelaan uudella sykkeellä kahvakuulakouluun. Aamupäivä menikin nopeasti vanhan kertauksena, mutta silti tuntui kun olisin samalla oppinut myös uutta. Lounaan jälkeinen ulkokuulailukin sujui oikein mallikkaasti joten päivän lopuksi saatoin todeta käyneeni ensimmäisen osan kahvakuulakoulusta. Lisenssiosa odottaa vielä tulijaansa :)

No mistä kaikki sitten on aikanaan alkanut? Lapsuudesta ja ajasta jolloin ei ollut temppu eikä mikään polkea kaverin luokse 10 km päähän viettämään aikaa tai ajasta jolloin koulun jälkeen tietenkin mentiin uimahalliin. Uskosta, kun halusi näyttää opettajalle että kyllä minä osaan paremmin lentopallon säännöt kuin sinä - ja sillä tiellä hurahtikin iloisesti 15 vuotta ennen kuin oli pakko luovuttaa. Kuntosalista, jossa halusi saada lisää ponnistusvoimaa ja jossa pystyi käymään vaikka 5 kertaa viikossa vaikka samaan aikaan lentisharkat veivät 5-6 krt/vko. Muita harrastuksia on ollut kilpatanssia, yleisurheilua, lepposin mielin hiihtoa, intohimoista laskettelua, aikuisena aloitettua ratsastusta... jatkuen nykypäivän kahvakuulailuun, circuit trainingiin, pilatekseen ja niin - myös höntsysählyyn ja -lentikseen. Koska nuoruus meni hyvin pitkälle yhden rakkaan harrastuksen parissa, olen päätynyt viime aikoina monipuolisempaan ratkaisuun - kalenteriin sovittaminen onkin se haaste. Se tarkoittaa että kaikkia ei voi tehdä joka viikko tai edes joka kuukausi.

Tässä blogissa on tarkoitus käydä lävitse omia ajatuksia koskien oman elämän ajankohtaisia asioita. Tällä hetkellä siis varsin hektisestä ja liikunnan täytteisestä elämästä. Toivon, että viihdyt mukanani ja saat itsekkin intoa, tietoa ja apua omaan liikkumiseesi :)

kuntoiluterveisin,
Katja