FoamRollaus eli putkirullaus

FoamRollerit on astuneet elämääni ja yritykseni toimintaan. Alkuvuodesta kävin kurssilla tutustumassa FoamRollereihin ja saman tein olin myyty! Tunsin heti kuinka paljon hyötyä rullailusta on minulle ja miten paljon siitä on hyötyä muille. Minulle, joka kyllä venyttelen ja huollan kehoa, mutta monesti venytykset ei juurikaan tunnu missään. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö lihakseni olisi jumissa tai etteikö sidekudoskalvot kiristäisi, minun kohdalla kyseessä on yliliikkuvat nivelet (sama vaiva mikä suurimmalla osalla kanssasisaristani on myös). Keväällä pääsin Foamroller.fi:n järjestämään fascial release -koulutukseen, jossa kävimme lävitse sekä rullailuun liittyviä tekniikoita, että anatomiaan liittyviä asioita, mikä vaikuttaa mihinkin.

Kuvia rullauksesta: käytössä proRoller ja hierontarulla.

Fysioterapeutti Terho Heinola kommentoi Foamrollauksesta näin:
Foamroller on erittäin hyvä kotihoitoväline pehmyt- ja sidekudosten ”avaamiseen”. Ideana on saada lihaksia ympäröivien fascioiden eli sidekudoskalvojen eri kerrokset liikkumaan paremmin. Etuna foamrollerin käytössä esimerkiksi venyttelyyn verrattuna on juuri se, että kiinni ”liimautuneet” fasciat eivät venyttelemällä välttämättä irtoa toisistaan, jolloin venyttely ei auta. Foamroller lämmittää fasciakudosta ja siten liimautumisen aiheuttava hyaluronihappo fasciakerrosten välillä muuttuu nestemmäisemmäksi, ja näin fasciakerrosten välinen liukuminen muuttuu normaalimmaksi.

Säännöllinen rullailu myös parantaa verenkiertoa ja aineenvaihduntaa kalvojen välissä ja näin ollen tekee kehosta elastisemman. Elastinen keho toimii paremmin ja loukkaantumisriski pienenee. Keho on juuri niin voimakas kuin sen heikoin lenkkikin. Eli onnistuessasi avaamaan kenties sen yhden jumituksen, voi kehosi toiminta parantua huomattavasti. Rullata voi alkulämmittelyksi, treenin jälkeen sekä pidempi kestoisesti kehonhuoltona - toki tekniikkaa vaihdellen.

Pakaran sivuosasta löytyy monesti paljon kiristyksiä.

Ensimmäiset rullaukset voivat olla kivuliaitakin kokemuksia, mutta ohjaan aina rullailemaan oman tuntemuksen mukaisesti. Liian kipeältä ei saa tuntua! Oman rullan voit hankkia jo nyt verkkokaupasta, lisätessäsi kampanjakoodin: KuntoaElämään, saat 10% alennuksen rullasta.

Minkä rullan valitsen? Kokeilemalla selviää! Ohjeena voin antaa, että jos pystyt painamaan sormillasi rullaa kasaan, oletettavasti rulla ei ole kovin pitkäikäinen etkä myöskään pääse käsiksi fascioihin. Jos pinta on kovin huokoista, ei rulla ole kovin hygieeninen. ProRollerin (musta, sileä) päällä on n. 5mm pehmustetta putken päällä, joka mahdollistaa fascian manipulaation. ProRollerin halkaisija on n. 10 cm joka auttaa mm. takareisien rullauksessa lyhyt kätistä ja pitkäselkäistä ylettymään maahan paremmin. Hierontarullassa (oranssi, pehmeät nystyrät) päällä on n. 10 mm pehmustetta ja on näin ollen hieman lempeämpi rulla. Rullassa olevien nystyröiden avulla pääset venyttämään lihasta ja fasciaa paremmin ja saat avattua kroppaa. Koska rullan halkaisija on suurempi kuin proRollerissa, rulla rullaa helpommin.

Kuntoa Elämään järjestää lyhytkursseja FoamRollauksesta. Jos siis haluat oppia lisää kehonhuollosta hyvillä välineillä, ota yhteyttä ja järjestetään kurssi kaveripiirillesi, harrastusporukallesi tai työyhteisöllesi. Lyhytkurssi kestää 5 kertaa, 60 minuuttia kerrallaan. Tunneilla käydään kattavasti lävitse erilaisia rullaustekniikoita lähes koko kehon lävitse. Kurssilta saa hyötyä niin urheilijat kuin istumatyöntekijät. Lisäksi kurssille osallistuneilla on mahdollisuus hankkia itselleen rulla 20% alennuksella.

Tässä muutama kursseilta saatu palaute:
"Kiitos todella hyvästä ja selkeästä kurssista. Sinä olet luontainen opastaja. Rauhallinen ja selkeä."
"Rullailua on helpompi tehdä ohjattuna kun yksin kotonaan. Tulee tehtyä!"
"Niin ne lihakset suli rullan päälle!"

Lähde siis mukaan rullailemaan, joko yksinäsi, kavereiden kanssa näytetunnilla tai lyhyt kurssilla.

Yksityistunnilla myös lapsilla on hauskaa :)

rullailuterkuin,
Katja

 

Polkupyöräretkellä Etelä-Karjalassa

Lappeenranta on yksi lempikaupungeistani. Toukokuussa oleiltiin viikonlopun Lappeenrannassa ja käytiin pitkällä pyörälenkillä Päihäniemessä. Päihäniemi on virkistysalue Taipalsaarella ja sopivan pyöräretki matkan päässä Lappeenrannasta.

Päihäniemen rannasta. Taustalla tuulivoimaloita.

Lähdimme liikkeelle Kaukaalta ja heti alkumatkaan osuu Luukkaansalmensilta. Viime kesinä sitä on tullut jo sen verran pyöräiltyä ylitse, ettei se enää jännitä niin paljoa. Tällä kerralla tosin silta oli kavennettuna, koska sillalle tehtiin kunnostustöitä. Ai mitä erikoista sillassa on? Se, että silta on noin 25 metriä korkea ja ylittää Saimaan. Pyörällä tullen kaupungin suunnasta on aluksi pitkä ylämäki ja varsinkin jos on kova tuuli niin itse jännitän lähdenkö tuulen mukaan vai en. Koskaan en ole kuitenkaan lähtenyt, se on vaan semmonen jännä tunne.

Meillä oli otettuna tietysti aurinkorasvasta lähtien kaikki mukaan satulakasseihin. Oli juomaa ja välipalaa. Tarkoituksena oli päättää matka saunalle, jonne olimme etukäteen vieneet vaihtovaatetta ja lisää ruokaa.

Matka taittui melko vauhdikkaasti omiin ajatuksiini nähden. Keli oli kaunis toukokuun kesäinen lauantaipäivä, joskin jonkin verran tuulta oli reitin varrella. Reitti kulki maantien laitaa pitkin, mutta onneksi liikennettä ei ollut juuri nimeksikään. Päihäniemeen tuli matkaa n. 22 km ja loppumatka olikin hiekkatietä. Päihäniemi ei tullut hetkeäkään liian aikasin, ainakaan omaan makuuni, ranta näkyvissä, pyörän päältä pois, pyyhe hiekalle ja hetkellinen plotslojotus.

Alkukesän varpaat ja maisema <3

Takamus alkoi olla jo tuntumalla, huolimatta pyöräilyhousuista. Pyöräilyhousut on ehdottomasti seuraava satsauskohde. Tarvin paremmat, nykyiset ei oikein istu hyvin päälläni, tiedä sitten löytyykö mistään sopivia pyöräilyhousuja jotka istuisivat, mutta pyöräilijän vinkki on kokeilla kunnon pyöräilyliikettä, joten sinne siis juhannuksen jälkeen etsimään löytyisikö minun pyllylleni sopivia pyöräilyhousuja.

Puolen tunnin tauon jälkeen pakkasimme tavarat ja eväät ja niistä jääneet roskat pyöränlaukkuihin takasin ja matka jatkui takasin kohti Lappeenrantaa. Paluumatka oli jo tuskaisempi, istuinkyhmyt oli vahvasti tuntumalla jo heti ensimmäisestä istumisesta satulaan. Paluumatkalla kävin myös noukkimassa yhden geokätkön (ja sain samalla hieman jaloiteltua) kun se oli ihan tien varressa. Maisemat oli matkan aikoja kivoja ja erilaisia kun normireitilläni Valkeakoskella. Uimaan en uskaltanut mennä rannasta, Saimaan lämpötila taisi olla siinä kohtaa vielä inan alle 10 asteista...

Maisemaa hieman ylempää Päihäniemestä.

Päihäniemen pyörälenkki oli osa kilometrikisaa, jossa minulla on tänä kesänä oma joukkue, KE2014, käy rekisteröimässä itsesi mukaan! Kannustetaan toisiamme liikkumaan pyörällä arjessa (ja miksei myös muulloin). Viime kesänä kilometrikisa sai minut taivaltamaan lyhyet matkat aina pyörällä, mihin aiemmin olisin hilpassut autolla. Kaupunki lounaalle pyörällä meno toi usein 4 km päivän aikana ns. ylimääräisiä kilometrejä ja kuinka virkistävä työpäivän keskellä pieni happihyppely onkaan! Tänä kesänä ulkona syönnit on jääneet vähemmälle, mutta lupaan ryhdistäytyä pyöräilyn suhteen enemmän! Liity mukaan joukkoon ja seuraa miten minun käy :)

pyöräilyterkuin,
Katja 



 

Ankanuiton SM-kisat Valkeakoskella Vappuna 2014

Etukäteen mainostelin Ankanuiton SM-kisoista Valkeakoskella vappuna 2014. Sää ei ollut kovin armelias kisaajille tänä vuonna, mutta ankat, ne ei valittaneet.

Ankat vapautetaan putaansillalta, N-Y-T NYT!

Kuviokelluntaa parhaimmillaan, mahtava rengas.

Ankanuitossa mukana myös Kuntoa Elämään ja Fitra!

Aika paljon valkeakoskelaisia (ja muitakin) oli mukana uittamassa ja jännittämässä ankkojen puolesta.

Tuunatut ankat on isompia kuin "massa-ankat".

Voittajan nosto! Tämän ankan omistaja voitti moottoriveneen, ei huono ;)

Oliskos joku noista mun ankka?

Meidän vappuun siis kuului ankkojen uittaminen ja niiden innokas seuraaminen ja kannustaminen. Voittaja-ankan julistamisen jälkeen nautittiin vielä vastapaistetut muurinpohjaletut kermavaahdolla ja mansikkahillolla. Ankanuitto tuntuu saavan koko kaupungin liikkeelle, viettämään aikaa yhdessä koko perheen, ystävien ja/tai suvun kanssa Valkeakosken olohuoneessa. 9000 ankka-arpaa myytiin kaikki ennen ankkojen laskua vesille. Palkinnon voittajat pääsee lukemaan täältä... tiedän jo kenen odotan ottavan yhteyttä kuntosaliohjelman toivossa.

Ai niin, ai voittiko meidän ankat? Ei voittanut tänäkään vuonna, kannatukseen siis meni, eikä edes harmita.

KVAAK-terkuin,
Katja

Hei me poljetaan!

Kesä tuli! Ja kilometrikisa.

Tänä vuonna lähdin kilometrikisaan mukaan kapteenina Kuntoa Elämään-joukkueelle. Kilometrikisan idea on siis kannustaa ja haastaa kavereita pyöräilemään arjessa enemmän. Leikkimielistä kisaa käydään tietysti muita joukkueita vastaan, mutta oman kunnon kohottaminen ja ulkoileminen on ehdottomasti pääasia.

Mun pyörä <3 Pyhä-reitillä viime syyskuun alussa.

Joten, tervetuloa lämpimästi polkemaan Kuntoa Elämään-joukkueeseen (KE2014). Ainoa vaatimus on, että 1.5.2014-22.9.2014 välisellä ajalla polkee vähintään 1 km. Joukkueen sivulla on mahdollista kannustaa toisia ja antaa surkeita tekosyitä jos pyöräily ei oo kulkenut.

Pyynikinharjulta maisemia Pyhä-reitin varrelta.

Kapteeni lupaa omalta osaltaan arpoa joukkueen kesken muutaman yllätyspalkinnon, ilmoittelen niistä etukäteen. Mukaan mahtuu ensimmäiset 25, ota haaste vastaan ja kysy kaveri vaikka mukaan. Kivempihan kaksin on polkea ja kannustaa toista eteenpäin. Viime vuodelta, mulla on kokemus kun kaverin kanssa poljettiin omilla paikkakunnillamme ja kiritettiin toisiamme, kaveri voitti viime vuonna, mutta miten käy tänä vuonna? Minuun kilometrikisa viime kesänä vaikutti niin, että Tampereen päässä lounailla tuli käytyä useasti pyörällä. Samoin kaikki asiat mitä piti hoidella päiväsaikaan (lääkärissä käynti, koulutukseen meno, pankissa käynnit) hoitui näpsäkästi pyörällä ja samalla sai haukata kesken toimistopäivää raikasta ilmaa. Keho ja mieli siis sai molemmat hoitoa. Lisäksi Valkeakosken päässä selkeästi moneen paikkaan pääsee nopeammin mitä autolla, vaikka matka on lyhyt (2 km) muuttuu se kahteen suuntaan mentynä jo neljäksi kilometriksi! Ehdottomasti parempi kuin sohvalla löffäily.

Lisäksi suunnitelmaan voisi ottaa yhteispolkaisun, johon osallistuminen on ilman muuta vapaaehtoista! Pyhä-reitti Tampereella ja evästauko Rajasalmen sillalla kuullostaa suunnitelmalta :)

Rajasalmen sillan munkeroiset.

polkemisterkuin,
Katja

Kevään ensimmäinen pyörälenkki ja Ankanuiton SM hype

Kevään pyöräilykausi alkoi viime viikon perjantaina. Oli aivan ihana aurinkoinen ilma, että päätyön jälkeen oli helppo päätös hypätä pyörän selkään ja lähteä ottaan pyöräilykauden ensimmäinen lenkki. Viime syksynä Lidlistä ostettu geelisatula oli talven mittaan ollut sitä mieltä että minen tykkää pakkasesta ja geelit valui tiputtain ulos satulanpäällisestä. Ei auttanut itku markkinoilla, ei muuta kun satulanpäällys roskiin ja kokeileen paljaaltaan miten kipeeksi istuinkyhmyt tulee.

Putaansillalta kuva toiseen suuntaan auringon laskiessa...

Valkeakoskella on erinomaisia pyöräilyreittejä. Pyörätietä menee niin Toijalan, Sääksmäen kuin Pälkäneen suuntiin. Toijalan suuntaa olin katsellut ohi ajaessani autolla, että siellä näkyi olevan niin paljon sepeliä, että päädyin lähtemään Pälkäneen suuntaan. Reittihän tietysti kirkastuu aina matkan varrella, joten fiilispohjalla eteenpäin omasta pihasta ja olon ja mielialan mukaan määräytyy ainakin minulla myös lenkin pituus. Tavoitteena kuitenkin oli yli tunnin mittainen pyörälenkki. Alkumatka oli taas totuttelua pyörän vaihteisiin. Elo-syyskuun vaihteessa ostetun pyörän ajokilometrit eivät vielä päätä huimanneet, josko tänä kesänä pyörää tulisi ulkoilutettua enemmänkin. Ylämäet yllätti aina :) millään ei malttaisi laittaa pienemmälle vaihteelle ennen kuin on pakko ja yleensä siinä kohtaa se on jo liian myöhäistä. Joka tapauksessa ainoastaan kerran jouduin luovuttamaan ja hyppäämään satulasta pois ylämäessä. Tuntumaa jos vertaa polkupyöräergometriin, missä kierrosnopeus pyritään pitämään 65-75 kierrosta minuutin aikana... tämä olisi hyvä muistaa myös maantie ajossa, mutta jotenkin se vauhti vaan vie mukanaan, suoralla tiellä on mukava polkea isolla vaihteella ja matka taittuu eteenpäin ilosesti.

Putaansillalta kuva kohti keskustaa.

Reitti kulki Apian urheilukentän ohitse ja riemukseni näin siellä jo liikehdintää radalla! Kesällä oletettavasti käydään taas isännän kanssa yleisurheilemassa ja hakemassa treeneihin monipuolisuutta. Skeittiparkissa kuului räminää, eli sielläkin oltiin herätty jo kevääseen. Venelaitureissa ei näkynyt vielä yhtään venettä, mikä saattoi johtua siitä, että järvi oli sieltä kohtaa edelleen jäässä. Matka jatkui Sointulan ohitse kohti Valmarinniemeä. Suunnittelin ensin meneväni Valmarinniemeen ja käyväni luontopolulla, mutta totesin reitin jäävän liian lyhyeksi, joten jatkoin polkemista eteenpäin. Seuraava suunnitelma oli jatkaa Leppälän koululle asti, mutta kun koulu tuli vastaan päätin mennä vielä hetken matkaa eteenpäin. Siinä kohtaa ajatuksissa oli ennemminkin maisemat, tästä on ajettu ohitse useita kertaa autolla, mutten koskaan ole mennyt tästä kohtaa pyörällä. Jokainen metri pyörällä ajettuna oli siis uutta. Käännöskohdaksi valikoitui Äimäläntien risteys Viranmaan kohdalla.

Melankärjestä kohti kanavaa, siellä näkyy emo-ankka toivottamassa tervetulleeksi Ankanuiton SM-kisoihin. Tässä kyseisessä kohtaa ankat kisaavat 1.5.2014 uintitaitoaan.

Paluumatkalla piti pysähtyä kanavalle ottamaan muutamia kuvia tulevien Ankanuiton SM-kisojen kunniaksi. Ankanuitto kokoaa koko perheen Vappu-päivänä Valkeakosken kanavan ympäristöön seuraamaan kun 9000 numeroitua kumiankkaa pudotetaan kanavaan ja katsotaan mitkä ankat tulevat nopeiten maaliin. Jokaisella ankalla on samannumeroinen arpa, jota saa ostaa paikallisilta urheiluseuroilta. Itse uittotilaisuudessa on täysin mahdotonta nähdä kuka ankka johtaa, lopullinen tilanne nähdään vasta putken päässä kun ankka otetaan ylös ja katsotaan pohjasta mikä numero ankalla on. Ja koska kyseessä on arpa, tietysti on palkintoja. Ja arvaatte varmaan, myös Kuntoa Elämään on lahjoittanut palkinnoksi kuntosaliohjauksen sekä kirjapaketin. Jo pelkästään näiden vuoksi kannattaa osallistua, mutta on siellä toki venettäkin tarjolla ja Fitran jättisuuri kirjapaketti sun muuta :)

Yritin tsuumailla emo-ankkaa, vaihtelevin menestyksin.

Entäs se pyörälenkki? Kokonaismatkaksi SportsTracker kehui lähes 22 km ja treeniajaksi noin 80 minuuttia. Ei huono, näin kauden aloitukseksi. Seuraavana päivänä jalat oli tukkoisen tuntuiset, mutta istuinkyhmyt, ne vasta kipeät olikin! Voi taivas kun piti istua mihin tahansa... tai ei tarvinnut edes istua, riitti kun jännitti pakaralihasta niin istuinkyhmyt muistutti olemassa olostaan. Seuraava pyörälenkki tuli luontaisesti eilen (noin viikko superaloituksen jälkeen) ja kun satulaan istahti, huomasin että kyllä istuinkyhmyissä on edeleen tuntuma olemassa. Tosin, tuntuma oli kovin heikko enää siinä kohtaa. Tämä olkoon kaikille kannustukseksi, lähde rohkeasti pyöräilemään! Eka lenkki ei kannata olla yhtäpitkä mitä minä tein ja seuraava lenkkiä suosittelen tehtäväksi muutaman päivän päästä uudestan (oma aikani ei tällä kertaa siihen riittänyt). Varo tuulta, jos on kovin tuulista, lenkistä voi tulla hyvinkin raskas, pukeudu kerroksittain, voit vähentää jos on liikaa vaatetta.

Meitsie Melankärjessä, vaikka aurinko paistoi lähtiessä, pipo oli ehdoton must!

pyöräily-ankanuittoterkuin,
Katja

Supertreenit Naantalissa 2014

Missä mää oon ollut? Nyt on ollut niin hektistä elämää, että bloggailu on jäänyt auttamattomasti tekemättä. Pääkohtana viime viikolta on Naantalin Supertreenit, johon matkattiin Katin ja MoveMe:n Tainan kanssa. Aamustartti alkoi kuudelta meidän pihasta, nokka kohti Naantalia. Omalta osaltani reissun odotukset olivat matalammalla kuin viime vuonna, johtuen viikon (!) kestäneestä vastsataudista. Ravintoa oli tullut viikon aikana suusta sisään hyvin paljon vähemmän mitä missään VLC-dietissä olisi edes suotavaa, puhumattakaan siitä miten paljon sitä on imeytynyt...

Aamupalan korvasi smoothie, jossa oli mustikkaa, banaania, pähkinää ja maitoa. Vatsaystävällistä, terveellistä ja mukava napata matkaan mukaan. Meidän suunnitelma oli ajaa Auraan aakkosasemalle ja nauttia siellä aamiainen ja jatkaa matkaa jumpille. Pysyimme suunnitelmassa, aamiainen oli sopiva, joskin normaali aamiaiseen verrattuna varsin kallis (7.90 €/kpl). Minun aamiaiseni sisälsi munaa, karjalanpiirakkaa, kinkkua, juustoa, kasviksia, mehua, teetä hunajalla ja pekonia. En todellakaan syönyt itseäni ähkyyn vaan sopivasti, yllättävän hyvin mahakin suostui vetämään.

Kati YogaGrooven ja Bootyliciouksen tunnelmissa. Meillon kivaa!

Aamun ensimmäinen jumppa mulla ja Katilla oli YogaGroove. Sitä ennen ehdin vilasta silmällä ihanaa pinkkiä hupparia, kiire ekalle tunnille oli niin kova, että ajattelin ostavani sen myöhemmin. YogaGrooven ohjasi Paula Kiuru, tunti oli aivan ihana! Omia ennakko-odotuksia ei ollut, joten minut oli helppo voittaa puolelleen. Tuttuja jooga-asanoita yhdistettynä toisiinsa sujuvalla flowlla: serpenttiini-kobra ja matomainen alaspäin katsova koira hauskimpina yksityiskohtina. Lisäksi tunnilla oli mahtava sarja sisältäen soturi-asentoja ja kotka-käsiä. Tämä sarja lähtee mukaani seuraavaan keho&mieli-tunnille joko sellaisenaan tai pienellä muokkauksella.
  

Bootylicious, en edes muista mitä tässä tehtiin, mutta tässä näkee pehmeää judoalustaa.

Toiselle tunnille jäimme samaan saliin, vuorossa: Bootylicious. Tuntikuvauksen mukaan keskitytään pakaroihin, reisiin ja vatsaan. Tunti jätti minut hieman kylmäksi... omasta mielestäni kun jumppareita on yli 100 kappaletta on tunti suunniteltava niin, että se on turvallista toteuttaa. Hyppy-askelkyykyt ei ole turvallista tehdä pehmeällä alustalla kun omaa tilaa on minimisti ympärillä. Tunnista jäi mieleeni ajatus, "crossfit meats vatsa-reisi-peppu-tunti". Omasta mielestäni ohjaajan on näytettävä liikkeet puhtaaksi, eikä pylly pystyssä tehty lankku edusta ainakaan omaa näkemystäni lankusta, jos omat voimasi ei riitä puhtaaseen suoritukseen, silloin kannattaa liike jättää ohjaamatta ja valita liike jonka pystyy ohjaamaan puhtaasti. Tämän seurauksena jumppareista suurin osa tekivät lankkua iloisesti pylly pystyssä. Vietin suurimman osan tunnista kirjoittaen muistiinpanoja.

Shabamin ohjaajana Kimmo, voin sanoa että melkosen elastinen kaveri. Ja ihana tuo keltapaitanen miesjumppari!

Tämän jälkeen vuorossa oli pinkin hupparin metsästys, eväs- ja tuotekassien haku ja ruokatauko. Taina yritti houkutella BodyCombattiin, mutta viime vuoden muistikuvien vuoksi päädyin jäämään tällä kertaa katsomon puolelle. Pinkki huppari ehdittiin myydä nenäni edestä, nopeat syövät hitaat! Valitettavasti vastaavaa ei enää ollut, eikä ollut tulossakaan, joten huppari jäi haaveisiin. Viime vuodesta viisastuneena, ruuaksi valikoitui keittolounas. Tosin kahvia nauttivat matkakaverini pettyivät lounaaseen, johon ei kuulunut kahvia. Supertreeniläiset saivat euron alennusta lounaasta johon olisi kuulunut kahvi, mutta euron alennuksen jälkeen kahvi jäi pois lounaasta ja halutessaan sen sai ostaa erikseen 3.5 €:lla.

Ohjaajat toiminnallisesta treenistä takaapäin kuvattuna tunnin jälkeen.

Lounaan jälkeen sopivan tauon jälkeen olikin vuorossa toiminnallinen treeni kuntosalilla. Itsellä kun mielessä oli koko ajan hakea ideoita ryhmäliikuntatunneilleni, tästä ei juurikaan jäänyt käteen mitään. Mutta omaan treeniin, tästä sai ideoita. Lisäksi haastoin itseni mukaan liikkeeseen jota ajattelin ensin etten tee ikinä! Liike oli seinälle kiipeäminen niin että tullaan käsille seisontaan naama vasten seinää. En minä montaa uskaltanut tehdä, mutta useamman kuin yhden :) Aikaa treenille oli 45 minuuttia, treeni sisälsi n. 20 erilaista pistettä. Treeni tehtiin kiertoharjoitteluna, pisteestä toiseen. Oma huomioni on, että puhelin ei toimi ajastimena yhtä hienosti kuin GymBoss. Suosittelinkin treenin vetäjille GymBossia intervalli ajastukseksi. Ei tarvi huutaa kuin hinaaja ja kaikki kuulevat piippauksen kohtuu hyvin. Treenissä kyllä sykkeet nousivat ja naama punersi...

Kuva lainattu: Riku Rosnell, toinen tunnin vetäjistä. Itse teen ns. mummopunnerruksia eritasoilta.

Hott Butt Work tuntilaisia...

Tämän jälkeen sovimme menevämme yhdessä katsastamaan Hot Butt Work-tunnin. Kuvauksen mukaan naisellisuutta ylistävä tunti jossa käytetään partnerina jumppakeppiä. Nimen perusteella odotin, että täällä tehdään pakaratreeniä, niin että soi. Ja niinhän siellä tehtiinkin. Tosin tavalla, joka ei tule kuulumaan omaan repertuaariini ikinä. "Alista partneria, se on ollut tuhma", "omin käsin onneen, iloisesti haaraväliä kourien" eivät kuulu mielestäni jumppatunnille. Pakko sanoa, että tunnille osallistuneet olivat innoissaan ja ehkä vika on vaan minun (ja autokunnan) pienessä mielessä. Tunnin eduksi on myös mainittava, että pakaratreeniä tuli erilaisten kyykkyjen muodossa ja ketkutusten muodossa, eli sinällään tuntikuvaus kyllä oli osuva. Omaan makuuni liian rivo, ehkä polttareihin suunnattuna vielä minäkin sulattaisin tämän. Mutta onneksi, kaikilla meistä on lupa valita mitä jumppia jumppaa tai mitä haluaa ohjata. Jokaiselle jotakin ja kaikille kaikkea ei siis päde missään nimessä tässäkään asiassa. Tämä jumppa kyllä vei meidät niin äärirajoille (siis seurattuna salin viereltä) että päätimme lähteä kohti kotia.

Tässä hinkataan partneria, puna poskilla johtuu häpeän lisäksi myös tiukasta toiminnallisestä treenistä ennen tätä tuntia.

Pysähdys aakkosasemalla ja navan täyttö uusiksi ja matka kohti kotia hauskojen muisteluiden ja juttujen siivittämänä. Tänä vuonna Naantalin treeneissä ei tuntien vaihto onnistunutkaan samalla tavoin kuin viime vuonna. Kun viime vuonna tunnille oikeuttavat "ylimääräiset" liput olivat pöydällä vapaasti palautettavana/otettavana. Tänä vuonna siinä oli talkoolaisia välikätenä. Uskon, että tämä vaikutti siihen, että ihmiset eivät kehdanneet palauttaa/ottaa lippuja samaan tapaan kuin edellisenä vuonna. Tämä taas johti siihen, että harvempan jumppaan pääsi ex-tempore mukaan. Itselläni oli tavoitteena sauna-jooga ja vesijumppa, mutta nämä jäivät haaveeksi. Samoin suunnittelemani trampoliinitunti jäi väliin. Joka tapauksessa, järjestelyt toimivat tänäkin vuonna erinomaisesti, uskomatonta mitä talkoovoimilla saadaan edelleen aikaiseksi. RESPECT! Kiitos kaikille Naantalin Supertreenien järjestäjille, jumppaajille ja ohjaajille - te teette tapahtuman, jonne on mukava palata joka vuosi.

Partneri alistettuna polven alle ja röhönaurun kera konttaus kohti omaa nurkkaa.

jumppaterkuin,
Katja 

Issikkoimassa

Viime vuoden viimeisinä päivinä oli vuorossa issikkavaellus Pälkäneen Alfur-tallilla. Olin luvannut pikkusiskoilleni vieväni heidät ratsastaan vuotta aiemmin joululahjana, aika vaan tuntuu kuluvan niin vauhdilla, että ei ihan ehditty ennen joulua. Tai yritystä kyllä oli, mutta silloin kun puolitoistatuntinen oli varattu, oli niin kaljakka keli ja jäätä jokapaikassa että oli turvallisempaa siirtää ratsastus toiseen kertaan.

Edellisen kerran kävimme ratsastamassa yhdessä noin vuotta aiemmin, poikkeuksen teki, että tässä välissä ei juurikaan oltu ratsastettu, paitsi nuorin siskoistani oli yhden kerran ollut ratsastamassa tässä välissä. Oma historiani hevosten kanssa alkoi vasta aikuisiällä, reilusti yli 25-vuotiaana. En siis ollut tyypillinen heppatyttö millään muotoa, mutta ratsastus kiehtoi minua lähinnä kehonhallinnan kautta. Niinpä aikoinaan lähdimme työkavereiden kanssa tyky-päivänä ratsastamaan ja sille tielle jäimme yhden kollegani kanssa. Ratsastin säännöllisesti kerran viikkoon noin 3 vuoden ajan. Ensin Ylöjärvellä ja sitten Valkeakosken Tarttilassa.

Ratsastus on yksi loistavista harrastusmuodoista nollaamaan pääkoppaa. Ratsastustunnin aikana ainakaan minä en ehdi ajatella yhtään mitään muuta kuin mitä tässä nyt tapahtuu ja mitä seuraavaksi pitäisi tapahtua. Koska oma alotukseni tapahtui myöhäisemmällä iällä, voin kertoa että alkuun oli melkoisia jännityksiä hevosen selässä... melko korkealla! Ilokseni olen tipahtanut selästä ainoastaan yhden kerran. Sitä sanotaan että hevosen selästä pitää tippua 99 kertaa ja sen jälkeen on loistava ratsastaja, minulla siis on vielä matkaa siihen.

Alfur-tallin pihassa ennen ratsastusta.

Issikoilla ratsastaminen on hieman eri maailmansa verrattuna tyypilliseen maneesissa ratsastamiseen. Ensinnäkin issikoilla on yksi oma askelluslaji mitä muut hevoset eivät käytä: töltti. Tölttiä kuvataan usein tasasena kyytinä. Itse kuvaisin tölttiä askellukseksi missä tuntuu kuin olisit ompelukoneen kyydissä mikä tikkaa melkoista tahtia. Meno on kyllä tasaista, mutta takamus saa kyllä melkoisen "hieronnan" yrittäessä imeä itseään satulaan kiinni. Tosin, eri issikoilla töltti tuntuu erilaiselta.

Pikkusisko laittamassa Millaa valmiiksi.

Olimme varanneet tämän kertaisen ratsastuksen ns. lumiseen aikaan. Harmi vaan, että luonto ei ollut asiasta samaa mieltä ja ilostutti meitä viikon vesisateella ennen ratsastusta, joten voit uskoa että maasto oli kurainen. Ratsastuksen ajan oli kuitenkin kirkasta, eikä satanut, se oli hyvä se. Olimme liikkeellä nelistään, me kolme ja opetttaja. Ensin laitetiin issikat ratsastus kuntoon (voi taivas, miten nämä suitset laitettiinkaan!) ja sitten talutettiin issikat kentälle ulos, jossa aina vähän muistutellaan ennen maastoon lähtöä miten niitä ratsastetaan.

Toisen siskon issikka ei halunnut kuvautua :)

Oma istuntani oli karannut ilmeisesti kajakin perukoille, istuin kuulemma kuin nojatuolissa, jalat edessä ja pienessä takakenossa. Ja vaikka miten yritin, en vaan löytänyt sitä vanhaa kunnon istuntaa, jonka olen osannut. Tässä ensimmäinen huomio, vaikka olet joskus tehnyt paljonkin jotain, varsinkin asennot pääsee helposti unohtumaan. Minulla on tapana aina tuntien alussa tehdä pysäytyksiä ja voltteja, jotta pääsen sinuiksi ratsuni kanssa. Niin siis nytkin, tällä pystyy hyvin rauhoittamaan itsensä mutta myös ratsun, hän tietää että ohjeet ovat selkeät eikä tarvitse miettiä että mitä tuo nyt haluaa, samaan aikaan vauhtia ja jarrua...Hevoset ja varsinkin issikat ovat todella herkkiä ohjattavia. Riittää kun selässä ainoastaan jännität vatsalihaksia niin herkät ratsut pysäyttävät menon. Uskomatonta! Mieletön koulutustyö!

Tää oli mun issikka, en muista kyllä nimeä enää...

Koska edellisestä ratsastuksesta oli kulunut jo niin kauan aikaa ja rutiini oli hieman hukassa, olimme kentällä hieman pidemmän aikaa ennen kuin matkasimme metsäpoluille. Menimme rauhallista käyntiä väistellen kiviä, puita ja oksia. Välillä palasimme takasin kentälle kokeilemaan tölttiä ja se sujui oikein mallikkaasti. Minun issikallani oli intoa mennä melkoista kiitotölttiä, joten ihan rauhassa sain pidätellä, jotta vauhti saatiin siedettäväksi. Loppuun pyrähdimme vielä pienen metsäpolun kautta ennen kuin palasimme tallille. Hieman ennen tallia ohjaaja pyysi ottamaan meitä jalustimet pois jaloista ja venyttelemään hetki nilkkoja ennen kuin hypätään selästä pois. Viimeiset metrit talutettiin ratsut omiin pilttuisiin, jotta maitohapot lähtisivät liikkeelle tottumattomista jaloistamme.

Lopuksi ratsut pilttuisiin, varusteiden riisuminen ja pesu, viimeiset silitykset ja matka kotia kohti. Minun täytyy sanoa, että tänä vuonna en meinannut rentoutua ollenkaan vaelluksen aikana, tai metsässä kaikki oli ok, mutta kentällä jotenkin jämähdin lukkoon. Minulla oli virkeä issikka ja en tiedä johtuiko varuillaan olo siitä. Joka tapauksessa huomasin miettiväni kotimatkalla, koska haluan ratsastaa seuraavan kerran. Yleensä mahdollisimman pian, nyt ei tullut sitä tunnetta. Näinkö iän myötä on tullut enemmän tietoisemmaksi mahdollisista riskeistä vai mitä se on, haluan kuitenkin jatkossakin ratsastaa, ehkä pitäisi ymmärtää ettei näin pitkiä taukoja kannata pitää välissä.

ihhahhaaa,
Katja