Pyhäjärven maisemareitillä pyörällä

Pari viikkoa sitten tiistaina lähdettiin kavereiden kesken polkupyöräileen Pyhäjärven maisemareitille Tampereen Pyhäjärveä kiertämään (tai siis, ei koko järveä). Reitillä poljetaan kolmen kunnan alueilla: Tampere, Nokia ja Pirkkala. Me lähdettiin olosuhteiden ansioista kiertämään reittiä vastapäivään. Oma ajatukseni alunperin oli myötäpäivään, mutta koska yksi matkalle mielivistä henkilöistä oli tulossa kovaa vauhtia kaupungista kohti Hatanpäätä, järkeistettiin retkeä niin, että lähdettiin vastapäivään. Ja hyvä niin että järkeistettiin, ainakin itselleni sopii paremmin ottaa heti alkumatkasta ns. luulot pois ja loppumatka rullailla ennemmin kuin toisinpäin. Tämä on toki makukysymys. Reitti sinällään ei ole kovin hyvin merkattu, vaikka kaverit lounaalla vitsailivatkin että ette te mihinkään eksy kun pidätte järven koko ajan saman käden puolella. No ei eksytty ei, mutta pysyttiinkö reitillä? Suurimman osan ajasta ainakin. Onnettoman pienet siniset tarrat eivät risteysalueilla auttaneet kun jatko ei ollut selvää mihin suuntaan pitää lähteä ajamaan. Muutamissa kohdissa oli jopa valkoinen pieni nuoli tarroissa, mutta ei niistä juuri isompaa apua ollut.

Pikku pysähdys matkalla kohti Varalaa, melkonen ylämäki heti kärkeen.

Toisaalta, ylös kun menee on näkymätkin kohdillaan.

Minulla oli matkassa tietysti uusi Focukseni, mihin piti ruokiksella käydä ostamassa pyörälaukku, että saan kaiken tärkeän mukaan ilman että tarvitsee kantaa reppua selässä. Repussa nyt sinällään ei ole mitään vikaa, mutta itse ainakin hikoilen sen verran, että ei ole kiva pitää märässä selässä vielä reppuakin. Sää suosi meitä sateettomalla ja melko tuulettomalla kelillä, ainoastaan Rajasalmen sillan kohdilla oli pienoista vastatuulta, mutta sitä taitaa olla aina tuolla paikalla. Oli kivaa pyöräillä Tampereella, missä yleensä tulee pyöräiltyä vain lounaspyöräilyä keskustan alueella. Mukavia muistoja tuli matkalla mieleen kun osuttiin vanhan Likkojen Lenkin -reitin varrelle, kuinka monet kerrat siitäkin on tassuteltu iloisessa seurassa. Yksi kauneimmista pätkistä oli noin Villilän kohdalla kun päästiin metsään, satumetsään, haapoja polun molemmilla puolilla ja oli kuin kuva olisi piirretty satukirjan sivuille. Siinä kohtaa ei malttanut pysähtyä ja totesinkin että jos olisin yksin ja olisi vähänkään pimeämpää niin minua kyllä pelottaisi.

Matkaan lähdettiin tosiaan puoli viisi Hatanpään kohdalta. Rauhallista vauhti edeten tavoitteena oli pysähtyä Rajasalmen sillan kahvioon, jota kukaan ei ollut tarkastanut moneen asti se on auki. Heitin vitsillä, että kai se on mennyt kiinni 5 minuuttia ennemmin ennen kuin joudetaan paikalle. Kävi kuitenkin päin vastoin, ehdittiin 5 minuuttia ENNEN kahvion sulkeutumista paikalle, joten ei muuta kuin pikaeväät ja pihalle syömään. Rutiinit on vielä uuden pyörän kanssa selkeesti hukassa, sillä sisään mennessä otin mukaani pyörälaukun ja -kypärän, mutta pyörä jäi auki :o Onneksi kukaan ei ehtinyt siinä välissä pyörää varastaa, joten matka sai jatkua omalla pyörällä siitä eteenpäinkin.

Rajasalmen Sillan eväät.

Pirkkalasta eteenpäin olisikin ollut hyvää ja suoraa pyörätietä, mutta Pyhäjärven maisemareitti tosiaan kiemurtelee rannan tuntumassa, joten myös me kiemurtelimme siellä. Muutamassa alamäessä meinasi takapyörä lähteä alta pois johtuen pehmeästä pohjasta, mutta korkealla yläC:llä sekä hillittömällä tasapainolla pysyin pystyssä.

Arboretumin niemennokasta yhteiskuva.

Tässä kohtaa pahin on jo takanapäin, siis minulla :) Seurueen muut jäsenet jatkoivat matkaansa vielä Hatanpäältä omiin koteihinsa n. 10 km matkan verran. Arvostan! Minä sen sijaan polkaisin Linja-auto asemalle ja toivoin, että saisin rakkaan fillarini bussin sisälle kuljetukseen. No en tietenkään saanut. Joten pyörä sullottiin yksin tavaratilaan pyörimään ympäri (byäääh) ja huolestuneena Valkeakoskella kotipysäkillä tarkastin sen lävitse, mutta onneksi pyörä ei ollut saanut osumia.

Minun menopeli ja uutukainen pyörälaukku.

Tuntemukset? Matka oli yksi tämän kesän pisimpiä yhtäjaksoisia retkiä, noin 30 km ja aikaa meni 2.5 tuntia suurinpiirtein, kaloreita kului sykemittarin mukaan 1400 kcal joten taukomunkki oli erittäin paikoillaan, samoin bussin kyydissä nauttimani palautusjuoma. Istuinkyhmyt olivat tuntumalla huolimatta pyöräilyshortseistani. Ei kuitenkaan liian tuntumalla, mutta sen verran että tiesin polkeneeni. Seuraavana päivänä jalat olivat raskaat ja selkeästi pakaralihakset kireänä. Retki oli ihana ja haluan ottaa sen ehdottomasti jokavuotiseksi perinteeksi. Hyvässä seurassa viihtyy aina :)

Kilometrikisa loppuu tänään, osallistuin tänä vuonna kaverin joukkueeseen, mutta valitettavasti pyöräilykilometrejä kertyi aivan liian vähän siihen nähden mitä itse olisin tahtonut. No, ensi kesänä on mahdollisuus parantaa :)

pyöräilyterkuin,
Katja