Viikonloppu hujahti nopeasti alta pois. Osansa siihen teki Jacy-koira, 7 vuotinen uros-collie joka oli meillä hoidossa perjantaista sunnuntaihin. Oli mielenkiintoista nähdä koiran ja kissan varovaista tutustumista toisiinsa. Molemmat niin kovin pelokkaita, mutta samaan aikaan uhittelevia, kumpikaan ei ollut siis tottunut toiseen eläinlajiin. Kyllä ne silti uskalsi jättää kahdestaan kotiinkin koska koira ei jahdannut kissaa eikä myöskään toisinpäin. Yötkin sujuivat ilman ongelmia.
Se mitä viikonloppu minulle toi oli peruskestävyys treeniä. Oli aamuaerobista sekä päiväaerobista, ilta-aerobisen hoiti isäntä. Aamulenkille lähdettiin noin kahdeksan pintaan ja käveltiin vähän yli 4 km, reitti oli eri joka kerta, mutta pääasiassa pyörittiin läheisen Lotilan järven jäällä. Välillä kävelyreittiä pitkin ja välillä umpihangessa. Sykkeet pysyivät maltillisena, mutta vauhti ei päätä huimannut lenkkeihin meni noin tunti.
Lisäksi minulla oli torstaina ollut akupunktio-hoito, joka rentouttaa ja parantaa myös unta, joten kyllä tuli nukuttua viikonloppuna - taivas sentään! Ehkä kroppa vaan tarvitsi sitä tällä hetkellä, tuntuu että tulessa on useampikin rauta ja pää on kuin tuulimylly ajatusten suhteen.
Sunnuntaina iltapäivästä lähdettiin kokeilemaan Saarikylien retkiluistelurata Kangasalla. Paikka oli mitä ihanin! Vapaaehtoinen maksu radan käytöstä ja radalla oli meidän lisäksi yksi muu luistelija. Vesi oli hieman päässyt nousemaan radalle, joten osa radasta oli suljettuna. Mutta auki oleva radanosuus oli erinomaisessa kunnossa! Uskomatonta miten talkooväellä saadaan pidettyä rata noin hyvässä kunnossa, nöyrä kumarrus talkoolaisille sekä kyläläisille ja muille vierailijoille. Täällä on hyvin mennyt perille se, että luisteluradalla ei kävellä. Tietysti tämä on ehkä hieman syrjässä verrattuna esimerkiksi Näsijärven luistelurataan.
Radan pituus oli 1.81 km sunnuntaina (siis osa radasta suljettuna) ja me kiersimme sen kuuteen kertaan. Yhteensä luistelua kertyi lähes 11 km. Radan ollessa loistokunnossa oli helppo keskittyä tekniikkaan: luistimien asentoon, potkun suuntaan, sauvoilla työntöihin... Lisäksi tuuli säästi meitä ja oli hyvinkin tyventä, viimeisillä kierroksilla tosin saatiin tuultakin mukaan kuvioihin. Suosittelen rataa erityisesti lapsiperheille. Sunnuntaisessa radassa on tosiaan mahdollista tehdä tuo 1.81 km lenkki tai sitten lyhyempi (mitä ei mitattukkaan tällä kertaa). Riippuen luistelijan kunnosta ja iästä voi valita lenkin tai kierroksien määrän sen mukaisesti. Lisäksi radan vierestä löytyy myös napakelkka jolla voi mennä leikkimään sillä välin kun jompi kumpi vanhemmista vielä kiitää radalla. Tilalta on myös mahdollista vuokrata luistimet, kannattaa katsoa joko facebookista tai web-sivuilta lisätietoja. Aivan pakko on lainata heidän sivuiltaan lause: Hauskaa ja tehokasta liikuntaa ulkona ja kauniissa ympäristössä. - en voisi olla enempää samaa mieltä!
Paikalta löytyy myös tulisija, jossa on mahdollista paistaa esimerkiksi makkaraa. Puita sai ostettua paikan päältä, samoin kuin Haaviston Luomutila myös tarjoili jonkinsorttista apetta, valitettavasti meidän aikataulu oli sidottu toisesta päästä kiinni, joten jouduimme skippaamaan tämän tällä kertaa. Lauantaisin kylässä palvelee myös Heikin Leipä, mistä saa tuoreita ruisleipiä aina lauantaisin 12-14, leivät on leivottu käyttäen luomuruisjauhoa omalta tilalta.
Tänne palaamme ehdottomasti jos vain kausi antaa vielä myötä, täällä ei tarvinnut tosiaan ainakaan sunnuntaina muita väistellä, saimme viilettää koko lailla rauhassa. Tutkin sen verta tilastoja verraten Rantasalmen (ensimmäiseen) retkiluisteluun, toki matkakin oli silloin pidempi, mutta jonkin verran on vauhtia tullut lisää ihan tuohon perusmatkaluisteluun. Pakarassa ei ole tuntumaa ainakaan tuon 11 km reitin aikana, voi olla että Rantasalmessa tuntumat johtuivat ensimmäisestä kerrasta tai painavammista luistimista. Meidän omat luistimet on ihan älyttömän köykäset, joten kieltämättä ei tarvitse niin paljoa tehdä töitä mm. luistimen noston kanssa.
Kuvia ei tullut otettua yhtään reissusta johtuen siitä että kamera oli kotona :) Joten saatte kuvitella tällä kertaa maisemat. Ensi kerralla sitten kameran kanssa.
kuntoiluterkuin,
Katja
Se mitä viikonloppu minulle toi oli peruskestävyys treeniä. Oli aamuaerobista sekä päiväaerobista, ilta-aerobisen hoiti isäntä. Aamulenkille lähdettiin noin kahdeksan pintaan ja käveltiin vähän yli 4 km, reitti oli eri joka kerta, mutta pääasiassa pyörittiin läheisen Lotilan järven jäällä. Välillä kävelyreittiä pitkin ja välillä umpihangessa. Sykkeet pysyivät maltillisena, mutta vauhti ei päätä huimannut lenkkeihin meni noin tunti.
Lisäksi minulla oli torstaina ollut akupunktio-hoito, joka rentouttaa ja parantaa myös unta, joten kyllä tuli nukuttua viikonloppuna - taivas sentään! Ehkä kroppa vaan tarvitsi sitä tällä hetkellä, tuntuu että tulessa on useampikin rauta ja pää on kuin tuulimylly ajatusten suhteen.
Sunnuntaina iltapäivästä lähdettiin kokeilemaan Saarikylien retkiluistelurata Kangasalla. Paikka oli mitä ihanin! Vapaaehtoinen maksu radan käytöstä ja radalla oli meidän lisäksi yksi muu luistelija. Vesi oli hieman päässyt nousemaan radalle, joten osa radasta oli suljettuna. Mutta auki oleva radanosuus oli erinomaisessa kunnossa! Uskomatonta miten talkooväellä saadaan pidettyä rata noin hyvässä kunnossa, nöyrä kumarrus talkoolaisille sekä kyläläisille ja muille vierailijoille. Täällä on hyvin mennyt perille se, että luisteluradalla ei kävellä. Tietysti tämä on ehkä hieman syrjässä verrattuna esimerkiksi Näsijärven luistelurataan.
Radan pituus oli 1.81 km sunnuntaina (siis osa radasta suljettuna) ja me kiersimme sen kuuteen kertaan. Yhteensä luistelua kertyi lähes 11 km. Radan ollessa loistokunnossa oli helppo keskittyä tekniikkaan: luistimien asentoon, potkun suuntaan, sauvoilla työntöihin... Lisäksi tuuli säästi meitä ja oli hyvinkin tyventä, viimeisillä kierroksilla tosin saatiin tuultakin mukaan kuvioihin. Suosittelen rataa erityisesti lapsiperheille. Sunnuntaisessa radassa on tosiaan mahdollista tehdä tuo 1.81 km lenkki tai sitten lyhyempi (mitä ei mitattukkaan tällä kertaa). Riippuen luistelijan kunnosta ja iästä voi valita lenkin tai kierroksien määrän sen mukaisesti. Lisäksi radan vierestä löytyy myös napakelkka jolla voi mennä leikkimään sillä välin kun jompi kumpi vanhemmista vielä kiitää radalla. Tilalta on myös mahdollista vuokrata luistimet, kannattaa katsoa joko facebookista tai web-sivuilta lisätietoja. Aivan pakko on lainata heidän sivuiltaan lause: Hauskaa ja tehokasta liikuntaa ulkona ja kauniissa ympäristössä. - en voisi olla enempää samaa mieltä!
Paikalta löytyy myös tulisija, jossa on mahdollista paistaa esimerkiksi makkaraa. Puita sai ostettua paikan päältä, samoin kuin Haaviston Luomutila myös tarjoili jonkinsorttista apetta, valitettavasti meidän aikataulu oli sidottu toisesta päästä kiinni, joten jouduimme skippaamaan tämän tällä kertaa. Lauantaisin kylässä palvelee myös Heikin Leipä, mistä saa tuoreita ruisleipiä aina lauantaisin 12-14, leivät on leivottu käyttäen luomuruisjauhoa omalta tilalta.
Tänne palaamme ehdottomasti jos vain kausi antaa vielä myötä, täällä ei tarvinnut tosiaan ainakaan sunnuntaina muita väistellä, saimme viilettää koko lailla rauhassa. Tutkin sen verta tilastoja verraten Rantasalmen (ensimmäiseen) retkiluisteluun, toki matkakin oli silloin pidempi, mutta jonkin verran on vauhtia tullut lisää ihan tuohon perusmatkaluisteluun. Pakarassa ei ole tuntumaa ainakaan tuon 11 km reitin aikana, voi olla että Rantasalmessa tuntumat johtuivat ensimmäisestä kerrasta tai painavammista luistimista. Meidän omat luistimet on ihan älyttömän köykäset, joten kieltämättä ei tarvitse niin paljoa tehdä töitä mm. luistimen noston kanssa.
Kuvia ei tullut otettua yhtään reissusta johtuen siitä että kamera oli kotona :) Joten saatte kuvitella tällä kertaa maisemat. Ensi kerralla sitten kameran kanssa.
kuntoiluterkuin,
Katja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti