Minun kahvakuulaohjaaja lisenssitodistus saapui viime viikolla postissa. Huhtikuun lopulla kävin suorittamassa lisenssiosuuden Kahvakuulamiehen koulutuksessa Jyväskylän Graniitissa. Matka lisenssoiduksi kuulaohjaajaksi alkoi jo yli vuosi sitten kun osallistuin Kahvakuula-kouluun Tampereen Varalassa. Yksi asia johti toiseen ja lopputuloksena oli että kurssitoverini loukkaantui kisailussa ja lähdin viemään häntä päivystykseen ja minulta jäi puolet kurssista käymättä. Kahvakuulamies antoi minulle luvan tulla uudelle päivälle jahka minulle ja loukkaantuneelle kurssitoverilleni sopisi. Sovimme Kirsin kanssa uuden päivän toukokuulle, mutta valitettavasti jouduin lähtemään yksin, sillä Kirsin käsi ei ollut vielä kuulailu kunnossa. Näinpä suuntasin Nummelaan suorittamaan kahvakuulakoulun loppuun.
Syksyllä aloitin ohjaamaan Haka Gymillä kahvakuulatunteja sekä satunnaisia tuurauskeikkoja Tampereella. Tänä vuonna kuulatunti siirtyi Kerhomajalle, jonka seurauksena muuttui aika ja osallistujamäärä kasvoi. Ihania uusia ja tuttuja kasvoja hymy huulilla joka maanantai, parasta! Sen lisäksi kahvakuulatuntini muuttui kolmivarttiseksi ja perään lisättiin venyttelypuolituntinen ja se on ollut oikein toimiva setti. Suurin osa kuulailijoista jää myös venyttelyyn. Palaute on ollut huikeaa. Ohjaajalla meinaa välillä tulla tippa linssiin kun kiitoksia tulee tunnin jälkeen. Tulee toki välillä myös kritiikkiä ja hyvä niin, kehittämistä löytyy taatusti ja kritiikki on yksi tapa parantaa omaa toimintaansa.
Nyt ympyrä tavallaan tuli yhteen virstanpylvääseen kun sain aikataulut osumaan kohdilleen ja sovittua kahvakuulalisenssiosuuden suorittamisesta. Tarkoitus oli mennä maaliskuussa Tampereelle suorittamaan lisenssi ja tottakai silloin tuli maailman isoin flunssa. Lisenssikoe-aamuna minulla oli vajaat 38 astetta kuumetta, ei tarvinnut lähteä. Olin hankkinut 3 harjoitusasiakasta jo kokeeseen ja sitten minun piti perua. Ei auttanut, seuraava siedettävän matkan päässä oleva koulutus oli Jyväskylässä, joten ei kun auton nokka kohti Jyväskylää huhtikuun lopulla, ihanaan joutsenten paluumuuttoaikaan. Parhaimmillaan pellolla näkyi kolmattakymmenettä joutsenta lepäämässä ja sen lisäksi myös kuvaaja-autoja kuvaamassa tien vieressä. Itse en ennättänyt pysähtyä kuvaamaan, joten nyt saatte kuvitella joutsenet valloittamassa keväistä peltoa ihan omissa ajatuksissanne :)
Graniitti olikin hankala paikka löytää. Navigaattori ilmoitti keskellä tietä että olet saapunut määränpäähäsi. Soitto 02:seen ei myöskään vienyt minua perille. Vihdoin äkkäsin jonkun kyltin että Graniitti ja hurautin auton parkkikselle. Pihassa näkyi koulu, joten oli pakko soitella Kahvakuulamiehelle ja kysyä missä te ootte! Graniitti on siis semmonen pommisuojatyyppinen urheilutila, joka on maan alla. Ja jonne minäkin kyllä löysin, maalaisena.
Alkuun ohjailtiin toisiamme, käytiin lävitse tuotteistamista sekä oman palvelun kehittämistä. Minulla oli aivan ihana pari, kenen kanssa oli huippua keskustella ja vaihtaa ajatuksia omista näkökulmistani. Lämmin kiitos näin virtuaalisesti jälkeenpäinkin <3 Lisäksi meitä tulevia ohjaajia kävi ohjaamassa jonkun tuleva aviomies, tässä hieman kuvaa polttarisankarista.
Päivän yksi kohokohta oli harjoitusasiakkaat, keille meidän piti ohjata yhdessä parin kanssa meille annetut harjoitteet. Meille osui kohdille yhdenkäden etuheilautus, rinnalleveto, vauhtipunnerrus sekä työntö jos aika riittää. Aikaa oli 15 minuuttia/ryhmä. Koska meillä ei ollut älyttömästi aikaa suunnitella kumpi sanoo mitäkin niin tilanne meni aikalailla luovimalla. Huomasin, kuinka olen tottunut itse kantamaan vastuun ohjauksesta, joten suun vuoron antaminen parille oli hieman haastavaa. Neljästä ryhmästä ainoastaan yhden kanssa pääsimme työntöön asti, muiden kanssa jäätiin vauhtipunnerrukseen. Saimme kuitenkin sisällytettyä 15 minuuttiin harjoitteita asiakkaille sekä tekniikka opastusta mielestäni oikein hyvässä suhteessa. Ohjauksen jälkeen ohjattavat antoivat palautetta ja välittömästi saimme uuden ryhmän ohjattavaksi. Kahvakuulamies kiersi jokaisen ryhmän luona tekemässä havaintoja ja antamassa kommentteja. Kahvakuulamiehen kommentti minulle oli, eikö olekkin vaikeaa olla hiljaa - hänenkin on.
Lopuksi vuorossa olikin kirjallinen koe ja sen jälkeen lähtöitkut, onnittelut ja poistuminen kotia kohti. Lopputulos on nyt siis tässä - lisenssitodistus.
Tulen mielelläni pitämään kahvakuulasessioita mm. polttariporukoille, kaveriryhmille, yrityksille - miten vaan! Ota rohkeasti yhteyttä ja pyydä tarjous, uskon, että pääsemme yhteisymmärrykseen.
Antoisia kuulahetkiä,
Katja
 |
| Se oon minä - lisenssoitu kahvakuulaohjaaja :) |
Syksyllä aloitin ohjaamaan Haka Gymillä kahvakuulatunteja sekä satunnaisia tuurauskeikkoja Tampereella. Tänä vuonna kuulatunti siirtyi Kerhomajalle, jonka seurauksena muuttui aika ja osallistujamäärä kasvoi. Ihania uusia ja tuttuja kasvoja hymy huulilla joka maanantai, parasta! Sen lisäksi kahvakuulatuntini muuttui kolmivarttiseksi ja perään lisättiin venyttelypuolituntinen ja se on ollut oikein toimiva setti. Suurin osa kuulailijoista jää myös venyttelyyn. Palaute on ollut huikeaa. Ohjaajalla meinaa välillä tulla tippa linssiin kun kiitoksia tulee tunnin jälkeen. Tulee toki välillä myös kritiikkiä ja hyvä niin, kehittämistä löytyy taatusti ja kritiikki on yksi tapa parantaa omaa toimintaansa.
Nyt ympyrä tavallaan tuli yhteen virstanpylvääseen kun sain aikataulut osumaan kohdilleen ja sovittua kahvakuulalisenssiosuuden suorittamisesta. Tarkoitus oli mennä maaliskuussa Tampereelle suorittamaan lisenssi ja tottakai silloin tuli maailman isoin flunssa. Lisenssikoe-aamuna minulla oli vajaat 38 astetta kuumetta, ei tarvinnut lähteä. Olin hankkinut 3 harjoitusasiakasta jo kokeeseen ja sitten minun piti perua. Ei auttanut, seuraava siedettävän matkan päässä oleva koulutus oli Jyväskylässä, joten ei kun auton nokka kohti Jyväskylää huhtikuun lopulla, ihanaan joutsenten paluumuuttoaikaan. Parhaimmillaan pellolla näkyi kolmattakymmenettä joutsenta lepäämässä ja sen lisäksi myös kuvaaja-autoja kuvaamassa tien vieressä. Itse en ennättänyt pysähtyä kuvaamaan, joten nyt saatte kuvitella joutsenet valloittamassa keväistä peltoa ihan omissa ajatuksissanne :)
Graniitti olikin hankala paikka löytää. Navigaattori ilmoitti keskellä tietä että olet saapunut määränpäähäsi. Soitto 02:seen ei myöskään vienyt minua perille. Vihdoin äkkäsin jonkun kyltin että Graniitti ja hurautin auton parkkikselle. Pihassa näkyi koulu, joten oli pakko soitella Kahvakuulamiehelle ja kysyä missä te ootte! Graniitti on siis semmonen pommisuojatyyppinen urheilutila, joka on maan alla. Ja jonne minäkin kyllä löysin, maalaisena.
Alkuun ohjailtiin toisiamme, käytiin lävitse tuotteistamista sekä oman palvelun kehittämistä. Minulla oli aivan ihana pari, kenen kanssa oli huippua keskustella ja vaihtaa ajatuksia omista näkökulmistani. Lämmin kiitos näin virtuaalisesti jälkeenpäinkin <3 Lisäksi meitä tulevia ohjaajia kävi ohjaamassa jonkun tuleva aviomies, tässä hieman kuvaa polttarisankarista.
 |
| Jonkun tuleva aviomies :) |
Päivän yksi kohokohta oli harjoitusasiakkaat, keille meidän piti ohjata yhdessä parin kanssa meille annetut harjoitteet. Meille osui kohdille yhdenkäden etuheilautus, rinnalleveto, vauhtipunnerrus sekä työntö jos aika riittää. Aikaa oli 15 minuuttia/ryhmä. Koska meillä ei ollut älyttömästi aikaa suunnitella kumpi sanoo mitäkin niin tilanne meni aikalailla luovimalla. Huomasin, kuinka olen tottunut itse kantamaan vastuun ohjauksesta, joten suun vuoron antaminen parille oli hieman haastavaa. Neljästä ryhmästä ainoastaan yhden kanssa pääsimme työntöön asti, muiden kanssa jäätiin vauhtipunnerrukseen. Saimme kuitenkin sisällytettyä 15 minuuttiin harjoitteita asiakkaille sekä tekniikka opastusta mielestäni oikein hyvässä suhteessa. Ohjauksen jälkeen ohjattavat antoivat palautetta ja välittömästi saimme uuden ryhmän ohjattavaksi. Kahvakuulamies kiersi jokaisen ryhmän luona tekemässä havaintoja ja antamassa kommentteja. Kahvakuulamiehen kommentti minulle oli, eikö olekkin vaikeaa olla hiljaa - hänenkin on.
 |
| Kahvakuulamies, jonkun tuleva aviomies sekä kurssilaisia. |
Lopuksi vuorossa olikin kirjallinen koe ja sen jälkeen lähtöitkut, onnittelut ja poistuminen kotia kohti. Lopputulos on nyt siis tässä - lisenssitodistus.
Tulen mielelläni pitämään kahvakuulasessioita mm. polttariporukoille, kaveriryhmille, yrityksille - miten vaan! Ota rohkeasti yhteyttä ja pyydä tarjous, uskon, että pääsemme yhteisymmärrykseen.
Antoisia kuulahetkiä,
Katja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti