Polkupyöräretkellä Etelä-Karjalassa

Lappeenranta on yksi lempikaupungeistani. Toukokuussa oleiltiin viikonlopun Lappeenrannassa ja käytiin pitkällä pyörälenkillä Päihäniemessä. Päihäniemi on virkistysalue Taipalsaarella ja sopivan pyöräretki matkan päässä Lappeenrannasta.

Päihäniemen rannasta. Taustalla tuulivoimaloita.

Lähdimme liikkeelle Kaukaalta ja heti alkumatkaan osuu Luukkaansalmensilta. Viime kesinä sitä on tullut jo sen verran pyöräiltyä ylitse, ettei se enää jännitä niin paljoa. Tällä kerralla tosin silta oli kavennettuna, koska sillalle tehtiin kunnostustöitä. Ai mitä erikoista sillassa on? Se, että silta on noin 25 metriä korkea ja ylittää Saimaan. Pyörällä tullen kaupungin suunnasta on aluksi pitkä ylämäki ja varsinkin jos on kova tuuli niin itse jännitän lähdenkö tuulen mukaan vai en. Koskaan en ole kuitenkaan lähtenyt, se on vaan semmonen jännä tunne.

Meillä oli otettuna tietysti aurinkorasvasta lähtien kaikki mukaan satulakasseihin. Oli juomaa ja välipalaa. Tarkoituksena oli päättää matka saunalle, jonne olimme etukäteen vieneet vaihtovaatetta ja lisää ruokaa.

Matka taittui melko vauhdikkaasti omiin ajatuksiini nähden. Keli oli kaunis toukokuun kesäinen lauantaipäivä, joskin jonkin verran tuulta oli reitin varrella. Reitti kulki maantien laitaa pitkin, mutta onneksi liikennettä ei ollut juuri nimeksikään. Päihäniemeen tuli matkaa n. 22 km ja loppumatka olikin hiekkatietä. Päihäniemi ei tullut hetkeäkään liian aikasin, ainakaan omaan makuuni, ranta näkyvissä, pyörän päältä pois, pyyhe hiekalle ja hetkellinen plotslojotus.

Alkukesän varpaat ja maisema <3

Takamus alkoi olla jo tuntumalla, huolimatta pyöräilyhousuista. Pyöräilyhousut on ehdottomasti seuraava satsauskohde. Tarvin paremmat, nykyiset ei oikein istu hyvin päälläni, tiedä sitten löytyykö mistään sopivia pyöräilyhousuja jotka istuisivat, mutta pyöräilijän vinkki on kokeilla kunnon pyöräilyliikettä, joten sinne siis juhannuksen jälkeen etsimään löytyisikö minun pyllylleni sopivia pyöräilyhousuja.

Puolen tunnin tauon jälkeen pakkasimme tavarat ja eväät ja niistä jääneet roskat pyöränlaukkuihin takasin ja matka jatkui takasin kohti Lappeenrantaa. Paluumatka oli jo tuskaisempi, istuinkyhmyt oli vahvasti tuntumalla jo heti ensimmäisestä istumisesta satulaan. Paluumatkalla kävin myös noukkimassa yhden geokätkön (ja sain samalla hieman jaloiteltua) kun se oli ihan tien varressa. Maisemat oli matkan aikoja kivoja ja erilaisia kun normireitilläni Valkeakoskella. Uimaan en uskaltanut mennä rannasta, Saimaan lämpötila taisi olla siinä kohtaa vielä inan alle 10 asteista...

Maisemaa hieman ylempää Päihäniemestä.

Päihäniemen pyörälenkki oli osa kilometrikisaa, jossa minulla on tänä kesänä oma joukkue, KE2014, käy rekisteröimässä itsesi mukaan! Kannustetaan toisiamme liikkumaan pyörällä arjessa (ja miksei myös muulloin). Viime kesänä kilometrikisa sai minut taivaltamaan lyhyet matkat aina pyörällä, mihin aiemmin olisin hilpassut autolla. Kaupunki lounaalle pyörällä meno toi usein 4 km päivän aikana ns. ylimääräisiä kilometrejä ja kuinka virkistävä työpäivän keskellä pieni happihyppely onkaan! Tänä kesänä ulkona syönnit on jääneet vähemmälle, mutta lupaan ryhdistäytyä pyöräilyn suhteen enemmän! Liity mukaan joukkoon ja seuraa miten minun käy :)

pyöräilyterkuin,
Katja 



 

Hei me poljetaan!

Kesä tuli! Ja kilometrikisa.

Tänä vuonna lähdin kilometrikisaan mukaan kapteenina Kuntoa Elämään-joukkueelle. Kilometrikisan idea on siis kannustaa ja haastaa kavereita pyöräilemään arjessa enemmän. Leikkimielistä kisaa käydään tietysti muita joukkueita vastaan, mutta oman kunnon kohottaminen ja ulkoileminen on ehdottomasti pääasia.

Mun pyörä <3 Pyhä-reitillä viime syyskuun alussa.

Joten, tervetuloa lämpimästi polkemaan Kuntoa Elämään-joukkueeseen (KE2014). Ainoa vaatimus on, että 1.5.2014-22.9.2014 välisellä ajalla polkee vähintään 1 km. Joukkueen sivulla on mahdollista kannustaa toisia ja antaa surkeita tekosyitä jos pyöräily ei oo kulkenut.

Pyynikinharjulta maisemia Pyhä-reitin varrelta.

Kapteeni lupaa omalta osaltaan arpoa joukkueen kesken muutaman yllätyspalkinnon, ilmoittelen niistä etukäteen. Mukaan mahtuu ensimmäiset 25, ota haaste vastaan ja kysy kaveri vaikka mukaan. Kivempihan kaksin on polkea ja kannustaa toista eteenpäin. Viime vuodelta, mulla on kokemus kun kaverin kanssa poljettiin omilla paikkakunnillamme ja kiritettiin toisiamme, kaveri voitti viime vuonna, mutta miten käy tänä vuonna? Minuun kilometrikisa viime kesänä vaikutti niin, että Tampereen päässä lounailla tuli käytyä useasti pyörällä. Samoin kaikki asiat mitä piti hoidella päiväsaikaan (lääkärissä käynti, koulutukseen meno, pankissa käynnit) hoitui näpsäkästi pyörällä ja samalla sai haukata kesken toimistopäivää raikasta ilmaa. Keho ja mieli siis sai molemmat hoitoa. Lisäksi Valkeakosken päässä selkeästi moneen paikkaan pääsee nopeammin mitä autolla, vaikka matka on lyhyt (2 km) muuttuu se kahteen suuntaan mentynä jo neljäksi kilometriksi! Ehdottomasti parempi kuin sohvalla löffäily.

Lisäksi suunnitelmaan voisi ottaa yhteispolkaisun, johon osallistuminen on ilman muuta vapaaehtoista! Pyhä-reitti Tampereella ja evästauko Rajasalmen sillalla kuullostaa suunnitelmalta :)

Rajasalmen sillan munkeroiset.

polkemisterkuin,
Katja

Kevään ensimmäinen pyörälenkki ja Ankanuiton SM hype

Kevään pyöräilykausi alkoi viime viikon perjantaina. Oli aivan ihana aurinkoinen ilma, että päätyön jälkeen oli helppo päätös hypätä pyörän selkään ja lähteä ottaan pyöräilykauden ensimmäinen lenkki. Viime syksynä Lidlistä ostettu geelisatula oli talven mittaan ollut sitä mieltä että minen tykkää pakkasesta ja geelit valui tiputtain ulos satulanpäällisestä. Ei auttanut itku markkinoilla, ei muuta kun satulanpäällys roskiin ja kokeileen paljaaltaan miten kipeeksi istuinkyhmyt tulee.

Putaansillalta kuva toiseen suuntaan auringon laskiessa...

Valkeakoskella on erinomaisia pyöräilyreittejä. Pyörätietä menee niin Toijalan, Sääksmäen kuin Pälkäneen suuntiin. Toijalan suuntaa olin katsellut ohi ajaessani autolla, että siellä näkyi olevan niin paljon sepeliä, että päädyin lähtemään Pälkäneen suuntaan. Reittihän tietysti kirkastuu aina matkan varrella, joten fiilispohjalla eteenpäin omasta pihasta ja olon ja mielialan mukaan määräytyy ainakin minulla myös lenkin pituus. Tavoitteena kuitenkin oli yli tunnin mittainen pyörälenkki. Alkumatka oli taas totuttelua pyörän vaihteisiin. Elo-syyskuun vaihteessa ostetun pyörän ajokilometrit eivät vielä päätä huimanneet, josko tänä kesänä pyörää tulisi ulkoilutettua enemmänkin. Ylämäet yllätti aina :) millään ei malttaisi laittaa pienemmälle vaihteelle ennen kuin on pakko ja yleensä siinä kohtaa se on jo liian myöhäistä. Joka tapauksessa ainoastaan kerran jouduin luovuttamaan ja hyppäämään satulasta pois ylämäessä. Tuntumaa jos vertaa polkupyöräergometriin, missä kierrosnopeus pyritään pitämään 65-75 kierrosta minuutin aikana... tämä olisi hyvä muistaa myös maantie ajossa, mutta jotenkin se vauhti vaan vie mukanaan, suoralla tiellä on mukava polkea isolla vaihteella ja matka taittuu eteenpäin ilosesti.

Putaansillalta kuva kohti keskustaa.

Reitti kulki Apian urheilukentän ohitse ja riemukseni näin siellä jo liikehdintää radalla! Kesällä oletettavasti käydään taas isännän kanssa yleisurheilemassa ja hakemassa treeneihin monipuolisuutta. Skeittiparkissa kuului räminää, eli sielläkin oltiin herätty jo kevääseen. Venelaitureissa ei näkynyt vielä yhtään venettä, mikä saattoi johtua siitä, että järvi oli sieltä kohtaa edelleen jäässä. Matka jatkui Sointulan ohitse kohti Valmarinniemeä. Suunnittelin ensin meneväni Valmarinniemeen ja käyväni luontopolulla, mutta totesin reitin jäävän liian lyhyeksi, joten jatkoin polkemista eteenpäin. Seuraava suunnitelma oli jatkaa Leppälän koululle asti, mutta kun koulu tuli vastaan päätin mennä vielä hetken matkaa eteenpäin. Siinä kohtaa ajatuksissa oli ennemminkin maisemat, tästä on ajettu ohitse useita kertaa autolla, mutten koskaan ole mennyt tästä kohtaa pyörällä. Jokainen metri pyörällä ajettuna oli siis uutta. Käännöskohdaksi valikoitui Äimäläntien risteys Viranmaan kohdalla.

Melankärjestä kohti kanavaa, siellä näkyy emo-ankka toivottamassa tervetulleeksi Ankanuiton SM-kisoihin. Tässä kyseisessä kohtaa ankat kisaavat 1.5.2014 uintitaitoaan.

Paluumatkalla piti pysähtyä kanavalle ottamaan muutamia kuvia tulevien Ankanuiton SM-kisojen kunniaksi. Ankanuitto kokoaa koko perheen Vappu-päivänä Valkeakosken kanavan ympäristöön seuraamaan kun 9000 numeroitua kumiankkaa pudotetaan kanavaan ja katsotaan mitkä ankat tulevat nopeiten maaliin. Jokaisella ankalla on samannumeroinen arpa, jota saa ostaa paikallisilta urheiluseuroilta. Itse uittotilaisuudessa on täysin mahdotonta nähdä kuka ankka johtaa, lopullinen tilanne nähdään vasta putken päässä kun ankka otetaan ylös ja katsotaan pohjasta mikä numero ankalla on. Ja koska kyseessä on arpa, tietysti on palkintoja. Ja arvaatte varmaan, myös Kuntoa Elämään on lahjoittanut palkinnoksi kuntosaliohjauksen sekä kirjapaketin. Jo pelkästään näiden vuoksi kannattaa osallistua, mutta on siellä toki venettäkin tarjolla ja Fitran jättisuuri kirjapaketti sun muuta :)

Yritin tsuumailla emo-ankkaa, vaihtelevin menestyksin.

Entäs se pyörälenkki? Kokonaismatkaksi SportsTracker kehui lähes 22 km ja treeniajaksi noin 80 minuuttia. Ei huono, näin kauden aloitukseksi. Seuraavana päivänä jalat oli tukkoisen tuntuiset, mutta istuinkyhmyt, ne vasta kipeät olikin! Voi taivas kun piti istua mihin tahansa... tai ei tarvinnut edes istua, riitti kun jännitti pakaralihasta niin istuinkyhmyt muistutti olemassa olostaan. Seuraava pyörälenkki tuli luontaisesti eilen (noin viikko superaloituksen jälkeen) ja kun satulaan istahti, huomasin että kyllä istuinkyhmyissä on edeleen tuntuma olemassa. Tosin, tuntuma oli kovin heikko enää siinä kohtaa. Tämä olkoon kaikille kannustukseksi, lähde rohkeasti pyöräilemään! Eka lenkki ei kannata olla yhtäpitkä mitä minä tein ja seuraava lenkkiä suosittelen tehtäväksi muutaman päivän päästä uudestan (oma aikani ei tällä kertaa siihen riittänyt). Varo tuulta, jos on kovin tuulista, lenkistä voi tulla hyvinkin raskas, pukeudu kerroksittain, voit vähentää jos on liikaa vaatetta.

Meitsie Melankärjessä, vaikka aurinko paistoi lähtiessä, pipo oli ehdoton must!

pyöräily-ankanuittoterkuin,
Katja

Pyhäjärven maisemareitillä pyörällä

Pari viikkoa sitten tiistaina lähdettiin kavereiden kesken polkupyöräileen Pyhäjärven maisemareitille Tampereen Pyhäjärveä kiertämään (tai siis, ei koko järveä). Reitillä poljetaan kolmen kunnan alueilla: Tampere, Nokia ja Pirkkala. Me lähdettiin olosuhteiden ansioista kiertämään reittiä vastapäivään. Oma ajatukseni alunperin oli myötäpäivään, mutta koska yksi matkalle mielivistä henkilöistä oli tulossa kovaa vauhtia kaupungista kohti Hatanpäätä, järkeistettiin retkeä niin, että lähdettiin vastapäivään. Ja hyvä niin että järkeistettiin, ainakin itselleni sopii paremmin ottaa heti alkumatkasta ns. luulot pois ja loppumatka rullailla ennemmin kuin toisinpäin. Tämä on toki makukysymys. Reitti sinällään ei ole kovin hyvin merkattu, vaikka kaverit lounaalla vitsailivatkin että ette te mihinkään eksy kun pidätte järven koko ajan saman käden puolella. No ei eksytty ei, mutta pysyttiinkö reitillä? Suurimman osan ajasta ainakin. Onnettoman pienet siniset tarrat eivät risteysalueilla auttaneet kun jatko ei ollut selvää mihin suuntaan pitää lähteä ajamaan. Muutamissa kohdissa oli jopa valkoinen pieni nuoli tarroissa, mutta ei niistä juuri isompaa apua ollut.

Pikku pysähdys matkalla kohti Varalaa, melkonen ylämäki heti kärkeen.

Toisaalta, ylös kun menee on näkymätkin kohdillaan.

Minulla oli matkassa tietysti uusi Focukseni, mihin piti ruokiksella käydä ostamassa pyörälaukku, että saan kaiken tärkeän mukaan ilman että tarvitsee kantaa reppua selässä. Repussa nyt sinällään ei ole mitään vikaa, mutta itse ainakin hikoilen sen verran, että ei ole kiva pitää märässä selässä vielä reppuakin. Sää suosi meitä sateettomalla ja melko tuulettomalla kelillä, ainoastaan Rajasalmen sillan kohdilla oli pienoista vastatuulta, mutta sitä taitaa olla aina tuolla paikalla. Oli kivaa pyöräillä Tampereella, missä yleensä tulee pyöräiltyä vain lounaspyöräilyä keskustan alueella. Mukavia muistoja tuli matkalla mieleen kun osuttiin vanhan Likkojen Lenkin -reitin varrelle, kuinka monet kerrat siitäkin on tassuteltu iloisessa seurassa. Yksi kauneimmista pätkistä oli noin Villilän kohdalla kun päästiin metsään, satumetsään, haapoja polun molemmilla puolilla ja oli kuin kuva olisi piirretty satukirjan sivuille. Siinä kohtaa ei malttanut pysähtyä ja totesinkin että jos olisin yksin ja olisi vähänkään pimeämpää niin minua kyllä pelottaisi.

Matkaan lähdettiin tosiaan puoli viisi Hatanpään kohdalta. Rauhallista vauhti edeten tavoitteena oli pysähtyä Rajasalmen sillan kahvioon, jota kukaan ei ollut tarkastanut moneen asti se on auki. Heitin vitsillä, että kai se on mennyt kiinni 5 minuuttia ennemmin ennen kuin joudetaan paikalle. Kävi kuitenkin päin vastoin, ehdittiin 5 minuuttia ENNEN kahvion sulkeutumista paikalle, joten ei muuta kuin pikaeväät ja pihalle syömään. Rutiinit on vielä uuden pyörän kanssa selkeesti hukassa, sillä sisään mennessä otin mukaani pyörälaukun ja -kypärän, mutta pyörä jäi auki :o Onneksi kukaan ei ehtinyt siinä välissä pyörää varastaa, joten matka sai jatkua omalla pyörällä siitä eteenpäinkin.

Rajasalmen Sillan eväät.

Pirkkalasta eteenpäin olisikin ollut hyvää ja suoraa pyörätietä, mutta Pyhäjärven maisemareitti tosiaan kiemurtelee rannan tuntumassa, joten myös me kiemurtelimme siellä. Muutamassa alamäessä meinasi takapyörä lähteä alta pois johtuen pehmeästä pohjasta, mutta korkealla yläC:llä sekä hillittömällä tasapainolla pysyin pystyssä.

Arboretumin niemennokasta yhteiskuva.

Tässä kohtaa pahin on jo takanapäin, siis minulla :) Seurueen muut jäsenet jatkoivat matkaansa vielä Hatanpäältä omiin koteihinsa n. 10 km matkan verran. Arvostan! Minä sen sijaan polkaisin Linja-auto asemalle ja toivoin, että saisin rakkaan fillarini bussin sisälle kuljetukseen. No en tietenkään saanut. Joten pyörä sullottiin yksin tavaratilaan pyörimään ympäri (byäääh) ja huolestuneena Valkeakoskella kotipysäkillä tarkastin sen lävitse, mutta onneksi pyörä ei ollut saanut osumia.

Minun menopeli ja uutukainen pyörälaukku.

Tuntemukset? Matka oli yksi tämän kesän pisimpiä yhtäjaksoisia retkiä, noin 30 km ja aikaa meni 2.5 tuntia suurinpiirtein, kaloreita kului sykemittarin mukaan 1400 kcal joten taukomunkki oli erittäin paikoillaan, samoin bussin kyydissä nauttimani palautusjuoma. Istuinkyhmyt olivat tuntumalla huolimatta pyöräilyshortseistani. Ei kuitenkaan liian tuntumalla, mutta sen verran että tiesin polkeneeni. Seuraavana päivänä jalat olivat raskaat ja selkeästi pakaralihakset kireänä. Retki oli ihana ja haluan ottaa sen ehdottomasti jokavuotiseksi perinteeksi. Hyvässä seurassa viihtyy aina :)

Kilometrikisa loppuu tänään, osallistuin tänä vuonna kaverin joukkueeseen, mutta valitettavasti pyöräilykilometrejä kertyi aivan liian vähän siihen nähden mitä itse olisin tahtonut. No, ensi kesänä on mahdollisuus parantaa :)

pyöräilyterkuin,
Katja

Lost Lagoon

Minä ostin uuden pyörän Nippelistä. Se on Focuksen Lost Lagoon. Elokuun lopulla tuli pyrähdettyä kesken työpäivää (tarkoituksella) Nippeliin katsastamaan sekä minulle että isännälle pyörää. Kerroin oman käyttötarkoitukseni: ajaa matkaa maantiellä sekä jonkun verran polulla. Nippelin-setä esitteli minulle yhden pyörän, kertoi ensin speksit: levyjarrut, hyvät vaihteet, tarakka ja jousto etupyörässä ja jatkoi heti perään, haluaisitko kokeilla tätä? No ilman muuta! Pyörä säädettiin minulle sopivaksi ja ei muuta kun testilenkuralle pihaan, ensin harjoittelin jarruttamista, onhan minun pyörissäni kaikissa ollut tähän asti aina jalkajarru noin niin kuin varmuuden vuoksi. Onhan niissä käsijarrutkin ollut, mutta jalkajarru on ollut se varmin peli. Oli selvää, että tähän uuteen pyörään ei olisi mahdollista saada jalkajarrua, joten nyt oli uskaltauduttava ottaan riski ja katsoa tuleeko törmäyksiä ainoastaan käsijarruilla. Jarrut siis tsekattiin hyvinkin tarkkaan aluksi, sen jälkeen tutustuttiin vaihteisiin, mistä vivusta tulee enemmän vastusta ja mistä lähtee pois, sekä muistutettiin että vaihteet pitää vaihtaa poljettaessa (toisin kuin edellisessä pyörässäni).

Mun pyörä <3

Näillä opeilla lähdin koejolle ja ihastuin pyörään täysin. Se rullasi kuin unelma eteenpäin ja vaihtoehtoja vaihteille oli riittävästi minun makuuni (3 edessä ja 7 takana). Isäntä kokeili myös samaa pyörää miesten mallia ja hieman pidemmälle ihmiselle tehtynä ja tykästyi malliin kanssa. Vaikka tykästyimme molemmat pyöriin, päätimme käydä katsomassa toisessa pyöräliikkeessä, mikä oli avannut liikkeensä Kangasalle, koska siellä oli kovat avajaistarjoukset. Valitettavasti kovat avajaistarjoukset sulivat pois kun niitä ei myyjä meille esitellyt, eikä oikein pyöriäkään... ei puhettakaan kokeilusta, joten jätimme liikkeen melko nopeasti ja palasimme takasin Nippeliin.

Nippelistä oli tarjolla myös ikuinen säätötakuu (IST) pyörälle kun kertoo, että pyörä on heiltä ostettu. Ja säätö suoritetaan samoin tein, eli ei tarvitse varata aikaa etukäteen. Loistavaa palvelua ja kertoo myös siitä, että he luottavat laatuun jota myyvät. Mukaan tarttui vielä uusi kypärä, tiesittekö muuten, että kypärä on hyvä vaihtaa uuteen noin 2 vuoden välein? Minä en tiennyt. Edellinen pyöräilykypärä tuli ostettua samaan aikaan kuin pyöräkin eli yli 10 vuotta sitten ja kieltämättä kypärän pehmusteet ovat alkaneet murentua hikiseen otsaan pyörällä ajon yhteydessä. Aina kypärän poisoton jälkeen pitää pyyhkiä otsa ja toivoa, että sai kaikki muruset otsalta pois, tai siis piti - menneessä muodossa - koska nyt minun uudessa hienossa kiiltävän harmaassa kypärässä ei ole sitä ongelmaa.

Nyt kun pyörä on jo noin kuukauden ikäinen, sillä on tehty pyöräretki kummimurusen (ja sen äipän) kanssa Valmarinniemeen sekä ihan itsekseen Viidennumerolle katsastamaan auringonlaskua. Sekä tietysti lukuisia lyhempiä reissuja. Sekä eilen Pyhäjärven ympäripolkasu kavereiden kanssa, josta tarkemmin myöhemmin :) Kuvassa myös karvalakkimalli pyörälaukusta, mihin saa eväät ja vaihtovaatteet näppärästi mukaan.

polkuterkuin,
Katja

Tampere-pyörä

Olen sitä mieltä, että Tampere-pyörä vaatii täysin oman blogikirjoituksen. Tampere-pyörä on siis minun kakkospyöräni, ykkönen asustaa kotona Valkeakoskella ja on siellä käytettävissäni. Tampere-pyörä sijaitsee työpaikalla ja sillä saan keväällä, kesällä ja syksyllä rullattua iloisesti esimerkiksi lounaalle kesken työpäivää tai kipaisemaan asioilla silloin kun minulla on bussikuukausi, niin ja nykyään silloinkin kun on autokuukausi. Työpaikalla parkkipaikat on niin tiukassa, että jos lähtee kesken päivää johonkin on hyvin todennäköistä ettei autolle ole enää paikka tullessasi takaisin.

Tampere-pyörä <3

Kuten kuvasta näkyy, pyörä ei ole kummoinen. Se on itseasiassa melko raihnanen. Mutta sillä pääsee eteenpäin eikä tarvitse jännittää pölliikö joku sen. Tai tietysti jännittää, muttei niin paljoa kuin jos se olisi joku super-kallis viimesenmuodin mukainen maastopyörä. Pyörä on Nopsa, ilman vaihteita ja jalkajarruilla. Jotain on matkan varrella tapahtunut koska kun pyörällä kääntyy, pitää saman puolen poljin nostaa ylös, ettei se osuisi maahan. Tiedä sitten onko rengaskoko muuttunut matkanvarrella astetta liian pieneksi. Noh, kerran se rasahtaa, sit sen taas muistaa. Muutaman kerran viime kesänä korkkareilla ajaessani kenkä jäi rotvalliin kiinni kun poljin oli liian matalalla rotvallin ylityksessä.

Tampere-pyörän kypärä ei ihan natsaa väreiltään, mut ei se niin justiinsa ole. Asiansa tämäkin ajaa.

Miksi sitten pitää olla toinen pyörä? Työpäivän keskeyttäminen tutkitusti lisää työtehoa. Minulle se tuo valtavasti lisää henkistä voimaa kun saan käydä lounaalla pihalla. Eikä pieni fyysinen ponnistelukaan pahaa tee missään vaiheessa. Jos esimerkiksi ruokapaikkoihin on n. 2 km matka menee siihen kävellessä ainakin minulta lähes 20 minuuttia (suuntaansa) jos menen pyörällä menee ehkä yhteensä 15 minuuttia. Näin ollen työpäivä ei pääse venymään ihan mahdottomaksi. On ihana nauttia keväisistä (ja myöhemmin kesäisistä) päivistä vaikka onkin sisätöissä kun tietää että saa kohta viettää hetken pihalla.

Ai miksi en sitten polje työmatkoja? Tällä hetkellä työpaikan ja kodin väli on autolla tullen n. 36 km. Matka sisältää moottoritietä, joten oletettavasti fillarilla tullen matka on hieman pidempi. Näin ollen minun työmatkani kestäisi pitkälle toista tuntia. Aiemmin kun työmatkani oli 10 km, kävin suurimman osan kesästä pyörällä. Se oli sopiva matka minulle työmatkapyöräilyyn. Neljä kertaa pidemmän matkan voin tehdä kerran kesässä, mutta ei siitä viikottaista tapaa taida tulla.

pyöräilyterkuin,
Katja