Edellisessä blogissa jo kirjoittelin että olin aloittanut akupunktiohoidon. Viime viikolla akupunktio jatkui, torstaina olin taas neulottavana. Tekijä on opetellut myös kiinalaista lääketiedettä kymmenen vuoden ajan sekä tutustunut myös kalevalaiseen jäsenkorjaukseen. Toisella hoitokerralla (kuten myös ensimmäiselläkin kerralla) hoitaja katsoi kieltäni ja totesi sen olevan kosteampi kuin normaalisti, joka viittaisi siihen, että perna ei toimisi normaalisti. Tätä tukisi kuulemma myös tapani unohdella asioita. Todellakin, asioita on tupannut viime aikoina unohtumaan enemmän kuin ennen. Itse olen tulkinnut sen johtuvan siitä, että tällä hetkellä elämässä on vaan niin monta asiaa menossa, että ei ole ihmekkään jos asioita unohtuu. Viimeksi unohdin ruokapaikkaan käsilaukkuni, ei muuta kun kotiin päästyäni auto ympäri ja kohti ruokapaikkaa noutamaan veskaa. Sinällään akupunktiohoito on minua auttanut, että kun hoito on otettu torstaina niin lauantaina olen täysin ratkipoikki ja katki. Voisin nukkua koko päivän lävitse, tämä sama kävi viikko sitten ja myös viime lauantaina.
Onneksi sunnuntaina oli jo virkeä olo ja kävimmekin isännän kanssa testaamassa Vesilahden retkiluisteluradan. Rata sinällään oli mukava lenkura, mutta valitettavasti joku oli halunnut ajaa jäällä moottorikelkalla ja mönkijällä, juuri siitä kohtaa mikä siis oli tarkoitettu luisteluun. Samoin ulkoilijoita oli kävelyttämässä koiriaan ihan iloisesesti luisteluradalla ja toki sieltä löytyi jätöskasoja. Valitettavasti retki osoittautui pettymykseksi. Pyörähdimme lenkin ympäri kahteen kertaan eli matkaa tuli noin 5 km ja saldona myös yksi kauden rumimpia kaatumisia. Olin ehtinyt luistella alle 50 metriä kun tuli hieman märempi kohta vastaan. Ajattelin että se on vaan siitä päältä märkä, luistelen tuolta ihan reunasta varovaisesti... noh, lopulta siinä kävi niin etten ehtinyt kissaa sanomaan kun pötkötin jo mahallani vesilammikossa. Kohta siis ei ollut hieman märempi vaan täysin pehmeä mihin luistin tökähti kun täi tervaan. Tämä tietysti täysin omasta valinnastani johtuva kaatuminen ei varsinaisesti parantanut kokemusta radasta.
Joka tapauksessa luistelun jälkeen päätimme lähteä kotona myös hiihtämään. Tuttu lenkki Lotilan järven ympäri 5.2 km vapaalla hiihtotavalla. Sisuuntuneena aamun epäonnisesta luisteluretkestä päätin, etten pysähdy ennen tiettyä maamerkkiä. Hiihdin rauhalliseen tahtiini, sykkeistä huolimatta tiukasti eteenpäin. Olin ylittänyt jo selkeästi oman maamerkkini kun tuntui että nyt alkaa tuntumaan mahdottomalta sykkeen suhteen, joten livautin itseni latu-uralle ja jatkoin hiihtämistä tasatyönnöin ja varoen vuorohiihtoa, kyllä, perinteistä vapaan välineillä. Jahka syke oli tasaantunut hieman maltillisemmalle tasolle jatkoin taas vapaata hiihtoa. Muutaman kerran lipsautin vielä tasatyöntöön, mutta en pysähtynyt kokonaan kertaakaan, mistä olen älyttömän tyytyväinen. Lenkki tuli kierrettyä n. 35 minuuttiin, keskisykkeen sykkiessä 158 ja maksimit 178.
Eilinen maanantai oli maistiaisia ensi viikosta. Kävin tutustumassa toiseen kuulatuuraustuntiini Tampereella ensin, sitten surautin ensimmäiseen kuulatuurauspaikkaan ja ohjasin siellä innokkaille opiskelijoille kahvakuulakolmivarttisen. Sieltä surautin Valkeakoskelle kohti omaa kahvakuulakolmivarttista ja venyttelypuolituntista. Vaikka nappasin proteiinipatukan ennen Valkeakosken tunteja niin siitä huolimatta kotiin palattuani olisin voinut syödä vaikka koko jääkaapiin. Energiavaje oli valtava. Kaiken hässäkän keskellä en ollut muistanut laittaa sykemittaria päälle mihinkään noista tunneista - tai ekalla tunnillahan ainoastaan pistäydyin fiilistelemässä eli en ottanut edes kuulaa käteeni. Ensi viikolla sitten on ohjelmassa kaikkien noiden kolmen tunnin ohjaus ja tarvii ehdottomasti suunnitella tankkaus paremmin kuin tällä viikolla. Sinällään olen innoissani ohjaamisesta, olen huomannut että alkuaikojen salajännityskin on kadonnut, tunnin jälkeen ääni ei katoa vaan on ihan normaali :)
Samoin minun viime viikon oppejani on ollut siirtyminen Spotify-aikaan. Hankin itselleni suoraan Premium-version, jotta saan musat myös siirrettyä puhelimeeni ja sitä kautta soitettua jumppatunneilla niitä ilman että tarvii miettiä onko CD mukana ja onko se mennyt rikki repussa jne. Kaiken tämän humpan lisäksi vedin elämäni ensimmäisen keho ja mieli-tunnin KunnonLeideille Hakassa. Palaute oli rohkaisevaa, joten huomenna KunnonLeidit saa saman tunnin. Tämä ei jää pysyväksi tunnikseni, olin ainoastaan sijaistamassa vakituista ohjaajaa.
Opiskelupuolella loppusuora PT-putkesta on jo näkyvissä. Enää pari viikkoa ja on loppukokeet. Kääks! Olen kerrannut lihaksia, niiden lähtö- ja kiinnityskohtia, kestävyysoppia, ravinto-oppia... ja kaikkea mitä vaan mahdollista! Kohta tulee perinteinen paniikki :) Vielä tehtävänä on kirjoittaa loppuraportti harjoitusasiakkuudesta sekä tietysti kirjallinen koe. Näitä odotellessa ja kertausta suorittaessa.
energisin terveisin,
Katja
Onneksi sunnuntaina oli jo virkeä olo ja kävimmekin isännän kanssa testaamassa Vesilahden retkiluisteluradan. Rata sinällään oli mukava lenkura, mutta valitettavasti joku oli halunnut ajaa jäällä moottorikelkalla ja mönkijällä, juuri siitä kohtaa mikä siis oli tarkoitettu luisteluun. Samoin ulkoilijoita oli kävelyttämässä koiriaan ihan iloisesesti luisteluradalla ja toki sieltä löytyi jätöskasoja. Valitettavasti retki osoittautui pettymykseksi. Pyörähdimme lenkin ympäri kahteen kertaan eli matkaa tuli noin 5 km ja saldona myös yksi kauden rumimpia kaatumisia. Olin ehtinyt luistella alle 50 metriä kun tuli hieman märempi kohta vastaan. Ajattelin että se on vaan siitä päältä märkä, luistelen tuolta ihan reunasta varovaisesti... noh, lopulta siinä kävi niin etten ehtinyt kissaa sanomaan kun pötkötin jo mahallani vesilammikossa. Kohta siis ei ollut hieman märempi vaan täysin pehmeä mihin luistin tökähti kun täi tervaan. Tämä tietysti täysin omasta valinnastani johtuva kaatuminen ei varsinaisesti parantanut kokemusta radasta.
Joka tapauksessa luistelun jälkeen päätimme lähteä kotona myös hiihtämään. Tuttu lenkki Lotilan järven ympäri 5.2 km vapaalla hiihtotavalla. Sisuuntuneena aamun epäonnisesta luisteluretkestä päätin, etten pysähdy ennen tiettyä maamerkkiä. Hiihdin rauhalliseen tahtiini, sykkeistä huolimatta tiukasti eteenpäin. Olin ylittänyt jo selkeästi oman maamerkkini kun tuntui että nyt alkaa tuntumaan mahdottomalta sykkeen suhteen, joten livautin itseni latu-uralle ja jatkoin hiihtämistä tasatyönnöin ja varoen vuorohiihtoa, kyllä, perinteistä vapaan välineillä. Jahka syke oli tasaantunut hieman maltillisemmalle tasolle jatkoin taas vapaata hiihtoa. Muutaman kerran lipsautin vielä tasatyöntöön, mutta en pysähtynyt kokonaan kertaakaan, mistä olen älyttömän tyytyväinen. Lenkki tuli kierrettyä n. 35 minuuttiin, keskisykkeen sykkiessä 158 ja maksimit 178.
Eilinen maanantai oli maistiaisia ensi viikosta. Kävin tutustumassa toiseen kuulatuuraustuntiini Tampereella ensin, sitten surautin ensimmäiseen kuulatuurauspaikkaan ja ohjasin siellä innokkaille opiskelijoille kahvakuulakolmivarttisen. Sieltä surautin Valkeakoskelle kohti omaa kahvakuulakolmivarttista ja venyttelypuolituntista. Vaikka nappasin proteiinipatukan ennen Valkeakosken tunteja niin siitä huolimatta kotiin palattuani olisin voinut syödä vaikka koko jääkaapiin. Energiavaje oli valtava. Kaiken hässäkän keskellä en ollut muistanut laittaa sykemittaria päälle mihinkään noista tunneista - tai ekalla tunnillahan ainoastaan pistäydyin fiilistelemässä eli en ottanut edes kuulaa käteeni. Ensi viikolla sitten on ohjelmassa kaikkien noiden kolmen tunnin ohjaus ja tarvii ehdottomasti suunnitella tankkaus paremmin kuin tällä viikolla. Sinällään olen innoissani ohjaamisesta, olen huomannut että alkuaikojen salajännityskin on kadonnut, tunnin jälkeen ääni ei katoa vaan on ihan normaali :)
Samoin minun viime viikon oppejani on ollut siirtyminen Spotify-aikaan. Hankin itselleni suoraan Premium-version, jotta saan musat myös siirrettyä puhelimeeni ja sitä kautta soitettua jumppatunneilla niitä ilman että tarvii miettiä onko CD mukana ja onko se mennyt rikki repussa jne. Kaiken tämän humpan lisäksi vedin elämäni ensimmäisen keho ja mieli-tunnin KunnonLeideille Hakassa. Palaute oli rohkaisevaa, joten huomenna KunnonLeidit saa saman tunnin. Tämä ei jää pysyväksi tunnikseni, olin ainoastaan sijaistamassa vakituista ohjaajaa.
Opiskelupuolella loppusuora PT-putkesta on jo näkyvissä. Enää pari viikkoa ja on loppukokeet. Kääks! Olen kerrannut lihaksia, niiden lähtö- ja kiinnityskohtia, kestävyysoppia, ravinto-oppia... ja kaikkea mitä vaan mahdollista! Kohta tulee perinteinen paniikki :) Vielä tehtävänä on kirjoittaa loppuraportti harjoitusasiakkuudesta sekä tietysti kirjallinen koe. Näitä odotellessa ja kertausta suorittaessa.
energisin terveisin,
Katja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti