Kaupissa hiihtämässä

Eilen keskiviikkona kävin pitkästä aikaa hiihtämässä vapaalla hiihtotavalla Tampereen Kaupissa. Minulla oli pari tuntia aikaa töiden ja kertaussession välissä, joten ei muuta kun kamat niskaan ja ladulle. Lähdin varovasti liikkeelle, vasemman monon saaminen siteeseen tuntuu olevan henkimaailman juttuja ja se onnistui jo viidennen minuutin kohdalla ;) Yritin lähteä varoen liikenteeseen jotta jaksaisin hiihtää aina Niihaman majalle asti. Jäällä menon jälkeen oli aika jännää lähteä maastoon missä on ylä- ja alamäkiä. Vaikka tykkään älyttömästi laskettelemisesta ja vauhdin hurmasta täytyy todeta että tavalliset sukset jalassa jännittää melkosen paljon tulla vauhdikasta mäkeä alas. Mutkassa tulee mieleen, että kunhan nyt vaan joku kevyempi yksilö ei olisi mutkan takana etenemässä hitaampaa vauhtia ja ettei tulisi törmäystä. Yhden tapauksen ohitin alamäessä! Ja SportsTrackerin mukaan maksimi vauhti oli 33 km/h:ssa ja voin kertoa että se ei tullut tasasella hiihtäessä.

Olen hiihtänyt vain kerran aikasemmin Niihaman majalle, joten en täysin muistanut maamerkkejä mistä on mikäkin matka. Muistelin että ajotie ylitettiin kolmeen kertaan ja että matka on noin 4 km suuntaansa. Eka kyltti tuli vastaan kun olin hiihtänyt 2.3 km, hei nyt ollaan jo yli puolen välin ja en ole vielä pysähtynyt lepäämään. Mahtavaa! Sykkeet nyt tietysti oli turhan korkeat, mutta ei niin korkeat etten olisi pystynyt etenemään. Matkan varrella kiinnitin huomiota että retkiluistelu on hionut myös hiihtotekniikkaani. Pysyin Mogren-tyylissä lähes koko ajan. Ainoastaan ylämäkeen vaihdoin kuokalle ja takasin tullessa yhdessä tosi pitkässä ylämäessä jopa ankalle. Mutta se oppi, huomasin että kuokassa ja ankassa sain keskitettyä lantiota suuntaamaan liukuvalle sukselle enemmän ja se teki hiihdosta helpomman. Jee!

Mun luistelusukset ja -sauvat <3

Ostin Niihaman majalta lämpimän mehun ja jäin juomaan sitä ulos. Koska itse hikoilen liikkuessani ihan reilusti valitsin ennemmin ulkotilan kuin että menen sisälle ja riisun ja kylmetyn joko paikallaan istuessani tai viimeistään takaisin pihalle tultaessa. Viime kerralla jo kiinnitin huomiota että myös ladun varressa on termoskannussa mehua, lisäksi vieressä on pahvimukeja, kyltti 1.50 € sekä pieni raha-astia mihin rahat voi sujauttaa. Niihaman majan henkilökunta kertoi että termoskannu on ladun varressa myös majan mennessä illalla kiinni klo:20 ja palvelee siinä niin kauan kuin mehua riittää. Tämä siis toimii vielä nykyaikanakin. Myyjä kertoi että myös rahat säilyy astiassa (ja ilmeisesti siihen maksetaan myös kun mehua ostetaankin). Aivan huikeeta toimintaa. Toivotaan että jatkossakin mehutarjoilu on ja pysyy asianmukaisesti ladun varressa.

Niihaman majan tunnelmalliset telttaparkit.

Mehutauon jälkeen olikin aika lähteä takaisin päin. Loppumatkasta tullut varpaiden jäätymistunne oli lyhyen jaloittelun myötä kadonnut. Koska jäätymistä ei tule luistelussa uskon, että on vielä joku pieni juttu mitä pitäisi tehdä/lämmitellä ennen hiihtoa ettei sitä tulisi hiihtäessä. Tällä hetkellä en käytä enää hiihtosukkaa, missä siis on kompressio. Kokeilun vuoksi jätin sen kotiin ja pitäydyin tavallisessa puuvillasukassa ja ehkä se on yksi syy tuohon jäätymis/puutumisasiaan. Matka kohti Kauppia alkaakin melkoisella ylämäellä - puuuuuuuh! Tässä mäessä oli pakko ottaa ankka-tyyli käyttöön ja mäen päällä oli pakko puhaltaa hetken aikaa sykkeitä alas. Uskon, että juuri tässä kohtaa kellotin matkan maksimisykkeen 178. Takasin tullessa käytin ehkä enemmän tasatyöntöä perinteisen ladulla, mutta kyllä minä siellä vapaatakin pistelin menemään. Matka meni yllättävän nopeasti takaisin päin, miten se onkaan aina mahdollista että kotiin päin matka taittuu nopeammin?

Retken yhteenveto SportsTrackerin mukaa 9 km, maksimivauhti 33 km/h ja keskivauhti 8,7 km/h. Sykemittarin mukaan yhteiskulutus yli 700 kcal, keskisyke 152 ja maksimi 178. Sanotaan nyt vaikka näin että ei tämä lenkki peruskestävyyttä kehittänyt. Jokatapauksessa oli mukavaa hiihtää itsekseen omaan tahtiin, kuunnella hiljaisuutta ja katsella metsäisiä maisemia.

Lenkin jälkeen olikin vuorossa tankkaustreeni, meitä oli jämäkkä 8 hengen porukka kokoontumassa kertaamaan yhdessä tulevaa lisenssikoetta varten. Kertasimme METtejä, lihaksia, liikeanalyysejä sekä muita mieltä askarruttavia asioita. Ryhmäopiskelusta kyllä saa älyttömästi voimaa, sitä mitä ei itse muista, toinen muistaa. Itseopiskelu jatkuu meillä kaikilla taatusti vielä kotona ja innolla odotan seuraavaa tankkaustreeniä.

kuntoiluterveisin,
Katja