Retkiluistelua kokeilemassa

Isäntä kysyi aikanaan mitä minä haluan syntymäpäivälahjaksi. Kerroin haluavani, että mennään yhdessä kokeilemaan retkiluistelua ja siitä se idea sitten lähtikin. Olimme suunnitelleet lähtevämme joka tapauksessa Sulkavalle tammikuussa, joten samalla päätettiin hoitaa minun syntymäpäivälahja luistelukin. Säätiedotteet näyttivät vaihdellen -16 joten piti pakata kahdet ulkoiluvaatteet: topat ja hiihtovaatteet.

Lomakeskus Järvisydän

Löysimme Lomakeskus Järvisydämeen Rantasalmella. Tunnelma lomakeskuksessa oli uskomattoman pysähtynyt. Rauhallisen näköinen maisema, ihanan tunnelmalliset mökit, mitkä on rakennettu rinteeseen. Tämä paikka on taatusti upea myös kesällä. Retkiluistimia vuokrattiin aivan järven rannassa pienessä työmaakopinnäköisessä sopessa. Vuokraamosta löytyi retkiluistimia, lumikenkiä, sauvoja sekä potkukelkkoja. Me vuokrasimme vaelluskengät, terät ja sauvat. Ei muuta kun terille ja katsotaan miten meidän käy. Reittipituudet aiheuttivat heti alkuun pientä painetta... ekalle pysähdyspaikalle oli 4 km, tokalle 8 km ja kääntöpaikkana Linnansaari 12 km. Niin niin, eli noista pitäisi vielä tulla takaisin - huhhuh, miten sitä jaksaa. Enhän minä ole hiihtänytkään luisteluhiihdolla pidempään kuin vähän yli 5 km putkeen (joo, tekniikkakoulussa 8 km, mutta siinä ei menty koko ajan tukkaputkella).

Meidän vuokratut retkiluistimet.

Päädyttiin viisaasti katsomaan miltä luistelu tuntuu ja tekemään vasta sen jälkeen päätöksen. Vuokrakojun isäntäkin kertoi, että teillä on päivävuokra varusteissa sekä ratalipussa, joten voitte välillä tulla vaikka kahvittelemaan päärakennukseen jos tekee tiukkaa. Ei muuta kun radalle! Ensimmäiset potkut oli hieman hakemista tasapainon kanssa, mitä tästä tulee... mutta kyllähän se sieltä alkoi löytymään. Hetki hetkeltä alkoi tuntumaa paremmalta. Tämä oli juuri se tunne miltä kuvittelen (tai toivon) että luisteluhiihdossa minusta tuntuu. Ei ole paniikkia lykkiä sauvoilla eteenpäin vaan voi rauhassa liu'uttaa luistinta pitkin jäätä.

Tästä se baana sitten lähtee...

 Jään pinta oli aurattu juuri ennen meidän tuloa jäälle ja osittain vielä sen jälkeenkin (pariin kertaan väistimme aura-autoa). Vaikka tämä oli ensimmäinen kerta meille molemmille retkiluistella, tykkäsimme että jään pinta oli erinomainen. Melko nopeasti tuli opittua että kannattaa luistella paljaalla jäällä - nimittäin minä otin reissun ainoat akat liukumalla lumeen, josta meinasi lähteä tasapaino, mutta minkä korjasin selkäytimestä tulleella liikkeellä, luistimen kärjellä, joka oli kuin bensaa liekkeihin ja minä syöksyin jäähän, kirjaimellisesti. Ei sattunut, mutta hyvä opetus tuli :)

Ensimmäisen pysäkin kohdalla katselimme vaan toisiamme ja totesimme että jatkamme eteenpäin. Olimme luistelleet siihen mennessä 20 minuuttia, eli huimaa n. 12 km/h vauhtia. Edelleenkin muistutan, että olemme ensikertalaisia eikä myöskään luisteluhiihtokilometrejä ole montaakaan takana. 8 km kohdalla alkoi suussa maistumaan jo luvatut letut Linnansaaressa, joten päätimme jatkaa sinne asti. Matkalla ylitimme laivareitin, mikä ei vielä ainakaan ollut luisteltavassa kunnossa, mutta minkä ylitse pääsi luistimien kanssa varovasti kävellen. Aika hyvin ottaen huomioon että laivareitti on vielä ollut auki tämän vuoden puolella! Viimeiset 4 km ennen taukoa olikin hieman haasteellisempaa osioo, en tiedä johtuiko jo siitä että paikat alkoi tottumattomalla tuntumaan siltä että jotain on tehty. Itselläni pahiten tuntumaa otti keskimmäisen pakaran kiinnityskohta, se oli kuin tulessa molemmilla puolin. Lisäksi motivaatiota antoi mahdollisuus, että jos tulee oikeasti älyttömän puujalkaolo, niin Linnansaaresta olisi ollut mahdollista järjestää kyyti takaisin Järvisydämeen :)

Linnansaari ja kahvila auki! Täällä sai tinkiä :)

Pistäydyimme siis välistopille kahvilaan ja harmitukseksemme meillä ei ollut kuin 10 € rahaa mukana. Siinä sitten hinnastoa katselemalla pohdimme mitä haluamme ja mitä meillä on mahdollista ostaa. Siinä pähkiessämme myyjä lupasi että heillä saa tinkiä, joten päädyimme kahteen lettuun, kahviin sekä lämpimään mehuun. Omasta repusta löytyi muutama suolakeksi, joten pärjäsimme hyvin niillä. Kahvio taisi olla juuri auennut, sillä sisällä oli erittäin kylmä... minä tietysti otin heti takkia, pipoa ja hanskoja pois kun olin hionnut, mutta se ei ollut viisasta. Söimme ja joimme viidessä minuutissa ja päätimme lähteä jatkamaan luistelua. Muutama kävelyaskel luistelun välissä teki hyvää surullisille pakaralihaksilleni.

Meidän terät nojaamassa kylttiin, muiden terät ja sauvat penkillä. Nuo terät sopivat luistelumonoihin.

Matka jatkui iloisesti ja rauhallisesti kohti Järvisydäntä, ainoa ongelma oli vastatuuli. Niin kuin tullessa oltiin lennetty ilman murheen häilää ja jopa ihmeteltykkin että miten täällä ei tuule ollenkaan noh, se selvisi kun käännyttiin toiseen suuntaan. Sen huomasi myös sykkeissä, joutui tekemään paljon enemmän töitä päästäkseen eteenpäin. Toisaalta kun sopiva vauhti ja rytmi löytyi, oli mukavaa kyllä molempiin suuntaan päästää menemään. Sykekkään ei aiheuttanut silloin haastetta liiemmin. Melko pian minun pakarani oli sitä mieltä että taukoja pitää pitää useammin, alkoi jo jännittämään että näinkö me päästään lähtöpaikkaan asti. Alla oleva kuva on otettu juuri ennen laivareitin ylitystä.

Isäntä otti etumatkaa ja nappasi muutaman kuvan meitsistä. Sauvat sohii minne sohii tässä kuvassa :)

Tässä tauolla viimeisellä pysäkillä. Maaliin on matkaa 4 kilometriä... tämä oli siis se, mikä oli meidän ensimmäinen tavoite, mutta se ylitettiin moninkertaisesti.

Viimeinen rutistus edessä.

Pidimme retkiluistelusta! Emme olisi ikinä uskoneet että jaksamme tuosta noin vain luistella lähes 25 km ensimmäisillä potkuilla. Maisemat ja puitteet olivat loistavat ja uskomme että palaamme Rantasalmelle vielä tänä keväänä kevätjäille. Lisäksi suunnittelemme omien terien ostoa luistelumonoihimme ja tavoitteena on mennä seuraavaksi testaamaan Näsijärven ja Saarikylien radat. Taisimme vihdoin löytää yhteisen urheiluharrastuksen mitä voimme yhdessä tehdä ilman että toisen tarvii ylittää oma kuntonsa ja toisen alittaa. Keli suosi meitä, pakkasta oli ainoastaan n. 7 astetta ja tuulta ei ollut ihan valtavasti, vaikka se takasin tullessa siltä tuntuikin. Semmoisen muistion haluan vielä jakaa kaikille, että kun lähdette luistelemaan ottakaa mukaan kuivat vaatteet, mitkä voitte vaihtaa luistelun jälkeen jos ette heti pääse peseytymään. Me lähdimme suoraan Savonlinnaan ja minä tärisin vaikka auton pepunlämmitin huusi täysillä, toivotaan että flunssa älyää pysyä pois kropasta, en nimittäin tilannut sitä :)

Nauttikaahan ulkoilukeleistä!
*EDIT: Takasin tulo kesti 70 min. eli 10 minuuttia pidempään kun toiseen suuntaan. Kaloreita kului mittarin mukaan n. 1500 kcal. Keskisyke oli 144 ja max 170.*

retkiluisteluterkuin,
Katja